Neukkuaika Virossa

Tämä mistä kirjoitan ei suoranaisesti liity neukkuaikaan, mutta välillisesti kyllä.
Minä pääsin käymään Virossa ensimmäistä kertaa vuonna 1995.
Ystävät kenen kanssa matkustin, tunsivat virolaisia ihmisiä. He olivatkin satamassa vastassa.
Veivät meitä tukkuun ja minne halusimme. Viro oli vapaa sai kulkea kenen kanssa halusi minne halusi.

Nyky -Virossa ihmisten suhtautuminen suomalaisiin vielä vähän vaihtelee. On niitä suomalaisia, jotka käyvät vain satamassa ryyppäämässä. Ja on niitä virolaisia, jotka luulevat, että siinähän ne suomalaiset ovatkin. Luokittelevat meidät kaikki samanlaisiksi. Tämä on molemminpuolista tietämättömyyttä.
Asiat ovat kuitenkin näköjään ja onneksi muuttumassa. Itse olen huomannut, että kun vähänkään hallitsee kieltä, saa ihan toisenlaista kohtelua osakseen.
Se umpimielinen katse murtuu ja tunteva hymy ja ilkikurinen ilme tulevat tilalle. Olemmehan kuitenkin aika samanlaisia.
Erojakin on. Me suomalaiset olemme aika paljon hiljaisempia ja vakavampia kuin virolaiset.

Helsingissä on paljon virolaisia miehiä töissä. Esimerkiksi meidän talon remontteja tekivät virolaiset. Nyt, kun pudotellaan lumia katoilta, niin virolaisiahan herrat ovat.
Nuoret herrat ovat aivan viehättäviä. Hymyilevät ja kuittailevat tosi viehättävästi tällaisillekin vanhemmille daameille.

Maailma tosiaan muuttuu ja meidän kahden veljeskansan kuilu sen kuin kapenee.

Nõuka-ajast on räägitud nii- ja naasuguseid lugusid.
Siin aga üks tükike lugemist pisikese huumoriga
Lugege ja mine tea - äkki leiate Teiegi miskit tuttavat

Kas Sa oled sündinud enne 1980. aastat?
Kui "jah", siis loe palun edasi!
Sa oled sündinud pärast 1980. aastat....
Tõmba uttu! Sa ei saa niikuinii sellest aru!
Jumala eest, kuidas on võimalik, et meie, kes me oleme sündinud
50/60/70-ndatel aastatel, oleme ikka veel elus?

Vastavalt teooriatele aastatest 2004-2005-2006 peaksime juba ammu surnud olema.
MIKS?
Me istusime autos ilma lasteistmeta, turvavööta ja õhkpadjata!
Meie voodi ja puust mänguasjad olid värvitud pliid ja kaadmiumi täis värvidega.
Trepi ülaosas ei olnud piiret, kes astus liiga kaugele, potsatas alla.
Kui sa oma voodis ärkasid, ei kuulnud sind keegi. Kui midagi juhtus, pidid
sa kõigest kõrist karjuma, et vanemad sind kuuleksid.
Ohtlike ainetega pudeleid ja isegi kõikvõimalikke ravimipudeleid sai
kergesti oma kahe käekese ja piiratud motoorikaga avada.
Uksed ja väravad käisid kergesti kinni ja kui sinu sõrmed sinna vahele jäid, siis said nad haiget.
Sa istusid jalgratta pakiraamil ja püüdsid sadulavedrudest kinni hoides seal püsida.
Kiivrit ei kantud ka sääreväristajaga sõites, rääkimata siis jalgrattast.
Vett jõime me kraanist ja mitte pudelist.
Küllap olid olemas nii värv- kui aroomiained. Nii punast, rohelist või
kollast limonaadi nagu tol ajal, tänapäeval enam ei tehta.
Näts pandi õhtul öökapi nurgale ja järgmisel päeval rändas see lihtsalt uuesti suhu.
Koolis olid meil ainult ühesuurused nii toredalt ohtliku klapiga pingid.
Meie kingad olid alati juba venna, õe, või kellegi teise sugulase kantud.
Ka sinu jalgratas oli kas liiga suur või liiga väike.
Jalgrattal ei olnud käike ja kui kumm katki läks, õpetas isa varsti selgeks,
kuidas seda ise lappida.
Varahommikul läksime kodust välja ja tagasi jõudsime alles siis, kui
tänavavalgustus oli põlema hakanud. Vahepeal ei teadnud keegi, kus me olime
ja mobiiltelefone meil ka ei olnud.
Metsas ega pargis ei olnud mänguväljakuid ega murjanite kogunemispaiku.
Kui me tahtsime sõbrale külla minna, siis lihtsalt läksime. Polnud tarvis
enne helistada ega kokku leppida. Ka täiskasvanuid ei olnud kaasas.
Me sõime küpsiseid ja rohke ehtsa võiga võileibu, aga me ei läinud paksuks.
Me jõime sõpradega ühest pudelist ja haigeks ei jäänud sellest keegi.
Meil ei olnud Playstationit, Nintendot, X-boxi, 64 telekanalit, videot,
DVD-d, Surround soundi, oma telekat, arvutit ega internetti.
Meil olid sõbrad!
Telekas algasid saated alles kell kuus õhtul. Siis tuli tund aega midagi
lõbusat lastele ja häda sellele, kes söandas püsti tõusta ja teise kanali
nuppu vajutada (nupud olid ainult aparaadi küljes).
Isa otsustas, mida ja kui kaua vaadatakse.
Me lõikasime endale näppu, murdsime luid, kukkusime hambaid välja ja
mõnikord saime lisaks veel jalaga tagumikku.
Me võitlesime, peksime üksteist oimetuks ja ükski täiskasvanu ei teinud
teist nägugi.
Keegi ei riputanud rahulippu aknale lehvima
Pedagoogiliselt korrektsed mänguasjad meisterdasime endale ise, tagusime
kaikaga palle, ehitasime ratastega seebikaste ja märkasime alles mäest alla
jõudes, et olime unustanud pidurid...
Me mängisime tänaval jalgpalli ja kaasa võis mängida ainult see, kes hästi
mängida oskas; kes nii hästi ei osanud, pidi pealt vaatama ja õppima
pettumusest üle saama.
Kooliski oli rumalaid lapsi. Nad tulid ja läksid siis kui teisedki ja õppisid
samu asju. Mõnikord jäid nad istuma ja selle üle ei vaieldud, ka mitte
lastevanemate koosolekul.
Õpetajal oli alati õigus!
Lõunavõileivad tegime endale ise ja kui unustasime need teha, siis koolist
ei saanud midagi osta! Kui leivakoorik sulle ei meeldinud, siis olid
lihtsalt terve päeva natuke näljasem kui teised!
Kooli sõitsime jalgrattaga, täitsa üksi, talvel ka.
Kui ema sulle hüvastijätuks ukselt lehvitas, olid sa memmekas.
Kui sa pahandust tegid, olid vanemad miilitsaga ühel meelel. Nad tulid sulle
järele,aga ei ostnud sind välja. Meie tegudel olid tagajärjed ja nende eest
ei saanud end peita.
Me olime vabad, mõnikord läks hästi mõnikord vedas viltu ja me vastutasime.
Pidime õppima sellega toime tulema.
Meie põlvkonnast on tulnud palju inimesi, kes oskavad probleeme lahendada,
uuenduslikult töötada ja selle nimel riskile välja minna - ning ei häbene
tagajärgi.

Kas SINA kuulud ka nende hulka?
ÕNNITLEN!
ME OLIME KANGELASED!

Kas Sina oled sündinud pärast 1980. aastat? Sa oled ääretult visa, kui loed
ikka veel edasi, mis?
Nüüd sa siis tead, memmekas, mis tähendab olla kangelane!

Tuollaistahan se elo oli omassa lapsuudessani 70- luvun Suomessa Kas "näts" on "purkka"?

Täitsa huvitav näide Eesti ajaloost. Aitäh pikkuMYY! Mulle tuleb elavalt meelde mõned asjad, kuidas elu oli Soomes kui ma olin jõmpsikas. Enam või vähem olime ühesugused kanglased ja meie vanemad olid ka seda sugupõlve, kes ei kergesti sattunud segatusse kui mingi väike tagasilöök juhtus.

Tubli PikkuMyy!!! Ei oleks osanudki arvata, mis kõik SIIS teistmoodi oli, aga nüüd selle jutu peale oli äratundmisrõõm üüratu
Alma, näts on purukummi, see oli nõuka-ajal väga nõutud kraam, mäletan, et ma kogusin isegi nätsu ümbrispabereid, see oli omamoodi kollektsioon markide kõrval..
Elagu enne 1980 sündinud! Mis on tänapäeva noortel sellele pakkuda ja millist juttu kirjutatakse tänapäevast nii 30 aasta pärast?

Siis oligi mul õigus: närimisgummi=purukumi, näts=purkka Ja samuti olen ka mina kogunud nende ümbruspabereid ja "tarroja".

Oh ohh! Sõbrad!
Mul kohe nii hea meel, et see pisku loetelu Teile huvi pakkus ja pisut nooruspõlve mälestusi äratas

Ehkä tänne on paras kirjoittaa siitä tunnekuohusta, jonka Narva sai aikaan.
Historian kyllä tiesin, mutta kun siellä paikanpäällä totuus valkeni, niin sydän lähinnä hyytyi.
Narvahan oli ennen viimeistä sotaa Euroopan kauneimpia barokkikaupunkeja. Se mitä siellä nyt näin oli surullista ja vähän säälittävää. Kaikki ongelmat tietenkin monenkertaisena. Johtaa Viron huumeongelmatilastoa enkä yhtään ihmettele.
Siellä missä olivat ne kauniit vanhat talot on nyt niitä valkotiilisiä asuinparakkeja joita piisaa,Tallinnasta Vladivostokiin.
Koko paikan yleisilme kuin Tallinnassa kolmekymmentä vuotta sitten.
Näin seuraavana yönä unta Narvasta sen kukoistuksen päivinä. Täytyy kaivaa arkistoista esiin valokuvia ja katsoa oliko uneni oikeassa.
Uskomattoman hieno reissu Itä-Viroon jätti syvimmät merkit sieluuni juuri tuolla tuhotussa kaupungissa.
Ihmisen uskomaton julmuus ja pahuus jotenkin ihan muuttui todeksi.
Ei se niin ole, että se ihmisen jalanjälki ei olisi tärkeää. Päinvastoin. Meistä ei jää kuin tomumaja. Mutta meidän rakentamat jutut voivat säilyä. Mutta kun ei. Menkää Narvaan ja katsokaa mitä siellä tehtiin.

Neukku ajalta muistan ,että oliko see 70 luvun loppu tai 80 alussa kun EestinNST kaupoista loppui hammastahna niin myös meillä kotona . Myös see paskan makuinen .. see joku Made in USSR .. nimen olen unohtanut. Koska mun inkeriläis mummon sisko asui Leningradi lähellä Hatsinassa, pääti hän lähteä samalla myös kauppareissuun venäjään. Nu ja minä pääsin mukaan. Kun olimme kaikki Hatsinan kaupat ja kioskit päivässä tarkistanut - tuloksetta , tuli ottaa seuravaa reissu Leningradiin. Alkupäivä tuntui toivotamalta, mut sitten onni kolahti - kiitos neuvosto armejan kauppojen verkostoon " Vojentorg " tarjontaan . Hyllyssä oli 4-5 eri merkistä hammastahna ja ei yhtään mulle tunnetu merkki , siis kaikki made in ulkomaa . Meikäläinen katsoi sitä kun ... . Ne kaikki hammastahna tuupit oli monivärisijä ja wow ... Muistan ainakin yhden "Signal" . Punanen raita tuli tahnan kans ja hampaiden pesu maistui samalta kun ... nu kun siellä lännessä

Signal-hammastahnaa sai Suomestakin . Jotakin vuosikymmeniä sitten bussimatkat Leningradiin olivat kovin suosittuja. Mukaan otettiin kuulemma ensialkuun nailonpaitoja ja sukkahousuja. Sittemmin otin itsekin mukaani käyväksi valuutaksi farmarihousuja, purukumia, kuivamustekyniä ja lenkkitossuja. Niillä eleli leveästi Leningradissa ja takaisin tullessa ylimääräiset ruplat oli joko piilotettava tai annettava paikallisille ihmisille, sillä kaupoissa ei ollut oikein mitään mielenkiintoista ostettavaa.

Ikävä kyllä en käynyt Virossa neukkuaikana, mutta kai sielläkin jonkinlaista kauppaa käytiin naapureiden kesken. Perheeseeni kuuluneilla suomalaisilla oli paljonkin yhteyksiä Viroon, mutta he veivät vain tuttavilleen tuliaisia, joita noiden virolaisten ystävien tiedettiin tarvitsevan.

Hästi lõbus on lugeda Justuse lugu. Omal ajal sain ka mina koos ema-isaga Leningradi ja Moskva reise ette võetud ja siis põhilised sihtkohad olid ikka need n.ö. "firmapoed", kust suurtes järjekordades seistes ikka mõne välismaise kreemikese, hambapasta ja muu kraami eest kohalike kodanikega "aega veedetud". Ausalt öelda väga ei mäleta, sest minu jaoks oli nendes linnades minu suurim rõõm need metrood - liikuvad trepid ja maa-alused rongid. Ja see eriline lõhn seal (kas see mingi naftaliini lõhn?). Aga ema ikka imestas, et tüdrukutirtsu, keda kogu päeva mööda linna kauplusi ja muuseume veetud lõid silmad särama just mööda eskalaatorit maa alla ja üles sõites. (noh eks kummalisused löövad juba lapsepõlves välja )
Hambapastadest mäletan küll ühte nime, see oli "Pomorin", aga see polnud ka NSVL oma ja hiljem õnnestus isegi kuskilt "Pepsodenti" saada, aga ärge küsige kust.

Agnes kirjoitti:

Hambapastadest mäletan küll ühte nime, see oli "Pomorin", aga see polnud ka NSVL oma ja hiljem õnnestus isegi kuskilt "Pepsodenti" saada, aga ärge küsige kust.

Naljakas oligi , et pidi minema kuskile "Leningradi" ostma midagi , mida Moskva otsustas , et eestlsele me seda ei anna.
Seda , et vetsupaberit polnud siis eesti NSV's saada , teavad ehk köik. Aasta tagasi eesti olles , leidis peremees kuskilt nõuka aegset vetsupaberi rulli. Sain seda proovida. Siis ainult sõrmedega , minu tagapool poleks seda paberi moodi asja välja kannatanud See paber oli töesti selline - elastne (veniv ja ei rebenenud sealt kus vaja) ja kare (siis töesti meenutas 0 liivapaberit) ja ebatasane (oli oht , et mönest kohast oleks pühkides sörmed läbi tulnud) . Ja sellist paberit me siis otsisime ja seisime järjekordades vöi saime tuttavate-tuttavate-tuttavate kaudu. Oli se siiski parem kui kasutada vetsus "Pravdat" vöi lehti Lenini teostest.

PS - millegipärast mul pole öigusi igale poole kommentaare jätta , aga 7 päevapärat peale registreerumist pidi mulle need öigused tulema. nii vähemalt mulle on siin lubatud.
Vastu tulles lugejate soovile , rohkem eesti keelt siia , otsustasin kirjutada eesti keeles. Toivotavasti minun suomen kieliset tekstit on .. ymmärtetty

Jaa Justus, lase aga käia eesti keeles, olin siin praegune ainuke eestikeelne kirjutaja.
Selle vetsupaberi lugu on veel väike asi selle kõrval, mida naised omal ajal pidid välja mõtlema oma "päevade" puhul, kui ei olnud olemas mingeid hügieenisidemeid rääkimata "Alwaysidest" ja muust sarnasest. Vatt oli apteekides defitsiit, anteeks ymmärtääko suomalaiset sanaa "defitsiit"? Se on sellainen hyvä tavara, joka oli kaupoissa harvoin saadavissa. Ja veel, beebide mähkmed.. Kõik pidi ise õmblema, õnneks oli marliriiet saada ja suure kõhuga sai istutud päevad läbi õmblusmasina taga ja lapse "pamperseid" õmmeldud ja siis kui maimuke sündis, siis oh seda mähkmete keetmist ja triikimist, mõtlen ikka, olid siis alles tublid emmed.

Ihania juttuja, Justus ja Agnes! Muuten, epäilen mummoni vessan peilihyllyllä olleen Signalia..

Nuorempi sisareni syntyi v.-76, ja hänellä käytettiin kestovaippoja, siis harsovaippoja. Ei valmiita, vaikka niitäkin kaupoista sai. Äitini sitten liotteli niitä ennen pesua, mutta muistaakseni ei keitellyt vaan pesi ihan pesukoneessa kuumalla. Itse tykkäsin käyttää harsoja isommilla lapsilla ihan pikkuisina, ja nyt nuorimmaisella upeiden, Urpon lahjoittamien vaippahousujen sisuksina bambuvaippojen kanssa.

Justus kirjoitti:

PS - millegipärast mul pole öigusi igale poole kommentaare jätta , aga 7 päevapärat peale registreerumist pidi mulle need öigused tulema. nii vähemalt mulle on siin lubatud.
Vastu tulles lugejate soovile , rohkem eesti keelt siia , otsustasin kirjutada eesti keeles. Toivotavasti minun suomen kieliset tekstit on .. ymmärtetty

Sinun suomenkielesi on täysin ymmärrettävää ja muutenkin oikein hyvää. Hienoa, että olet tullut tänne tervetulleine kirjoituksinesi. See teine asi, millest sa siin postituses kirjutad, on üsna kummaline. Pärast Periferiasse registreerumist igaühe liigmel peab kõig õigused olema ja mingisugust seitse päevä karenssi ei siin ole. Meil on üks kategooria Säännöt ja ohjeet/Reeglid ja juhendid/Reglar ja võibolla mingi teine kett, mis on lugustadud ja peale moderaatoreid keegi ei saa sinna kommenteerida. Kas sa võiksid asjast natuke infot juurde anda?

Urpo kirjoitti:

See teine asi, millest sa siin postituses kirjutad, on üsna kummaline. Pärast Periferiasse registreerumist igaühe liigmel peab kõig õigused olema ja mingisugust seitse päevä karenssi ei siin ole. Meil on üks kategooria Säännöt ja ohjeet/Reeglid ja juhendid/Reglar ja võibolla mingi teine kett, mis on lugustadud ja peale moderaatoreid keegi ei saa sinna kommenteerida. Kas sa võiksid asjast natuke infot juurde anda?

Nüüd hakkasin ma täpsemalt lugema , et mis see keeld tähendab

"New members are not allowed to post external links or emails for 7 days. Please contact the forum administrator for more information. "

Ma ei saa neti linke ega e-maile siia lisada esimesed 7 päeva ... aga vaba tekstiga probleeme pole - ma loodan . Kui te saate seda teksti lugeda , siis tähendab pole -

Neukkuaikana kävimme muutaman kerran Leningradissa. Siellä oli aivan ilmeistä, että aina seurueeseemme liittyi mukava nuori venäläinen, joka osasi suomea hyvin ja kyseli muina miehinä yhtä ja toista. Joskus pyysimme häntä ilmoittamaan esimielhilleen, että olemme tavallisia turisteja, emmekä kaipaa sellaista seuraa, joka lyöttäytyy joukkoon. KGB:n nuoret kollit poistuivat yleensä paljastuttuaan.

Kerran eräässä ravintolassa pöytäseurueestamme vietiin erityisen pitkätukkainen kaverimme pitkiin kuulusteluihin ja meiltä tultiin pöytään kyselemään, kuka tuo nuori mies oikein oli. Lopulta selvisi, että hän muistutti jotakin virolaista miestä, joka pyrki KGB:n epäilyjen mukaan väärällä passilla Suomeen ja kaverimme tuotiin asian todellisen laidan selvittyä takaisin.

Tästä linkistä avautuu lehitartikkeli, jossa kerrotaan vähän samoista asioista kuin yllä, mutta Viron neukkuajalta.