Päivän ilot

Jännittävän paketin arvoitus on nyt ratkennut, ja sen avaaminen tuotti uskomattoman suuren liikutuksen. Suuren iloisen liikutuksen. Tehtyäni pikkuisen salapoliisin työtä lukiessani paketin mukana tullutta tervehdystä, epäilen vahvasti Joulupukin asuvan Periferiassa. Kiitos!!

Pakkaspäivä on ilahduttanut raikkaudellaan siitä huolimatta, että se rajoittaa elämää pientä lasta ajatellen. Olimme ulkona kuitenkin n. tunnin, mutta lapsonen oli vaunuissa hyvin suojattuna. Ikävää on se, ettei häntä oikein -22 asteessa voi päästää lumeen touhuamaan ja omille tutkimusretkilleen. Muuten pakkanen tekee hyvää

Eilisestä on sadellut uutta puhdasta lunta. Valoisuus ja puhtaus tekevät mielen virkeäksi, ehkäpä sää sallii tänään mäenlaskunkin

Minua ilahdutti eilen meidän työpäivämme joulupöytineen päivineen. Se oli viimeinen työkokoukseni työelämäni aikana. Kaikenlaista hauskaa yhdessäoloakin olimme sinne järjestäneet. Olimme sopineet että jokainen ostaa sinne 2,5 euron joululahjan jotka sitten sekoitettiin pöydälle ja jokainen vuorollaan sai avata sieltä paketin itselleen. Olin avaajien ensimmäisten joukossa kun joulukuussa syntyneet saivat valita ensin. Otin oikein pienen paketin mikä ei ollut edes joulupaperissa. Siellä oli oikein pieni kolmen minuutin tiimalasi ja ihan spontaanisti hihkaisin että se oli minulle mieleinen. Demonstroin (äh liekö suomea) sitä johtajan edessä ja nauroin että tuossa minulla on se tulevaisuuden työaikamittari.

Yksikön johtajamme oli ostanut meille kaikille aivan mahtavan joululahjan. Hän oli tilannut joltain maalla asuvalta käsityöläistaiteilijalta meille kaikille harmaat yksilölliset tontut. Niissä ei ole mitään jouluvärejä joten ovat sellaisia "talontonttuja" joita voi pitää esillä ympäri vuoden. Jokaisella on pitkä tukka ja pitkä parta ja ovat eri näköisiä keskenään. Jokaisella niistä on oma nimikin ja meidän kotitonttumme on sitten Johannes nimeltään.

Millään emme malttaneet olla halailematta näitä noin 60 cm pituisia ihania tonttujamme pitkin päivää ja päivän lopuksi otimme hotellin portailla joukkokuvan missä kaikki pitivät omaa tonttuaan lämpimästi lähellään. Tontuilla on käsissään puukeppi missä roikkuu nahkanpalanen jossa teksti:
"Jag är den lille grå,
som vaktar varje vrå.
All lycka ska ni få,
om ni kramar mig då och då."
Ja se tontun nimi alla, (Johannes minulla)

Suomeksi jokseenkin näin:
Olen se pieni harmaa,
joka kotianne vahtaa.
Kaiken onnen saatte te,
jos mua silloin tällöin halaatte.

Taiteilija oli sanonut antaneensa jokaiselle tontulle oman hengen ja kyllä se vähän siltä tuntuu että näin on kun edes ne miehet joukossamme eivät pystyneet pidättäytymään tonttujaan halailemasta.
Jahka tässä joskus ehdin, niin pitää yrittää laittaa kuva Johanneksesta teille.

Johtajamme Anette oli täyttänyt 50 vuotta ollessaan itse Katmandulla kiipeilemässä vaimoineen joten juhlimme häntä sitten eilen. Olimme ostaneet 3 erilaista linnun pesäpönttöä hänelle lahjaksi. Koska teemme työtä asumisasioiden parissa ja meidän asukkailla on asumissäännöt mitä noudattaa, niin olin kirjoittanut niille linnunpöntöillekin "asuinsäännöt".
Taisi olla itselläni eniten hauskaa kun työtoverini nauroivat niille johtajamme niitä ääneen lukiessa ja välillä tahattomasti hihittäessä. Joskus on hauskaa halvallakin.

Kuullostaa vähän samalta kuin minun päiväni tänään.
Tosin näin on ollut jo kolmetoista vuotta minulla ja kaksikymmentä - ja jotain - miehelläni.
Mekin olimme joululounaalla, tosin laivassa. Mies kun on laivayhtiössä töissä.
Ensin oli lounas ja sitten ohjelmaa laivan toisessa osassa. Laiva seisoi siinä Etelä-Satamassa. Lähti sitten taas Ruotsiin kuudelta.
Aina tämä on yhtä ihanaa.
Lapsille on omat jutut. Uskon, että parin vuoden kuluttua otan pikku Emilian mukaan noihin rientoihin.
Joulun alusasiat ovat välillä mukavampia kuin joulu itse.

Vesivahinkoremontti on vihdoinkin ohi ja uusi lattia ja keittiön kaapisto kiiltävät uutuuttaan ja olen selvinnyt myös hengissä tästäkin työpäivästä ja sen jälkeisestä lumipöllyisestä autolla ajosta lasten mummolaan tuonne muutaman virstan päähän ja takaisin kotiin. Olen myös iloinen siksi, että joulu saapuu tänäkin vuonna aikanaan ja rasittava työrupeama helpottaa jo aatonaattona.

Sadeca kirjoitti:

Olen se pieni harmaa,
joka kotianne vahtaa.
Kaiken onnen saatte te,
jos mua silloin tällöin halaatte.
Taiteilija oli sanonut antaneensa jokaiselle tontulle oman hengen ja kyllä se vähän siltä tuntuu että näin on kun edes ne miehet joukossamme eivät pystyneet pidättäytymään tonttujaan halailemasta.
Jahka tässä joskus ehdin, niin pitää yrittää laittaa kuva Johanneksesta teille.

Johtajamme Anette oli täyttänyt 50 vuotta ollessaan itse Katmandulla kiipeilemässä vaimoineen joten juhlimme häntä sitten eilen. Olimme ostaneet 3 erilaista linnun pesäpönttöä hänelle lahjaksi. Koska teemme työtä asumisasioiden parissa ja meidän asukkailla on asumissäännöt mitä noudattaa, niin olin kirjoittanut niille linnunpöntöillekin "asuinsäännöt".
Taisi olla itselläni eniten hauskaa kun työtoverini nauroivat niille johtajamme niitä ääneen lukiessa ja välillä tahattomasti hihittäessä. Joskus on hauskaa halvallakin.

Oma kotitonttu kaikille, sehän on todella kiva ajatus!

Tuo linnunpönttöhuumori puolestaan on juuri "sinua", Sadeca. Tosi hauska juttu

Urpon perhe pääsee parahiksi nauttimaan Joulun rauhasta, kun kotikin on kunnossa eikä remontti kiusaa.

Tuli mieleen kaukaiset ajat, kun esikoinen oli vauva ja meillä tehtiin kosteusvahingon korjaamiseksi remonttia.. Sauna ja kylpyhuone menivät uusiksi ja koko homma taisi kestää pari kuukautta. Oli se kamalaa!

Niin, arvelen että kyllä siinä on ollut Urpon perheellä sietämistä koko syksyn vaikka kaikkeenhan tottuu ja tuli samalla maalattuakin joten sehän on tavallaan täysremontti mikä tuli tehtyä.
Myös olemme selvillä siitä että Urpolla on ollut todella jaksamista kun lähes ilman vapaapäiviä on tehnyt niitä älyttömän pitkiä työpäiviä kuukausikaupalla. Kun mummolassa käyntikin on laitettava työpäivän päätteeksi lumipyryssä niin tiukka on aikataulu ja helpotus suuri kun sekin on "edestä pois".

Joskus olen oikein ihmetellyt että miten voi olla mahdollista että ihminen jaksaa ja pystyy lähes vaikka mihin, vaikka verottaahan se omansa. Kaikki ylimääräinen pärssi on liikaa kun oikein kiirettä tuppaa niskaan.
Hienoa ettei ole enää kuin kaksi työpäivää ja pääset siitä paineesta joulun viettoon ja koko Saarenmaan ihanuuskin on ihan nenän edessä.

Kiitos kannustavista ajatuksista. Työpäiviä on kuitenkin vielä neljä jäljellä, mutta loppusuora jo häämöttää.

Olipas täällä mukavia juttuja luettavaksi. Vai käy Sadeca kauppaa Maailmankaikkeuden kanssa, varsin ovelaa !

Minä olen muuttanut asumaan takasin maan kamaralle viiden kerrostalovuoden jälkeen. Muita varjopuolia en ole vielä keksinyt kuin sen, etten tykkää olla pimeän tultua piilossa sälekaihtimien takana, kun olin jo tottunut kuljeskelemaan yläilmoissa miten tykkäsin kenenkään näkemättä.

Näin joululomalaisena olen keskittynyt pääasiassa jäälyhtyjen tekemiseen. En tosin omista kuin kaksi isoa ämpäriä. joten lyhtyjä ei ilmaannu kuin 2 lisää joka päivä. Nyt on neljä valmista ja kaksi odottaa jäätymistä pihalla. Ovatkin tosi nättejä tuolla pimeässä loistamassa. Muutenkin pienimuotoiset lumityöt tuntuvat oikein mukavalta vaihtelulta.

En minä sentään Olivia Maailmankaikkeutta siihen tohtinut vaivata, kun eiväthän ne siellä tiedä edes minun olevan olemassa. Ihan vain tätä minut paremmin tuntevaa näkymätöntä auttajaani yritin taivutella suotuisaksi ja noin hyvällä menstyksellä

Kyllä siinä maankamaralla asumisessa on niitäkin hyötypuolia. Ei tule samaan hissiin ainakaan ketään joten ei tarvitse kammata tukkaa ennen roskien ulos vientiä, hmm, tai ehkä jos asut rivitaloalueella on sittenkin mulkaistava peiliin.
Paljon enemmän tulee väkisinkin ulkona oltua, ainakin kesällä. Ovatko naapurit käyneet esittäytymässä jo?

Onnea vaan maankamaraiselle!! Olivia, vaihdoimme viime talvena vinkkejä Klassmormorin kanssa jäälyhtyjen teosta. Tyhjät maitopurkit ja erikokoiset ja -malliset muoviastiat käyvät hyvin lyhtyjen tekoon, jäätyneet kappaleet vain "muurataan" lyhdyiksi. Tosi kauniita niistä tuli.

Enpä ole tullut ajatelleeksikaan, ettei ole samaan hissiin tulijoita, kun edellisissä kerrostaloissakaan ei ollut sellaisia. Muuttaminen olikin ennen aika konstikasta, paitsi nyt tällä kertaa poislähtiessä, kun tavarat annettiin suitsait alas parvekkeelta kuorma-auton nostolavalle. Olen vasta nähnyt yhden naapurin tässä rivitalossa, mutta kukaan ei ole käynyt tervehtimässä. Ei kai sellainen ole enää tapanakaan . Ehkäpä tulevat ulos luolistaan sitten keväämmällä ja näyttäytyvät... Postilaatikko on tosiaan tuolla pihan perällä, mutta tukkaani en ole postinhaun takia kammannut, ainoastaan vetäissyt koivistolaisen silmilleni. Se onkin ollut vertaansa vailla näillä pakkasilla.

Jäälyhtyreseptejä minäkin olen kuullut tututujeni vaihtavan. Maitotälkeistä saa tosiaan huikean hienon tiilirappauksen lyhdylle. Veljeni juuri esitteli valokuvaa vaimonsa tekeleestä, jossa oli 72 maitotölkkitiiliä muurattuna ympyrän muotoon. Minä en edes juo maitoa, joten tuo linnake jää haaveeksi. Mutta olen tyytyväinen noihin perinteisiin. Ehkäpä innostun myöhemmin väkästämään jotain erikoisempaa.

Olivia kirjoitti:

Veljeni juuri esitteli valokuvaa vaimonsa tekeleestä, jossa oli 72 maitotölkkitiiliä muurattuna ympyrän muotoon.

Ohhoh, siellä ei sitten osteoporoosi pääse yllättämään Ja itse taideteoskin on varmasti huikean kaunis.

Alma, veljeni vaimo on kokkina koulussa ja lyhtymateriaalista ei ole pulaa .

Olivia kirjoitti:

Alma, veljeni vaimo on kokkina koulussa ja lyhtymateriaalista ei ole pulaa .

Varsin näppärää siis, kierrätystä ja taidetta, ja hoitaapa veljesi vaimo samalla työpaikan jätehuoltoakin. Ehkä hän innostuu vielä laajentamaan margariinirasioihin, jogurttipurkkeihin jne.

Tänään on ollut iloinen päivä siksi, kun lapset toivat hyvät todistukset. Vaikka ne olivat odotettuja niin silti hieno juttu!
Iloa tuli myös päiväkävelystä keskimmäisen ja nuorimmaisen kanssa. Menimme etsimään käpyjä Jouluasetelmaan, mutta oli aika tiukassa saada niitä. Pihistimme kävelytien varrelta lehtikuusesta pikkukäpyjä ja painuimme siitä metsään etsimään suurempia. Lunta oli niin paljon, ettei pudonneita löytynyt ja puiden oksat niin korkealla. Emme millään tavoittaneet kuusenkäpyjä. Lopulta keksin, että puiden ympäriltä kannattaa potkiskella lumikinosta ja sieltä niitä käpyjä alkoi löytyä, osittain jo maahan jäätyneinä mutta irroitettavissa. Pikkumies nauroi nenänvarsi kippurassa, kun me siskotyttönsä kanssa pöllyytimme lunta. Kaivoimme lumesta myös mustikanvarpuja, niitäkin voi käyttää.

Jippii, katit ovat saaneet uuden kodin.
Eräs perhe muuttaa tammikuun lopussa taloon joten
siellä saavat mellastaa mielin määrin ja pääsevät myös ulos
kiipeilemään puihin ja pyydystämään lintuja ja hiiriä.

Pidän heidät vielä siihen asti etteivät ole muutossa tiellä.

Uusi vuosi alkaa siis positiivisesti.

Hienoa, että kissasi saivat uuden kodin! Ikävähän niitä olisi varmaan ollut joutua pitämään pidempään, tai pahimmassa tapauksessa jopa joutua lopettamaan.

Minulla oli viime viikolla töissä jonkinlainen vajaakuntoinen henkilö kokeilemassa työntekoa ja miettimässä voisiko hän alkaa opiskella jotain. Opastin häntä pienimuotoisissa työtehtävissä yhden päivän. Tänään sain tuon kokeilun järjestäneen henkilön kautta palautetta opastuksestani. Kuulemma kokeilussa käynyt henkilö oli erittäin tyytyväinen ja oli kiittänyt ensiluokkaisesta opastuksesta. Viikko siis alkoi mitä mainioimmissa tunnelmissa. Jotain sentään olen osannut tehdä oikein.

Myönteistä palautetta on aina hienoa saada, mutta minusta tuntuu, että Ramo on osannut tehdä paljon muutakin oikein. Hyvillä mielin on mukavaa aloittaa uusi viikko.

Tuo on varmaan niitä sinun vahvuuksiasi Ramo. Olet kouliintunut näkemään kuka mihinkin pystyy siinä vuosien varrella. Kun tuollainen harjoittelija (työvoimatoimistosta kai lähetetty) on saanut jotain täysin uutta kokeilla ja ystävällistä huomioivaa neuvontaa niin sinulla on täysi syy iloita hienosta palautteesta. Tämähän ei ollut mitenkään ensimmäinen kertakaan vaan sitä kiitosta tuosta huolehtivasta opastuksesta olet saanut aiemminkin.

Ajatella miten tärkeä ominaisuus tuollainen onkaan siinä sinun työssäsi.
Vajaakuntoisiahan ei edes nähdä yhteiskunnassa kuin puoli-ihmisinä joten on hienoa että on päässyt juuri sinun työpaikallesi viikoksi.

Nostan hattua, Ramo!

Eilen olis pitänyt laittaa kiukunpurkaukseen mutta laitan nyt ensin sen.
Kävin siis kaupungissa ja ostin hupullisen, vetoketjulla varusteun persikan värisen puseron.
En tietenkään sitä kokeillut koska koko piti olla oikea, mutta tietenkin se oli pieni.....

Tänään siis uusi reissu, sain rahat takaisin ja sen kunniaksi ostin vuoden ensimmäiset
laskiaispullat (semlor) ja sitten kiireellä kotiin kahvin keittoon nauttimaan herkkua,
ja tosi hyvää se olikin joten eilinen harmi häipyi tämän päivän herkutteluun.

Päivän ilo on se kun olen yhden piirongin melkein kaikkien laatikoiden paperit järjestänyt ja laittanut ne kansioihin. Kansioitakin siivosin samalla polttaen ei enää ajankohtaisia papereita.
Kun olen tiennyt miten kamala työ siinä on niin ei ole ollut fiilistä aloittaa sitä aiemmin. Ennenkuin olen kaikki paperit järjestänyt, tulee siihen menemään monta päivää. Viimeksi tein sen vuonna 2004 kun olin vuorotteluvapaalla ja silloin siihen meni 3 päivää. Meillä riittää kansioita ja dokumentteja. Eräässä kenkälaatikossakin on kaikki veroilmoitukseni 40 vuoden ajalta.

Ajatella että esimerkiksi on kolme riippukansiollista vain yksinomaan vekottimien käyttöohjeita, kuitteja ja takuulappuja! Nekin pitää käydä läpi ja hävittää ne mitä koneita ei enää edes ole.
Sitten olisi yksi piirongin laatikollinen kaikenlaisia netiltä tulostamiani juttuja ja muita muka mielenkiintoisia papereita mihin on aina viimeinen lykätty päällimmäiseksi ihan tässä koneen vieressä. Nyt sekin jo on pullollaan että on tutkittava mitä niistä oikeastaan jättää jäljelle. Yksi pikkukansio on täynnä salasanojakin eri juttuihin koneella.
Kun paperi paperilta käy laatikoita ja kansioita läpi niin se ei käy kovin nopeasti.

Sitten olisi vielä vaatekaapitkin jäljellä ja kellarin varastot, laatikot sun muut. Pitää katsoa eikö löytyisi sen verran yhteensä pois lahjoitettavaakin että voisi pyytää kirpputorilaisia hakemaan tässä vähän keväämmällä. Muuton aikanahan automaattisesti kama vähenee mutta jos ei ole 19 vuoteen muuttanut niin nurkkiin kerääntyy liikaa tavaraa.
Aikaa tulee menemään tähän kaikkeen mutta luultavasti on hyvä mieli sitten kun se joskus on tehty.

Samoilla asioilla ollaan Sadeca. Vein tuossa puolisen tuntia sitten vaatteet ulos tuulettumaan
ja kaivelin kaikkia hyllyjä. Pois heitettäviä vaatteita löytyy kun ei liikakilot lähde vaikka kuinka yrittää.

Kansioita olen jo vienyt kellariin mutta kyllä nekin jo joutaa hävittää ei tässä enää nuorennu joten ei
kaikenlaisia kurssijuttuja tarvi enää.
Mulla on paljon videofilmejä enkä tiedä mitä niille teen ei oikein huvittaisi roskapöttöjäkään niillä täyttää.

Muutoa ajatellessa on parasta heittää kaikki mitä ei enää tarvi. Blocketillekin voi pistää myyntiin.
Sen kautta myin kissani ja kutomakoneen, joka meni Luleåån saakka.

Hyviä siivoushaluja vaan. Minä vien paperini naapurin saunan lämmitykseen.