Ruokakeskustelu

Viljeltyä norjalaista lohta saa edullisesti erilaisten tarjousten ansiosta. Viime viikonloppuna ainakin pääkaupunkiseuden Citymarketeista sai lohta alle kolme euroa kilo. Vaikka "kassilohta" ei pitäisi suosia sen ympäristövaikutustan takia, niin aika usein sitä tulee kuitenkin ostettua.

Lohta voi valmistaa monella eri tavalla. Graavilohen tilalle voisi joskus kokeilla lohipastramia. Tässä muutama resepti.

Aloitan tänään voileipäkakkujen teon syntymäpäiväjuhlia varten. Tilasin leipomosta viisi suurta vaaleata vuokaleipää, joista kolme täytän ja koristelen kalalla, yhden lihalla ja yhdestä tulee kasviskakku. Massa tulee lähinnä kermasta ja sulatejuustosta ja noista raaka-aineista. Vaikka on kiire töissä, niin lupasin tehdä kakut sunnuntaiksi valmiiksi. Tänään kostutan muut leivät sieniliemellä ja kalakakut kalaliemellä ja sitruunalla. Olisi tarkoitus myöskin täyttää ne, mikäli ehdin. Älkää tuomitko, mutta kalakakkuun käytän tonnikalaa ja lohta. Lihakakkuun palvikinkkua ja keittokinkkua ja kasviskakkuun erilaisia tuoreita kasviksia, hiukan majoneesia, kapriksia ja kurkkusalaattia. Tietysti kakkujen koristeiksi tarvitaan myös persiljaa ja tilliä sekä kalakakun koristeeksi myös sitruunaa, tomaattia ja kurkkua. Muihin tulee koristeeksi tomaattia ja tuoretta kurkkua ja lihakakkuun rullattuja keittokinkun ohuita viipaleita.

Kyllä kuulostavat hyviltä voileipäkakkujen täytteiltä nuo. Minäkin laitan usein voileipäkakkuihin majoneesiin sekoitettua ja pienellä määrällä erittäin hienoksi hakatulla purjosipulilla maustettua tonnikalamönjää yhden välikerroksen täytteeksi esimerkiksi katkarapukakuissa. Keitettyjä kananmunia laittaisin vielä luettelemiesi lisäksi sen kalakakun koristeeksi.

Siihen lihakakkuun laittaisin hiukan piparjuuren makuista Cantadou juustoa majoneesiin sekoitettuna, mihin hakkaisin ne kinkut joukkoon.

Namuja noista kakuistasi tulee, mutta ei kyllä kateeksi käy se työn ja tiskin määrä. Aivan hirveä homma on viidessä kakussa kun on niin monenlaisia kakkuja tehtävä. Onko tarpeeksi kylmä parvekkeella että pystyt ne siellä pitämään koristeluun asti?

Hyviä vinkkejä Sadeca. Kyllä minä vähän muutakin sävelsin kuin noita mainitsemiani komponenttejä. Laitoin esimerkiksi piparjuuritahnaa kalakakkutäytteeseen ja kaikkiin muihinkin täytteisiin hiukan potkua Aasiasta ja Unkarista, mutta vain hieman, sillä arvostan vuosia täyttävää suvun päämiestä ja tiedän hänen pitävän myös mahdollisimman puhtaista mauista. Kurat (vanha vihtahousu est) vieköön koko tuon sanan maku monikon elatiivin oikean taivutuksen ainakin tässä univajeen tilassa.

Harmittaa kyllä, kun en pääse maistamaan Urpon voileipäkakkuja Sen verran herkuilta vaikuttavat. Itse leivoin viikonloppuna liha-riisi -pasteijoita, ja toisia joissa täytteenä oli paprikoita, mustia oliiveja ja tuorejuustoa. herkullisia molemmat. Nyt etsin hyvää ohjetta mustatorvisienikeitolle, sillä löysin noita herkkuja tänään sieniretkellä ihan sattumalta, kun etsin pissapaikkaa.

Mustatorvisienet ovatkin sellaisi, että kyykyllään tai kyykkypaikkaa etsiessään ne saattavat sattua silmään maastoutumisestaan huolimatta paremmin kuin itse sieniretkellä.

Mustatorvisienet ovat hienoja sieniä ja minusta ne sopivat parhaiten nimenomaan keittoihin. Tuoreita sieniä paistaisin yhdessä sipulien kanssa pannulla niin kauan, että sipuli ja mahdollisesti valkosipuli olisivat kuullottuneet kypsiksi ja sienistä olisi neste irronnut. Nostelisin pannulta ko. ainekset sivuun johonkin astiaan. Sitten panisin pannulle voita ja vähän vehnäjauhoja ja ruskistaisin jauhoja aavistuksen, lisäisn vettä sopivasti ja joko kasvisliemi- tai sieniliemikuution ja hiukan chiliä joukkoon ja antaisin jauhojen kypsyä oman aikansa. Lisäisin tähän sotkuun hiukan sinihomejuustoa ja rutkasti kermaa tai vaihtoehtoisesti jotakin ruokakermaa. Vaikkapa muistaakseni Valion tuottamaa aurajuustoruokakermaa, mikäli aurajuustoa ei olisi vielä käytetty.

Lopulta tuohon röppöön lisäisin mustatorvisinei-sipuliseoksen, lisäisin joukkoon hiukan rouhittua mustapippuria ja mahdollisesti tilkan sherryä tai sherryviinietikkaa tai aavistuksen balsamicoa. Toki suola ja koostumus tässä vaiheessa tulisi tarkistaa ja sakeuden mukaan lisätä kermaa. Koko komeuden voisi myös tehosekoittimessa soseuttaa, jos haluaisi hienostella ja piilottaa sienet keiton joukkoon.

No kiitos, tuotakin ohjetta voisin kokeilla, ainakin vaikuttaa herkulliselta. Ensin taidan kokeilla sellaista keittoa, jossa on tomaattisosetta, persiljaa, sipulia, kermaa ja lihalientä mustatorvisienten lisäksi. Ihan pienen satsin vain, jotta riittää tuohon toiseenkin herkkuun

Ruotsin viranomaiset eivät näyttäisi pitävän maukkaasta, edullisesta, ja ravitsevasta ruuasta http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012100916179365_ru.shtml . Kovin on erikoinen peruste palauttaa keittäjä ruotuun, mutta Ruotsihan on tasa-arvon edelläkulkijamaa.

Yksi suomalaisen keittotaidon merkittävimpiä tuotteita on mielestäni hapankorppu. Olulainen alkoi valmistaa hapankorppuja jo vuonna 1955 hapatetusta täysjyväruistaikinasta. Siinä on kuituja peräti 23 % ja hapankorput taipuvat ruuanvalmistuksessa moneksi. Jopa leivontaan juustokakun tai muunkin kakun pohjaksi.

Minä pääsin jõmpsikkana hapankorppujen makuun Tyyne-tädin luona, joka oli minulle kuin rakas mummo, koska hän oli äitiäni ainakin 20 vuotta vanhempi ja toinen isoäiti oli kuollut jo ennen minu syntymääni ja toinen asui kaukana ja oli niin vanha, ettei meille syntynyt harvojen tapaamisten aikana minkäänlaista suhdetta. Tyyne-tädillä oli aina kaapissa hapankorppuja ja jääkaapissa tai kylmäkaapissa meetvurstia, jota hän nimitti savumakkaraksi. En koskaan kyllästyntyt hapnkorppuihin, joiden päällä oli voita ja savumakkaraa. Nyt hapankorput menevät mainiosti alas ilman meetvurstiakin.

Hapankorppu on valloittanut maailmaa Finn Crisp -nimellä, eikä ihme. Hapankorppu on yksinkertaisuudessaan ja säilyvyydessään erinomainen tuote.

Kyllä meillä on oltava koko ajan sekä ruotsalaista näkkileipää että suomalaisia Finn Crispejä. 200g Finn crispejä maksaa 11 kr lähikaupassa ja siinä on vaikka kuinka paljon noita crispejä. Mukava napsaista aina joku suuhunsa.

Kannattaisikin ehkä kokeilla tehdä sellaista voileipäkakkua mihin laittaisi välikerroksiin noita hapankorppuja makua antamaan. Siihenhän voisi käyttää vaikkapa perunalimpun paloja joista sen muuten rakentaisi, ettei olisi liikaa täytettä kaikenkaikkiaan. Vaikka savusiikaa, pehmeää aika miedosti maustettua juustoa, ehkä avokadoa ja sensellaista voisi sinne tunkea. Sitten kun antaisi sen ensin kostua kunnolla, niin tuubissa ostettavaa ruotsalaista pikkelsiäkin voisi käyttää koristeeksi muiden tilpehöörien kanssa.

Nyt on kuukauden ajan ollut ruokakaupoissa valmiita verkkoon pakattuja keitettyjä kinkkuja hintaan 29 kr/kg Euroissa 3,16. Helppoja vain kuorruttaa uunissa ja käyttää vaikka mihin. Pari olen ostanut. Ovat olleet hyvänlaatuisiakin. Yleensä tuohon hintaan saa vain joulun jälkeen, kun kukaan ei niitä myymättä jääneitä enää halua ostaa.
Nyt laitoin herneitä likoon, kun saahan siitä kinkusta hyvää hernekeittoakin, mutta harmittaa että heitin menemään sen keittoliemen, mitä niissä umpioiduissa pusseissa kuitenkin painoa lisäämässä on jonkun verran.

Tänään syötiin vain kinkkumunakasta, missä paistettuja herkkusieniä ja tomaatteja.

Tänne kans tämä Välipäivien piirakka. Menee kuin kuumille kiville ja ikinä tähän ei kyllästy. Joulun kinkkutähteille tämä, mutta käy hyvin tehdä esimerkiksi tonnikalasta, lohesta tai mistä vain. Sienetkin hyviä joukkoon.



VÄLIPÄIVIEN KINKKUPIIRAKKA

Taikina:
150 g voita
4 dl vehnäjauhoja
½ dl mannaryynejä
1 rkl jääkylmää vettä


Täyte:
Noin 3 dl pieniä kinkkukuutioita
½ punaista paprikaa hienoksi hakattuna
10 cm purjosipulia hakattuna
4 munaa
4 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
1 tl karkeaksi jauhettua mustapippuria
2 maustemittaa suolaa (jos ei kinkku kovin suolaista)

Sotke taikina-ainekset ja painele se piirakkavuoan pohjalle (23-24 cm diam)Sillä aikaa kun sekoitat täytteen esipaistat piirakankuorta noin 10 min200 asteessa. Jaa muut täytteet piirakkavuokaan, vatkaa yhteen munamaitomihin sekoitat juustoraasteen ja mausteet ja kaadat vuokaan täytteiden päälle.Paistetaan 200 asteessa noin 35 minuuttia. Syödään lämpöisenä. Nam!Täytteitä tietysti vaihtaa mielensä mukaan, mutta taatusti teet toistekin kun kerran kokeilet.

Valkosipuli on elämän suola. Ainakin minusta ja luultavasti monesta muustakin sillä vähäisellä perusteella, minkä olen tuttavieni ja sukulaisteni käsityksestä asiasta saanut. Joskus valkosipulin kynsiä tarvitaan paljonkin. Ainakin siinä tapauksessa joskus monille nousee pintaan valkosipuleiden kuorimisongelma. Viitsiäkö vaiko ei. Meillä on runsaasti syvässä muhevassa pohjoisen mullassa kasvaneita valkosipuleita, joissa on paksut kuoret, jotka irotavat suhteellisen helposti. Toisin on kaupassa myytävien valkosipuleiden laita. Jos nyt kymmenenkin kynttä pitäisi kuoria, niin kynnys nousee joskus melkoisesti, ellei tunne erilaisia tekniikoita kuoria valkosipileita. Minä olen käyttänyt tuota ensimäistä veitsen lappeella murskaamista, mutta nyt näkyy olevan muitakin tekniikoita, joihin pääsee tutustumaan linkissä

http://www.makuja.fi/artikkelit/tiesitko/tiesitko-nain-kuorit-valkosipulin-supernopeasti/

Aion kokeilla perunan pikakuorintaa, kun seiraavan kerran kuoripottuja keitän. Kypsä peruna pistetään hetkeksi jääkylmään veteen, siis suoraan keittokattilasta, vedetään ja pyöräytetään molemmista päistä samanaikaisesti.. Ja kuoret kuulemma liukuvat irti.

En ole tuollaisesta kuullut, mutta täytyypä kokeilla. Mahtaisiko toimia myös samaan tapaan kuin tomaattien kuoriminen onnistuu? Tomaatin kuoreen tehdään viilto, se laitetaan hetkeksi, noin kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen, jonka jälkeen tomaatti laitetaan jääkylmään veteen. Kuori irtoaa vaivattomasti tuon menettelyn jälkeen. Jos sama onnistuu perunalla, niin perunat voi kuoria raakoinakin.

Joo kokeilla pitää minunkin, vaikka kuulostaa kyllä veden tuhlaamiselta perunankuorimisen takia kun on muutenkin niin helppoa. Ensin valuttaa puhdasta vettä kunnes se on jääkylmää, jos perunoita on paljon, niin pitää valuttaa lisääkin että pysyisi kylmänä. Sen verran paljon on potunkeittäjiä Suomessakin että yhteensä aika paljon vettä olisi kysymyksessä päivittäin jos kaikki alkaisivat tuohon systeemiin. Mahtaakohan se edes juuri nopeuttaa sitä perunan kuorimista. Ennenkuin on sen potun kastanut ja vääntänyt, niin samassa ajassa on sen suurinpiirtein keitettynä kuorinut.
Testatahan tuo silti pitää.
Tomaatin kuoriminen on kyllä melkein pakko tehdä tuolla Urpon kertomalla tavalla.

Talvella jääkylmää vettä saa helposti viemällä ämpärin tai muun astian ulos tai parvekkeelle. Jos vettä lasketaan viemäriin siksi, että saisi kylmempää vettä, niin kyllä se on veden tuhlausta. Kylmempää vettä saadakseen laskemansa veden voi ottaa talteen. Vedelle on aina käyttöä. En tiedä tuosta perunoiden kuorimesn noputumisesta, mutta kuoriminen voi ainakin olla hieman helpompaa ja varmasti nopeampaakin, jos perunoita täytyy kuoria vähän enemmän.

Keitetty peruna on nyt testattu, ja kyllä vaan toimii! Raa´an kanssa en oikein usko, sillä tomaateissa, paprikoissa jne on pehmeä malto, kun taas perunassa ei, jote kuori on siinä tiukasti kiinni.

Testasin minäkin, mutta ei toiminut ihan noin kuin neuvoit niihin meidän pottuihin. Ensimmäinen peruna meinasi muusaantua käsiin kun vedin ja kiersin sitä päistä. Kun pinnan rapsutti kynnellä auki, niin sitten kyllä oli helppo sormin vetää se kuori päältä.

Kyllä meilläkin kaksi pienempää perunaa vähän muussaantui, mutta olivat kai toisia pehmeämmiksi kypsyneet. Ei siihen astiaan niin älyttömästi tarvitse kylmää vettä, jos pistää vaikka pari perunaa kerralla. Kuitenkaan en lupaa tuosta tulevan pysyvää tapaa meidänkään perunapöytään, pitipähän vain kokeilla

Ei tarvinnut paljoa vettä, vain pari litraa kylmää, muttei mitään "jääkylmää" sekään. Jos niitä enemmän kuin kertaruokailuksi keittää niin parhaiten ne yli jääneet säilyy kuori päällä.

Joskus ruokakin voi olla ihan paskaa .

Tai tehdä ähkyn, kuten minulle nyt. Tosin minulla on usein ähky, kun syön niin paljon, ruokailu on intohimoista puuhaa. Tänään pitsaa.

Jääkaapissa oli joulun jäljiltä vielä reilusti toista kiloa lipeäkalaa. Viimeinen myyntipäivä on vasta helmikuussa, mutta päätin valmistaa sen tänään. Kaupoissa on myös nyt edullisesti myytävänä lipeäkalaa Suomessa, sillä sesonki on jo ohi.

Laitoin aamulla aikaisin lipeäkalat reikäpellille uuniin, jonka lämpö oli 55 astetta. Alla oli astia, johon ylimääräinen neste lipeäkaloista valui. Tein valkokastikkeen siten, että kuullotin hetken voissa vehnäjauhoja ja lisäsin asteittain kermamaitoseosta. Mausteiksi laitoin kokonaisia maustepippureita, yhden kotona kasvatetun kuivatun pienen chilin palon, kaksi valkosipiulin kynttä murskattuina, yhden pienen laakerinlehden, lirauksen limemehua ja hiukan rouhittua mustapipuria. Niin ja pari kalaliemikuutioita.

Kun lipeäkalat olivat sopivasti menettäneet nestettään, irrotin niistä nahat ja ruodot ja ladoin ne vuokaan, jonka pohjalle olin kaatanut valkokastiketta. Laitoin sitten kalojen päälle jauhettua maustepippuria, rouhittua mustappuria ja Vegetaa. Aromisuolakin tai muu maustesuola käy yhtä hyvin. Voitelin sitten kalanpalat voisulalla kertaalleen ja annoin ruoan seisoa jonkin aikaa, että maut imeytyisivät, Voitelin sen jälkeen kalat toiseen kertaan voisulalla ja kaadoin päälle lopun valkokastikkeesta. Panin vuoan uuniin neljäksikymmeneksi minuutiksi kahteen sataan asteeseen ja keitin kuoriperunat sillä välin. Ette usko, mutta lipeäkalastakin saa tuolla tavoin tosi hyvää.

Kyllä minä ainakin uskon. Kärsivällisesti useiden työvaiheiden kautta ja rakkaudella tehty ei voi olla muuta kuin tosi hyvää Minä hain kaupalta siskonmakkaroita, ei olekaan tehty soppaa aikoihin. Se on kyllä ihmeellisen maukasta, eikä vaadi muuta kuin perunaa, porkkanaa, pippuria ja suolaa makkaran lisäksi.