Lemmikkieläimemme

Onpa hienoa, että Geakin on kotiutunut niin hyvin, ettei enää tee mieli karkailla. Donnakin on ottanut tämän pihapiirin niin kodikseen, että on ruvennut haukkumaan ja murisemaan ihmisille (erityisesti miehille), joita se ei tunne. Nyt pihan 400 vuotta vanhasta valtavan suuresta lehmuksesta kuuluu mahtava surina, kun se on puhjennut kukkaan ja tuhannet mehiläiset ja muut pörriäiset korjaavat mesisatoa talveksi. Täytyisiköhän alkaa harkita mehiläisenhoitajan virkaa? Lemmikkihyönteisiä parhaasta päästä ja ne tuottavat kaikkea hyvää ja terveellistä.

Urpo, pärnaõiemesi on väga tervislik ja pärnapuu on Eestis üldse üks püha puu! Ehk hobi mesinikuna polegi nii paha mõte, oma mesi on ikka see köikse tervislikum!
Tegelikult hakkasin tundma huvi, mis ime usklik pere see seal koera maha jättis? Et selliseid süvausklikke Eestis leidub ja veel Saaremaal, see peab ikka väga hullu olema! Saarlased ju alati jonnakas rahvas olnud, ikka omasoodu ja teistmoodu! Kas need mingid veneusksed, miskipärast on vene õigeusk just Saaremaal palju kanda kinnitanud. Igatahes väga imelik ja sellised loomavihkajadki, hüi!

No jah, ega se usk vist ei tee inimest paremaks. Meil on õnn ja rõom Donnast ja seda täiendab veel see, et meie toome linnast täna imeilusa emase kassipoja meie vanaprouva Kissi seltsiks.

Eilen oli hieno päivä kaikin puolin. Kolme hevostamme saivat talveksi uuden kodin, sillä naapurin terveys ei enää oikein salli eläimistä huolehtimista. Hän itse toivoi näin. Hepat ovat täällä laitumella kyllä syyslomaan asti ja sitten ne menevät suuremman hevoslauman jatkoksi kymmenen kilometrin päähän. Ensi viikolla ne ratsastetaan tutustumaan uusiin lajitovereihinsa ja illaksi sitten takaisin kotiin.

Sääli naapuriasi jonka terveys alkaa reistailla ja jonka oletan olevan saman joka on aina niin ikävissään jo kun sieltä lähdette Suomeen. Mitäs te niille hevosten muonille sieltä pelloilta? Kuljetatteko nekin sinne hevostilalle? Toivon mukaan pitävät hyvää huolta hepoistanne sielläkin, kun kyllähän ne työtä vaativat melkoisesti.

Kuvaketjussa sinulla on uuden kissanne kuva. Oikein sievä onkin ja pitää hiiret Hesassakin pois parvekkeelta.
Mitä sille entiselle lemmikille tapahtui? Eihän se ollut vielä kuin 12-13 vuoden ikäinen.

Kiitoksia kysymästä: vanha rouva Kissi voi oikein hyvin, mutta ei vielä pidä oikein uudesta tulokkaasta, mutta vähitellen sekin tottuu Murrikiin. Pentu on superystävällinen ja yhtä vilkas ja leikkisä kuin karjalainen kylä. Ensi viikolla sekin saa sitten mikrosirun, rokotuksen ja europassin.

Eilen aamulla naapuri kertoi, että kalastajat olivat soittaneet hänelle kolmesta hevosesta, jotka olivat meren rannassa. Kalamiehet tiesivät, että naapuri on hoitanut meidän hevosiamme talvisin. Kuitenkin kaikki meidän pollemme olivat kiltisti laitumella. Näillä seuduilla ei ole hevosia muilla kuin meillä ja eräällä tuttavallamme suhteellisen kaukana täältä. Soitin hänelle ja kysyin, mahtaako häneltä olla luontokappaleita karkuteillä. Hänen kolmevuotiaita hevosiaanhan ne olivat jo kolme päivää ennen suuremmasta laumasta loikkineet omille teilleen. Tuttavalla on parhaillaan ruokittavana 30 kansainvälistä yliopisto-opiskelijaa, joten läksimme 12-vuotiaan A:n ja erään naapurimme 14-vuotiaan A:n kanssa hevosjahtiin. Löytyiväthän ne sieltä meren rannasta, mutta 30:n kilometrin talutusmatka kesti metsäteitä pitkin 7 tuntia. Juotavaakaan ei ollut ja päivä oli suhteellisen kuuma. Tytöt olivat mielettömän reippaita ja sitkeitä ja puoli tuntia ennen perille pääsemistämme alkoi ukkostaa ja sade virkisti oikein mukavasti. Pollet ovat nyt tyytyväisinä omassa laumassaan ja kaikilla muillakin on hyvä mieli. Meidät tuotiin kyllä autolla kotiin ja saunominen maistui pikku jaloittelun päälle.

Voi herran pieksut mikä kunto näillä kahdella A;llakin!!! Se siis on aivan ääretön urakka minkä ovat jaksaneet tehdä ja sinä itse myös! Se kertoo myös siitä että A ei kuulu niihin pilalle hemmoteltuihin suurkaupungin lapsiin joka ei uhrautuisi hyvänkään asian eteen jos se voimain ponnistusta vaatisi. Kyllä pirskatti sitä toivoa on kaiken jatkumisesta tulevaisuudessakin on kun on vielä tuollaisia tyttöjä olemassa. Ahh!

Toivottavasti teidän hepat eivät karkaile sieltä uudesta paikasta. Hevosillahan tosiaan on vähän taipumusta sellaiseen jos suinkin tilaisuuden näkevät.

Donna http://lh3.ggpht.com/_Ly_erp_HAtQ/TGDP80i3DfI/AAAAAAAABuI/Oizwop6gQ4g/s640/P6100028.JPG on nyt sitten suurten vaikeuksien jälkeen uudessa kodissaan tuossa naapurissa. Donnalla oli puoli Kumpulaa vastaanottokomiteana tuossa pihallamme. Jouduimme odottelemaan paahtavassa helteessä Saarenmaan satamassa yli kolme tuntia pääsyä mantereelle ja myöhästyimme Suomeen menevästä laivasta. Ajoimme kuitenkin Tallinnan satamaan odottelemaan, jos joku olisi peruuttanut loppuun myydyt autopaikat jostakin toisesta laivasta. Viisi tuntia siellä vierähti, mutta mihinkään laivaan emme päässeet.

Viiden lemmikkieläimen kanssa ei ollut mahdollista päästä yöpymään mihinkään hotelliin ja meidän oli pakko palata erään suomalaisen tuttavapariskunnan talon pihaan noin sata kilometriä odottelemaan heidän Suomesta tuloaan. Siellä pihalla sitten vierähti pimeässä muutama tunti vesisateessa, mutta lopulta pääsimme nukkumaan. Seuraavankin päivän kaikki autopaikat Suomeen oli myyty. Onneksi ystäväni on töissä eräässä laivayhtiössä ja hän onnistui järjestämään meille peruutuspaikan ja vieläpä force majeuriin vedoten uutta lippua emme joutuneet ostamaan.

Meillä oli 4 kissaa ja koira kun Suomeen mentiin 80-luvulla. Kun on sitten isot pakkauksetkin mukana niin kyllä siinä on tietämistä jo hermojenkin kanssa.
Huh huh tulipa teille vaivalloinen ja pitkä matka, helppoa kuvitella ne tunnelmat.

Minu koduloomad on kaks kassi (preili Iina ja härra Eevi), samuti neli hobust. Kassid asuvad hobuste tallis. Yks hobune on daani, kaks eestlast tori hobust ja yks hollandlane ponihärr kes on juba 20 a vana aga veel väga sisukas ja vilgas ja töötab iga päev. Ratsutan ise ümbes 6 kord nätalas ja võistlen nii koolisõidus kui takistussöidus.

Tore, et meil on siin veel üks, kellel on hobuseid. Ja oled lisaks tubli, siis kui sa võistled kahes kuidas õelda klassis või stiilis. Mul on kolm hobust Saaremaal. Nad on eesti hobused ja on teada, et nende ajaloo ulatub vähemalt 2800 aasta taha. http://www.sehy.net/hevonen.php

Oi Viire, sul lausa rahvusvaheline seltskond seal! Minul ei ole ühtegi kodulooma, millest on kahju, sest armastan loomi väga! Loen ja vaatan siin väikse ohkega neid toredaid pilte ja jutukesi koduloomadest. Endale võtaksin koera, aga linnakorteris tema pidamine oleks töölkäival inimesel loomakesele piin. Kui pensionile jään ja koju paikseks jään, siis võtan kindlasti!

Oi kui vahva lemmikloomade kooslus on Sinul Viire. Kuid kust on pärit Sinu kasside nimed?
Ja pelegi kiidan Sind ka nii tubli eesti keele kasutuse eest
Ikka julgelt edasi!

Rahvusvaheline, jah Minu kasside nimed on pärit minu tüdruku peast. Varem meil on olnud tallis seitse kassi. Ma mõtlesin et järgmise kassi nimeks tuleb "Number kaheksa" aga tüdruk utles et see on halb idee.

Laita toki Viire tänne kuviakin niistä hevosistasi.
Tuosta 20 vuotiaasta pirtästä ponistasi tulee mieleen kun vasta viime viikolla luin erään ruotsalaisnaisen hevosesta.
Hän oli teini-ikäisenä kärttänyt (kerjännyt) vanhemmiltaan sen hevosen ja siitä tuli hänelle rakas ystävä ja harrastus. Vuosien kuluttua hän joutui sen kuitenkin myymään kun muutti kotoa eikä ollut enää mahdollisuuksia pitää sitä.
Nyt hän asui taas maalla ja hänellä oli hevonen jolle etsi netiltä lajikumppania. Hän näki ihmeekseen kuvan myytävänä olevasta hevosesta jonka sanottiin olevan 19-vuotias ja joka oli prikulleen samannäköinen kuin se hänen nuoruuden hevosensa vaikka se olisi ollut jo 24-vuotias. Hän ilmoittautui ostajaksi. Hevosen paperit olivat hävinneet, sillä oli lähes sama nimi kuin naisen entisellä hevosella ja omistaja sanoi että voisi se olla jo 20-vuotiaskin.

Nainen tiesi yhden keinon millä testata oliko hevonen se hänen entinen 24-vuotias heppansa. Hän antoi sille herkkupalan ja samalla työnsi toisen kätensä hevosen polvea kohti. Hevonen niiasi! Nainen oli ikionnellinen. Tuon hän oli opettanut hevoselleen aikanaan ja se muisti ja osasi sen vielä. Nyt käyskentelee tämä vanha ystävä sen toisen hevosen kumppanina naisen laitumella ja on kuulemma aivan pirteä ja terve. Minusta tuon hepan historia on niin aurinkoinen etten malttanut olla sitä kertomatta.

Siin on meie poisid ja poisside taga torimärad. Rohi maitseb nagu alati

Ilusad loomad Viire.

Siin on meie uus lemmikloom Murrik:

Täna ta on olnud natuke vallatu. Murrik rebis pooleks ühe varrega lambivarju ja pillas ühe lillepotti põrandale. Praegu tal on meeles uued pahandused.

Nii kenad hobused Viire! Ise ma ei ole hobuste asjatundja, aga mulle tundus, et meie eesti tori hobune on selline suur, raske ja kohmakas tööhobune, aga need ju graatsilised olendid?
Ja Murriku silmad on nii kavalust ja samas süüdimatust täis nagu ütleks, hei ma ei tee ju miskit halba vaid veidi pahandust
Igatahes nii armas kiisu!!!

Tänan Agnes! Öieti meie teine tori mära on 50% toritõug (ema on tori, isa hannover-tõug) ja teine on tema varss, nii varss on ainult 25% tori (isa on soomlane fwb-hobu).

Sul, Viire, on tõesti väga kaunid hobused! Hästi hoolitsetud ja hoitud

Ihan tuota samaa kuin pikkuMYY minäkin ajattelin kun katsoin noita kuvia . Kiiltävät hepat ihan kuin uusi Mersu vähintään.

Pikku-Murrik (kissanpentu) on sopeutunut hienosti tänne uuteen kotiinsa. Vanha rouva Kissi sen sijaan ei Murrikin tuttavuudenhieronnasta piittaa, vaan murisee pennun kauemmas, jos tämä tuppaa liian lähelle. Nyt vanha rouva karkailee ja hyppää tuuletusikkunasta luhtiportaikkoon siinä olevan aukon kautta. Tulee sitten aikanaan kotiin hiiri hampaissaan ja syö sen samaan tapaan kuin muinoin synnyinseuduillaan. Rouva näyttää mallia pienemmälle.

Donnakin on kotiutunut hienosti, mutta se karkailee välillä uuden isäntäperheen vanhempien lapsenlapsilta meidän ovemme taakse. Kumman tarkka vainu Donnalla on, kun se sai heti selville, missä me asumme. Vähitellen Donnan ikävä A:a kohtaan hellittää ja koira ymmärtää, ettei sillä ole mitään hätää uudessakaan perheessä, sillä siellä sitä rakastetaan tulisesti ja Donna ymmärtää, ettemme mekään ole mihinkään kadonneet.

Vanha Kissi-rouva oli pudonnut toissa yönä kolmannesta kerroksesta ikkunan kautta katutason jyrkän ja terävän peltikaton kautta maahan. Oli ollut vuorokauden poissa ja naapuri oli eilen illalla tuonut sen meille. Onneksi naapurissa asuva sukulainen ja kotona oleva tytär veivät sen viime yönä pieneläinklinikalle, jossa Kissi vietti yön tiputuksessa. Minä olin tuolloin Turun saaristossa. Kulmahammas poikki, nahka höylääntynyt nenästä pois, kitalaki halki, molemmat sieraimet olivat tukkeutunet verenvuodosta, mutta tärkeimmät maksa- ja munuaisarvot , veren proteiiinit ja punasoluprosentti
normaalit.

Nyt Kissi syö jo vähän ja seuraa vuoteesta, mitä ympärillä tapahtuu. Sillä on kahdenlaista lääkitystä. Huomenna vien se sitten jälkitarkastukseen. Tämänhetkinen lasku on 227 euroa. Kissi on pudonnut ennenkin ja koirat retuuttivat sitä niin, että eläinlääkäri sanoi, ettei Kissi juokse enää koskaan kunnolla. Niinpä vain juoksee ja se toipuu tästäkin, vaikka onkin jo vanha. Kissalla on yhdeksän henkeä.

Huh miten kamalaa. Kissi parka! Lasku kuulostaa jopa halvalta joten vakuutusko Kissillä on? Alle 1000 euron tuskin täällä pääsisi tuosta hoidosta yön tiputuksineen, tutkimuksineen ja lääkityksineen.

Jotain kai sille ikkunallekin joudutte tekemään, se pikkukissa tippuu siitä ihan taatusti muuten vuorollaan. Pikaista paranemista Kissille!