Lemmikkieläimemme

Hienoa Alma että olet noin positiivinen.
Tuskimpa poika haluaa vielä tulla urheilijaksi vai nyrkkeileekö ja juoksee ihan tosissaan.
Jos sairaala on siinä lähellä niin ei hätiä mitiä ei kun kengän ostoon.
Sittenhän on uudet heti käytöön kun pääsee kotimatkalle. On uudet kengät ja uusi ihminen.

Kissi on praegu vana kassikene, kes ammu tuli meie esikusse Saaremaale sünnittama pojad. Ta on veelgi loll ja mängib nagu kassipojad ikka ja reisib koos meiega maale ja tagasi. Vanaproual on aastaid juba 12.

Nii nunnu, Urpo, tahaks teda kohe paitada!
Kas vanaproua või mitte, minul koer kunagi veel 14-aastaselt tahtis mängida kuigi see vanus on koerale juba märkimisväärne.

Meil on töökohal nii vana kiisuke et on ju 17 aastat vana. Noored kutsuvad teda nimel "Oranssi kissa". Tema magab ikka soojas kohas aknalaual. Talle enam mängud ei meeldi ja kui meie noorem must-valge kassike tahab mängida temaga nii tema näitab kergesti omad künned.





Oranssi kissa



Must-valge

Voi että teillä on ihania kissoja.
Käy ihan kateeks, mutta ensi kesänä on kai mullakin pari kissanpentua.

Nii nunnukesed on Ramogi kassikesed, nad on tõeliselt armsad, aga omale ma siiski kassi ei taha, mulle meeldib niiii väga see Ramo avatari armas koerake, keel suust väljas. Midagi ei ole teha, meeldivad kõik loomad, aga tahan omale truud sõpra, koera! Kunagi saab see teoks!

Hurmaavia kissakuvia olette laittaneet tänne

Eilen, kun tulimme vauvan kanssa kotiin, oli mummolan koira heti "kärppänä" ovella vastassa. Se haukkui kovasti ja koitti hyppiä minua pussaamaan ja sitä piti rauhoitella. Vauvaa se ei huomannut, vaikka oli minun sylissäni. Kun vauveli saatiin turvallisempaan paikkaan ja silittelin koiraa, se teki "ilopissat" lattialle. Oli kuulemma maannut eteisessä minua odottamassa pitkään lähtöni jälkeen. Tarkkaan se kyllä haisteli minua, tietysti sairaalan ja maidon tuoksua, sekä vauvankin hentoja tuoksuja minusta.

Kun vauva päästi myöhemmin sängystään ensimmäisen vienon äänen, kiihtyi koiran hengitys ja se pyrki äänen suuntaan. Yritti hypätä sänkyyn ja saimme olla tarkkoina. Sitten koira piti hetkeksi eristää ja olimme vauvan kanssa toisessa huoneessa. Juttelin sieltä koiralle, joka nuuski kuonollaan oven alle jäävästä raosta ja vikisi. Kun tuli rauhallista, päätimme antaa koiran haistella vauvaa ihan läheltä. Aluksi se oli varovainen, sitten innostui ja sitä piti hillitä. Lopulta se ei enää hyppinyt tai riehunut, nuuski vain kuonollaan hellästi ja varovaisesti vauvaa. Sellaista.
Tuo pentuhan ei tavallaan koskaan tottunut minun vatsaani, kuten meidän vanha koiramme kun odotin isompia lapsia. Siksi pentu oli nyt todella kiihkeä ja hämmentynyt.. mutta fiksuna koira kyllä hoksasi nopeasti oikean tavan tutustua vauvaan

Koiran jymäkkä haukku ei juurikaan vauvaa pelottanut, sillä hän oli ne äänet rekisteröinyt jo vatsassani.

Niin Alma, see on nii tore, et vaesekene tegi isegi pissi põrandale suurest rõõmust, aga koera rõõm on nii ehe! Muidugi peab tal ikkagi silma peal hoidma, aga mäletan omast käest, kui mina esimese pojaga ema juurde tulin (koer jäi ema korterisse, kui ise elasin mujal), siis Bessy nuuskis ja liputas saba ja oli väääga uudishimulik, kuid ei olnud kordagi mingit probleemi. Ja siis ta magas ja valvas ainult beebi hälli juures, ei lahkunud kordagi sealt, kui vaid õue minekuks. Ta oli emane koer ja tundis ilmselt ema-aistinguid, huvitav, kuidas oleks see isase koera puhul olnud?

Kylläpä sinulla oli iloinen vastaanotto kotona Alma. Ihan liikuttavaa miten tuollainen hyvin nuori koirakin tajuaa asioita. Oli oikein järkevää antaa sen koiran nuuskia vauvaa koska muuten olisi kai vain vauhkoksi tullut. Kuonohan niillä on millä identifioivat etupäässä, ei niinkään silmät ja korvat. Tottakai se tiesi että on tapahtunut hyvin suuri asia perheessä koska on vaistonnut kaikkien odotuksen. Uskon myös että vauva oli jo kuullut sen koiran haukunnan vatsassasi ollessaan.

Ensinnäkin minulle tulee mieleen se että haluaisin niin kovin mielelläni kuulla Tauno Taunolan kertomuksen uudesta perheenjäsenestä. Olen tuhannen varma siitä että eläinten kanssa elo jotenkin virkistää meitä ihmisiä. Eläimet ovat uskomattoman myönteisiä yksilöitä.
Eilen exmieheni soitti. Hän on perheensä kanssa vasta muuttanut omakotitaloon (neljäs omakotitalon osto samalle alueelle).
Hän oli hankkinut Golden Retrieverin perheeseensä mutta poikansa vaikuttaa allergiselta ja nyt sille pitäisi löytää uusi koti. Tottakai hänellä ei parempaa vaihtoehtoa ole olemassakaan kuin exmuija Sadeca. Exmuija Sadecan elinkumppani oululainen oli jo lähes hakemassa sen, mutta Sadecan selostukset auttoivat. Olen jo vuosikymmeniä auttanut toisten virhevalinnoissa avaamalla kotieni ovet milloin millekin eläinkunnan yksilölle. Nyt se saa olla loppu. Koiraroduista itse olen bokseri (vai liekö boxer suomeksikin). Vain yhden boxerin on elämä minulle johdattanut mutta jo 14-vuotiaana unelmoin boxerista.

Se minulle johdatettu boxeri ryntäsi syliini ympärilleen vilkuilematta ja asetti etukäpälänsä olkapäilleni tuijottaen minua suoraan kysyvästi silmiin. Se oli kuolemaan tuomittu yksilö jonka eläinlääkäri oli kieltäytynyt lopettamasta ja laittanut omalla kustannuksellaan eläintarhaan. Kun sanoin sille boxerille että tottakai tulet meille, niin se hyppi aivan uskomattomia riemujaan lattialla. Se kiiruhti suoraan automme peräkontin taakse ja vain hypähti sisälle niin pian kun tilaisuus tuli. Kotona ihmettelimme sitä ettei tämä koira edes nuuskinut paikkoja, ei välittänyt lukuisista kissoistamme tuon taivaallista vaan näytti kaikilla tavoilla että se odotti meiltä ihmisiltä ymmärrystä itselleen. Sadecan sydän suli kuin vahakynttilä. Tuo boxertyttö sai 10 vuotta lisäaikaa ja se ylitti korkeimmatkin odotukseni koirien suhteen mitä vain älysin toivoa.
Ajattelen että jos ylipäätään joku koira meille otetaan, niin saisi olla vähän pienoinen rotu kysymyksessä, joku herttainen helppo niiden kaikenlaisten ongelmakoiriemme jälkeen. Jos joku vain älyää boxerille kotia kysyä niin Sadeca ei taida edes helppoja koiria sen enempää hamuta vaan ryntää sinne suinpäin suoraan.....

http://mail.google.com/mail/?ui=2&ik=d63a548ba9&view=att&th=12467fae1df7eda3&attid=0.1&disp=inline&realattid=f_g0xvhaqp0&zw

Toivottavasti kuvan lähettäminen onnistui. Otin sen tänään kännykän kameralla ja laatu ei ole yhtä hyvä kuin oikealla kameralla otettu. Sitäpaitsi kohde oli hieman niinkuin touhukas. Näet varmaan lievästä kuristusotteesta
kaulalla. Otin noin kaksikymmentä kuvaa. Suurimmassa osassa esiintyi vain pikkuherran takapuoli. Niin oli vauhdikasta menoa.
Mutta meidän (siis pojan) Kaapo siinä kuitenkin komeilee, 11 viikkoa vanhana.

aliel kirjoitti:

Toivottavasti kuvan lähettäminen onnistui.

Lähettämäsi linkki heitti ainakin minut G.mailiin.

Miksiköhän minä saan Kaapon kuvan auki laittamastani linkistä. Gmailin kautta sen kyllä lähetin, koska muuten ei onnistunut. Näkyyköhän se vain minun koneellani. Omien kuvien lähettäminen tänne taitaa olla aika konstikasta.

Teen niin, että kirjaudun ulos periferiasta ja sitten kirjaudun uudelleen. Ehkä sitten näen mitä muille tuli.

Olisikohan syynä se, että sinun koneellasi tuo kuva on gmailissa?

No voihan paska! Unohtakaa koko juttu, jos ei mitään koiraa näy. Menen ATK-kurssille...

Aliel. Oman kuvan laittaminen tänne on todella yksinkertaista. Katsopas tuolta valokuvaketjusta, olen kirjoittanut sinne selkeät ohjeet kuinka se tapahtuu.

Selge, menen heti.

https://2img.net/r/ihimizer/img14/9642/035td.jpg

Montakohan tuntia meni. Joitain virheitä myös sinun ohjeissasi Ramo. No jotain muuta pitää syyttää, kun itse on mitä on. Ehkei vieläkään toimi. Esikatselussa kylläkin. Jos näyttää hyvältä ja onnistuin, niin ette pääse enää ikinä eroon minun omista kuvistani.

aliel kirjoitti:

Montakohan tuntia meni. Joitain virheitä myös sinun ohjeissasi Ramo.

Hieno kuva kuitenkin. Ohjeessani ei käsittääkseni ollut varsinaista virhettä ehkäpä pientä epätarkkuutta. Huomasin sen itse kuin luin sitä äsken.

Kuulepas se suurin ongelma minulle oli sinun käyttämä sana kuvake.
Olen kyllä nähnyt ne suorakulmiot, mutta en ole niitä ikinä kuvakkeiksi mieltänyt. En oikein miksikään. Ainoastaan ihmetellyt mitä "välipalkkeja" lienee. Myös niiden numerointi ei ollut senlainen kuin kerroit. Ja se kohta seitsemän. Klikkaa kerran kuvaketta oikealta ylärivistä "kuva". Kokeilin toista en neljättä kopioi kuva tai jotain. Ei tullut mitään. Se nelonen oli video, mutta kappas vaan sehän toimi. Että tällaisia. Periaatteessa ohjeillasi onnistuu. Yritän taas joku päivä. Kiitos kuitenkin. Ei olisi Kaapon kuvaa ilman sinua tullut. Eikö ole SÖPÖ.

aliel kirjoitti:

Myös niiden numerointi ei ollut senlainen kuin kerroit. Ja se kohta seitsemän. Klikkaa kerran kuvaketta oikealta ylärivistä "kuva". Kokeilin toista en neljättä kopioi kuva tai jotain. Ei tullut mitään. Se nelonen oli video, mutta kappas vaan sehän toimi. Että tällaisia. Periaatteessa ohjeillasi onnistuu.

En keksi muuta selitystä tälle kuin että "kuvakkeet" neliöt tai mitkä lie palikat näkyvät kaikille eri järjestyksessä. Minulla video on ensimmäisenä ja kakkosena on jokin flash-juttu. En edes tiedä mitä siitä tapahtuu. Pääasia kuitenkin että homma onnistui.

Jotkut vastuuttomat lemmikkieläinten omistajat ottavat ns kesäkissoja ja loman päätyttyä jättävät ne oman onnensa nojaan. Onneksi suurin osa huolehtii lemmikeistään hyvin, mutta joistakin vastuuttomista lemmikin omistajien teoista on syntynyt massiivinen riesa. Yksi tällainen riesa on Helsingissä citykanit. Joku tai jotkut ovat aikanaan päästäneet lemmikkinsä luontoon, johon ne sopeutuivat nopeasti ja yksi naaras saattaa synnyttää vuodessa 20 poikasta. Ne tuhoavat vimmalla kasveja, istutuksia, pensaita ja puita ja tulevat kalliiksi veronmaksajille.

Nämä puistokanit ovat riesa myös Tukholmassa, jossa niitä ammutaan tuhansia vuodessa. Kun siellä kiellettiin raatojen vieminen kaatopaikalle, niin nyt siellä tapetut kanit poltetaan ja lämpö taltioidaan energiaksi. Helsinki on keksinyt toisenlaisen ratkaisun, joka lienee ekologisempi, kun otetaan huomioon pakastus- ja kuljetuskustannukset. Tämä uutinen on Helsingin Sanomista:

Korkeasaaren pedot siirtyvät citykani-ruokavalioon keskiviikkona

20.10.2009 10:50
A A

Helsingin Sanomat
Petri Krook


Korkeasaaren petoeläimet siirtyvät suomalaiseen ruokavalioon keskiviikkona. Helsingissä pyydystetyt citykanit korvaavat Unkarista hankitut pakastekanit.

Aasianleijonat, lumileopardit ja ilvekset saavat ensimmäisen citykaniateriansa keskiviikkoaamuna alkaen kello 10.

Viime vuonna Helsingissä pyydettiin yli 700 kania. Tänä talvena pyydystetyt kanit pakastetaan ja niitä haetaan Korkeasaareen sitä mukaan kuin välivaraston pakastin täyttyy.

Helsinkiläisistä kaneista maksetaan viisi euroa kilolta ja ne ovat Korkeasaaren mukaan huomattavasti edullisempia kuin aiemmin Unkarista hankitut pakastekanit.

Petoeläimille virikkeenä toimivan karvallisen saaliin saaminen on aikaisemmin ollut hankalaa, sillä suomalaisissa teurastamoissa ei käsitellä lihaa, jossa on karva mukana.

Kanit maistuvat lähes kaikille Korkeasaaren petoeläimille partakorppikotkasta ahmaan. Sulatetut kanit tarjoillaan eläimille suolistettuina.

Suomen lainsäädäntö kieltää elävän saaliin antamisen tarhatuille eläimille.




Korkeasaaren leijonat karvaisten virikepallojen kimpussa. Karvallisen saaliin saaminen eläintarhan kissaeläimille on aikaisemmin ollut hankalaa.

ja sitten taas toisaalta on olemassa ihmisiä jotka eivät ymmärrä edes omaa parastaan vaan ovat kuin mitäkin elukoita lähes itsekin.... niinkuin nyt mekin.
Muulla tekosyyllä oli exmieheni onnistunut saamaan minut eilen töistä tullessani vierailemaan heillä. Siellä oli kotona vain heidän 10 vuotias poikansa ja tuo koira, Pontus. Kun kysyin koiralta haluaisiko se ehkä muuttaa sivukylälle Sollebrunniin, niin se heittäytyi selälleen, laittoi päänsä huolellisesti kenkäni päälle ja tuijotti minua hievahtamatta katseellaan kysyen. Eilen jo tavallaan tehtiiin oululaisen kanssa keskinäinen päätös siitä että Pontus muuttaa meille. Tänään kävin exukkoni kanssa neuvotteluja puhelimitse. Javisst ottaa hän mielellään koiran yöksi pariksi tarvittaessa luokseen, ehkä ei sentään viikkokausia yhteen mittaan. Hän myös mielellään tiputtaa itse maksamastaan koiran hinnasta vielä tuhat kruunua jos uusi omistaja on exmuija Sadeca. Olisi sille Pontukselle jopa muitakin vaihtoehtoja ja ovat jopa käyneet inspektoimassa Pontuksen, mutta Sadeca oululaisineen olisi siltikin paras vaihtoehto exukkoni sydämessä. Saattaa hyvinkin olla että täällä huomenna jo juoksentelee joku Golden Retriever hauveli........

Ei juoksentele Golden Retrieveri täällä. Järki voitti ja soitin exmiehelleni että myy koiransa tuolle hyvälle perheelle joka on sen valmis ostamaan. Juuri nyt ei ole mikään hyvä aika meille hankkia koiraa ja jos sellainen joskus hankitaan niin saa olla hieman pienempää sorttia että mahtuu Skoda Fabian kombimallisen automme tavaratilaan Suomen matkoilla.
Valkoinen pitkäkarvainen Golden Retrieveri kieriskelemässä päivittäin hirvenkakoissa ja savessa täällä tontillamme kuulostaa aivan liian työläältä hoidettavalta laiskalle Sadecalle muutenkin .