Kirjallisuus, mitä luet?

Löysin kirjakaupan ennakkoalesta erään lempikirjailijani, -Ken Follettin-, kirjan "Whiteout". Luen toki suomeksi ja käännösnimi on "Valkeuden vangit".
Ken Follet on siitä kiinnostava kirjailija, että häneltä luonnistuu niin historialliset romaanit, agentti- ja sankaritarinat, sekä psykotrillerit. Eikä ihme, sillä Follettin tausta on perin mielenkiintoinen sekin. Hänen lapsuudenperheensä kerrotaan olleen niin syvästi kristillinen, etteivät vanhemmat hyväksyneet televisiota ollenkaan. Tuosta Follett saikin mahdollisuuden/ innostuksen uppoutua täysillä kirjallisuuden maailmaan.
Sittemmin hänestä tuli journalisti ja yksi kustannusyhtiö Everest Books´in johtajista. Ken Follettin kiinnostus tavallisen ihmisen elämään ja työelämän kiemuroihin teki hänestä merkittävän tukijan ja rahoittajan Britannian työväenpuolueelle.

Itse kirja, jonka aloitan heti kun lapset lähtevät mummolaan lomalle , käsittelee biologista terroria. Hieman tylsähkö aihe omasta mielestäni, mutta yhteenkään Follettin kirjaan en ole vielä pettynyt. Olipa tarina tai aihe mitä hyvänsä hänen kirjoissaan, hän saa lisättyä niihin jännitysmomenttien ohella aina myös romantiikkaa ja ihmissuhdekiemuroita.

Kuulostaa oikein mielenkiintoiselta aiheelta tuo biologinen terroria. Itse sana terroria on kyllä minulle outo mutta arvailen että tarkoittaisi samaa kuin ruotsalainen sana territorium (alue)? Vai peräti terrorismia mikä olisi vieläkin mielenkiintoisempi aihe tuon biologisen yhteydessä.

Minulle pistitte kyllä Taunon kanssa muurahaisia pöksyihin eilen kun sen erotiikka ja seksikeskustelun aloititte. Mummeli vääntäytyi sohvastaan muistelemaan että sellaisiakin kirjoja on tullut takavuosina ostettua ja löysi niitä hyllystään useitakin. Siitä enemmän asianomaisessa ketjussa jos tuntuu siltä.

Olen niin auttamattoman tosikko että ostan vain sellaisia kirjoja mitä haluan lukea useampaankin kertaan. Kirjastossa en käy lainkaan koska en halua sitä aikarajoitusta milloin ne on palautettava ja useimmiten niitä haluamiani ei sieltä löytyisikään. Oululaiseni on kaikkiruokainen laidasta laitaan kirjallisuuden suhteen ja niinpä noin 100 kirjaa vuodesta ostetaan kirppareilta ja lahjoitetaan sitten usein eteenpäin minun lukeville asiakkailleni työelämässä.

Niinpä meidän kirjahyllymme on suurinpiirtein minun kiinnostuksiani vastaava ja oululainenkin jakaa osan niistä. Ehdottomasti eniten on filosofisia ja muita kummallisuuksia käsitteleviä kirjoja. Pari hyllymetriä lääketieteellistä, psykologiaa ja homeopatiaa käsitteleviä, jokunen hyllymetri eläin- ja kasvikuntaa käsittäviä, keitto- ja ravinto-oppia samoin metrin verran.

Sitten on oikein huuhaaksi nimitettyä kirjallisuuttakin, t s astrologiaa, schamanismia,
kirologiaa, numerologiaa ja sen sellaista aikamoinen määrä. Kirologiaan ja numerologiaan olen hiukkasen tutustunutkin ja viimeksi tällä viikolla eteeni ilmaantui eräässä paikassa nainen joka lausui nimeni kahta sukunimeäni myöten. Hän totesi että minä en varmaan muistaisi häntä mutta hän ei ole unohtanut minua vaikka viimetapaamisesta oli lähes 30 vuotta. "Sinähän olit niin taitava kirologi." Tästä e h k ä joskus hiukan enemmän filosofiaosiossa. Pitää katsella hiukan mitkä asiat foorumilaisia kiinnostavat, hiljaakin kun on aivan hyvä olla.

Historiakin kiinnostaisi jonkin verran mutta kirjahylly on vähän köykäinen jostain syystä. En kyllä täysin pysty luottamaankaan siihen että nämä auktoriteetit aina olisivat oikeassa. Runokirjoja, vain joitain koska en ole kovinkaan romanttinen. Sanakirjoja ja kielioppia jonkun verran, sekalaista mistä "ei raski erota" jonkin verran. Kaikenkaikkiaan kyllä ne pölyjä keräävät nuo kirjat, miksihän niistä edes osasta ei voisi luopua. Olen etsinyt monta kertaa mistä voisin, mutta harvoin löydän mitään. Yli 100 000 kruunua olen noihin käyttänyt vaikka todenteolla eivät selkämykset sovi yhteen väreiltään ja kovin vähäpätöisiltä näyttävät hyllyssäkin. Ovat vain hyvin tärkeitä minulle itselleni.

Sadeca kirjoitti:

Kuulostaa oikein mielenkiintoiselta aiheelta tuo biologinen terroria. Itse sana terroria on kyllä minulle outo mutta arvailen että tarkoittaisi samaa kuin ruotsalainen sana territorium (alue)? Vai peräti terrorismia mikä olisi vieläkin mielenkiintoisempi aihe tuon biologisen yhteydessä.

Nykysuomen sanakirja (vanha painos) sanoo näin:

Terrori= sorto, pakkovalta, hirmuvalta, väkivalta
Terrorismi= terrorin harjoittaminen, hirmuvalta

Kirjan tapauksessa on kyse biologisesta väkivallasta, eli biologisten aseiden käytöstä.

Sadeca kirjoitti:

Minulle pistitte kyllä Taunon kanssa muurahaisia pöksyihin eilen kun sen erotiikka ja seksikeskustelun aloititte. Mummeli vääntäytyi sohvastaan muistelemaan että sellaisiakin kirjoja on tullut takavuosina ostettua ja löysi niitä hyllystään useitakin. Siitä enemmän asianomaisessa ketjussa jos tuntuu siltä.

Heh, on minullakin lyhennelty Kama Sutra, sekä Aistillisen rakastamisen opas. Ne ovat lähinnä viihteellisiä itselleni, vaikkakin asiallisia teoksia. Tähän ikään tullessa sitä saattaa kuitenkin niiden avulla löytää vaikka uuden hekumallisen yhdyntäasennon

Tuota sinun kirjastoepisodiasi oli oikein kiva lukea. Osasit kuvata niin että jo "näin" sen poikaraukan siellä säikähtyneenä siitä pahanteosta mitä ei edes tiennyt tehneensä. Hieno kertomus Ramo.

Koska minulla oli kaksi vanhempaa sisarta niin me leikittiin koulua vintin rappusilla. Alimmalla portaalla istuessa oltiin ekaluokalla. Päästäkseen toiselle luokalle piti osata tavata ja laskea yksinkertaisia + ja - laskuja j n e. "Toisella luokalla" piti osata jo enemmän. Minua viisi vuotta vanhempi sisareni leikki hyvinkin mielellään opettajaa joten tietenkin me kaksi nuorempaa sisarta opittiin aika sassiin kaikenlaista. Oikeaan kouluun mennessä kumpikin meistä luki sujuvasti sanoma- ja aikakausilehdistä artikkeleita.

Koulussa oli sitten oikeastaan liian helppoa ja se jopa vaivasi hiukan opettajaa joka keksi ylimääräisiä tehtäviä ettei aika kävisi liian pitkäksi. Meidän koulumme oli pieni niin kutsuttu supistettu kansakoulu missä sama opettaja opetti useita luokkia samassa luokkahuoneessa. Eri aineita samalla kertaa. Niinpä hän käytti minuakin tavallaan "opettajana" koska määräsi erään paljon avustusta tarvitsevan pojan vierustoverikseni. Ei siinä mitään kun tuo poika oli oikein kiltti ja kiva niin mielelläni avustin. Sama poika oli koko senaikaisen kansakouluajan vierustoverinani ja hyvin yhteistyömme sujui. Kokeiden aikana yksinkertaisesti näytin hänelle miten olin tehtävät suorittanut ja hän luotti minuun. Opetustuntien aikana supatin hänelle opetuksena miten hänen pitäisi esimerkiksi matematiikassa ajatella että osaisi itse laskea.

Tuo aikaisin oppiminen kostautui minulle joissakin aineissa. Koska ehdin aina oppitunnilla tekemään ne kotiläksytkin niin totuin siihen ettei minun koskaan tarvinnut ottaa koulusta mitään läksyjä kotiin ja minusta tuli erityisen laiska oppilas vapaa-ajan suhteen. Siksipä maantiedon oppiainekin osoittautui ylivoimaiseksi. Oppitunnilla ehdittiin vain hiukkasen käymään läpi ja loput olisi pitänyt opetella kotona. Laiskistuneena oppilaana en lukenut niitäkään vaan luotin siihen että osaan kaiken vain kuuntelemalla. Niinpä olen aikuisena saanut etsiä kaikenlaista kartalta kun olen ollut vähän hunningolla siellä. Toki siitäkin sain keskinkertaisen arvosanan.

Oman kokemukseni pohjalta minusta esimerkiksi Ruotsin koulusysteemi on siitä huono että edistytään huonoimmasta päästä olevien oppilaiden mukaan ja ne jotka oppivat ilman tankerointia jäävät ilman stimulanssia oppimisessa.

Terve taas kylläpä tuo aika menee nopeasti. Tämä sivu on minun mieleeni, syystä että olen ollut kova lukemaan ihan niinkuin Ramokin.

Tästä se alkaa: Lukemaan opin kuusi vuotiaana joten en ollut minäkään mikään "snille". En nyt enää muista miten aloitin lukuharrastukseni mutta kun olin ala-asteella niin siinä rakennuksessa oli koulun kirjasto. Lasten ja aikuisten osastot erikseen. Meitä lapsia ei päästetty aikuisten puolelle mutta miten ollakaan niin pääsin sinne salaa ja tietenkin jännityksellä etsimään luettavaa. Taisin olla joku kymmenen vanha kun löysin niitä mainittuja sexikirjoja mm. Decamerone ja Kama Sutra ovat jääneet mieleen. Kotona on nyt sellainen kirjakerhosta hankittu "Rakasta hellästi".

Viisikko - sarja ja inkkarikirjat olen myös kahlannut läpi. Tirlittan, Prinssi ja kerjäläispoika, Pami tytön paratiisi, Kiljusen herrasväki ja tietenkin Nalle Puh, Peppi ja Eemeli löytyvät vieläkin hyllystäni. Myös monta muuta satukirjaa. Ne olen säilyttänyt lapsenlapsilleni. Paljon olen heittänyt poiskin, en lasten kirjoja kuitenkaan, kun en ole jaksanut muutossa kantaa. Kun muutin Östersundista niin vein ulos penkille ison laatikon ja kirjoitin että olkaa hyvä ja kyllä siitä suurin osa hävisi.

No sitten kun tuli se tanssivillitys niin lukeminen jäi vähiin muutamaksi vuodeksi.
Tänne Ruotsiin muuton jälkeen sitten alkoi taas lukuharrastus. 70-luvulla kuuluin neljään kirjakerhoon, kahteen ruotsalaiseen ja kahteen suomalaiseen, joitakin vuosia. Muutossa olen aina kironnut harrastustani.
Minäkin olen harrastanut vähän samantyyppisiä kirjoja kuin Sadeca. Hän on todella elävä kirjasto.
En minäkään käytä usein kirjaston palveluja. Niissä on melkein samat vanhat kirjat kuin minullakin kotona.
80- ja 90- luvuilla oli kurssikirjallisuus pääasiana. Joku historiallinen rakkauskertomus mahtui väliin.

Nyt muistin erään suosikkisarjan. Ostin ne viisi kirjaa itselleni joululahjaksi taisi olla vuosi -69.
Äitini ja veljeni olivat muuttaneet kesällä tänne ja asuivat luonani. Joulun pyhien aikana luin kaikki ne viisi.
Kävin vain välillä syömässä ja nukkumassa ja koko ajan nokka kiinni kirjassa. Äitikin meinas hermostua.
Sarjan nimi on Catherine ja jokaisessa osassa n. neljä sataa sivua joten arvaatte että aika kului.
Näiden kirjojen vuoksi tein myös ensimmäisen matkani Espanjaan Torremolinokseen vuonna -73.
Kirjoissa mainitaan Alhambran linna jossa Catherine oli vankina ja halusin nähdä sen linnan.
Toinen samantyylinen sarja on Angelika siinä on vielä useampi kirja ja siihen olen löytänyt myös videofilmit.

Pari muuta suosikkiani ovat pohjoista kuvaavat" Bente Pedersen - Raija" ja" Margit Sandemo - Sagan om isfolket".
Tosi jänniä. En tiedä onko niitä suomeksi. Historialliset romaanit sekä historia ovat aina kiinnostaneet.
Kun kävin aikuislukiota niin opettajani kehoitti minua jatkamaan historiaa yliopistotasolla mutta siellä kiinnosti muut aiheet mm. kriminologia ja siitä siirrytäänkin sitten dekkareihin jotka ovat nyt suosikkejani. Leif GW Persson oli yksi luennoitsijoista.

Henning Mankell ja Liza Marklund ovat siellä ykköslistalla , mutta nyt tuli uusi Stiegs Larssonin "Millenium" sarja.
En koskaan ole lukenut niin loistavia dekkareita. Ne kuvaavat hyvin tätä nykypäivää.
Kai ne on käännetty suomeksi. Myös elokuva ensimmäisestä kirjasta on todellä katsomisen arvoinen olen ajatellut mennä myös toisen kerran. Syksyllä tulee filmi myös toiseen osaan.
Paljon on suosikkeja mutta en tiedä niiden nimiä suomeksi. Da Vinci koden ja Änglar och demoner.

Tietokirjallisuuttakin on jonkin verran ja yhtä sarjaa olen kironnut eräänkin kerran muutoissa ja se on "Tiedon värikäs maailma". Jokainen kirja painaa monta kiloa ja niitä on 24. Ruotsin historiaa 10 ja lasten oma raamattu "Ikuisia kertomuksia" myös 10. Täällä talon kellarissa on monta hyllyä minne voiviedä kirjoja jos ei halua heittää pois. Siellä onkin jo aika mahtava kirjasto. Meillä iäkkäämmillä ihmisillä kun on niitä kirjoja joka huushollissa. Monet eivät enää halua pitää kirjahyllyjä vaan heillä on ns. koristehylly, jos sitäkään.

Nykyisin olen myös ostellut alennuksesta kuuntelukirjoja. Kirja alen ja messujen aikaan päätän aina etten osta mitään mutta aina jää joku käteen ja useimmiten tiiliskiviä muistuttavia teoksia. Niitä kun saa kirja alen lopussa parilla kympillä.

No tässähän tätä elämäkertaa tulikin.

Follettin "Whiteout" - Valkeuden vangit oli niin hyvä, että kun sen eilen illalla aloitin, niin tälle aamulle jäi vain n. 60 sivua. Suosittelen lämpimästi, jos sattuu tykkäämään jännityksestä, psykologisista kiemuroista ja romantiikastakin. Sopii erinomaisesti actioninsa puolesta myös sellaista lukemista kaipaaville miehille.

Tuossa Klassmormorin kirjoituksessa oli paljon tuttuja juttuja minulle. Kahlasin läpi aikoinani kaikki Viisikot, Kiljuset, Eemelit ja Pepit. Astrid Lingrenin kirjoista myös Lottaa, Veljeni Leijonamieli.. myös Anni Polvan Tiina- sarjan luin kokonaan. Sittemmin siirryin Polvan ihanan humoristisiin rakkausromaaneihin.
Catherine, Angelika, ja ruotsalainen Gulla- sarjakin ovat tuttuja. Montgomeryn Runotyttö- sarjaa luin myös.

Kaari Utrion historiallisista teoksista olen aina pitänyt, sekä romaaneista että asiakirjoistakin. Upea kirjoittaja!

Suomennettuna nuo teokset, joista Klassmormor kirjoitti ovat "Da Vinci- koodi" ja "Enkelit ja demonit".

Niin tosiaan Alma, unohdin Anni Polvan kokonaan niikuin myös Laila Hietaniemen ja Kaari Utrion.
Niin ja tietenkin kaikki noi lääkäriromaanit. Ja nyt on Polttouhrit ajankohtaiset ja kaikki Hitleriä koskevat myös
TV sarja. Paljon olen saanut tietoa mistä ei ollut aavistustakaan.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Klassmormor kirjoitti:

Niin tosiaan Alma, unohdin Anni Polvan kokonaan niikuin myös Laila Hietaniemen ja Kaari Utrion.
Niin ja tietenkin kaikki noi lääkäriromaanit. Ja nyt on Polttouhrit ajankohtaiset ja kaikki Hitleriä koskevat myös
TV sarja. Paljon olen saanut tietoa mistä ei ollut aavistustakaan.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Luin viime kesänä, yksin täällä Virossa ollessani Puhdistuksen. Nyt hankin viron kielisen version ja ajattelin lukea sen suomalaisen version kanssa lähinnä kielen takia. Vielä on suomalainen kappale hyvässä muistissa. Nyt virolainen versio rinnan sen suomalaisen kanssa. Aloitan tämän prosessin kuitenkin vasta, kun olen täällä yksin. Yksin olin silloinkin, kun luin alkuperäisen. Luin siis niin, etten tajunnut edes nukkua ennenkuin kirja loppui.

Minagi tahaksin lugeda seda "Puhastust", aga aeg on nii kiire, et pole saanud raamatupoodi, et osta see.. Olen alati mõelnud, et kui kunagi pensionile jään, siis võtan koera ja hakkan raamatuid lugema ja käsitööd tegema Praegune aeg kulub vaid kahel töökohal rabelemiseks ja vaevaliselt arvutis olemiseks ja magamiseks. Aga tahan kirjutada veel paarist soome raamatust ja kirjanikust, kellest olin lapse-ja koolipõlves vaimustuses, nimelt lugesin siis häääästi palju, vaid lugesingi.. Sellest edaspidi..

Koiraa ei ole ollut 1½ vuoteen mutta en kyllä oikein pääse irti koirista ajatuksissani. Koko elämäni aikana olen ollut vain 10 vuotta ilman koiraa joten kuuluvat jotenkin itsestään selvyytenä elämääni. Koiran hankinta käy mielessä viikottain mutta pyristelen ajatusta vastaan sinnikkäästi. Kun tilasin nettikirjakaupasta muutakin niin tilasin - kirjan koirankasvatuksesta, hih hih. Mikä pistää koirattoman tilaamaan tuollaisen?

En tiedä onko Suomessa näytetty amerikkalaista tv-sarjaa; "Mies joka puhuu koirien kanssa". Täällä se on mennyt muttei sellaisella kanavalla mikä meillä olisi. Työtoverini ovat aina innoissaan puhuneet tuosta miehestä joka on alkuperältään meksikolainen Cesar Millan.
Olen vasta sivulla 80 ja sinne pääsyynkin on mennyt useita tunteja kun olen miettinyt ja aprikoinut niin paljon ja lukenut sitä todella ajan kanssa. Minulle yhtä "jännä" kirja kuin jännin dekkari. Mikä koiramies. Voi kun olisin kaiken tuon tiennyt koiravuosieni aikana.

Olen viimeksi tänään katsonut tuota Sadecan mainitsemaan koirien kasvattajaa. Hän on todella taitava.
Siinä oli yksi aika kahju nainen. Huoneistossa oli kaikki vaalen porsaanpunaista myös vaatteet ja mikä
vielä enemmän ällistytti niin pieni koirakin oli vaaleanpunainen. Mielestäni on eläin rääkkäystä värjätä
koira eri väriseksi kuin se on luonnostaan , mutta siellä suuressa maailmassa kaikki on mahdollista.

Koiraa en ole koskaan voinut hankkia allergian vuoksi mutta pari kissaa aion kylläkin ottaa taas vuoden
päästä ehkä. Pitäis vissiin hommata joku kirja kissoista että oppii ymmärtämään niiden psyykettä.

No niin siitä kirjallisuudesta sitten kun vähän poikkesin aiheesta. Pitäisi alkaa kuunnella noita äänikirjoja,
joita on tullut hankittua. Viimeksi luin Liza Marklundin yhden deckarin ja nyt aloitan sitten Henning Mankelia,
olen deckareiden suurkuluttaja. Joskus eksyy mukaan joku historiallinen rakkausromaanikin.

Pikkupojasta asti kirjat ovat käyneet mionulle tutuiksi. Kirjastokortti avasi pohjattoman aarrearkun, jonka sisältöä penkoi mielellään. Pienemmistä sivukirjastoista ei tahtonut enää löytyä sellaista luettavaa, joka olisi kiinnostanut eikä teoksia, joita ei olisi vielä ollut lukenut. Tänä kesänä normaalimittaisten kirjojen lisäksi luin kaksi merkittävää järkälettä, yli 800-sivuisen Jonathan Littelin Hyväntahtoiset: http://fi.wikipedia.org/wiki/Hyväntahtoiset ja Péter Nádasin niinikään monisataasivuisen Muistelmien kirjan :http://fi.wikipedia.org/wiki/PéterNádas. Meillä on tapana merkkipäivinä ja jouluisin ostella lahjaksi kirjoja ja muutenkin käydä kirjakaupassa, kirja-alennusmyynneissä ja divareissa ostelemassa sellaisia kirjoja, jotka kiinnostavat. Niinpä vuosien varrella kumpaankin kotiin on kertynyt metrikaupalla kirjallisuutta, jonka luokittelisin omasta mielestäni vaatimattomasti laatukirjallisuudeksi. Pidän itseäni kirjallisuuden suurkuluttajana ja ikäväkseni minun on mainittava, että jos jokin kirja ei ala alusta lähtien miellyttää minua, niin luen siitä vain muutaman kymmen sivua ja jätän sen sitten luultavasti lopullisesti odottamaan lukijaa, joka sattuu kyseisestä teoksesta pitämään. Viime vuosikymmeninä minun lukunautintoani on alkanut häiritä töksähtelevät ja huonoa suomen kieltä olevat käännökset ja minun on aika ajoin pakotettava itseni sokeaksi kielikukkasille ja ryhdyttävä
keskittymään pelkästään kirjailijan viestimään sanomaan ja unohtaa turha saivartelu ja näsäviisastelu.

Tästä linkistä saattaa joillekin löytyä sopivia joululahjaideoita ja kyllä niitä voi itselleenkin hankkia. Minä haluaisin nuo kaikki ja osan varmasti hankinkin. http://www.salakirjat.net/muinaisia_loitsurunoja.html?gclid=CJqJht_ikp4CFRWF3goddw3PpQ

Kyllä pitää jotain tilata tuolta Urpon antamasta linkistä.
Muistelen kuulleeni joskus lapsuudessani Mustasta raamatusta ja se on kyllä tilattava
ja muutenkin olen historian ystävä joten kyllä sieltä muutakin löytyy.

Tilasin Positiivareilta Tom Lundbergin Kikki on hyvin. Tosi mielenkiintoinen ja kaikille joilla
on syysmasennusta suosittelen lämpimästi.

www.positiivarit.fi sieltä löytyy paljon muutakin mielenkiintoista.

Hyvää viikonloppua periferilaiset!

Heippa Urpo ja Ramo. Nyt olen minäkin Mustan raamatun omistaja. Kolme kirjaa tilasin ja kaikki tulivat
eri kirjekuorissa. Minulla on vähän pienenlainen postilaatikko ja aamulla kiireessä unohdin ottaa sieltä
lehden, joka vie kamalasti tilaa, pois. Kirjekuoret olivat vähän rikki kulmista kun postipoika oli tukkinut niitä
sinne laatikkoon onneksi kirjat olivat ehjiä. Pitää vaihtaa isompaan laatikkoon.

Kai tuossa Ramon kysymyksessä odotettiin vastausta Mustan Raamatun viimeisen virkkeen tarkoituksesta. Minun ymmärtääkseni siinä joku edesmennyt juutalainen rabbi neuvoi, kuinka korkeasta kuumeesta parannetaan taikavoimien avulla. Tuohon poppakonstiin tarvitaan risupensasta, mikä kasvi se sitten lieneekin ja muutaman päivän aikana pensaaseen tehdyillä viilloilla kuume lähtee sitten viimeistään noiden sanojen lausumisen jälkeen. Näinköhän risupensaan voima tehoaa sikaflunssaankin?

Voisihan tuota risupensasuutetta kokeilla lanseerata influenssalääkemarkkinoille, hysteria voi olla jossakin päin maailmaa niin suuri, että mikä tahansa troppi menisi.

Minä en tiedä tuollaisista kirjoista... Nimi kalskahtaa pahasti korvaani ja se johtuu varmaan jo lapsena kuulemistani leikeistä pimeyden voimien kanssa. Liekö teosta sitten ennen pidetty jotenkin saatanallisena kirkollisissa piireissä?

Joulupukki tuo Almalle yhden kirjan David Baldaccilta:
http://www.tornio.fi/BaldacciDavid

En ole lukenut yhtään Baldaccin deckaria. Pitää laittaa muistiin kun olen muuten deckarien suurkuluttaja.
Nyt juuri on menossa viimeinen filmi siihen Stieg Larssonin Milleniumsarjaan. Onhan sekin katsottava kun
on katsonut muutkin. Ei olisi pitänyt lukea kirjoja etukäteen, filmeistä puuttuu aina paljon.

Nyt kun olen selaillut tuota Mustaa raamattua niin ajatelin alkaa noidaksi, voisihan noitua pois laman.

Tilasin myös Positiivareilta Janne Ahosen elämäkerran nimikirjoituksella, on tuota mäkihyppääjä verta
suvussa niin kiinnostus on jäljellä siihen urheiluun.

Vanhimmalle pojan tytölle tilasin Positiivareilta uutuus Aku Ankka kirjan myös piirtäjän nimikirjoituksella.
Tytöllä on suomenkieli vähän hukassa, aloitti äidinkielen tunnit nyt syksyllä, joten kirjasta on varmaan apua.
Minulla on paljon suomenkielisiä lasten kirjoja, mutta ei ole ollut vielä oikein kiinnostunut.

Tiistaina olimme hänen kanssaan laulamassa suomalaisia joululauluja.

No onhan mulla aikaa. Karitsan löytää jostain maalta ja meillä on yksi kuningas ja Norjassa toinen, mutta sitten
on matkustettava Thailandiin että löytyy se kolmas. Siinähän se sitten onkin loppuelämän työ.
Niin ja siiten pitää optella vielä loitsut hepreakasi.

Baldaccia voin suositella lämpimästi Klassmormorille ja toisillekin jännityksen ystäville. Lisäksi markkinoin Michael Connellya, James Pattersonia ja Ken Folletia. Siitä aluksi.

Klassmormor kirjoitti:

No onhan mulla aikaa. Karitsan löytää jostain maalta ja meillä on yksi kuningas ja Norjassa toinen, mutta sitten
on matkustettava Thailandiin että löytyy se kolmas. Siinähän se sitten onkin loppuelämän työ.
Niin ja siiten pitää optella vielä loitsut hepreakasi.

Ja sitten enää se pyhä vesi... . Oletko nyt ihan varma, ettet vain vedä syvyyksistä vahingossa lisää vihulaisia riesaksemme, jos lähdet kuninkaanlinnaan mustassa viitassasi kraanavettä salaa noitapulloosi lorottelemaan? Tiedä mikä e-colibakteeri sielläkin muhii...pyhää vettä tuskin virtaa noitten kuningashuoneitten katakombeissakaan, ainoastaan kuolleiden vankien haamut siellä kolistelevat kahleitansa .

Parempi kun vain tyydyt virpomaan Pääsiäisenä ihan suomenkielellä vielä varoiksi, niin saamme nukkua yömme rauhassa amatöörinoitapuuhiltasi ilman valkosipulikauluksia.

Ai niin, minulla on täällä juuri menossa Judith Orloffin Myönteinen Energia. Minä koitan manata täällä noita energioita esille .

No eikös se kraanavesi muutu pyhäksi jos sen vaikka paavi siunaisi? Pitää vain saada vettä joka paikasta ensin
vaikka kirkosta varastettuun ehtoollisastiaan. Tuolla meidän tuomiokirkossa kun on ovet aina auki, kai sieltä löytyy.
Valkosipulia syön joka aamu yhden kynnen ennenkuin pistän suuhuni mitään muuta, pysyy pöpöt poissa, ei niitä
jouda kaulukseksi, vaikka tarkoitat tietenkin sitä teille muille loitsuja vastaan.

Jos satutte olemaan pääkaupunkiseudulla 20.02. ja pidätte tekstistä, jotka on kirjoittanut tuo eräs Viron kirjallisuuden ehdottomista helmistä, Jaan Kross, niin käykää mahdollisuuksienne mukaan tässä alla mainitussa Juhlaseminaarissa.

JAAN KROSS - MUISTIN JA SANAN MESTARI
Juhlaseminaari 20.2.2010 klo 12 - 16
Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Helsinki

12.00 Riho Grünthal:
Tervetuliaissanat
12.05 Timo Reko:
Balthasar Russowin Liivinmaan kronikka
12.30 Sirpa Kähkönen:
Historiallisen romaanin filosofia
13.00 Juhani Salokannel:
Krossin taidekäsityksen avaimet
13.15 Heikki Rausmaa:
Viron historian ratkaisevat vaiheet

13.45 - 14.15 Kahvitauko

14.15 Kaisu Lahikainen:
Tarina Putki-novellin taustaksi
14.30 Jouko Vanhanen:
Kipupisteitä Krossin elämässä – muistelmat kertovat
15.00
Keskustelua

Puhetta johtaa Tapio Mäkeläinen, ystävät muistelevat Jaan Krossia.

Myynnissä erikoishintaan uutuusteos
Jaan Kross: Rakkaat kanssavaeltajat II sekä muita kirjoja.


Timo Reko on filosofian tohtori ja Liivinmaan kronikan suomentaja
Sirpa Kähkönen on kirjailija
Juhani Salokannel on julkaissut kirjan Sivistystahto. Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus
Heikki Rausmaa on historiantutkija ja Tuglas-seuran arkistonhoitaja
Kaisu Lahikainen on suomentaja, mm. Krossin Uppiniskaisuuden kronikan toinen kääntäjä
Jouko Vanhanen on suomentanut Krossin teoksia, mm. muistelmat Rakkaat kanssavaeltajat I ja II


Vapaa pääsy!
Tervetuloa!

Kiitos Urpo kutsusta mutta juuri se viikonloppu on varattu.

Minä suosittelen Positiivareiden kirjoja. Jos on mieli maassa niin virkistykseksi voisi lukea vaikka
Tom Lundbergin - Kaikki on hyvin - sieltä löytyy lohtua moneen asiaan.

Jos ette vielä ole käyneet sivulla niin tässä osoite www.positiivarit.fi tai www.onnistuja.fi

-- niin että huonomminkin voisi olla----