Luonnon antimia

Joo, ilman autoa kaupunkilaisen on paljon hankalampi löytää kunnon sienipaikat. Jos yhdestä paikasta ei onnistu sieniä löytämään, niin seuraavassa niitä jo on. Minulla on sikäli hyvä tilanne, että osan sienipaikoista näytti äitini jo vuosikymmeniä sitten ja osan olen löytänyt itse. Tosin autolla hänkin ajoi sienimetsien viereen.

Mitä enemmän sieniä kerää, sitä enemmän on puuhastelua myös kotioloissa. Tuo sienien siivoamaien ja seuraavana päivänä pannulla nesteen haihduttaminen ja myöhemmin pakastaminen vielä menettelee, koska yllätyksiä ei pääse tapahtumaan yhtä helposti kuin ryöpättäessä. Vesi kiehuu kattilasta yli, jos ei satu olemaan liepeillä ja sieniä ryöppäyskattilaan lisättäessä Archimedeen laki jyllää. Juuri, kun pääsin viestissäni tähän asti, niin ryöppäyskattilan vesi kiehui yli ja oli mentävä hätiin. Ei se mitään, talvella sulasienet ovat poikaa.

Nyt ovat suppilovahverot nousseet näille korkeuksille, ja löysinpä melkoisen apajankin kävelymatkan päästä Että maistui muhennos ihanalta!!

Nyt on luonnon antimia ihan liikaa. Kävin tänään nuorison kanssa taas sienimetsässä ja sieltä tuli poimittua liikaa sieniä. Siivoamisessa, ryöppäämisessä, suolaamisessa, tattien paistamisessa ja pakastamisessa vierähti mukavasti neljä tuntia. No eivätpähän talvella ja ensi keväänä sienet pääse loppumaan.

Joo, Urpo. Minullekin tuli eilen pieni väsähtäminen, kun laittelin suppilovahveroita. Nyt tulee ansaittu tauko, eli seuraavan kerran menemme metsään vasta muuton jälkeen.

Ostin tuoreita puolukoita työmatkalla hintaan 49 kr (alle 5 euron) kilo matkan varrella olevasta kyläkaupasta. Ei ollut enää kuin alle 2 kiloa jäljellä. Jos ovat viikolla saaneet uuden satsin niin sitten vielä hiukkasen lisääkin. Niistä tekee vaikka mitä mukavaa.....

Näillä seuduilla ei ole puolukoita. En ole nähnyt missään sillä mäntykankaita lähistöllä ei ole ja sellaisissahan puolukka viihtyy hyvin. Jos noihin marjoihin tänä syksynä törmään, niin popsin niitä ihan sellaisenaan. Hyytelöitä ja hilloja meillä menee niin vähän, etten viitsi alkaa vääntämään. Pullataikinaan tehty puolukkapiirakka on kyllä hyvää..

Sieniäkin on käytetty erilaisiin tarkoituksiin ja Pohjoismaissa ja Baltiassakin kasvaa yleisesti tunnettuja huumausaineena käytettyjä sieniä. Hampun kanssa on sama juttu. Näillä leveysasteilla on ennen kasvatettu paljonkin hamppua, jota on käytetty esimerkiksi köysien ja tukevien kankaiden raaka-aineena.

"Hampulla on hyöty- ja päihdekäyttökohteita, mutta niille on erilaisen jalostuspäämäärän tuottamat lajikkeet. Hyötykäyttöhamppu eli kuitu- tai öljyhamppu ovat lajikkeita, joilla on marginaalinen kannabinoidipitoisuus, mutta ne kasvattavat pitkän ja suoran varren tai paljon suuria ja öljypitoisia siemeniä. Päihdehamppu on kannabinoidipitoinen pitkän jalostustyön tulos, josta voidaan kuivaamalla valmistaa kannabista. Yhteistä molemmilla lajiketyypeille ovat ulkonäön peruspiirteet."

Minä löysin Saarenmaan talon aitasta hyväkuntoisen hamppukarstan. Siinä on vuosiluku 1869 ja sitä on käytetty hampun kuitujen erotteluun. En ole kuitenkaan toistaiseksi ajatellut kasvattaa Saarenmaalla edes hyötyhamppua, mutta kukapa tietää. Hyötyhamppu on myös terveyskasvi. Tässä kuvassa on samannäköinen pellavakarsta:



Suomalainen hyötyhampun kasvattaja ei saanut viljellä hamppua Suomessa, joten hän alkoi viljellä sitä Virossa http://www.reporter.ee/

Hamppu on ollut ainakin MTT:n tutkimusasemilla kokeilussa 6- 7 vuotta. En tiedä mikäköhän asetus säätelee sen kasvatusta?

Viikko sitten löytyi suppilovahveroita, joita välillä näkyi vähemmän ja huonompilaatuisia, kun metsä oli jo alkanut kuivua. Sateet olivat nyt sitten alkaneet nostattaa uutta kasvua, vaikka toki niitä ei ihan entiseen malliin enää löytynyt. Lisäksi nuo sienet alkavat jo olla vaikeita löytää, sillä maassa on niin runsaasti kuolleita lehtiä. Alman pakastimessa on jokunen kilo sieniä, ehkä kaksi. Ei hurjasti, mutta lisä sekin ruokiin eikä yhteen muhennokseen niin paljon tavaraa tarvitse.

Onhan niitä suppilovahveroita metsässä ainakin yhdellä seudulla niin paljon, kuin viitsii poimia. Ne kestävät pikkupakkasenkin. Omenoitakin oli niin paljon, etteivät hevosetkaan jaksaneet kaikkea syödä, vaan omenatarhan maahan jäi vielä runsaasti omenoita mätänemäänkin. Naapurin rouvalla on aparaatti, jolla hän puristi meille viisikymmentä litraa sellaista luomuomenamehua, jota en usko kaupoista löytyvän. Lämmittelimme sitä mehua sitten vähän alle kiehumapisteeseen ja laitoimme meh8n viiden litran kuumalla vedellä desinfioituihin elintarvikekanistereihin. Juotavaksi se on tarkoitettu, vaikka voisihan omenamehun joskus jalostaa siideriksikin, mutta en oikein pidä siideristä.

Omenoita ihan sellaisenaankin tuotiin kotiinkin muutama kymmenen kiloa.

Nii ja minugi eilne päev kulus õunamahla "puristamisele" täditütre juures maal. Viisime 4 kartulikotitäit õunu sinna ja saime 60 liitrit sedasama ehedat õunamahla, mida jõime pärast sauna jahedalt mõnuga ja tõime koju, homme läheb selle 3-liitristesse purkidesse villimiseks just nii nagu Urpo kirjeldas. Talvel hea võtta. Täditütrel aga, kellel suur sügavkülmkapp, pani mahla ehedalt pooleteistliitritesse palstikpudelitesse ja jäätuma sügavkülma. Minul nii suurt külmkappi ei ole. Oma õunu on aga kodus kõik vaagnad täis ja talvesordid jäid veel suvilassegi, et jõulude ajalgi laua peale panna. Siis on nad peale sooja toomist küll vähe väsinud välimusega, aga maitselt ikka oma ja hää, mitte mingi keemiaga pritsitud poola või hispaania õun, millel pole maitsetki.

Nyt ainakin Etelä-Suomessa on runsaasti sieniä. Poimin eilen sieniä Lohjan seutuvilta ja keräsin ainoastaan herkkutatteja, kanttarelleja ja mustatorvisieniä, koska näytti olevan varaa poimia vain sellaisia sieniä, joista eniten pitää. Suolasienet, haapasienet ja karvarouskut, poimitaan sitten toisesta suunnasta, Nurmijärveltä. Olen perinyt nuo sienipaikat äidiltäni muutama kymmenen vuotta sitten. En tosin tiedä, keiden nuo maat oat, mutta jokamiehenoikeuden perusteella sienet ovat minun. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=390528&lan=FI .

Olen käynyt vattuja poimimassa kahdesti viimevuotisilla sienimailla. Ei mitään, ei sienen sientä. Roskasieniä vain. Uudessa vattupaikassa on metsä vierellä, mutten ole sinne mennyt syvemmälle. Reunamilla jälleen "ei mitään".

Aika kummallista, ettei teillä päin ole ruokasieniä. Tästä sienivuodesta on ennustettu oikein satoisaa syksyä. Herkkutatteja on luvassa jopa erinomaisen paljon. Tässä artikkelissa kerrotaan, kuinka paljon suomalais-italialainen yrittäjä maksaa Suomesta poimituista herkkutateista poimijalle. Melkoiset katteet kertyvät tateille, kun ne myydään Italiassa moninkertaisella hinnalla, vaikka jonkin verran kuljetuksista kertyykin kuluja. Italialaiset ovat hulluina herkkutatteihin. En tiedä, onko joku keksinyt myydä varakkaille italialaisille herkkutattien poimimiseen liittyviä elämysmatkoja Suomeen. Jos ei ole, niin sellaisille matkoille olisi tilausta.

Täällä on puhuttu sienistä ja jopa sienien hinnoistakin useampaankin kertaan. Olin tänään Suomenlinnassa töissä ja lautan lähtöön oli vielä runsaasti aikaa, joten käveleskelin Kauppatorilla ja katselin vähän syksyn luonnon antimien hintoja. Toisen luokan herkkutatit maksoivat 25 euroa kilo ja luokittelemattomat vähän paremman näköiset herkkutatit, vaikka nekään eivät kovinkaan hääppöisiltä näyttäneet, 35 euroa kilo. Hämmästykseni oli vielä suurempi, kun metsät täynnä olevat lampaankäävätkin maksoivat 20 euroa kilo. Herkkutattien nimi oli oikein italiaksikin kirjoitettu, mutta hiukan väärin porchini, kun pitäisi olla porcini.

En usko, että tavallinen suomalainen kaduntallaaja maksaa sienistä tuollaista hintaa, joten turistien kukkaroitahan niillä hinnoilla tahdotaan keventää. Moni suomalainen menee mieluummin itse metsään ja poimii sienet sieltä ilmaiseksi. Kenties jokunen Kaivopuiston vanhuudenhöperö suomenruotsalaisrouva saattaa pienen erän noita sieniä ostaakin noilla hinnoilla.

Tässä nyt unettomana tarraan jopa luonnonantimiin.

Mutta tämä on oikeastaan hyväkin juttu. (selvä aasin silta sanoisi joku).

Ostin keväällä jostain taimitarhalta Goji-pensaan taimia. Silloin tuntuivat vaan vähän eksoottisilta.

Kasvoivat ihmeellisesti eli rupesivat riippumaan. Oikein kauniisti tosin riippuivat. Naapurikin kävi ihmettelemässä mitä ihme kamaa tuo on. Hän on eräänlainen besserwisser eikä oikein voinut hyväksyä tosiasiaa, että suomalaisilla on jotain mitä hän ei tiedä. No oikeastaan enhän minäkään tiennyt silloin. Mutta nyt tiedän; terveysmarjahan se on. Siitä myös kasvaa kaunis pensas, jonka pitäisi kestää koviakin pakkasia.

Nyt ovat kaikki kolme taimea suuressa ruukussa. Ovat selvästi nauttineet olotilastaan.

Pitäisi kuitenkin siirtää maahan, koska näkemieni kuvien mukaan kasvattavat oikein puumaisen varren ja voivat kasvaa kolmimetrisiksi. Tällä viikolla katson oikein aurinkoisen ja hyvän paikan minun gojilleni, peitän heidät verkolla elikoiden varalta ja toivon, että ensi keväänä kiittävät minua uudella kasvulla ja juurtumisella Viron maahan. Kiinaan tarveisiä.

Joo äkkiä maahan ne aliel. Juuri nyt on paras aika istuttaa puita ja pensaita koska ehtivät kotiutua ja juurtua ennen talvea. Mukavaa olla tuollaisia hyötykasveja!

Mistäs sait noita goji-pensaan taimia? Itsenikin tekisi mieleni hankkia sellaisia. Erityisesti, kun luin goji-marjan ominaisuuksista täällä . Todella mielenkiintoinen kasvi kuten sen marjatkin.

Eilen olimme kolme tuntia metsässä. Pikkumies on kovin innostunut ja kutsuukin itseään "sienettäjäksi"tai "mettästäjäksi".

Suppilovahveroista suurimmat olivat n. 4cm lakistaan, löytyi myös kantarelleja ja rouskuja.

Ostin ne goji-pensaan taimet postimyynnistä. Lehti on Suomessa. Lähettävät siis postia, kun kerran jotain hankkii.
Voin lähettää lisää tietoa, kun palaan Suomeen.

Pääsesin laupäeval ka metsa tuttavate juurde maakodusse üle pika aja ja loomulikult seenele ka, siis sel aastal esimest korda. Saime palju kuuseriisikaid, neid "rouskuja" oranzid, mis võib kohe pannile panna ja mõned kaseriisikad, siis need roosad karvased, ja puravikke, ehk siis "tatteja". Kui keegi teab nende soomekeelseid nimetusi oleks hea teada. Ja mis on "suppilovahverot" eesti keeles? Neid vist Eestis ei korjata. No laupäev oli niiii vihmane ja kui metsast välja sain, oli pea puulehti ja põdrakärbseid täis vuih! Õnneks saime mõnusat maasauna.

Lehterkukeseen on suppilovahvero. Need oranzid riisikad on kangasrouskuja. Roosad karvased on karvarouskuja.

Huomisen sieniretki peruuntuu luvassa olevan myräkän vuoksi,mutta ehtiihän tuonne metsään..

Hea Agnes, et sa jõuad Periferiasse vahepeal kirjutama ka. Kuuseriisikas on soome keeles kuusenleppärousku ja leppärousku on eest keeles porgamdriisikas. Head seened mõlemad, aga kahjuks suured kuuseriisikad ja porgandriisikad on sageli usse täis. Värskelt võiga pannil praedult nad on äga maitsvad. Kaseriisikas on soome keels karvarousku või karvalaukku ja puravik on tatti.

Alma ehdit ensin. Suppilovahvero on tosiaan lehterkukeseen, mutta minusta nuo oranzid seened ovat leppärouskuja. Kangasrousku on männiriisikas.

Olet ihan oikeassa, Urpo. Leppärouskuhan se. Leppärouskut eivät muuten ole tänä vuonna täällä oranssi- vihreä- raidallisia. Ne ovat hyvin harmaita ja raidat tuskin erottuvat, neste on silti porkkanamehun väristä. En käsitä miksi ne sellaisia ovat, niin kosteikoissa kuin kuivemmissakin paikoissa. Osaatko Urpo kertoa?