Päivän ilot

Oi, olipas taidokkaan näköisiä kuvionteja noissa käsitöissä!

Agnes tuossa selvensikin, mistä iloni on peräisin eli sain lahjaksi hänen äitinsä kirjaileman todella kauniin neulatyynyn Pidän yleensäkin käytännöllisistä tavaroista, kauniista ja sellaisista jotka eivät vain ole koristeena.. tosin vielä en ole neuloja vaihtanut tyynystä toiseen. Housunlahkeita olisi muutamatkin lyhennettävänä, joten kyllä muhulainen perinnekäsityö pääsee pian käyttöön. Mainitsen vielä, että Agnes oli löytänyt ihanan pehmeät vaaleansiniset villasukat väike armaalle

Kuinkahan minua kaikki vieraat yrittävät rikastuttaa? Pitäisköhän ilmottautua poliisina
Tänään tuli taas tällainen:

Jag ställer till ditt meddelande om tillgångarna i vår avlidne klient, en medborgare i ditt land och de investeringar han gjort med våra kapitalförvaltare.

Vår kund som var guld och råolja handlare deponerade summan av fyra miljoner amerikanska dollar under en portfölj förvaltningen av våra investmentbanken under 4 år och deponering förföll den 20 november, 2007 med över 98% tillväxt som uppgår till totalt Sju Miljontals Nio hundra tjugu tusen amerikanska dollar. Detta medel har sedan mognat och slår runt på de medel som också har gått ut

Vår kund dog i december 2007 vid en ålder av 81 vid den tiden var han färdigställdes och skilsmässa från sin 4 decennium långa äktenskap. Vår klient inte ange sina närmaste anhöriga eller mottagaren att hans enorma egendom, eftersom han var föräldralös och har inga barn och alla försök att hitta hans närmaste familj har inte lyckats.

Den främsta orsaken att kontakta dig är att du ska stå i som en efterträdare eller närmast anhöriga till den enorma kvarlåtenskap vår avlidne klient.

Om du märker att du kan arbeta med mig om detta, komma tillbaka med mig för mer information om hur man skall gå med: Ditt fullständiga namn och adress, ditt Plats och födelsedatum, Your Private detaljer telefonnummer och yrke: assetmdv@aim.com Vänligen om du inte är intresserad av detta förslag vänligen ta bort denna post och jag kommer inte kontakta dig igen på grund av den känsliga naturen i denna process.

Väntar på din brådskande svar.

Q. Delaine

Noita samankaltaisia ystävällisiä viestejä tuli aikanaan melko paljon minunkin sähköpostiini, mutta nyt on ollut hiljaista. Upporikkaat sukulaiset tai liiketuttavat taitavat voida paksusti ja elellä terveinä, eivätkä onnettomuuksiinkaan ole viime aikoina ajautuneet. Yhteen aikaan noita ystäviä tai muuten vaan mukavia ihmisiä kuoli tuhkatiheään ja luottokorttini tunnukset tai rahaa antamalla olisin perinyt monta jättiomaisuutta tai rikastunut upporikkaaksi sijoittamalla jonkin summan vainajien rahojen uudelleen järjestämiseksi. Arpajaisonneakin minulla oli miljoonien edestä, mutta en sitten kuitenkaan lunastanut noita voittoja.

Tänään olin Ystävänpäivän Yhteisvastuukonsertissa laulamassa kuoron kanssa. Konsertti oli ihan liian pitkä, koska esiintyjiä oli ilmeisesti haalittu tilaisuuteen liikaa. Pitkäveteisen odottamisen jälkeen tuli lopulta meidän vuoromme toiseksi viimeisinä, ja juuri kun olimme päässeet hyvään alkuun laulussamme, niin urheiluhallin palohälytin pärähti päälle. Me lauloimme kilpaa palosireenin kanssa ja emme tietenkään keskeyttäneet lauluamme, koska ensin emme tienneet mistä oli kyse. Sitten kävi ilmi, että keittiön kahvinkeitin oli laukaissut palovaroittimen, eikähän sitä omin nokkineen ole henkilökunnalla lupa pois päältä kytkeä. Siinä me naureskelimme lavalla ja pitelimme korviamme kuten koko muukin monisatapäinen porukka, kunnes palokunta tuli paikalle. Esitimme laulumme loppuun hilpein mielin . Että semmoinen yhteiskonsertti.

Harva sitä laulaessaan joutuu kilpailemaan palosireenin kanssa, joten onpas Olivialla ollut hupaisa konserttikokemus

Täytyy sanoa että on Olivia minuakin kokemuksen rikkaampi. Pari kertaa on mennyt sähköt esiintyessä, kerran valot kesken kappaleen joka soitettiin pimeässä loppuun, mutta palosireeni...Täytyypä kokeilla...

Täytyy sanoa, että melkoista pusertamista tämä elämä on kolmen lapsen perheessä, kun aika ei millään meinaa riittää kaikkeen. Nyt iloitsen siitä, että eilen ehdin viimeinkin ommella keittiöön uudet verhot ja ottaa Jouluverhot pois.

Älä, Alma, välitä verhoista sun muista. Ehdit sitten paremmin kun lapset ovat isompia. Minullakin on vielä jouluinen marjakranssi ovessa, enkä ole edes ajatellut sitä ottaa pois ennen kuin keväällä, kun laitan kukkakranssin oveen. Kerrostalon kolkot käytävät ovat niin ankeita muutenkin, ja minusta on kiva tulla kotiini, joka on tuon kauniin ovikoristeen takana. Sillä on kai minulle joku symbolinen merkitys.

Jouluverhoista pitää muuten vähän murmuttaa. Minkähän ihmeen takia ne yleensä ovat paksuja puuvillaverhoja, joista ei talven pimeydessä aurinko paista eikä kuu kumota läpi? Muutenkin on talvisin liian pimeää... Postimyyntikuvastoissa on paljon kauniita jouluverhoja, mutta ne ovat juuri noita räikeitä viher-punaisia, samoin kuin ruotsalaiset posliinitontutkin. Ensin niitä oli vain Elloksen kuvastoissa, mutta nyt ne ovat levinneet tännekin kauppoihin. Onneksi on jo kunnon suomalaisia turvetonttujakin kaupan .

Tauno, ei se niin häävi kokemus ollut, kun sattui omalle kohdalle osumaan. Olisin ennemminkin suonut palohälytyksen pärähtäneen päälle jo vähän aiemmin, silloin kun kiemurtelin pitkästyneisyydessä yhden kirkkokuoron esityksen kynsissä .
Mitä instrumenttia sinä soittelet, vai laulatko myös??

Kukkakranssihan voisi sitten olla syksyyn asti, jolloin on taas marjojen aika.. ja marjat sopivat Jouluun vallan mainiosti.

Olivia, kun mainitsit nuo räikeät Jouluverhot, niin alkoi naurattaa. Meilläkin on parit tosi kamalat, joita en koskaan käytä. Ovatpa vain tulleet jostakin tuttujen vanhoista varastoista. Toiset ovat kirkuvanpunaiset pohjaltaan ja niissä on tummanvihreitä kuusia.. toiset taas kuvioitu pipaminttusauvoin ja pipariporsain, silattu kullalla

Alma kirjoitti:

Toiset ovat kirkuvanpunaiset pohjaltaan ja niissä on tummanvihreitä kuusia.. toiset taas kuvioitu pipaminttusauvoin ja pipariporsain, silattu kullalla

Just tätä tarkoitin !

Voiko ihanammin päivä enää paistaa, voiko ihanampaa olla kuin on tää.....
lumimyrskyn jälkeen aurinko helottaa ihanasti juuri näihin koskettimiin.
Kylmä om -12 mutta ei haittaa, turkki päälle ja ulos katselemaan lumikinoksia.

Päivän iloihin kuuluu ettei tarvi lähteä lumipyryyn, joka edelleenkin jatkuu ja liikenteessä kaaos.
Ei siis tarvi mennä minnekään. Ihailen vain ikkunasta.

Eilen illalla sitten saapui kaksi uutta perheen jäsentä eli tiikerimäistä kissaa.
Toinen on vuoden, leikattu ja aika iso, rauhallinen vaikka tietenkin uudessa paikassa pitää tutkia
kaikki paikat. Tottelee hyvin, on hyvin kasvatettu kolli.
Nuorempi ja vähän pienempi kolli on oikea sylivauva, kun istun tv tuolissa niin änkeää koko
ajan syliin. Nytkin nukkuu siinä tuolissa, ei herroille kelvannut mun laittama nukkuma kori.
Tätä toista ei ole vielä kastreerattu mutta ei ainakaan vielä näytä mitään elkeitä että pitäis.
Kova kehräämään joten on heti kotiutunut, toinen ei ainakaan vielä ole kehrännyt.
Nukuin sohvalla ja molemmat tuli mahan päälle maate, oli aika lämmin olo.

Pelastin ne piikiltä, kun perheen tytär oli tullut allergiseksi. Nyt on yksinäisyydessä seuraa.

Klassmormorilla ja kisuleilla kuulostaa olevan oikein perheidylli. Kiva kun uudet ystäväsi ovat kotiutuneet niin nopeasti

Olen upea ihminen! Suorastaan ylimaallisen ihana, hauska ja fiksu, ja kaikkine puutteinenikin valtavan hurmaava. Rakastan itseäni lähtemättömän paljon

No, kuka uskaltaa pistää paremmaksi?

Tuon kaiken lisäksi minä olen suunnattoman älykäs, kaikkien alojen erikoisasiantuntija, unversumin komein olento, väkivahva, kaikkien muidenkin rakastama, taitava diplomaatti, uskomattoman huumorintajuinen ja oikeamielisyyden perikuva, mutta turhan vaatimaton.

Hyvä Alma! Noin sitä pitää, juuri tuolla tavalla meidän pitää psyykata itseämme. Olemmekin usein ihan liian vaatimattomia ja mieluummin moitimme kuin kehumme itseämme. Minäkin olen nyt sairaslomalla polveni kanssa tuskailtuani, teipannut wc:n seinään ja oveen voimalauseita, joita voin mietiskellä istuessani siellä valtaistuimellani. Juu, ja sama juttu makkariin sängyn viereiseen vaatekaapin oveen tein myös itselleni voimataulun. En kehtaa alkaa heti ensimmäisenä kiroilemaan kun yöllä herään ottamaan lisää särkyläkettä, kun ensimmäisenä silmiini osuu "Elämä on Rakkaus" tai kaunis hymyilevä madonnan kuva... Affirmaatioilla on mielialaan uskomattoman suuri vaikutus.

Urpokin on näämmä sisäistänyt syvimmän olemuksensa keskivertoa paremmin, mutta onneksi hänkin kaikkinaisessa täydellisyydessään näämmä teki yhden kirjoitusvirheen .

Ai niin, ja minä itse tietenkin olen lyhyesti sanottuna täydellinen olento .

Olivia, olet niiiin täydellisen viisas!! Ajatella, että puolikuntoisena et ole luovuttanut, vaan sinnikkäästi pyrit liikkumaan. Niistä voimalauseista voi toki olla pieni hyöty, vaikka superpersoona oletkin.
Ja Urpokin on niin erinomainen, että huomaan siltikin olleeni turhan vaatimaton tuossa avauksessani: olenhan lisäksi superäiti ja melkoinen namupala naiseksi

no niin, eihän tässä elämältä enempää tohdi pyytääkään! Miten ihmeessä sinä ehditkään pitämään itsesi ja kodin aina tip top-kunnossa pienestä vauvelista huolimatta, ja ruoka on aina odottamassa miestä kun hän väsyneenä palaa kotiin!? Ihan varmana olet superäiti .

Minä täydellisessä viisaudessani konkkasin taas kukkakauppaan, kun viimeviikkoiset tulppaanini ovat jo kuihtumassa. Ruusukimppu mahtui sopivasti reppuuni, mutta minun oli pakko ostaa myös kaksi 40 cm pitkää Onnenbambua, jotka eivät tietenkään sopineet reppuuni, vaan kippasivat yli. En voinut roikottaa kukkapakettia sauvoissakaan, koska se ylettyi maahan, joten jouduin sitomaan sen kiinni itseeni. Taisin olla vähän koominen näky repun kantonauhaan solmitun kukkapukettini kanssa, koska sain säälinsekaisia kulmakarvan nostoja vastaantulijoilta. Kummallisia ihmisiä... Eihän ilman kukkia voi elää.

Yltää hyvin täydellisyyteen, kun pyrkii siihen vain viikonloppuisin. Koti ei ihan tiptop ole koskaan, mutta pääasia, että itse olen.

Kukista ei kannata luopua, vaikka olisi pää kainalossa

Meidän "sohvaperuna", siis isompi poika joka viihtyy kavereidensa kanssa mm. pelikoneen ääressä välillä liiankin hyvin, tuli eilen touhukkaana kotiin. Hän oli etukäteen harmitellut eilistä juoksujen ajanottoa, kun lenkkikenkiä ei olla vielä tänä vuonna ostettu ja hän joutui juoksemaan street-kengillä. No, ei siinä mitään hankalaa ollut ollut: ensin poika teki luokan parhaan ajan ja sitten vielä paransi sitä juoksemalla toisen lähdön sukkasillaan Sukat oli tietysti rikki, mutta syy kengättömyyteen on minun, joten ei vihastuttanut laittaa niitä sukkia roskiin.
Autottomuudesta on edelleen hyötyä, ainakin lapset ovat hyväkuntoisia

Hienoa Alma!

Tämä panee miettimään että huolehtivatkohan vanhemmat aivan suotta lastensa hyvinvoinnista. Oma kasvatus kaurapuuroineen ja porkkanoineen menee perintönä eteenpäin. Markus-setä ja Luther istuvat vuoronperään vanhempien olkäpäällä. Hälyytysraportteja luetaan ja kauhistellaan kun lapset syövät hampurilaisia ja lihovat. Useimmat näistä raporteista ovat amerikkalaisia ja eihän me missään amerikassa asuta, ainkaan tämän foorumin aktivistit.

Uskon että lapset hoitavat kuntonsa luonnostaan, kuten sanoit Alma, autottomuus on hyve, mutta kyllä lapset ihan tavallisella koulumatkallakin liikkuvat kun painiakin pitää välillä tai jahdata vastakkaisen sukupuolen edustajat aidan toiselle puolelle.

Sen sijaan lasten liialllinen syyllistäminen ei tuo mitään muuta kuin tylsää ilmapiiriä.

Hauskaa ja iloista vappua kaikille!



http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=403464&locale=

Ikonit näkyy tulevan esille hieman hitaasti foorumilla tänään, mutta ei se mitään.

Hyvää Vappua kaikille teille fiksuille, filmaattisille ja muutenkin mainioille Periferian ihmisille!