Kirjallisuus, mitä luet?

Dekkarit ovat minun lempi "ruokaani"
Nyt juuri on menossa ruotsalaisen Åke Edvarssonin "Vänaste land"
ei aavistustakaan mitä vois olla suomeksi ehkä Taunola tietää.
Kirja kertoo tästä meidän asuntoalueesta ja koko Angeredista,
meidän talokin on mainittu. Se on sellainen rikossarja jossa
päähenkilö on kommissarie Winter. On mennyt TV:ssä täällä.
Filmattu mm. Tuossa naapurissa olevassa pizzeriassa ja
parkkitalon katolla, siinä näkyy meidän bussipysäkki.

Minulla ei valitettavasti jostain syystä ole ruotsi-suomi-sanakirjaa, mutta adjektiivina vän minusta tarkoittaa hienoa, somaa tai kaunista. Minä luen tosi vähän dekkareita, mutta ruotsalaiset dekkarikirjailijat ovat maailmankuuluja ja yritän joskus hankkia tuon kirjan kahdesta syystä: se on kirjoitettu ruotsiksi ja tapahtumat sijoittuvat Göteborgiin.

Sanonta "vänaste land" tulee Ruotsin kansallislaulun ekan säkeen kolmannelta riviltä "Jag hälsar Dig vänaste land uppå jord". Sana vän voi tarkoittaa ystävää mutta adjektiivina kääntäisin sen ehkä muotoon ylevä. Vanhentunutta korkealentoista kieltä jota kukaan ei enää käytä arkikielessä.

En ole lukenut kirjaa mutta olettaisin että Edwardsson haluaa jotenkin kyseenalaistaa tämän "ylevän maan" vanhoillisia perinteitä. Ruotsalaiset dekkarithan ovat uudemman perinteen mukaan lähes kaikki vähän yhteiskuntakriittisiä, vaikka kritiikki on usein peitetty jännitystarinan alle. Tämän uudemman ja poliittisemman perinteen aloitti tietääkseni kirjailijapari Sjöwall-Wahlöö joskus 60-luvulla.

Oikeassa olet Taunola.
Kirja käsittelee näitä meidän "uudisasukkaita" vaikka
niitähän mekin olemme. Meidän osoite on ihan mainittu ja että " finnejä" asuu.

Henning Mankell lienee Ruotsin tunnetuin dekkarikirjailija. Suomen televisiossakin on hänen teostensa pohjalta tehtyjä tv-sarjoja esitetty, eivätkä ainakaan ne jaksot, jotka näin, pöllömpiä olleet.

Löysin muuten kirjahyllystä Bonniers svenska ordbokin ja se tarjoaa adjektiiville vän merkityksiä vacker ja söt. Suomi-ruotsi sanakirja minulla sen sijaan on ja sieltä ylevälle löytyvät vastineet: upphöjd, sublim, storslagen ja ädel.

Kuten Tauno totesi, kyse on vanhasta sanasta ja siksi sen merkitys lienee hämärtynyt. Suomenruotsi on säilynyt vanhakantaisempana kuin riikinruotsi.

Urpo kirjoitti:

Suomenruotsi on säilynyt vanhakantaisempana kuin riikinruotsi.

Kyllä. Tästä voisi pitää pitemmänkin luennon, mutta tämä sääntö pätee lähes koko maailmassa, että vähemmistökielet säilyttävät alkuperäiskielen ja kehittyvät lähes pelkästään saamalla vaikutteita enemmistön kielestä.

Me palstan ruosut muun muassa alamme olla aika lailla konservatiivisia, sillä meidän suomenkielemme on jämähtänyt juuri siihen vuosilukuun kun lähdimme Suomesta. Ei tiedetä näyttöpäätteistä tai kännyköistä mitään mutta daattoreista ja mobiileista kylläkin.

Meni vähän kirjallisuuden ulkopuolelle, voisi aloittaa tästäkin aiheesta ketjun tuonne kielipuolelle.

Minulle tämän kesän kohokohta ovat olleet Jaan Krossin historialliset romaanit. (On varmaan kirjoittanut muutakin, mutta nämä nyt löysivät tiensä minun luokseni).
Herran sanankäyttö on niin ihanan sarkastista, mutta silti lempeää. Olisinpa saanut tuntea hänet ihan ihmisenäkin. Teille virolaisille hän varmaan tuli tutuksi kaikin tavoin. Kuvittelisin, että tuon tason ihmisestä kirjoitettiin ja haastattelua pyydettiin enemmänkin.

Onhan täällä noita kansainvälisiä dekkarikirjailijoita aika monta.
Liza Marklund, Stieg Larsson, Lars Kepler joka on yhden pariskunnan peitenimi,
he kirjoittavat yhdessä, plus monta muutakin.

Onko Suomessa uusia, Leena Lehtolaista olen lukenut joitakin, mutta
en tiedä uudempia?

Norjassa on myös hyviä dekkarikirjailijoita.

Onhan niitä dekkarikirjailijoita Suomessakin pilvin pimein. Tunnetuimpien joukkoon kuuluvat ainakin:Matti Yrjänä Joensuu, Leena Lehtolainen, Ilkka Remes ja Matti Rönkä .

Olen näistä ruotsalaisdekkareista myös sitä mieltä, että hyviä ovat. Tuossa taas katsoin yhden Beckin satelliittikanavalta. Senkin olin nähnyt jo moneen kertaan, mutta ei haitannut ollenkaan katsomisnautintoa.
Luultavasti tämä on joku sama ilmiö kuin joidenkin ikuisuussarjojen seuraaminen. Henkilöistä tulee tuttuja ikäänkuin perheenjäseniä. Sitten siinä myötäeletään heidän kanssaan.
Molemmat komisario Beckit Gösta Ekman ja Peter Haber ovat aika ihania. Mutta se minun suosikki on kuitenkin Gunvald.
Tämä näyttelijä taitaa olla hieman kiistelty hahmo noin oikeassa elämässä.
Nyt, kun olen nähnyt ne kaikki jo useaan kertaan, niin alkavat pyöriä myös Suomen telkkarissa neloskanavalla. Tulevat kuulemma KAIKKI. Näinköhän käy, että alkaa Suomessakin Beck-aika elää ihan omaa elämäänsä.

Sofi Oksanen ja Sofin kirja Puhdistus on alkanut Virossa herättää kritiikkiä yksipuolisuudesta ja turhan negatiivisen leiman lyömisestä Viron historaan http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Virolaiset+huolestuivat+Puhdistuksen+v%C3%A4kivaltaisesta+Viro-kuvasta/1135260677323. Viron älymystöä ärsyttää se, että maailmalla romaanin vastaanotto ja huomionti on ollut myönteistä, mutta väkivaltainen Viro-kuva muuttuu vallitsevaksi totuudeksi Virosta ja sen historiasta http://www.epl.ee/artikkel/584640.

Minusta Oksasen virolaiset arvostelijat ovat oikeassa, vaikka kieltämättä Sofi Oksanen on lahjakas kirjoittaja. Minua häirtsi romaania lukiessa siinä käytetty pelkistetyn oloinen kirjallinen ilmaisu, mutta kun siihen tottui, väkivaltaisilla kuvauksilla mässäily alkoi häiritä.

Oksanen ja Imbi Paju toimittivat 2009 yhdessä artikkelikokoelman Kaiken takana oli pelko Viron SNT:n historian vaiheista. Tuo julkaisu jäi minulta alle puolen välin kesken, koska artikkelit oli koottu tarkoitushakuisesti, eikä kukaan ollut millään tavoin tarkastellut tekstien yhtäpitävyyttä toden kanssa. Toki minä tiedän, että suuria vääryyksiä on tehty Neuvostoliiton aikana ja ihmisiä kyyditettiin ilman todellisia syitä Siperiaan ja jopa eliminoitiin (tuomittiin kuolemaan). Sofi Oksanen kuitenkin kärjistää liikaa ja tietää älykkäänä ihmisenä, mistä narusta pitää vetää saadakseen kirjojaan kaupan. Hyvin hän on onnistunutkin, sillä Puhdistus oli jopa kirjallisuuden Nobel-palkintoehdokkaana.

Jaan Kross on käsitellyt samoja aiheita ja kirjoittanut omista kokemuksistaan, mutta hänen kirjoituksensa ovat kokonaan toiselta planeetalta verrattuna Oksasen teksteihin.

https://www.facebook.com/l.php?u=http%3A%2F%2Fwww.hs.fi%2F&h=28ca4
Jätin tuon tuohon. Minulla ei nyt ihan onnistu nuo liittämiset. Ylärivi on vain muistutus surkeista yrityksistä toimia kuten muutkin.
Mutta asia olisi seuraavanlainen.
Urpo väitti, että Virossakaan ei oikein hyväksytä Sofi Oksasen tulkintaa historiasta.
Urpo ystävämme on ehkä kuunnellut joitain tahoja, mutta lukenut tekstejä kuten piru raamattua. On varmaan kirjoitettu sitä ja totakin, mutta yleiskäsitys Virossa on, että Sofi, vaikkakin rankalla tavalla, katsoo totuutta silmästä silmään.

No jaa. Ei ollut tarkoitus väittää, että Virossakaan ei oikein hyväksytä Sofi Oksasen tulkintaa Viron historiasta yleisesti, vaan ainoastaan sitä, että osa Viron ajattelijoista näkee Oksasen Puhdistuksen vaikuttavan maailmalla siten, että siitä saa kovin yksipuolisen kuvan osasta Viron historiaa.

Pohjois-Euroopan ulkopuolella kovinkaan moni ei tunne Viron historiaa ja ihmiset nyt tuppaavat olemaan sellaisia, että jos he jostakin lähteestä saavat jonkinlaisen kuvan maasta, josta he ennestään eivät mitään tiedä, niin Puhdistuksen romaanin kaltaisen teoksen lukeminen saattaa luoda mielikuvia, jotka jäävät monien mieliin yleiseksi käsitykseksi Viron historiasta. Pahinta olisi se, että tuo kuva joidenkin mielestä laajenisi koskemaan nykyistä Viroakin. Ajattelen nyt lähinnä lapsenmielisiä amerikkalaisia, jotka usein yleistävät ja näkevät pelottavia peikkoja kaikkialla.

Aliel on oikeassa, että Virossa Puhdistus nähdään enimmäkseen lähinnä kuvauksena siitä, millaista elämä oli tuolloin. Oli Virossa kuitenkin muunkinlaista elämää ja ihmiset tulivat keskimäärin toimeen ikeenkin alla ja niissä oloissa, jotka olivat minusta tavallaan ihmiselle luonnottomia. Viron kansan yli on kuljettu vuosisatojen ajan ja silti he nousevat tuhkastakin ja laulavat piinaajansa tarvittaessa suohon kuten Väinämöinen ikään.

Kyllä Pohjois-Koreassakin tullaan toimeen joten kuten. Eivät siellä ihan kaikki kuole nälkään.
Mutta julmuudet missä päin maailmaa ja milloin historiassa hyvänsä on hyvä tuoda ihmisten tietoisuuteen jopa siellä lapsenmielisten amerikkalaisten keskuudessa. Jos joku on niin typerä, ettei erota historiaa nykyisyydestään, niin suotakoon heillekin oikeus ajatella mitä haluavat.

Minusta olisi parempi ryhtyä katsomaan tulevaisuuteen ja rakentamaan sitä kuin korostaa tapahtuneita julmuuksia fiktiivisin keinoin. Viron kansastakin on joskus tuhottu enin osa ja tuosta historiasta on kirjoitettu lähinnä tosiasioihin pohjautuvia kuvitteellisia kertomuksia, mutta kuitenkin siten, että julmuuksilla mässäily on jäänyt kokonaan muiden kirjailijoiden kyseenalaiseksi tehtäväksi.

Aika harva muistaa esimerkiksi Ruandan kansanmurhaa, jossa lähes miljoona ihmistä tapettiin, romanien holokaustia tai vaikkapa Belgian kuninkaan Lepold II:n harjoittamia julmuuksia ja massamurhia Belgian Kongossa. Siellä neljänkymmenen vuoden aikana Kongon 40-miljoonaisen kansan väkiluku puolittui.

En minä mitenkään halua haudata Viron historiaa ja siellä tapahtuneita vääryyksiä, joista olen kuullut suullisia tarinoita itsekin kyyditysten kohteena olleilta, mutta kuten sanoin, minusta olisi parempi historiaa unohtamatta siirtää katseensa ja tarmonsa paremman ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamiseen.

Ymmärrän toki, että tulevaisuuteen katsotaan. Mielestäni kuitenkin historia voi opettaa, jos olemme nöyriä ja otamme opiksemme.

Tottahan tuo kaikki jollakin tavalla on, mutta mitä hyötyä Natsi-Saksankaan julmuuksista tehtyjen elokuvien ja kirjallisuuden tuottamalla "viihteellä" koko ihmiskunnan kannalta on ollut. Minusta synkkään menneisyyteen perehtyminen ei edistä mitään ja vaikuttaa siltä, että ihmisen tie ei ole yhtään sen valoisampi, vaikka historiamme pimeää taivalta kuinka kaiveltaisiin päivänvaloon ja muistutettaisiin ihmisen julmasta historiasta. Joskus käy jopa päinvastoin. Hitlerin ihannointi ja valkoisen ("arjalaisen") rodun etevimpinä pitäminen ja muiden rotujen tai vieraiden kulttuurien, uskontojen ja kansojen vihaaminen on viime vuosina länsimaisen "sivistyneen" kulttuurin piirissä vain lisääntynyt. Sotia käydään yhä edelleen ja yhä useammin "sivistysvaltiot" unohtavat oman historiansa ja sotivat vierailla mantereilla omien etujensa ja harhojensa oikeuttamalla mandaatilla.

Tietenkin lama ja muuten vaikeat ajat ruokkivat ääri-ilmiöitä, mutta minusta kaikenlainen vastakkainasettelu, omien etujen tavoittelu, oman kansansa, rotunsa, kulttuurinsa ja kaikin puolin muita parempana pitäminen on saanut viime aikoina yhä vankempaa jalansijaa.

Minusta meidän kaikkien tulisi kyetä vilpittömään anteeksiantoon niin ihmiskuntana, kansoina kuin yksilöinäkin. Ikäviä asioita ei minusta kannata ihmeemmin muistella.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että vaikeatkin asiat on käsiteltävä, mutta tapoja on monia. Ei ikäviin asioihin kannata hautautua ja synkkää menneisyyttä voidaan käsitellä monella tavoin. Jopa rakentavastikin.

Natsi-Saksan historiaa ja totuutta kykeni käsittelemään paremmin, rakentavammin ja totuudenmukaisemmin vasta toisen maailmansodan jälkeen syntynyt sukupolvi, joka kärsi myös edeltävän Saksan historian aikaisten tapahtumien traumasta, vaikkei itse kokenut kolmannen valtakunnan lähes kollektiivista ylemmyydentunnetta ja kaikkivoipaisuutta ja sen oikeuttamaa julmuutta ja sotia muita kansoja ja rotuja kohtaan. Olihan Natsi-Saksassakin toisinajattelijoita, joista suurin osa oli hiljaa, pakeni tai yritti paeta synnyinmaastaan. Onneksi nykyinen kolmas sukupolvi ei enää kärsi samoista traumoista ja aika parantanee kaikenlaiset haavat paremmin kuin jatkuva menneiden julmuuksien esilletuominen tavalla tai toisella. Toki synkkäkin historia on syytä tuntea, mutta uusi sukupolvi ei ole vastuussa edellisten sukupolvien tekemistä vääryyksistä. Ainakaan kaikissa tapauksissa. Tosin kaikki eivät ole unohtaneet Saksassakaan übermensch-ajattelua ja natsismi nostelee sarvipäätään etenkin entisen Itä-Saksan nuorison parissa.

Suosittelen tästä aiheesta kirjoitetun täysin fiktiivisen Jonathan Littellin http://fi.wikipedia.org/wiki/Jonathan_Littellin kirjoittaman romaanin Hyväntahtoiset lukemista. Siinäkin teoksessa kirjoitetaan tapahtuneista julmuuksista, mutta ote on jollakin tavoin hiukan toinen kuin Sofi Oksasella.

Nuorena matkustellessani tapasin silloisten Itä- ja Länsi-Saksan nuoria. Jos keskustelu ajautui lähes tabuun aiheeseen keskitysleireistä ja tuhoamisleireistä, niin länsisaksalaiset nuoret kiistivät koko asian eivätkä uskoneet holokaustia koskaan tapahtuneenkaan. On ihan oikein, että historian synkätkin puolet tunnustetaan ja niitä käydään läpi, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, että ihmiskunta kokonaisuutena historiaansa penkomalla ottaisi opikseen. Jo yksilöllekin omista tehdyistä virheistään oppiminen on vaikeaa.

Jos pidät historiallisista romaaneista, voisin suositella kirjaa nimeltä "Mykkä Herttuatar". Kirjan on kirjoittanut italialainen Dacia Maraini. Oli Alberto Moravian elinkumppani, jos sillä nyt sinänsä on mitään merkitystä.
Kertoo 1700-luvun Sisiliasta. Ymmärtääkseni aika todentuntuisesti aikaa pohtiva, ja sen lisäksi on sisäinen tarina, joka kulkee soljuvasti aikakauden kuvauksen mukana. Mutta poikkeavasta yksilöstä kertova kuitenkin.
Takakannen teksti: "Minne hän voisi asettua taloksi, kun jokainen talo tuntuu liian paikoilleen juurtuneelta ja ennalta arvattavalta? Mieluiten Marianna laittaisi kotinsa harteilleen kuin etana kotilon ja vaeltaisi tietämättä minne menee,"
<luulen, että miehillekin tässä olisi ajattelemista, vaikka naisnäkökulmasta katsotaankin.

Tällä hetkellä luen Jaan Kaplinskin Sama joki-teosta http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Tarkkailija+p%C3%A4%C3%A4tyy+n%C3%A4yttelij%C3%A4ksi/HS20101203SI1KU03r80 .

Nuorena luin kaikki Edgar Allan Poen kirjat, jotka käsiini sain. Joku on ollut vieläkin innokkaampi Allan Poen ihailija kuin minä olin: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011011913033546_ul.shtml . Olikohan salainen ihailija juonut aina toisen puolen konjakkipullosta ennen haudalle menemistään?

Praegu loen Andrus Kivirähki raamatut Rehepapp eesti keeles. Ta kirjutab päris mahlakast keelt, aga aegajalt mulle tuleb ette sõnu, mida ma ei ole varem kuulnud või näinud. Kas keegi teab, kust ta on lapsepõlvest pärit ja kas ta kasutab murdepärasi väljenduseid?

Kohta luen tuota kun tilasin se Adlibrikseltä tänään. Mielenkiintoinen sisällysluettelo ja luultavasti vastaa odotuksiani koska kirjoittaja on suomalainen Sven-Olof Jakobsson, jota jo ennestäänkin pidän järkijätkänä.

SALAINEN ASIAKIRJA NO:1 , ISBN 952-91-9018-2

"Tietoa yhteyskuntaamme liittyvistä asioista joista ei puhuta.
Oikea todellisuus ei paljastu lukemalla lehtiä, tietosanakirjoja tai seuraamalla televisiota, sillä ne ovat vain kulisseja. Siksi on oikean todellisuuden löytämiseksi kurkistettava kulissien taakse, mikä tulee olemaan useimmille järkyttävä ja pelottava hyppy täysin tuntemattomaan maailmaan. Jos tämän jälkeen alamme kriittisesti analysoimaan uutisia ja tapahtumia ympärillämme ja pohtimaan niiden todellisia taustoja, on se jo merkki heräämisestä."

sisältö:

1. Temppelinritarit
2. Illuminaatit
3. Vapaamuurarit
4. Kabbalaoppi
5. Grant Orient
6. Ranskan vallakumous
7. Venäjänn vallankumous
8. Amerikan vallankumous
9. P2 loosi
10. Pääkallo ja sääriluut (skull and bones)
11. Round table
12. Carroll Quigley
13. RT European industrials
14. Kolmensadan komitea
15. Bilderberg ryhmä
16. Trilateraalinen komissio
17. Rooman klubi
18. Council Foreign Relation
19. RIIA
20. Rahamiesten peliä
21. Federal Reserve system
22. IMF kansaivälinen valuuttarahasto
23. WB maailmanpankki
24. BIS keskuspankkien keskuspankki
25. WTO maailman kauppajärjestö
26. YK yhdistyneet kansakunnat
27. EU euroopan unioni
28. Vallankaappauksen taktiikka
29. Harhautustaktiikka
30. Väestönvalvonta (666 mikrosirua +muut)
31. Ilmastomuutos
32. Vapaa energia
33. Oliko WTC tilaustyö

Ihan hävettää, kun minulla on edelleen pari kiinnostavaa kirjaa kesken... en vain ehdi keskittyä juuri muuhun kuin KaksPlussan lukemiseen

Jos et niitä kirjoja ole lainastosta lainannut niin mikäpä kiire niillä. Minullakin on toisinaan kolmekin kirjaa avoinna ylösalaisin käännettynä yöpöydälläni. Kun tulee jotain muuta kiinnostavaa lukemista niin hyökkään sen kimppuun ja sitten aikojen kuluessa jatkan niiden muiden lukemista. Jos olisivat romaaneja tai dekkareita niin taitaisi jo juonetkin välillä ehtiä unohtumaan kun jäävät sillä tavalla lojumaan.

Eilen tilasin samalla kolme pokettidekkaria oululaiselle. Ne on kirjoittanut hänen koulukaverinsa Ari Paulow. Oululainen haluaa tutkia millainen kirjailija tuosta miekkosesta tuli. Näytti kirjoittaneen jo montakin dekkaria.

Virolainen kirjallisuus on tänä vuonna hyvin edustettuna Suomessa. Tuon Tammsaaren neljännen osan ostan heti, kun se ilmestyy painosta. Edelliset suomenkieliset osat on kaikki hankittu tai saatu lahjaksi ja vironkielistäkin Tammsaarta on ihan mukavasti kirjahyllyssä. http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2011/04/ennatysmaara_virolaista_kirjallisuutta_suomeksi_2530870.html