Ruokakeskustelu

Karjalanpiirakoita 66kpl, eli samalla ainesmäärällä kuin viimeksi, tuli nyt muutama vähemmän. Hurjan hyviä! Itselleni en toki viitsisi moisia herkkuja vääntää, mutta lapsille maistuu jopa liiankin hyvin. No, kun äiti makaa raatona, niin muistavat edes ne piirakat

Alma, vabandan tõesti, ma tean, et seal üleval pool oli neist juttu, paari sõnaga oleks võinud vaid meelde tuletada, elus on palju muid asju vaja meeles pidada ja väiksed "vaesed rüütlid" kadusid kuskile mälulünka ära.. aga ma ei hakka neid 20 lehte siin eespool lappama, olgu pealegi siis.. Eks küsin kellegilt.

Nooh, Agnes, ära nüüd solvu. Asi ei just nii tõsine ole, et meie ei saaks uut infot siia panna. Vaata siit lingist . Äkki siin on mitagi targemat. Kas Eestis ei teha natuke kuivast vanast saiakest või saiast mingisugust magustoitu?

Aitäh, jaa tuli meelde, aga see pilt ei meenuta küll seda. Saia leotada munapiima segus ja praadida pannil. Muidugi tehakse seda siin ka Aga vana saia väga järgi ei jää meil, siis on parem juba pannkooki teha.
Aga saiavorm on küll üks ütlemata hea asi, ma arvan, et isegi parem neist "rüütlitest".

http://www.toidutare.ee/retsept.php?id=7796

Agnes kirjoitti:

Alma, vabandan tõesti, ma tean, et seal üleval pool oli neist juttu, paari sõnaga oleks võinud vaid meelde tuletada, elus on palju muid asju vaja meeles pidada ja väiksed "vaesed rüütlid" kadusid kuskile mälulünka ära.. aga ma ei hakka neid 20 lehte siin eespool lappama, olgu pealegi siis.. Eks küsin kellegilt.

No jopas nyt. Tässähän se oli samalla sivulla se olennaisin Urpon viestissä, eikä "kahdenkymmenen" lehden takana.

Lainaus :

Leikkaan pullapitkosta viipaleita ja liotan niitä munamaitoseoksessa ja paistan pullaviipaleet molemmin puolin kullankeltaisiksi ja tarjoan ne vadelmahillon (tai mansikkahillon) ja vaniljasokerilla maustetun kermavaahdon kanssa kuumina.

Mielestäni sinulla Agnes ei todellakaan ollut mitään syytä loukkaantua, kun kerroin kaiken tiedon löytyvän ihan helposti ja ihan läheltä, mutta jos asian niin koet, niin puolestani ota nokkiisi.

Ma ei ole millegi ega kellegi peale solvunud, minu jaoks oli see mõiste "köyhät ritarit" vaid küsimus. "Pullapitkosta leikatut" ja "ranskanleivästa" tehtud, nendest ma ei saanud aru! Ja tõesti see pilt ei ole seda nägu et oleks vanast saiast tehtud
Alma ei võta ma kedagi ega midagi nokka
Täna vaatasin Eesti TV-s näitas kokasaates karjala pirukate tegemist, aga pean ütlema, et mulle need ei maitse. Noh maitseasi.. Küll oled sina ikka tubli emme Alma, kõike sina jõuad, mina ei jaksaks küll..

Vielä vähän lisää noista niin kovin suosituista kokkikilpailuista. Huippukokeista on tehty tai he itse ovat tekeytyneet kovin tärkeiksi julkkiksiksi, joita ilman kansalaiset eivät tule toimeen. Erityisesti iltapäivä- ja naistenlehdet tuntuvat elättävät näitä suuria herroja, jotka perustelevat pieniä gourmet-ravintoloita, joihin kaikkiin ei riitä niin paljon firmojen luottokorteilla maksavia asiakkaita, että ne kannattaisivat kovin monta vuotta. Omasta lompakostaan maksavat ihmiset kiertävät nuo ravintolat kaukaa, etenkin, jos he haluavat tyydyttää nälätunteensa.

Kenties maailman tunnetuin ja arvostetuin ruoanvalmistuskilpailu Bocuse d'Or on kokeille kuin olympialaiset urheilijoille. Kilpailijat lopettavat usein työnteon ja sponsoreiden tuella ryhtyvät kokopäivätoimisesti valmentautumaan kilpailua varten. Tässä kerrotaan tämänvuotiseen kilpailuun valmistautuvan Mika Palosen harjoittelusta: jopa 50 tuntia viikossa tiettyjen ruoka-annosten valmistamisen harjoittelua. Luulisi kyllästyttävän.

Minusta touhu tuntuu täysin hullulta. Ruoanvalmistuksen tarkoitus olisi saada aikaan maistuvaa, ravitsevaa, terveellistä ja kauniisti tehtyä ruokaa, eikä mitään superpiperrystä kilpailujen tuomaristoa varten. Kaikki eivät voi kuitenkaan voittaa ja epäonnistuminen ja putoaminen tavallisten rivikokkien joukkoon tuollaisen panostamisen jälkeen on varmaankin masentavaa ja turhauttavaa. Kukaan ei kuitenkaan pakota kokkeja eristäytymään ravintoloiden patojen ja kattiloiden äärestä omiin poteroihinsa harjoittelemaan enimmakseen varmaankin yksin. Eivät ne nuoret assistentit elä sillä, että saavat maistella harjoiteltuja ruoka-annoksia, vaan heidän on varmaankin käytävä myös ansiotyössä.

Agnes, tiedän yhden virolaisen, joka ihmetteli aina miten karjalanpiirakat muka ovat hyviä. Eipä ihmettele enää, kun on saanut maistaa käsintehtyjä karjalanpiirakoita Jos sinä olet kokeillut sellaisia vetisiä, teollisia piirakoita, niin niistähän en itsekään tykkää. Eivät ne ole "aitoja", sillä noissa teollisesti tuotetuissa piirakoissa kuori ei ole rapea, eikä hyvin paistunut. Sen pitää olla samaan aikaan rapea ja hitusen sitkeä, ja myös suolan tulee olla sopiva. Tulepa joskus tänne Tampereelle maistamaan karjalanpiirakoita, joita teen vanhojen taitajien oppien mukaan

Niin ovat tosiaan ihan ällöttäviä ne teolliset karjalanpiirakat jotka on muoviin pakattuja ja hajoavat jopa käsissä. Ei silti kaikki ihmiset edes Suomessa ole erityisen ihastuneita kunnollisiinkaan piirakoihin.
Ruotsalaiset jos saavat kotona leivottuja piirakoita niin noin puolet ihastuvat niihin ja ne toiset puolet ovat niin tottumattomia aidon rukiin makuun että eivät oikein osaa niitä arvostaa. Heille pitäisi olla vehnäjauhoja aika paljon kuoritaikinassa mutta eihän ne sitten enää mitään Karjalanpiirakoita olekaan, piirakoita vain.

On se noin kuin Urpo noista kilpailuista sanot ja myös niistä gourmettiravintoloista. Jo niillä tavallisten ravintoloiden hinnoilla on tavisten aika rahakasta lähteä syömään niihin edes ruokatunnilla, sunnuntaipäivällisistä puhumattakaan. Vain Helsingin kokoisessa kaupungissa jokunen sellainen gourmetravintola voisi jotenkuten menestyä, mutta hinnat ovat jo sellaisia että väkisinkin ihmiset laskevat mitä muuta sillä samalla rahalla saa.

Kysymys on myös siitä että tekevätkö nämä mestarikokit sitten todella joka päivä kaikille asiakkailleen sitä viimeisen päälle huolellista kilpailutuotettaan, vai lipsahtaako se toisinaan sille tasolle kuin muissakin halvemmissa paikoissa. Jos jostain tarpeeksi paljon maksaa, niin sen ON täytettävä ne odotukset, muuten se on pettymys ja uudestaan ei sitten tulla, etenkään jos oli vielä nälkäkin jäljellä liian pienen annoksen takia.

Iltapäivälehden ravintola-arvostelijat kiertävät joka vuosi Göteborgin, Tukholman ja Malmön ravintoloita. He menevät tavallisena asiakkaana pareittain niihin ja tilaavat kumpikin eri ruokaa, myös etu- ja jälkiruokaa pääruoan lisäksi. Kaikki arvostellaan, ravintolan siisteys, palvelun nopeus, tarjoilijan käytös, ruoan lämpötilat, maku ja se kuinka samaan aikaan ne kummallekin tarjoillaan, niin johonkin hiljaisimpaan aikaan siellä ehkä on vain yksi ainoa kokki ilman kylmäkköä ja ehkä ei kaikki ihan perfektiä enää sitten olekaan. Vaikeaa siis sillä gourmetravintolalla pitää asiakkaansa vuodesta toiseen ja säilyttää katkeamatta koko ajan se tasonsa.

Lehdet tosiaan mielellään ylentävät nuo kokit taivaisiin ja heidän reseptinsä myös. Jokainen heistä tekee myös oman keittokirjansa mutta kun niitä selailee, niin eipä oikein tällaisen tavallisen emännän kiinnostusta herätä nekään.

Muuten, sellainen kirja olisi hyvä olemassa missä kerrotaan mitkä mausteet/ruoka-aineet ehdottomasti eivät sovi samaan ruokaan, kuinka paljon niitä olisi kuumennettava ja muuta sellaista tietoa. Noita amatöörejä katsellessa tässä Ruotsin ajankohtaisessa kilpailussa näen useiden tekevän juuri sellaisia virheitä ja esimerkiksi yrttimausteista osa on itsellenikin vaikeita.
Sellainen muovitettu taulukkokortti on apunani keittiössä missä lukee yrttimausteiden kohdalla minkä lajin ruokiin ne sopivat, mutta eihän siinä ole läheskään kaikkia niistä eikä myöskään sitä mitä niistä keskenään sopii sekoittaa. Osanhan niistäkin tietää ennestään mutta ne harvinaisemmin käytetyt mausteet eivät ole enää mitenkään yhtä itsestään selviä.

Alma kirjoitti:

Agnes, tiedän yhden virolaisen, joka ihmetteli aina miten karjalanpiirakat muka ovat hyviä. Eipä ihmettele enää, kun on saanut maistaa käsintehtyjä karjalanpiirakoita Jos sinä olet kokeillut sellaisia vetisiä, teollisia piirakoita, niin niistähän en itsekään tykkää. Eivät ne ole "aitoja", sillä noissa teollisesti tuotetuissa piirakoissa kuori ei ole rapea, eikä hyvin paistunut. Sen pitää olla samaan aikaan rapea ja hitusen sitkeä, ja myös suolan tulee olla sopiva. Tulepa joskus tänne Tampereelle maistamaan karjalanpiirakoita, joita teen vanhojen taitajien oppien mukaan

Ole ettevaatlik Alma, äkki tulengi
Olen ma saanud neid ka Soomes käies ja ikka ja alati jääb midagi puudu.. Võib-olla just see rabedus ja soola sisaldus. Need, mida mina olen saanud maitsta, on olnud nätsked nagu närimiskumm käib suus ringi ja pole magus ega soolane, täiesti maitsetu "riisiplänn". Ehk tõesti omatehtud on paremad ja ahjust võetuna rabedad ja maitsvad.

Alma on oikeassa. Itse tehdyillä karjalanpiirakoilla ja kaupan "karjalanpiirakoilla" on ero kuin yöllä ja päivällä. Teollisiin piirakoihin pannaan venhäjauhojakin, kun taas oikeat karjalanpiirakat tehdään ruisjauhoista ja kuori kaulitaan paljon ohuemmaksi kuin kaupan tekeleillä on. Kun pirakat otetaan uunista, ne voidellaan joko voisulalla tai voi-maitoseoksella ja pannaan päällekkäin isolle lautaselle, mikäli niitä heti paitamisen jälkeen syömisen jäljiltä jää.

Jos et Agnes mene Alman piirakoita maistamaan, niin tule kesällä Saarenmaalle, niin paistetaan karjalanpiirakoita suuressa leivinuunissa. Sittenpähän saat maistaa, minkälainen oikea karjalanpiirakka oikein on.

Psstt.. on Alman piirakoissa vehnää pikkuisen, sellainen viidennes arviolta. Vehnä antaa kuorelle sitkon, jolloin se ohuen ohuena kestää paremmin koossa. Mutta Urpon (ja Sadecankin) kirjoittelussa on hyvänä pointtina se, että vehnäkuoresta ei aitoa karjalanpiirakkaa saa millään.

Muuten, se piti kysymäni piirakoista, että tykkäättekö munavoista siinä päällä? Minä tykkään, mutta yleensä nautin piirakat vain voilla/ oivariinilla voideltuina makean, vahvahkon teen kanssa.

Tykkään munavoista mutta ihan niinkuin Almakin, myös minä syön yhtä usein ja mielelläni niitä pelkkää voita päällä. Sitten vielä se että minun makuuni ne piirakat ovat parhaita kylminä eikä lämmitettyinä.

Kaiken kotona leivotun tuoreen leivän suhteen käytän yleensä vain pelkää voita päällä, koska en niillä päällysteillä halua pilata sitä elämystä! Monet leivät voittavat myös vielä maussa kun ne on pakastimessa ensin, mutta karjalanpiirakat eivät voita. Ajattelen että Agnes on ehkä jossain baarissa Suomessa syönyt karjalanpiirakkaa kahvin kanssa. Sen minäkin olen tehnyt monta kertaa, mutta ei, ei niissä ole kehumista ollut niissä piirakoissa.

Sadecal on õigus, olen Soomes ja Eestiski söönud neid söögikohtades, ei ole just "kehumist" väärt olnud minu meelest.
Aitäh kutsumast Alma ja Urpo, tahaks küll väga kunagi jõuda sinnamaani!

Nyt se lie vihonviimeisen kerran tullut todistetuksi että minä en osaa tehdä pizzaa! Viikolla huomasin kaupassa valmiin pizzataikinan missä oli peräti se tomaattikastikekin purkissa mukana. Ahaa, ahaa, no nyt kele meijjänki muija,,,, mietin jo itsekseni ja ostin sen.

Tänään sitten uuni sille asteelle mikä ohjeessa sanottiin, täytteet päälle juustoineen ja kellosta katsottu aika mistä 15-20 minuutista otin sen 15. Pohja oli jo liian tumma alta, pizzan pohja melkein 1½ senttiä ja vaikka lisäsin sen päälle oreganoa niin nix pix siitä mitään pizzaa tullut. Oululainenkin loihe lausumahan notta "sinulla on varmaan joku ajatusvirhe tässä pizzan teossa" ja pikkuisen vain reunasta sitä söi. Itse urhoollisesti kamppailin suuhuni puolet omasta palastani.

Kyllä se nyt on sitten niin että saan luvan touhuilla sitä muuta ruokaa enkä pizzaa ja jättää sen tekemisen niille ulkomaalaisille jotka sen taidon osaavat.

Sadeca, seuraavan kerran kun teen pizzaa, laitan pohjan ohjeen tähän. Olen aina tehnyt sitä sormituntumalla ilman ohjetta, niin en muista. Meille tulee kolme pellillistä pizzaa yhdestä taikinasta, joten huomioikaa se sitten, jos ohjetta käytätte.

Laita vain ohje Alma, en tiedä alanko kokeilemaan, mutta ei se haittaa vaikka ohje olisi. Se taikina minkä ostin oli Ranskassa valmistettu ja mietin että onhan se edes siellä pizzamaissa päin se Ranska,,,, Maistamalla sekään tomaattikastike ei mielestäni mitään ihan surkeaa ollut mutta sitten siinä valmiissa pizzassa siitä kuitenkin puuttui se oikea maku.
Arvelen että siinä tomaattikastikkeen maulla on suuri merkitys sille tulokselle kuitenkin.
Onhan se vitsi varmasti siinä uunissakin, että pitäisi ostaa se uunikivi että saisi edes jotenkin oikein paistetuksi sen pohjan.

Pizzan tai pitsan paistaminen tavallisessa sähköuunissa ei tahdo oikein kunnolla onnistua keltään. Ei Sadeca yksin pizzan valmistamisen kanssa vaikeuksissa ole. Pizzan pohja tulee kaulita tarpeeksi ohueksi ja uunin lämpötilan tulee olla tavallista korkeampi. Muuten pizzasta tulee vetinen. Taikina ja tomaattikastikekin kannattaa tehdä itse, sillä se on ihan helppoa ja itse tehtynä taikinasta tulee parempi ja tomaattikastikkeen voi maustaa mielisekseen.

Muistan elävästi, kun 1970-luvun lopulla tilasimme Puolan Sopotissa herkkusienipizzaa. Pizzan valmistu ei ollut oikein rantautunut vielä Puolaan tuolloin. "Pizza" oli uunipellillä paistetusta noin 4 cm paksusta kakusta leikattu levy, jonka päällä oli muutaman herkkusienen ryydittämä kastike ja kastikkeessakin oli puolen desilitran kokoinen paprikajauhemöykky, joka oli nähtävästi maustepurkkiin kokkaroitunut ja kastiketta maustetaesa pudonnut "pizzan" päälle. Jäivät herkut syömättä.

Tässä yksi tapa valmistaa pizzaa.

Syökää ruisleipää , se on terveellistä. Jos mahdollista niin vielä täysjyväversiona. Sitä paitsi ruisleipä on hyvää. Vaalea vehnäleipä on miltei pelkkää energiaa hiilihydraattien muodossa ja sitä kannattaa syödä, jos haluaa kasvattaa keskikehoa näyttäväksi.

Suomessa pääsiäisviikolla uhkaa munapula, mutta yrittäkää nyt ajoissa hankkia munia sen verran, että ehditte kokeilla tätä herkkua. Tuolla tavalla valmistettujen munien kerrotaan olevan hyvän maun lisäksi terveellisiä. Tuossa videossa näytettiin, kuinka munat keitetään oikein. Siis siten, että kuoret halkeavat ja keitinliemi pääsee antamaan muniin oman pirtsakan arominsa. Videossa kerrottin myös, että munia täytyy keittää muutamia tunteja. Tämä varmaankin siksi, että "keitinliemen" terveys- ja makuvaikutus pääsisi kunnolla oikeuksiinsa. Hyvää pääsiäistä!

Sussiunakkoon, ei täsää voi muuta kuin jeesustella!

Pääsiäisenä syödään pääsiäisruokia ja yksi suomalaisten ehdottomasti pääsiäiseen kuuluva ruoka on mämmi. Mämmi valmistetaan maltaista, ruisjauhoista ja vedestä imellyttämällä. Mämmistä yleensä joko pitää tai ei pidä. Neutraalisti mämmiin suhtautuvia lienee vähemmistö. Ulkomaalaiset eivät yleensä syö epäilyttävältä näyttävää jälkiruokaa, mutta tarjosin kerran mämmiä saarenmaalaisille naapureilleni perinteiseen tapaan ja heistä mämmi oli ihme kyllä hyvää.
Ostin lauantaina pullollisen mämmiolutta, mutten itse sitä maistanut, mutta vävykandidaatti kertoi oluen olleen hyvää.

Mämmistä tehdään myös erilaisia jälkiruokia. Tässä niistä ohjeet yhteen:


mämmiä
kermavaahtoa ja vaniljasokeria
Aprikoosikerros:
2 prk säilykeaprikooseja
3 liivatelehteä
2 rkl omenamehua
2 rkl sokeria
Koristeluun:
strösseleitä tai makeisia

Pehmitä 3 liivatelehteä kylmässä vedessä 5 minuuttia. Valuta ja soseuta aprikoosit. Kuumenna omenamehu. Purista vesi liivatelehdistä, laita ne kuumaan mehuun ja sekoita hyvin. Lisää sokeri ja liivateseos aprikoosisoseeseen.
Laita jälkiruoka-astioiden pohjalle aprikoosisosetta ja siirrä jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi. Lisää aprikoosikerroksen päälle mämmiä ja kermavaahtoa. Koristele haluamallasi tavalla.

Mikähän noita kiinalaisia oikein virtsan maussa kiehtoo http://www.iltasanomat.fi/tiede/tasta-harvinaisesta-kalasta-maksettiin-30-000-euroa/art-1288460686682.html ? Ensiksi nuo keitetyt munat ja nyt sitten tämä. 30 000 euroa varmaan kannattaa pulittaa, että pääsee syömään kalan virtsarakkoa.

Eipä silti, syödäänhän meilläkin munuaisia. Britit ovat erityisen innokkaita noiden virtsasuodattimien perään. Tosin jotkut hindutkin aloittavat uuden päivänsä juomalla aamuvirtsaansa. Tässä hieman lisäinfoa asiasta kiinnostuneille. Aika erikoinen tämä maailma ja sen ihmiset.