Kirjallisuus, mitä luet?

Ruotsalaiset myönsivät omalle maanmiehelleen jo kahdeksannen kerran Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Tällä kertaa sen sai arvostettu runoilija Tomas Tranströmer, joka aloitti kirjoittamisen jo 1950-luvulla. Hän on hyvä runoilija, mutta maailmasta olisi löytynyt useita runoilijoita, jotka olisivat ansainneet palkinnon vieläkin perustellummin. Ruotsalaisia aletaan taas syyttää kotiinpäin vetämisestä ja pahimmassa tapauksessa Nobelin kirjallisuuspalkinnon arvostus heikkenee http://www.hs.fi/kulttuuri/Kommentti+Ruotsin+akatemia+ampui+itse%C3%A4%C3%A4n+nilkkaan/a1305546636261 .

Niin Urpo onhan se kai vähän kotiinpäin vetämistä, mutta eipä noita Nobel palkintoja ole usein tännepäin herunut.
Jos en ihan ole väärässä niin vain Selma Lagerlöf on sen saanut ja siitä on toki aika monta vuotta.
Itse en ole runojen ystävä mutta olen iloinen että tänne se saatiin.....

Klassmormor kirjoitti:

Niin Urpo onhan se kai vähän kotiinpäin vetämistä, mutta eipä noita Nobel palkintoja ole usein tännepäin herunut.
Jos en ihan ole väärässä niin vain Selma Lagerlöf on sen saanut ja siitä on toki aika monta vuotta.
Itse en ole runojen ystävä mutta olen iloinen että tänne se saatiin.....

Ihan hyvä niin, mutta kyllä Ruotsin Nobel-akatemia on vetänyt jossain määrin kotiinpäin ja akatemian uskottavuus kärsi pahan kolauksen vuonna 1974, jonka jälkeen pidettiin taukoa ja annettiin arvosteluryöpyn laantua. Saa nähdä, alkaako samanlainen kritiikki, jota on jo maailmalla esitettykin. Tomas Tranströmer on jo kahdeksas ruotsalainen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Edelliset olivat:

1909 Selma Lagerlöf
1916 Verner von Heidenstam
1931 Erik Axel Karlfeldt
1951 Pär Lagerkvist
1966 Nelly Sachs (jaettu)
1974 Eyvind Johnson (jaettu)
1974 Harry Martinson (jaettu)

En usko että Tranströmerin valinta aiheuttaa samaa kohua kuin Johnsonin ja Martinssonin jaettu palkinto vuonna 1974. He nimittäin istuivat molemmat Ruotsin akatemiassa tuolloin ja myönsivät tavallaan itselleen tuon 10 miljoonan kruunun arvoisen palkinnon. En usko että tänä päivänä olisi mahdollista.

Luin viikonloppuna AH Tammsaarem 4-osaisen Totuus ja oikeus sarjan viimeisen osan Kuolemantanssi. Tuon kirjan, kuten monen muunkin virolaisen teoksen suomentaja on Juhani Salokannel, joka on tehnyt mittavan työn suomentaessaan virolaisen kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia.

Tammsaare on virontanut Dostojevskin Rikos ja rangaistus romaanin ja minulle tuosta Kuolemantanssin psykologisesta otteesta tuli aika ajoin mieleen, että Tammsaare on Dostojevskinsa lukenut. Kerrassaan mahtava järkälemäinen sarja koko Totuus ja oikeus. Tammsaare kuuluu minun mielestäni Jaan Krossin ohella maailmankirjallisuuden merkittävimpiin taiteilijoihin.

Sinähän kuullostat ihan Väyryseltä, joka luki Dostojevskin tuotannon myös viikonlopun aikana.
Hienoon seuraan pääsit.

Väyrynen painii ihan eri sarjassa kuin minä. Hän luki koko Dostojevskin monituhatsivuisen tuotannon samassa ajassa kuin minä luin vain yhden Tammsaaren kirjan. Jo yksin Karamazovin veljeksissä on yli tuhat sivua.

Karin Boye oli tunnettu ruotsalainen runoilija, mutta hän on kirjoittanut myös romaaneja.
Eräs englantilainen mies, jonka tapasin hämmaslääkärillä, suositteli Boyen kirjaa "Kallocain"
Siinä ennustetaan jo kolmekymmen luvulla että "Isoveli näkee sinut" samoin kuin kirjassa "1984"
Niin on käynyt kuten Boye on ennustanut. Suosittelen. Yritin tilata sitä suomeksi mutta en onnistunut.

Sofi Oksanen taitaa julkisuuden hyväksikäytön kaikki keinot. Tänään hän uusin romaaninsa Kun kyyhkyset katosivat julkasistaan Tallinnassa näyttävin menoin. Matka-Vekka on myynyt julkaisutilaisuuteen matkoja ja pääsylippuja ja kaiketi tilaisuuteen pääsee kutsumattomanakin, kunhan maksaa pääsylipun hinnan. Suomesta julkaisutilaisuuteen osallistuu tuhatkunta Oksasen fania ja median edustajia. Mediaa tulee paljon muualtakin maailmasta ja paikalle saapuvat myös Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Viron ja Suomen kulttuuriministerit.

Olkoonkin, että Sofi Oksanen osaa kirjoittaa hyvin, niin tuollainen ennakkon luotu myllytys yhden kirjan ja henkilön ympärille kertoo Sofi Oksasesta itsestään jotakin. Viittaisi rahanahneuteen tai jopa narsismiin. Tai vielä pahempaa, molempiin.

En ole muutenkaan erityisemmin fanittanut Sofi Oksasta, sillä hänellä on selkeä tendenssi kirjoissaan, joissa hän ampuu minusta monesti tarkoutushakuisesti yli maalin. Luen kuitenkin tuon kirjan ja pyrin lukemaan sen antamatta ennakkoluulojeni vaivata lukukokemusta.

Edit.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki iloittaa sairastuneensa flunssaan ja lääkäri on kirjoittanut hänelle sairaslomatodistuksen poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksesta. Arhinmäki on perunut matkansa Tallinnaan, mutta hän on lähetänyt sinne tiedotteen poissaolostaan. Tänään pelataan Helsingin Olympiastadionilla Eurooppa-liigan ottelu HJK-Sofi Oksanen taitaa julkisuuden hyväksikäytön kaikki keinot. Tänään hän uusin romaaninsa Kun kyyhkyset katosivat julkasistaan Tallinnassa näyttävin menoin. Matka-Vekka on myynyt julkaisutilaisuuteen matkoja ja pääsylippuja ja kaiketi tilaisuuteen pääsee kutsumattomanakin, kunhan maksaa pääsylipun hinnan. Suomesta julkaisutilaisuuteen osallistuu tuhatkunta Oksasen fania ja median edustajia. Mediaa tulee paljon muualtakin maailmasta ja paikalle saapuvat myös Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Viron ja Suomen kulttuuriministerit.

Olkoonkin, että Sofi Oksanen osaa kirjoittaa hyvin, niin tuollainen ennakkon luotu myllytys yhden kirjan ja henkilön ympärille kertoo Sofi Oksasesta itsestään jotakin. Viittaisi rahanahneuteen tai jopa narsismiin. Tai vielä pahempaa, molempiin.

En ole muutenkaan erityisemmin fanittanut Sofi Oksasta, sillä hänellä on selkeä tendenssi kirjoissaan, joissa hän ampuu minusta monesti tarkoutushakuisesti yli maalin. Luen kuitenkin tuon kirjan ja pyrin lukemaan sen antamatta ennakkoluulojeni vaivata lukukokemusta.


Edit.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ilmoittaa sairastuneensa flunssaan ja lääkäri on kirjoittanut hänelle sairaslomatodistuksen poskiontelo- ja keuhkoputkentulehduksesta. Arhinmäki on perunut matkansa Tallinnaan, mutta hän on lähetänyt sinne tiedotteen poissaolostaan. Tänään pelataan Helsingin olympiastadionilla Eurooppa-liigan jalkapallo-ottelu HJK-Athletic Bilbao alkaen kello 20.00. Saapa nähdä, kehtaako jalkapallointoilija Arhinmäki mennä ottelua katsomaan.

Tämä on Pertti Lindemanin elämäntarinan ehkä toiseksi viimeinen osa. Paljon mielenkiintoisempi kuin mikään keksitty jännitysromaani. Kehoittaisin kiinnostuneita lukemaan tämän ihan alusta saakka menemällä Uusi Suomi blogeissa Lindemanin blogisivustolle.

Lindemanin elämäntyö, Vuokatin vapaa-aikakeskus Katinkulta ryöstettiin häneltä kavalalla suunnitelmalla vuonna 1992 jolloin valtava määrä muitakin yrittäjiä Suomessa ajettiin samalla tavalla konkurssiin.
Hän kertoo suoraan ja rehellisesti nimetkin mainiten kaikenlaisista elämänsä eri vaiheista, miljonäärinä olosta sosiaalin asiakkaaksi päätymisestään, pakenemisestaan Eestiin asumaan (missä asuu vieläkin) koska Suomessa olivat kaikki tiet pystyssä, itsemurha-ajatuksistaan, ihmissuhteistaan, ystäviensä tuesta, ja kaikesta muustakin.
Aivan järisyttävää kertomusta elävästä elämästä. Sitä vain lukee hitaasti näitä kertomuksia koska koko ajan mietityttää ja pohtii olisiko itse jaksanut kaiken tämän läpi käydä.
Pitää itseni tulostaa nämä kertomukset, jos jossain elämäni vaiheessa ajaudun syvään ahdinkoon, niin silloin näiden kertomusten lukeminen varmasti auttaa.
Suosittelen vahvasti!

http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/127311-osa-17-isanmaan-synnyinmaan-kotimaan-metteaminen-maanpako

Kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo Sadecan mainitsema teos. Totean myös, että tuollaista historiaa en ole Katinkullalle osannut kuvitellakaan!

Luin melkein loppuun asti nuo kirjoitukset, jotka olivat minusta sitä tavanomaista valitusta, kuinka rehellistä yrittäjää on huijattu. Kirjoittaja kertoo itse ravanneenneensa luomassa suhteita sviiteissä ja muissa tiloissa, mutta kokee tulleensa höynäytetyksi. Anteeksi vaan, mutta nuo loistavat likeideat blogistinäytti kopioineen muilta ja homma kaatui siihen, ettei hän kyennyt hallitsemaan positiivisesti suuruudenhullun ideansa rahoitusta ja taloutta. Varmasti harmittaa, mutta hänen näkökulmansa noihin tapahtumiin lienee kovin mustavalkoinen. Lisäksi tuo omakehu, josta osa vaikuttaa täysin katteetomalta häiritsee. Olen pahoillani, etten voi ihan kauhesti myötätuntoa kokea. Suomi on täynnä konkurssin tehneitä yrittäjiä, joiden mielestä vika ei ollut heissä itsessään.

En minäkään ollut tästä mitään ikinä kuullut, mutta se nyt ei niin kumma ole koska siellähän oltiin tavallaan vasta suunnitteluvaiheessa silloin vielä kun lähdin Ruotsiin, vaikka sentään jo toimintaa siellä silloin oli, Lindemanin isän perustamana. Silmiini sattui tämä blogi kun luin että on Vuokatista kysymys ja aloin sen takia sitä seuraamaan.
Lindeman aloittaa ihan lapsuudestaan ja perheestään sen kertomisen. On siinä totisesti ollut älyttömän sitkeä ja aikaan saava ihminen ja osa näistä blogien kertomuksista on suorastaan järisyttäviä suoruudessaan ja näihin eläytyy lukija täysin. Tylsää hetkeä ei juuri tule lukiessa kun kaikki on niin mielenkiintoista. Hän sanookin jossakin bloginsa osassa että itkee kirjoittaessaankin, koska se on vieläkin niin raskasta.

Kommentteja ei siellä juuri näy, mitäpä niihin voisi kukaan kommentoida, mutta lukijoita monessa eri maassa, ja varmasti osalla lukijoista on korvatkin punaisina ja omatunto kolkuttaa jos nyt ylipäätään pahimmat asianosaset pystyvät edes lukemaan.

Eipä taidakaan Pertti Lindeman asua enää Eestissä vaan Espanjassa.

Ei Urpon tarvitse olla pahoillaan jos on eri mieltä, niinhän se aina on.
Missään paikassa Lindeman ei sano etteikö muutkin yksityisyrittäjät olisi saaneet saman kohtalon ja joutuneet saman ryöstön kohteeksi. Aika iso osa heistä teki itsemurhan ja vuosien varrella monet henkiin jääneet ovat kerta toisensa jälkeen niistä kirjoittaneet.
Alkuosissa Lindeman kirjoittaa aika perusteellisesti kaikesta siitä miten se tapahtui ja hyvin monet kaiken menettäneet tunnistavat metodin.

Minua ei häiritse hänen omakehunsakaan koska uskon että hän puhuu totta ja että laiskuus ei ole miestä vaivannut. Jantelakihan tietysti sanoo ettei ihminen saisi itseään hyvässä valossa esittää, mutta mielestäni saa ja tässä tapauksessa on kyllä ihan oleellistakin. Se seikka että hän esittää itsensä oikeudenmukaisena, rehellisenä ja hyväsydämisenä samalla kun on yrittänyt luoda itselleen ja omaisilleen suurta omaisuutta, ei tee hänestä ristiriitaista persoonaa.
Tosin, jos hän ei olisi menettänyt tuota elämäntyötään, niin olisi jäänyt elämänopit ehkä suurelta osalta oppimatta vaikka kuinka hyvä olisi yrittänyt olla. Kunnianhimo olisi voinut ottaa yli kun rahaa ei tarvitse ajatella.
Ajattelen että niin se on noilla suurituloisilla ylipäätään että itse raha ei heille tarpeeksi rikkaiksi päästyään enää mitään merkitse, mutta tulojen on koko ajan kasvettava että pääsisi vielä rikkaampien kanssa samalle tasolle ja vielä tärkeämpää heille se kunnia ja että heistä kirjoitetaan ja puhutaan.

Olenkin kyllä sellainen harvinaisen hyväuskoinen hölmö aina ollut ja sellaisena varmaan pysynkin vaikka aika hyvin olen niitä motiiveja taustalla omasta mielestäni lukevinani.
Näillä kirjoituksillaan Pertti Lindeman ei varmasti mitään voita enkä usko olevan tarkoituksensakaan, mutta arvelen että itsellänikin olisi hänen housuissaan tarve kertoa se miten kaikki meni vaikka kuinka kertominenkin kipeää tekisi ja myös ehkä samalla saada psyyken kautta terveyteensä apua, helpotusta.
Näin nyt että hän on facebookillakin ja pohdin että kehtaisiko sitä ruinata itseään kaverikseen, vaikka tuskinpa siellä kovin laajaa kaveripiiriä haluaa.
Muutamia meilejä olen kanssaan vaihtanut näiden kirjoitustensa yhteydessä ja aavistan että on tuo kaikki hänelle sitä henkistä oppiakin avannut.

Tänään oli ilmaantunut osa 18 kertomuksessaan usarin blogeihin.