Ruokakeskustelu

Juu, taikka riistakäristyksiä, joiden makuun ainakin poronlihan ollessa kyseessä vaikuttaa hiki.

Vedetään nuottaa, saadaan kaloja,
kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
isot kalat syyään, pienet kalat myyään - kups kalat konttiin!

Kuore, tint või meretint eestikeeles, nors på svenska pyrkii parhaan kykynsä mukaan jatkamaan näinä päivinä sukuaan ja kokoontuu parvina rannoille ja jokien suihin, mutta osa kutuhomiin aikovista kuoreista päätyy helppona nakkina vaikkapa lippoavien kalastijien saaliiksi.

Kuoretta pidetään usein lohensukuisena kalana rasvaevänsä takia, mutta pidetäänhän Urpoakin joskus ihmisenä pystyasentonsa takia. Mene ja tiedä. Kuore on pelkällä suolalla maustettuna, ruisjauhoissa leivititettynä ja voissa paistettuna oivallista apetta, mutta minusta se ei kyllä ihan muikulle (rääbis) vedä vertoja. Makuasia, mutta ostin eilen ihan tavallisesta puodista täällä Suomessa kuoretta hintaan 4,50 euroa kilo. Suomessa tuo hinta luonnonkalasta ei ole hinta eikä mikään. Etenkin, kun lähes kaikkien kuoreitten sisuksista suuri osa oli mätiä (kalamarja). Tähän asti olen kuvitellut, että kirkkaasti makunsa puolesta sammen mädin eli kavaiaarin hakkaavat muikun, siian ja mateen mäti ovat jalointa, mitä kala voi tuottaa. Mutta ei, nyt kuoreen mäti peittoaa minusta nuokin herkut. Suolasin kevyesti kuoreen mädin ja ryyditin sen tuoreella kevätsipulilla ja hotkaisin aikaansaanksen parempiin suihini. Olisi varmaan parempi ollut jättää sekin tekemättä, ajattelin, ja sitten lohdutin itseäni sillä, että kalat olivat joka tapauksessa jo kuolleettet ja muiden pyytämiä, eivätkä olisi voineet jatkaa sukuaan Jääkaapissa on lisää kuoreen mätiä ja yritän syödä huomenna lisää liikoja murehtimatta sitä, että olen julma.

Merikuore pyrkii kutemaan makeisiin vesiin, mutta sisäjärvissä elää kuoreen toinen laji, joka on periaatteessa ihan sama kala kuin merikuorekin, pienempi vain. Virossa Peipsijärve tint on kuivattu kuore, jota saa ympäri Viroa lähes jokaisesta kyläkaupastakin ja kelpo kyytipoikaa oluelle ja viinalle, mutta sitä kelpaa napsia ihan vedenkin kanssa.

Mielenkiintoista kuorejuttua. Itse en muista että olisin koskaan edes maistanut sitä. Norssi nimeä siitä muuten on ainakin Kainuussa perinteisesti käytetty ja Paltamon kunnassa pidetään joka vuosi Norssipäiväkin. Tuolloin syödään norssia kaikilla mahdollisilla tavoilla osallistujien toimesta valmistettuna ja nimetään vuoden norssiemäntä (tai isäntä) sen ruoan perusteella joka on niistä maukkaimmaksi arvioitu.
Norssipäivä ilmoitetaan paikallisessa lehdessä ja sitä ei voida paljon etukäteen ilmoittaa kun ensin on jäiden lähdettävä Oulujärvestä ja "norssin noustava." Toukokuulle se kuitenkin aina menee ja nytkään ei varmasti ole siellä järvessä vielä minkäänlaista sulaa paikkaa.

Kyllä sitä norssia Kainuussa syödään. Sehän on oikein Kainuun maakuntakala. Jos lapsena on joskus saanut norssia perattaessa leijuvan tuoksun sieraimiinsa, sitä ei hevin unohda. Tuoksu tai haju ei minusta ole vastenmielinen, vaan se muistuttaa läheisesti tuoreen kurkun tuoksua. Kuoreella on hajurauhanen pään takana niskassa ja kun sen poistaa, kalaan ei enää sitä tuoreen kurkun hajua jää.

Kiiski on toinen turhaan parjattu kala. Kiiskilientä parempaa kalalientä saa hakea, eikä sittenkään löydä. Venäläiset rakastivat muinon kiiskeä ja kuoretta ja voi olla, että rakastavat edelleenkin. Venäläisen suu ei ole tuohesta.

Sen muistan että Kekkosen lempiruoka oli kalakeitto missä pohjaliemi oli ensin keitetty kiiskistä. Näin siitä oikein reseptinkin aikoinaan.
Kyllähän se kiiski varmasti muuten, mutta on pirullinen irrotettava verkosta ja mato-ongella jos saa kiisken niin siinä on helposti haavoja käsissä sitä irrottaessaan. Ei oltu niin gourmetteja siihen aikaan että siitä erikseen olisi alettu liemiä keittelemään vaan se meni puhtaanapitolaitoksen työmiehille (variksille) palkaksi muiden perkausjätteiden mukana.

Ympäri maailmaa järjestetään eilaisia ahmimiskilpailuita, mutta venäläiset taitavat tuossa hullutuksessa viedä voiton http://www.mtv3.fi/makuja/uutiset.shtml/onko-alyttomyydella-rajaa-venajalla-massaillaan------eurolla--katso?1534023. En tiedä, mitä lajia tuo kaviaari on, mutta se näyttää kalleimmalta laadulta: Kaspianmeren sammen Beluga-kaviaarilta, jonka kilohinta huitelee siellä 6000:n euron tietämissä.

Sammen kanta on harventunut lähes olemattomiin, kun sitä kalastetaan liikaa tuon mädin takia. Sammen lihakin on kyllä herkullista ja Suomessa lauhdevesialtaissa on kasvatettu sampiakin jo muutamia vuosia. Ensimmäiset erät suomalaista kaviaaria taitavat olla jo myynnissä. Kaviaarista olen muuten sitä mieltä, että tuo Belugakin on vahvasti yliarvostettua, sillä minusta jopa lohen ja kirjolohen mädit ovat ihan yhtä hyviä kuin Beluga tai jopa vieläkin parempia. Ainakin muikun ja siian mäti hakkaa makunsa puolesta kaviaarin.

Jos nyt viimeinkin sitä pitsataikinan ohjetta tähän saisin, ihan muistelemalla. Olin edellisen kerran tehdessä kirjoittanut ainekset ylös, mutta kadotin jo sen lapun. Tuosta tulee kolme pellillistä pitsaa:

5dl vettä (n.42 asteista)
1pss kuivahiivaa (12g)
1tl suolaa
3rkl ruokaöljyä
1dl vehnänleseitä
11dl vehnäjauhoja (joskus laitan desin kaurahiutaleita)

Ainekset sekoitellaan, sitten taikina jätetään hetkeksi lepäämään. Vaivatessa lisätään jauhoja niin paljon, että taikina ei ole tahmea. Sen pitää olla kiinteää, mutta venyvää. Kaulitsen oikealla kaulimella ohueksi (kolmisen mm) ja paisto sitten 225 asteessa täyttämisen jälkeen. Meidän uuni ei paista enää kunnolla, ja meillä saattaa olla samaan aikaan kolme peltiä uunissa (alhaalla ikäänkuin esipaistossa). Aikaa menee 20- 30 minuuttia. Kun reunat kuivahtavat ja paahtuvat keskiruskeiksi, ja täyte näyttää sopivalta, on pitsa valmis.

Kiitos Alma. Pitää tässä odotella että viimeisin pettymys pizzan leipomistaitoihini on hieman laantunut ennenkuin uskallan yrittää. Täällä on kuitenkin nämä reseptit tallessa ja helppoa hakea sitten tarvittaessa.

Keitin tänä aamuna ensimmäistä kertaa puuroa kauraleseistä. Kauraleseet ovat kauran terveellisin osa, joka sisältää runsaasti vitamiineja ja valkuais- ja kivennäisaineita. Kauraleseissä on myös paljon samaa ainetta kuin pakurikäävässä beetaglukaania. Beetaglukaani on liukoinen kuitu, joka luokitellaan pitkäketjuisten hiilihydraattien joukkoon. Tätä hiilihydraattia ei karppajienkaan tulisi välttää, sillä sen nauttimisen yksi hyvä puoli on se, että beetaglukaani vie näläntunteen ja hillitsee liikalihavuutta monien muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi.

Puuro oli oikein maukasta ja koska kauraleseiden syönti alentaa kolesterolia, lisäsin voisilmän puuroon . Olen lapsesta asti tottunut syömään kaikki puurot voisilmän kera. Toki kauralesehiutaleita voi syödä muutenkin. Esimerkiksi viilin tai jugurtin kanssa ja niitä voi lisätä leivonnaisiin ja pizzaankin.

Tuopas olikin hyvä vihje. Taidanpa minäkin ostaa kauraleseitä ja keitellä niistä puuroa. Kaurapuuroa minäkin olen tykännyt aina syödä voisilmän kanssa ja kainuulaista talkkunapuuroa myös. Riisi- ja mannapuurot taas puolestaan joko sekahedelmä- tai marjasopan kanssa. Se vain on vahinko ettei niitä puuroja tule keitettyä mutta jospa tosiaan aloittaisi puuron syömisen.

Minä olen syönyt vuosia joka päivä puuroa, yleensä kaura-, tai kaura & ruispuuroa. Riisipuuroakin tulee syötyä, mutta sitä vain piirakkapäivänä ja Jouluherkkuna. Ohrasuurimoista tehty puuro on aivan ihanaa uunissa haudutettuna, mutta taitaapa olla vuosi aikaa viimeisestä sellaisesta.

Alla olevasta osoitteesta löytyy koko teksti sekä kuvia ruokalautasista jotka voi klikata suuremmiksi. Eipä todellakaan olisi ollut kivaa saada noita nenänsä eteen. Kouluruoka oli toisinaan hyvinkin vaatimatonta vuosikymmeniä sitten, mutta se oli sentään ruokaa. Nämä ovat todella surkeita niihinkin verrattuina.

"Nyt erään kouluruokaan pettyneen tytön perustama Never Seconds -blogi on noussut uutisotsikoihin Skotlannissa. Yhdeksänvuotias Martha Payne perusti aiemmin tänä vuonna blogin, johon hän julkaisi muun muuassa kuvia surkeasta ja epäterveellisestä kouluruoastaan. Blogissa nähdään kuvia tytön 2,6 euroa maksavista ruoka-annoksista, jotka ovat kaikkea muuta kuin ravitsevia.

Martha Paynen koulussa opiskelijoille tarjotaan kouluruoaksi muun muuassa juustohampurilainen sämpylällä ja pihvillä, kaksi kalapuikkoa, kolme kurkkuviipaletta ja mehujää. Tyttö julkaisi blogissaan kuvan muovilautaselle asetetusta ateriasta, johon kuului muutama maissi, pizzapala, kalapuikko ja muffinssi."

http://www.stara.fi/2012/05/11/kouluruoka-tyrmistyttaa-soisitko-sina-tallaista/

Kouluruokailu on Suomessakin bisnestä. Suomessakaan ei enää pitkään aikaan ole ollut itsenäisiä omia koulukeittiöitä, jotka valmistavat ruoan oman ruokalistansa mukaan omissa keittiöissään. Nyt suuret enimmäkseen ylikansalliset yhtiöt tai muutamat suomalaiset suhteellisen suuret yritykset kuten Fazer ja Palmia vastaavat ainakin pääkaupunkiseudulla kouluruokailusta.

Koulut kilpailuttavat tasaisin väliajoin kouluruokailut ja aina joku näistä suurista yrityksistä tekee edullisimman tarjouksen. Edullisin tarjous yleensä voittaa ja se tarkoittaa useimmiten sitä, että ruuan laadusta, mausta, ravintoarvoista ja annoskoosta joudutaan tinkimään. Aika usein koululaiset Suomessakin tulevat nälkäisinä kotiin, etenkin, jos he noudattavat jonkinlaista erityisruokavaliota. Esimerkiksi siten, että he ovat kasvisruokavaliota noudattavia tai allergisa joillekin ruoka-aineille. Ruoka monissa kouluissa on suoraan sanoen silkkaa paskaa.

Täällä toimii kaupungin oma Tampereen ateria. Meidän koululaisilla on vain muutama ruoka, joista pitävät. Perunoita ei saa alakoulussa keitettyinä, vaan ne tulevat keskuskeittiöltä keitettyinä ja koulun keittiössä ne lämmitetään uunissa. Ovat siis kumiperunoita. Maito on usein hapanta. Yläkoululainen syökin koulussa usein vain näkkäriä ja porkkanaraastetta.

Nyt, kun mökki- ja grillikausi on alkanut, tässä oivallinen vempain kaikille heille, jotka pitävät kylmäsavustusta kalasta, lihasta, kanasta, juustosta tai kasviksista. Tuo keksintö on suorastaan nerokas ja toimii sataprosenttisen varmasti vaikkapa pallogrillissä tai missä muussa tahansa tiiviissä suljettavassa esineessä kunhan vain savustettava ruoka ja kylmäsavustin mahtuu sinne sisään. Tämä kylmäsavustin on kooltaan melkoisen pieni. Sunnilleen 20 cm x 20 cm x 5 cm. Laite on myös erinomainen lahjavihje kaikille hyvän ruoan ystäville ja hinta on muistaakseni 40:n euron paikkeilla. Ehdottomasti monikertaisesti hintansa väärti.

Niinpä varmaan pallogrilliin olisikin mukava tuollainen hankkia. Jääkaappijuttuakin olemme ajatelleet kun kohta olisi aika vaihtaa jääkaappia, mutta eihän sitä niin usein tule savustettua että niin tolkkua savustussysteemiä tarvitsisi.
Itse savustettu kala on kyllä moninverroin maukkaampaa kuin ostettu savukala. Meillä on savustuslaatikko mitä käytetään avotulen yläpuolella ulkona, ja hyvin on kyllä sekin toiminut.
Toivottavasti saavat tuollaisia vastaavanlaisia liikkeisiinkin myytäviksi, olen aika laiska tilaamaan ja Suomesta tänne varsinkin.

Tänään olen opiskellut jäätelönvalmistusta. Toinen satsi ananasjätskiä ja toinen mansikkajätskiä. Kananmunan jätin pois, kun sitä ei voi kuumentaa riittävän paljoa. Tuli muuten aika hyvää, ja pikkumies pääsi pitkästä aikaa maistamaan jätskiä
Ohje on hyvin yksinkertainen ja makuja saa vaihdella mielensä mukaan. Tässä suhteet noin: 2dl kuohukermaa, osan voi korvata maidolla. 1dl tomusokeria siivilöitynä. 300g pakastevadelmia, tai jotain muuta marjaa, taikka hedelmiä pienennettynä.

Ainekset vatkataan sekaisin ja pakastetaan. Ehken tunnin päästä seos otetaan pakkasesta ja vatkataan uudestaan. Ja vielä, kunnes seos on jäätelöitynyt. Sitten nauttimaan ja tavara säilyy noin viikon pakastimessa. Murskattuja jääpalojakin voi käyttää "taikinaan", jos haluaa.

Tuo oli kyllä hieno ohje Alma, taidanpa kokeilla minäkin. Mutta mitä ihmettä sinä puhut poisjättämästäsi kananmunasta jota ei voi tarpeeksi kuumentaa?? Pakkasessahan tuo jätskinteko näyttää ohjeesi mukaan hoituvan eikä uunissa.

Tarkoitatko että alkuperäisessä ohjeessa pitäisi olla vatkattu kananmuna, keltuainen tai jotain, mutta et uskaltanut sitä salmonellan pelossa sinne laittaa?
Kerropa vielä sekin mitä sille munalle tehdään.

Tuo ohje oli alunperin munaton. Kananmunaa kuitenkin käytetään jäätelössä sitä pehmentämään, sillä tuo munaton vaihtoehto menee pakkasessa melko kovaksi. Tänään kuovin sitä leuka irvessä pakasterasiasta, jotta saan pikkumiehelle maistiaisia. Munallisia ohjeita löytyy netistä enemmän. En tiedä miten jäätelötehtaat käyttävät munaa, vai onkohan heillä jotain kemiallisesti tuotettuja apuaineita käytössä?
Minä en uskalla antaa raakaa kananmunaa noin pienelle, koska olen itsekin saanut pikkulapsena siitä hyvin vakavan allergisen reaktion. Eikä se salmonellakaan houkuttele, se kun ei pakastamalla häviä. Salmonella häviää 70 asteessa, mutta kananmuna alkaa hyytyä 60 asteessa, ellen väärin käsittänyt. Hyytynyt kananmuna ei taida sopia jätskiin. Pahoittelen, kun en täsmentänyt tuota asiaa, mutta olin niin touhuissani: olinhan tehnyt lapselleni ehtaa kotijäätelöä!

Vaikken itse olekaan syönyt lihaa pariinkymmeneen vuoteen, niin en vastusta lihansyöntiä. Lihan syönnin vähentämisestä tai lopettamisesta on kuitenkin jonkin verran tutkittuja etuja:

http://www.mtv3.fi/makuja/hyvaolo.shtml/miksi-vahentaa-lihansyontia-tassa--loistavaa-syyta?1559352

Onhan niitä muitakin syitä, mutta on myös syitä, jotka puoltavat lihansyöntiä, ainkin lapsilla. Tosin lihan hyödyt voidaan korvata muilla ruoka-aineilla. Liha on mielestäni hieno ja hyvä ruoan raaka-aine, mutta lihanhimosta (ruokana) pääsee helposti eroon ja lihan käry paistettaesa alkaa jopa tuntua vastenmieliseltä. Nakit olivat ainoita lihavalmisteita, joita teki kauan mieli. Tosin eihän nakeissa paljon lihaa olekaan ja olen nakkihimossani ostanut joskus soijanakkeja. Ne nyt ovat kuitenkin kalliita verrattuina perinteiseiin nakkeihin, joissa lihaa on vain nimeksi.

Olen ahtanut itseeni kaksi päivää pyttipannua. Lapsista vain keskimmäinen innostui tuosta koosteesta, joten aika paljon on minulle jäänyt. Ja näin: kevätsipulia, valkosipulia ja paprikoita pannulla voissa/ öljyssä/ paistomargariinissa kuullotettuna + krutonkeja + sunnuntailta jäänyttä keitettyä riisiä + sunnuntailta jäänyttä broilerinkoipea paloiteltuna. Kaikki lopulta yhdessä pannuun käänneltäväksi, nautitaan tuoreiden kasvisten, tomaatin, kurkun jne kanssa. Olen koukussa!!

Olen siis koukussa pyttäämiseen. Tänään versiossa oli paprikoita, valkosipulia, kevätsipulia, perunaa, nauhapastaa, krutonkeja ja pekonia. Joku karppaaja tai muu diettaaja varmasti kauhistelisi näitä meikäläisen yhdistelmiä, mutta tämäkin oli maultaan hyvä ja täytti pitkäksi aikaa.

Tein eilen ruokaa mistä sanoin ettei sen nimeä kannata kysellä, syö vain. Öljyssä kuullotettuja ja sen jälkeen lihaliemessä haudutettuja kokonaisia ohrasuurimoita, tillilihan tyyliin tehtyä lihakastiketta porsaan ulkofiléestä ja kastikkeessa oli mausteena tillin sijasta kaikenlaisia pihan yrttejä sipulinvarsista lähtien.
Tänään sitä oli sen verran jäljellä että riitti oululaiselle ja siten pääsin itselleni keittämään pakastettuja annospaloja lohesta (mikä ei ole oululaisen mieliruokaa vaikka sitä syökin) ja keitettyjä navetan takaa pellosta haettuja uusia perunoita. Kotitekoisen aromivoin kanssa, se kun on paras kastike uusille perunoille.

Hienoa. Erityisesti tykkäsin noista pihan yrteistä. Minäkin käyn joka päivä poimimassa joko aamiaiseen tai sitten siihen toiseen ateriaan yrttejä maasta. Varon paikkoja, joissa on leikattu bensaleikkurilla ruohoa. Tuolla on sellainen nokkospelto, jota niitän vain viikatteella. Sieltä uskaltaa poimia tuoreita uusia nokkosia. Sitten ryöppään ja laitan munakkaaseen tai johonkin.
Valitettavasti en jaksa säilöä mitään. Mutta on sellainen Frantsilan tila, joka säilöö puolestani. Heidän tuotteitaan uskallan käyttää sitten talvellakin. Ovat erikoistuneet näihin luonnon yrtteihin ja työstävät niistä vaikka mitä.
Mutta olo on hieno ja hyvä luonnonyrttien kanssa.

Pikkumies vaati toissapäivänä kaupan hyllystä näkkileipää. Vain yksi kelpasi, ja emmin kun näytti niin oudolta, eikä meillä sitä oltu ennen syöty. Ostimme sitä kuitenkin, ja jäimme heti koukkuun Saanko esitellä kuivatuista rieskoista tehdyn näkkärin, jossa ei ole säilöntäaineita, laktoosia, maitoa tai munaa: Polar!