Neukkuaika Virossa

Suomen kenties kaikkien aikojen taitavin ja tärkein presidentti Urho Kekkonen oli Viron suuri ystävä, vaikkei sitä voinut julkisesti aina näyttää. Hänen muistollaan ovat haaskalinnut käyneet kirjoittamassa raflaavia teoksia. Muutamia vuosia Kekkosen kuoleman jälkeen oli muodikasta tonkia hänen historiaansa ja mustata hänen mainettaan. Neuvostoliiton perseennuolijaksihan hänet usein syyllistettiin, mutta totuus lienee toinen. Kekkonen teki juuri niin, kuten tuolloin Suomelle oli parasta. Urho on Urpon sankari, joka vieraili Virossakin neukkuajalla:

Vene aja telekasaadetest rääkides peab ütlema, et lastele oli mõeldud palju ja väga palju toredaid saateid on sellest ajast. Eriti meeldejäävad olid igasugu telelavastused, siis TV-teatrid, neid tehti nii täiskasvanutele kui lastele ja palju oli eesti kirjanduse klassika varasalvest ja näitlejatööd olid super. Ise mäletan lastele kõik need Hunt Kriimsilmad ja Tipi-Täpid nukulavastused, hiljem Kivinõia sarja ja mudilastele Mõmmi Aabitsat. Ja need vene multikad, siis animatsioonfilmid, aah, "Nu pogodi!" vaatan siiamaani naerdes, silmad märjad ja oli ilusaid kauneid animatsioonfilme vene muinasjuttudest, tsaaridest, tsaaritütardest ja loll-Ivanidest. PikkuMYY poola sarjadele lisaks oli veel selline nagu "Kapten Klosh", oli see vist Saksa DDR-i oma, aga see vist täiskasvanutele rohkem, no ja muidugi "17 kevadist hetke" oli igakevadine nähtus, kuid mulle see film meeldis meisterliku näitlejatöö ja kauni muusika pärast.
Mis puutub igaõhtusse kohustuslikku "Vremjasse", siis meie peres keerati telekas siis Soome kanalite peale.

See on võib-olla pisut vana uudis juba, kuid kõigile Nõuka-aja huvilistele võin soojalt soovitada noorte meeste poolt ja paraja huumoriga Tallinnas Rotermanni kvartalis ühes vanadest laohoonetest üles seatud näitust.

Seal saab näha nii korterisisustust kui ka kasutuses olnud tehnikat. Erilist tähelepanu väärib nõuka-aja-inimeste nutikus - kõike tehti "eimilleski" ja kuigi midagi saada polnud - siis puudust nagu ka otseselt milleski polnud.

http://uudised.err.ee/index.php?06205646
https://www.youtube.com/watch?v=hsfgfGdE8BQ
https://2img.net/r/ihimizer/img836/5586/p7250013.jpg
https://2img.net/r/ihimizer/img830/2518/p7250016.jpg
https://2img.net/r/ihimizer/img709/7592/p7250011.jpg

Kellel Tallinna poole asja, siis näitus on ju kohe peaaegu sadamas.
Uudistage mõnuga

Piltidega jälle miski jama - nii et tulid jälle ainult linkidena

Kiitos, upeita kuvia olet ottanut PikkuMYY! Mielelläni katselisin tuollaisia lisääkin, jos vain on mahdollista? Pidän noiden vanhojen rakennusten karheista pinnoista ja aneemisista väreistä.

Aitähh Alma nende heade sõnade eest
Jagan meelsasti teiega oma fotoaparaadi ette jäävaid pilkupüüdvaid ja erilisi paiku. Ja õnneks neid siinpool veel jätkub, vaja vaid pisut aega võtta, et nad üles leida.

Ohh, kui tore! Ootan huviga, aga kiiret pole.

Tallinnasa on miehitysajan museo Okupatsioonimuuseum. Jos neukkuaika kiinnostaa, niin kannattaa poiketa siellä tutustumassa, millaista oli Eestin Sosialistisessa Neuvostotasavallassa. Laitan tähän linkin, jossa esitellään tuota museota ja sieltä pääsee katselemaan vähän muutakin: http://www.okupatsioon.ee/sihtasutusest/koikfreim.html

Täna meenus kunagi nähtudtetritükk - "Meri ja Orav", mida lähipäevil meile jälle ETVś näidatakse. Leidsin selle lingi ja tahaksin seda nüüd ka kõigi teiega jagada, keda huvitab meie "elu-olu".
Siin on kaks legendaarset tegelast - Lennu-taadu ja Ivan Orav. Üks elust enesest ja teine meie praeguse aja ühe loetavama noorema põlvkonna kirjaniku poolt loodud tegelane, kes vaidlevad-meenutavad ja arutlevad nii ajaloo kui ka tänapäevaste probleemide üle.
(Ivan Orav sündis Kiviräha järgi 1908. aasta 1. septembril ja suri 2009. aasta 19. juunil õlle ja viina koospruukimise tõttu tekkinud haiguse tõttu. Elukutselt oli ta sepp. Oma mälestustes meenutas ta nii sõjaeelse Eesti Vabariigi kui ka Nõukogude okupatsiooni aega, tehes kõike läbi pseudoajaloolise absurdihuumori. Orav kui alati tõsimeelseks Eesti patrioodiks jäänu võidelnud alati Nõukogude võimu ja selle sabarakkudega ning teda kartnud kogu EKP Poliitbüroo eesotsas Johannes Käbiniga).

http://etv.err.ee/arhiiv.php?id=101364

Siit natuke lugemist nõuka-aja kohta. See hea lihtne tekst, küll pisut liiga mõisteid reastav, kuid äkki tekitab mõne küsimuse jälle.
Kõik lingid kajuks ei avanenud, kuid lugeda saab jutukest autodest, oktoobrilastest ja pioneeridest ja ka televisioonist.

http://www.miksike.com/docs/elehed/4klass/2olid/elutuba/ajalugu.htm

http://otse.err.ee/otse/etv/
Täna algas ETV-s uus 7-osaline nostalgiahõnguline sari "ENSV"
Vaadake kas see link näitab seda

Saade "ENSV" hakkab eetris olema igal pühapäeval kell 20.30 ja ETV kodulehelt klikkige "OTSE", hiljem vaadates näeb seda kindlasti saadete arhiivist.

Nalja nabani Noorus tuleb vägisi meelde ja teeb hea tuju.

Aitäh pikkuMYY! Kui teie ei näe sellest pikkuMYY lingist, peate Microsoft Silverlighti laadima. Jos tuo pikkuMYYn linnki ei näy, niin ladatkaa Microsoft Silverlight. Ellei teillä ole sitä ladattuna, niin tuon linkin kautta pääsee suoraan lataamaan ohjelman.

Ruotsissa on vaalikuume korkeimmillaan ja Virossa ja Suomessa poliitikot valmistautuvat jo vaaleihin ja teroittelevat miekkojaan. Liitän tähän näytteen Viron neukkuaikaista vaalipropagandaa. Näytteen lopussa on sitten pieni kevennys ja aiheen vaihtuminen lapsi- ja äitinäkökulmaan.

Oi Oi see Urpo leitud Ringvaate-klipp tõi meelde jälle jupikese minevikust
Filmis näidatakse uhkusega,kuidas nõukogude inimesed ehk seltsimehed olid usinad ja sõnakuulelikud kodanikud. Täitsid oma kodanikukohust suurima vastutustundega. Kella kümneks oli valimas käinud juba 9/10 valimisõiguslikest kodanikest, (jaoskonnad avati kell kaheksa).
Inimesed tõusid meelsasti sel kallil pühapäeva hommikul varakult, sest valimis-jaoskonnas oli avatud P U H V E T. kus müüdi sellist defitsiitset kaupa, mida tavalised inimesed tavapoodidest osta ei saanud - suitsuvorsti, viinereid, banaaane, mandariine, häid shokolaadikomme erinevaid konserve ja veel palju muudki.
Kahjuks ma palju ei mäleta (rohkem vanemate inimeste juttudest), sest sel ajal polnud mina veel valimisõiguslik ja aastatega see olukord muutus järjest paremaks.
Kuid kuna valimised olid harva, aga inimesi tuli vahetevahel ikka meelitad ja näidata, et nõukogude eestis on ikka hea elada, siis töökohtade jagas ametühing töölistele meelehead - igal reedel oli võimalus tellida "kommunismi kompsuke". Selline oli rahva poolt antud nimi pakikesele, mis koosnes erinevatest , jällegi defitsiitsetest, toiduainetest. Alati oli valida vähemalt kolme erineva sisuga pakikese vahel. Defitsiitsetest kaupadest pakuti jälle viinereid, suitsusinki või suitsuvorsti. Pakkides sai ka tol ajal kättesaamatut kaupa - TATART - seda müüdi ainult diabeetikutele vastava tõendi ettenäitamisel. Kuid igasse pakikesse pandi sunniviisliselt alati ka midagi sellist, mis poes väga kaubaks ei läinud - mõni konserv või siis kuivsupp.
Kuid pakkide üle oli sellegipoolest alati hea meel - nii vähe oligi sel ajal inimesel SUUREKS ÕNNEKS vaja

Nuo jutut neukkuajalta ovat tosi mielenkiintoisia! Lukiessani alan kuvitella itseäni johonkin jonoon odottamaan vaikkapa sitä perjantaista tilaisuutta valita "yllätyspaketeista" yksi. Jestas, kun sitä on niin tottunut hankkimaan suunnilleen ihan mitä vain, niin tuntuu hassulta että savukinkku, hedelmät tai suklaamakeiset olisivat jotenkin harvinaisia: niitähän saa joka päivä, jos vain haluaa ja on rahaa millä ostaa!

Kuvatun kaltaista äänestysinnokkuutta kaivattaisiin nykyaikana kaikissa demokratioissa, diktatuureissahan äänestäminen on/ olisi ihan yhtä tyhjän kanssa.. Käsittääkseni ranskalaiset ja italialaiset ovat Euroopassa sieltä innokkaimmasta päästä?

Nüüd praegusel ajal poes käies ja seda kaubavalikut vaadates, kui kõike on saada, on vahel tunne, et mitte millegi järele nagu polegi tegelikult isu. Ja ei oskagi midagi osta, et õhtul süüa teha.
Siis, tol ajal, olid lausa õnnega koos, kui sattusid õigel ajal poodi juhtuma ja said tükikese liha või kala, vorsti või sinki. Said töö eest palka, kuid polnudki seda nagu eriti kuskil kulutada. Poes midagi saada polnud ja piirid olid kinni - ka reisida ei saanud. Koos raudse eesriide kukkumisega muutus aga kõik - järsku oli kõike saada ja kõik teed olid lahti, kuid puudus vaid üks ja kõige olulisem vahend - RAHA.
Inimesel on õnneks ja heaoluks ju tegelikult nii vähe tarvis. Ja kui kergesti me selle heaoluga harjuda suudame. Ning siis oleme ka sellest järku küllastunud ja ka see kaubaküllus pole meie jaoks enam piisav - ükski asi ei maitse enam ja pakutav pole piisavalt hea.
Ning siis jõuame tasapisi oma juurte juurde tagasi - hakkame kõike jälle proovima ise teha ja avastame jälle kodused maitsed ja isetegemise rõõmu.
Nõuka-aja parim mõju inimestele oli loovuse ja nutikuse areng, sest kõike tehti EI-MILLESTKI
Mäletan, et kui moes olid mustrilised sukkpüksid, aga poes neid müügil ei olnud, siis ostsime laste puuvillased sukkpükid, värvisime ära ja selleks, et need meile jalga mahuksid ja huvitavad välja näeksid, siis lasime "silmad jooksma" kude läks hõredamaks, number suuremaks ja saime hea sooja ja ilusa kehakatte

Nautin kovasti pikkuMYY:n kirjoituksista. Ne ovat niin aitoja, rehellisiä ja nuo asiat, -vaikka uskomattomilta tuntuvatkin erilaista elämää eläneestä-, on helppo kuvitella.
Koskaan ei oma elämä ole moista täällä Suomessa ollut, mutta toisaalta nautin itsekin siitä, että joutuu pienituloisena käyttämään luovuutta

Aitähh kallis Alma!
Tore ja innustav on lugeda tagasisidet, et minu pisikesed meenutused Sulle nii palju huvi pakuvad.
Püüan siis edaspidigi vähehaaval oma mälu-sahtlites sorides huvitavamaid seikasid kirja panna.
Neid killukesi siia kirja pannes olen ise ka jälle juskui noor ja nii palju ilusat ja head tuleb meelde, mis sellest, et aeg oli selline nagu ta oli

Hihhiii, PikkuMyy, et laste sukkpükse osteti ja neil silmad jooksma lasti heh, ma ei teadnudki!
Minu lapsepõlv oli ka samal ajal, aga mäletan noorusajast neid kommunismikompsukesi, mida iga reedel oodati ja samas ka laudlina suurusi paberikuponge, mille eest vene sõjaveteranide ja "polkovniku leskedega" sai väikeste sülelastega järjekorras "kakeldud", et oma pudelikese piimakest kätte saada. Järjekorrad oli kilomeetri pikkused kaubakeskuste taga ja kuigi alla 3-a. lapsega emal ja veteranidel oli eelisõigus, ei alandanud ma end kunagi järjekorra ette saama, kui seal seisid kannatlikult ja kurvalt elunäinud ja tavalised tööst väsinud inimesed. Minu meelest ei ole selles ajas küll midagi ilusat ja head nagu PikkMyy siin meelde tuletab.
EI KUNAGI ENAM!!!!
Eesti televisioonis oli alles intervjuu ühe eestlasega, kes käis turistina Põhja-Koreas ja tuli tema muljeid kuulates taas "nostalgia" peale, kuidas seal elatakse. Täpselt koopia neukkuajale, tunnen neile inimestele sügavalt kaasa.

Kolhoosit olivat osuustoimintatyyppisiä yhteistoimintatiloja, joista kolhoosin jäsen sai osuuden tilan tuotosta tekemiensä työpäivien lukumäärän mukaan. Sovhoosit olivat valtion omistamia tiloja, joiden työntekijöille maksettiin palkkaa. Viron maaseutu on vieläkin täynnä kolhoosien tai sovhoosien rapistuvia navettoja ja muita rakennuksia. Vain pieni osa niistä on kunnostettu ja otettu uusiokäyttöön

Meidän lomakotimme kuuluu kylään, jonka kaikki talot liitettiin yhdeksi kolhoosiksi ja nyt jo kuolleen naapurin rouvan kyläläiset valitsivat ensimmäiseksi kolhoosin johtajaksi. Tuo rouva kertoi minulle aikanaan, että hänestä oli piinallista vaatia naapureitaan ja kaikkia muitakin täyttämään tuotantovelvollisuutensa ja luovuttamaan osa omasta sadostaan kolhoosille. Tuo rouva kesti painetta vain parisen vuotta ja muutti sitten seitsemäksi vuodeksi mantereelle pakoon tuota "luottamustointa" kohtaan tuntemansa vastenmielisyyden takia. Ihmettelin aluksi kylän metsiköissä ja meidän pihallammekin olevia suuria kuoppia (tosin meidän pihamme kuopat oli peitetty, vaikkakin huonosti). Naapuri kertoi niiden olevan entisiä kolhoosin perunakuoppia, joihin perunat kaivettiin talvisäilöön.

Kun nuo kolhoosit purettiin, niin osa niiden rakennuksista ja koneista luovutettiin ilman maksua tai nimellisestä maksusta entisille kolhoosin jäsenille. Yksi minun tuttavistani oli ollut kolhoosin koneidenkuljettaja ja peri sieltä valtavan kokoisen traktorin ja puimakoneen. http://www.kolhoos.pri.ee/ .

Kuulasin täna meie Elmar raadiost kunagise punkrockbändi laulu "Mu aadress on NSV Liit" ja mõtlesin selle siia tutvustamiseks tuua, aga siis leidsin huvitava lingi sealt youtubest Eesti Nõukogude Sotsialistliku Vabariigi hümn 1945
https://www.youtube.com/watch?v=oaMbnXlYkvA
Mäletan, et kooliajal pidime laulma seda pioneeri valveseisakus käsi püsti ja punarätt kaelas..

Vahinko että niissä on usein aivan hieno ja helposti tarttuva sävel näissa propagandalauluissakin. Että oikein Josef Stalin
Toisinaan innostun kuuntelemaan ikivanhoja sota-ajan lauluja You Tubessa ja marssejakin juuri tuollaisina rätisevinä alkuperäisinä esityksinä. Siinä sitten muistelen samalla kenen jo kuolleen omaisen lempilauluihin mikin niistä kuului.
Kyllä minunkin kouluaikana opeteltiin kaikenlaisia marsseja ja maakuntauluja. Ei toki tarvinnut sen enempää marssia kuin muutenkaan viuhtoa, eihän me jurot suomalaiset nyt sellaista......

Siin lingis http://etv.err.ee/arhiiv.php?id=91081 räägitakse Eesti sovetiseerimisest. Eks nendel oli selged plaanid, kuidas eestlased unustaksid oma ajaloo ja oma eestlase identiteeti.

Viron SNT:ssä ja muissakin neuvostotasavalloissa oltiin kekseliäitä, kun yhdestä jos toisestakin asiasta oli pulaa. Kaikenlainen "bilateraalinen" vaihtokauppa oli yleistä ja työpaikoilta hankittiin ts. kähvellettiin sitä, mitä sieltä helposti sai ja tuo jokamiehen oikeudella hankittu tavara sitten vaihdettiin sellaiseen tarvittuun tavaraan, mitä jossakin muussa työpaikassa oleva tuttava oli onnistunut hankkimaan.

Kuulin työkaveriltani mielenkiintoisen tarinan Virosta. Hänen isänsä oli ollut Moskovan olympialaisten aikaan (ennen, aikana ja jälkeen) Tallinnassa veneilyyn liittyvien asioiden takia. Hän oli tutustunut virolaisiin ja kuullut uudelta ystävältään, joka oli ollut virolaisen sinkkiämpäritehtaan johtajana seuraavan tarinan:

Ämpäritehtaaseen tuotiin sinkittyä peltiä jostakin Viron ulkopuolelta materiaaliksi ämpäreiden valmistamista varten. Heillä oli tarkat laskelmat, kuinka paljon ämpäreitä tietystä määrästä sinkittyä peltiä voitiin valmistaa. Ämpäreitä tarvittiin Neuvostoliitossa paljon ja hinta täytyi pitää alhaisena. Kattopellistä kuten muustakin rakennusmateriaalista oli neukkuaikana melkoinen pula. Tuo ämpäritehdas myi sinkkipellit hyvään hintaan rakentajille ja tilitti Moskovaan summan, jonka valmistetuista ämpäreistä olisi saanut. Näin kaikki muut paitsi Moskova hyötyi tuosta kekseliäästä uudesta järjestelystä.

Neukkuaikana sopivasti uppiniskaiset virolaiset viettivät virallisen Neuvostoliiton näkemyksen vastaista joulua usein salaa: http://www.balticguide.ee/12_01/tutuksi.htm . Venäjällähän vieläkin vietetään Pakkasukon juhlaa vasta uutena vuotena. Joulua pidettiin neukkuaikana kristillisenä hapatuksena, vaikka viisaat politbyroon ajattelijat ja heidän palveluksessaan olevat intellektuellit olisivat voineet mielestäni aivan hyvin juhlia talvipäivän seisauksen aikaa jo paljon ennen ajanlaskumme alkua monien vanhojen kulttuurien perinteen jatkona jopa jouluna. Vaikkapa Sol Invictus-juhlan siivittämänä http://fi.wikipedia.org/wiki/Sol_Invictus .

Kristillinen Kirkko äänesti ja yhdisti hallinnollisella käskyllä Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhlaan 350-luvulla. Suurin osa saarenmaalaisista ei tiennyt tai välittänyt näistä asioista tuon taivaallista, vaan tuttavieni mukaan vietti omien perinteittensä mukaista joulua ihan avoimesti piittaamatta Moskovan näkemyksestä joulunviettoon.

Kkristillinen kirkko yhdisti tuon vanhan Sol Invictus