UFOt ja muut kummajaiset

Siellä ei varmaankaan ole lääkitys aivan kohdallaan, ei oikein jaksa uskoa, ennenkuin näkee...........

ich kirjoitti:

ei oikein jaksa uskoa, ennenkuin näkee...........

Se minkä näkee, ei aina kerrokaan koko totuutta

http://easybartricks.com/heads-or-tails.html

ich tutkin epätieteellistäkin

Kuulun Suomen Epätieteelliseen Seuraan.
Samanlaisiiin tutkimuksiin ja uutisointeihin
voi tutustua siellä pilke silmäkulmassa.
Mikäli päässä heittää noin huumorimielessä voi olla aihetta
liittyä.....

http://195.238.222.219/ses/

Naczan viivat (linjat) ovat erikoisia suuria kuvioita, joita Perun intiaanit ovat tehneet maaperään lähes 3000 vuotta sitten. Niiden alkuperästä ei olla vieläkään varmoja, mutta tekotapa tunnetaan. Naczan tasangolla maan pinnassa on tummaa kiveä ja kun tuo tumma kivikerros on poistettu, niin alta on paljastunut vaalea maaperä. Näiden kuvioiden tekemisen syystä on esitetty useita teorioita. Kaikkein huimin teoria on avaruudesta tulleiden astronauttien tekemiksi väitetyt kuvat. Näin avaruusoliot olisivat merkinneet laskeutumispaikkoja. Tämä on von Dänikenin teoria https://www.youtube.com/watch?v=7R8ZkYdrmTA&feature=related. Yksi kuvista esittää astronauttia http://www.7is7.com/otto/travel/photos/20040111/nazca_astronaut.jpg , mutta todennäköisintä on, että intiaanit tekivät nuo kuvat palvoakseen lähinnä sateen jumalaa.

Nuo kuvat esittävät enimmäkseen eri eläimiä. Minusta tämä kolibri on kaikkein hienoin:

Niin....olen noita kuvia minäkin ihmetellyt ja niistä lukenut erilaisia teorioita. Kuvat vaan ovat niin isoja, että on intiaaneilla tarvinnut olla tarkat laskelmat ne tehdäkseen, koska heillä ei ollut mahdollisuutta nähdä kuvaa luonnossa kokonaisena, kuten ilmasta kuvan pystyy näkemään. Luonteelleni tyypillisellä mielikuvituksella minä näen noiden kuvien tekijän kyllä sieluni silmin jossakin muualla. Tai voihan tekijä olla paikallinen mies hakkunsa kanssa, mutta kuvan suunnittelija ja valvova mestari on hyvinkin voinut olla muun sivilisaaton edustaja.

Eilen luin Spökwebben nimiseltä sivustolta kummituskertomuksen jota en voi olla tänne lainaamatta. Mies on lähettänyt kertomuksensa osioon missä eräältä meediolta saa kysellä kaikenlaista neuvoa ja apua. Välillä nauratti lukiessa vaikka kyllä tuota kaveria taisi aikalailla ahdistaakin. Minulla ei olisi ollut kanttia jäädä sinne aamua odottelemaan.
__________________________________________________

Riktigt orolig
Datum: 2010-03-19
Från: Dennis

Fråga
Hej!
Ursäkta språket men nu börjar jag bli riktigt jädra orolig!
Jag har liksom alltid ryckt på axlarna åt spöken och tänkt ..wow, du tror på det där, det är inte mitt problem.. och sedan bara skrattat åt det.
Nu på senare tid har jag slutat hitta logiska förklaringar till varför man exempelvis vaknar mitt i natten av att man hör konstiga ljud.
I måndags natt var det femte gången jag fick plocka upp glas splitter för att ..jag förmodligen glömde dörren till vitrinskåpet öppen.. och ännu ett glas ..förmodligen har stått för nära hyllkanten och ramlat av sig själv...
Jag glömde för i helvette inte att stänga dörren, jag är säker på det, för jag vet att jag stängde den!
Därför känns det inte som om jag tror på den förklaringen längre, speciellt på grund av det som hände ikväll.
Sen är det så att jag har blivit mer och mer vaksam över det där skåpet ju fler gånger detta har hänt.

Man blir ju det, man håller mer och mer koll på saker ju fler gånger man chockeras av något oväntat.
I min värld kallar vi det - att man lär av sina misstag, så man ser till att det inte händer igen.
Men vissa saker går bara inte riktigt att sätta fingret på.
Jag vet att jag vek tvätten, per faktum, för jag talade med kollegan i telefon samtidigt och berrättade klart och tydligt vad jag gjorde.
Nästa morgon så är all tvätt knövlad och spridd över soffan och golvet som om FBI har letat efter en bomb i min hopvikta tvätthög.
Det är klart att man börjar fundera hur logiken stämmer medan man skippar frukosten för att man måste stryka dagens skjorta, förstår du?
Jag upphör aldrig att förvånas - och nu, under en tid, har jag alltid väntat mig det oväntade, om man säger som så.
Speciellt sedan förra veckan när TV-jäveln slogs på mitt i natten, och jag hörde tydligt hur någon höjde volymen .,eftersom det alltid sker gradvis när man höjer volymen,..
Så jag stängde av TVn och hann precis stänga sovrumsdörren innan jag kunde höra hur TVn gick igång igen.
Det bara ryste i ryggen medan jag drog ut TVn ur vägguttaget.

I alla fall, så nu ikväll, det som gör att jag känner som att det verkligen var droppen, var att medan jag och min polare kollade in HV mot Timrå ser vi båda att vitrinskåpet öppnas av sig självt, samma minut som HV precis petat in andra pucken.
Så flyger ett ölglas, rätt ut ur hyllan, precis som om det tog sats och hoppade av sig självt.
Självklart rationaliserade vi bort det med att balkongdörren var på glänt och något vind drag .,som vi inte kunde känna ..eftersom vi var så inne i matchen..,. lyckades öppna bara ena dörren till vitrinskåpet, och på något sätt blåste ut ett enda glas av dom tretton jag har kvar, så att det flög i marken en och en halv meter framför skåpet.
Ja, på så vis löste vi det, och det kändes bra vid tillfället.
Men efter han hade dragit så satt jag själv och spanade in dumburken ett tag innan jag gick och la mig bara för 1 timma och 50 minuter sedan.
Så hör jag plödsligt hur någon skrattar genom sovrums dörren.

Jag tror ju för helvette att jag har inbrott!
Balkongdörren var stängd men inglasningen på balkongen var öppen och mina två stolar som jag brukar ha på balkongen, låg som kaffeved på parkeringen nedanför.
Min första tanke var att någon hade klättrat .,två våningar,. upp och kastat ner stolarna, och sedan klättrat ner igen, bara för att jävlas.
Så jag stängde inglasnings rutorna och begav mig tillbaka in i lägenheten.

Min balkongdörr är av den typen att den inte går att öppna utifrån, och balkongen är så pass liten att ingen jävel kunde ha smitit förbi mig obemärkt in i lägenheten efter att jag öppnat den, tro mig.
Så precis i samma stund som jag stängt balkongdörren och precis vridit om vredet på balkongdörrshandtaget, så tippar hela jävla vitrinskåpet och jag har glassplitter tamme fan över hela vardagsrums golvet.

Jag kan inte intala migsjälv att - efter att jag stängt rutorna till inglasningen, och efter att jag stängt själva balkondörren efter mig, att vinden skulle ha, på något sätt, funnits kvar i vardagsrummet och cirkulerat - för att slutligen råka kasta ner hela vitrinskåpet på det där viset.
Jag kan inte intala det till mig själv.
Jag finner ingen logisk bortförklaring till detta och jag har gått och kollat hela lägenheten, fan i mig fyra varv nu, jag är helt ensam här hemma! .,eller är jag?,....

Ringde nyss syrran som är lite insatt i tarot och allt möjligt, och hon sa att det inte finns nån man kan ringa mitt i natten över detta.
Kan ju inte ringa polisen, för det finns liksom ingenting att undersöka, dom skulle nog ha kliat sig i huvudet och skrattat.
Syrran sa att jag skulle kolla efter något ställe på nätet där folk förklarar det oförklarliga.
Så jag undrar bara, vad gör jag?
Ringer jag efter andarnas makt, eller ska jag ringa några slags ghostbusters, eller hur ska jag göra?
Går nog inte att göra mer just nu i natt, men jag kan ju lova att jag börjar bli riktigt orolig.
Lyckas jag somna i natt så är jag ju lycklig, för jag ska upp klockan sex till jobbet.

Kanske kan du säga om det rör sig om någon slags poltergeist eller nåt jävla skit som är på dåligt humör?
Just nu tvivlar jag på allt.
Jag begriper ingenting!
Men tack på förhand ändå.
-Dennis.

Minun uteliaisuuteni heräsi niin paljon, että kävin etsimässä tuon meedion vastausta kyseisen kummittelutapauksen kirjoittajan kysymykseen. Niille sivuille olisi pitänyt rekisteröityä, että olisin päässyt lukemaan meedion selityksen tuohon ilmiöön. Kyllähän minuakin hieman huvitti tuo kirjoitus, liekö ollut tosissaan kirjoitettu. Vielä enemmän olisi saattanut huvittaa vastaus tuohon kysymykseen, sillä useimmat meediot ovat minun nähdäkseni useimmiten väärässä. Pitäisi joskus sepittää raflaava tarina ja kysellä meedioilta neuvoa. Luultavasti useimmissa tapauksissa vastaus olisi jotakin muuta kuin se, että tarina on itse keksitty.

Vositko Sadeca kertoa, mikä tuo vastaus oli, ettei minun tarvitsisi rekisteröityä Spökwebbenille?

>> Svar på frågan
Hej Dennis! Du har en arg man i ditt hem ich det du bör göra först är att anlita ett medium som kan hjälpa dig. Vet inte var du bor men sök i din närhet!

Voi kun tuon tarinan ymmärtäisi, mutta ei kielitaito riitä Siinäpä muuten yksi jännä juttu.. olen lukenut ruotsia (laskujen mukaan, mutta kolme viimeistä ammattisanastoa) 8 vuotta, enkä ymmärrä siitä oikein muuta kuin yksittäisiä sanoja, kun taas viroa olen opetellut vapaaseen tahtiin n. 3,5 vuotta ja se on hyvinkin ymmärrettävää vertauskohdallisesti.

Alma kirjoitti:

Voi kun tuon tarinan ymmärtäisi, mutta ei kielitaito riitä Siinäpä muuten yksi jännä juttu.. olen lukenut ruotsia (laskujen mukaan, mutta kolme viimeistä ammattisanastoa) 8 vuotta, enkä ymmärrä siitä oikein muuta kuin yksittäisiä sanoja, kun taas viroa olen opetellut vapaaseen tahtiin n. 3,5 vuotta ja se on hyvinkin ymmärrettävää vertauskohdallisesti.

Sama täällä. Minä olen opiskellut ruotsia koulussa kuusi vuotta. Silti en ymmärtänyt tuosta tarinasta juuri yhtään mitään. Viroa en ole koskaan opiskellut. Olen lähinnä jutellut virolaisten kanssa ja kaikki oppini on tullut sitä kautta. Virossa en kuolisi kielitaidon puutteen takia nälkään mutta ruotsissa olisi jo tiukempaa...herrequu...

Koska tuo tarina herättää muidenkin mielenkiintoa, niin kerron mahdollisimman lyhyesti, mitä se pitää sisällään.

Mies, joka on kohautellut aikaisemmin vain olkapäitään ja naureskellut kummitusjutuille, on nyt hämillään ja levoton. Hän on yrittänyt selvittää loogisesti syitä, miksi on joutunut heräämään öisin kummallisten äänten takia. Maanantain vastaisena yönä hän on joutunut keräilemään lasinsirpaleita jo viidettä kertaa. Aluksi hän epäili jättäneensä lasivitriinin oven auki, mutta sittemmin hän on varma sulkeneensa vitriinin oven.

Hän kirjoitti tuota tarinaa yöllä ja kertoo edellisen illan tapahtumien vakuuttaneen hänet siitä, ettei usko siihen selitykseen, että on jättänyt oven auki ja lasit putoilisivat kaapista itsekseen, koska hän tietää sulkeneensa ovet siksikin, että hän on huolellisempi noiden useasti tapahtuneiden ilmiöiden takia.

Erään kerran hän oli taitellut pestyt pyykit siististi pinoon ja seuraavana aamuna ne olivat hujan hajan pitkin lattiaa ja sohvaa. Hän on varma siitä, että oli tuon työn tehnyt. sillä viikatessaan pyykkiä hän oli puhelimessa kertonut ystävälleen, mitä oli tekemässä. Mies ei ollut yleensä hämmästynyt mistään, mutta nyt hän suorastaan odotti jotain odottamatonta tapahtuvaksi. Kuten edellisellä viikolla, kun TV oli avautunut itsestään ja volyymi oli lisääntyt. Mies kävi sulkemassa TV:n, mutta makuuhuoneeseen päästyään TV avautui uudelleen ja sitten hän kiskaisi johdon irti seinästä.

Kirjoitusiötana mies oli ystävänsä kanssa katsonut TV:stä jääkiekko-ottelua ja vitriinin ovi oli avautunut jälleen ja olutlasi oli hypännyt itsestään vitriinin ovesta puolentoista metrin päähän. Kaverukset olivat pohtineet ilmiön syytä ja panivat sen raollaan olevasta parvekkeenovesta tulleen vedon syyksi.

Tunti 50 minuuttia sen jälkeen, kun kaveri oli poistunut, makuuhuoneen oven takaa kuului naurua. Mies epäili jonkin murtautuneen sisään, mutta parvekkeen ovi oli kiinni. Sen sijaan parvekelasituksen lasiruudut olivat auki ja kaksi parveketuolia lojui alhaalla parkkipaikalla. Hän ajatteli, että joku oli kiivennyt parvekkeelle ja heittänyt tuolit alas. Sitten hän sulki lasituksen ikkunat ja meni sisään huoneistoon. Siellä koko lasivitriinikaappi oli nurin sirpaleina, eikä mies voinut uskoa, että ulkoa parvekkeen ovesta tullut veto olisi saanut tuon kaapin kaatumaan.

Nyt hän etsii ratkaisua tuohon tilanteeseen ja pyytää Spökwbben-meediolta apua kiusalliseen tilanteeseensa.

Vastauksessa kerrotaan, että asunnossa on vihainen mies ja meedio kehottaa etsimään lähistöltä jonkun toisen meedion ja kääntymään hänen puoleensa ongelmassa.


Nyt minun on kiiruhdettava töihin ja pahoittelen, jos tuo käännöslyhennelmäni on virheellinen ja/tai epätarkka, sillä en ehdi tarkastaa, mitä olen kirjoittanut.

Aivan oikein ehdit Urpo kuitenkin tuon kertomaan.
Se mikä minua nauratti lukiessa oli se että kaveri pystyi välittämään kirjoituksessaan sen ettei hän ole niitä jotka ihan vähästä säikkyvät ja että vaikka on enemmän ja enemmän jo aiemmin alkanut ihmettelemään onko kaikki luonnollista sattumaa, niin sen illan tapahtumia ei enää pysynyt selittämään loogisella ajattelullakaan. Että oli vähän liian paljon.
Mies on hyvä kertoja ja höystänyt kirjoitustaan pienillä kirosanoilla siellä täällä, melkein ikäänkuin itselleen todistellen ettei hän sentään mikään kuvittelija ole.

Hänen laskostetut pyykkinsä näyttivät aamulla hujan hajan ympäri huonetta levitettyinä "kuin FBI olisi etsinyt pommia laskostetusta pyykkipinostani." "Parvekkeen tuolit makasivat kahvipilkkeinä alhaalla parkkipaikalla"
Siellä lopussa hän sanoo näin:

"En löydä mitään loogista selitystä tälle ja olen tarkastanut koko asuntoni, samperi kokonaista neljä kierrosta nyt, olen ihan yksin kotona., vai olenko?

Soitin äsken systerille joka osaa vähän tarotkortteja ja kaikkea mahdollista, ja hän sanoi ettei nyt keskellä yötä ole ketään kenelle tästä soittaisi.
Enhän voi soittaa poliisillekaan, kun ei tuota niin, oikein ole mitään mitä tutkia. Raapisivat vain päätään ja nauraisivat.
Systeri sanoi että minun pitäisi netiltä katsoa jotain saittia missä ihmiset selittävät tällaista selittämätöntä.
Niin kysyn vain, mitä mä teen?
Soitanko Andarnas makt (Henkien mahti, tv-sarja kummitustapauksista Ruotsissa) vai pitäisikö soittaa jonkinlaisille ghostbusters`ille, vai mitä tekisin?
Juuri nyt yöllä ei liene mitään tehtävissä, mutta minä vakuutan että alan tulla aika levottomaksi.
Saan olla onnellinen jos onnistun nukahtamaan tänä yönä, kuudelta olisi noustava kun on työpäivä.

Ehkä voisit kertoa onko se jonkun sortin poltergeisti vai joku muu paska joka on huonolla tuulella?
Tällä hetkellä en tiedä mitä uskoa.
En käsitä yhtään mitään!
Mutta kiitos jo etukäteen kuitenkin.
Dennis"

Nyt tuo tarina avautui minullekin, kuin myös toisille ruotsinkieltä taitamattomille. Kiitos teille Urpo ja Sadeca! Onpas Dennisilla jännää

Täällä on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) kokoamia tarinoita räyhänhengistä, piruista yms ja kansan selityksistä erilaisiin yliluonnollisiksi katsotuihin ilmiöihin. Tietokoneeseen täytyy olla asennettuna http://get.adobe.com/flashplayer/. Tiedosto on täysin vaaraton ja luultavasti se on teillä kaikilla jo asennettunakin. Useinhan tuo tiedosto tulee jo tietokoneen ostamisen mukana.

Kun televisiota, radiota, aikakausilehtiä ja muita julkisen tiedonvälityksen välineitä ei ollut, pirteissä kerrottiin tarinoita, joista suuri osa liittyi outoihin ilmiöihin.

Tänään postiluukusta kolahti tuorein Tiede-lehti http://www.tiede.fi/. Siinä on pitkä artikkeli aavelaivasta Lentävä hollantilainen. Tarinasta on monenlaisia versioita ja eräät löytyvät osoitteesta http://www.paranormaali.com/index.php?/topic/149-lentava-hollantilainen/ . Nyt arkeologit ovat löytäneet Tiede-lehden artikkelin mukaan aavelaivakandidaatin Ruotsin rannikolta Nyköpingin kaupungin edustalta. Kyseessä on hollantilaisalus Juffrouw Catharina, joka upposi 1747.

Abduktioista eli ufosieppauksista on monta tarinaa. USA.ssakin on yli kolme miljoonaa ihmistä, jotka väittävät yleensä yön aikana olleensa ufojen sieppaamia. Suurin osa kertomuksista on varmaankin mielikuvituksen tuotetta tai keksittyjä valheita, mutta kaikkia tarinoita on vaikea osoittaa valheiksi tai kuvitelmiksi. Travis Waltonin tarina on yksi tunnetuimmista. Artikkeli on melko pitkä, mutta Travisin toisen sivun kertomus ufossa ja avaruuden olioiden parissa olostaan käy myös hyvin keksitystä fiktiosta, mikäli se ei ole totta. Kas tässä tuo artikkeli.

Olipa mielenkiintoinen juttu. Jos niitä toisplaneettalaisia täällä pistelehtii, niin olisi aika kumma jos eivät haluaisi tutkia omalla tieteellään ihmisiäkin.
Toisinaan sitä täällä maalla toivoo että näkisikin jonkun vieraan planeetan kulkuvälineen leijailevan, mutta kun tuollaista lukee niin ajattelee että taitaa olla hyvä ettei ole tarvinnut tuttavuutta moisten kanssa hieroa.

Suomen telkkarissa alkoi uutena painoksena entinen kulttisarja -V- . Katsoin sitä aikanaan olisikohan ollut kahdeksankymmenluvulla. Silloin pelotti niin, että täytyi pitää silmiä kiinni. Pojaltanikin kielsin sarjan seuraamisen. Kuvittelin hänen olevan yhtä hermoheikko tyyppi kuin itsekin olin (olen).
No nyt siis alkoi uudestaan. Ja taas katsotaan. Ensimmäisessä jaksossa ei ollut mitään hiuksia nostattavaa. Mutta kun jo tietää mitä tuleman pitää, alkoi jo kummasti kihelmöidä takaraivossa.
Meillä käytiin mielenkiintoinen keskustelu pojan kanssa. Hän on jo aikuinen, mutta omaa aika samantapaisen maailmankatsomuksen kuin äitinsä. Kysyi uskonko UFOihin. No mitäs siihen sanoisi. Ufo on joku tuntematon ilmiö tai esine. Sanoin, että uskonhan minä siihen, että ihmiset havaitsevat jotain mille ei heti löydy selitystä. Yleensä myöhemmin löytyy jotain "luonnollista" taustalta. Tämä ei ihan tyydyttänyt kysyjää.
Niin mutta ne ufot. Siis kysymys kuului oikeasti, että uskonko maapallon ulkopuolella olevan älykästä elämää.
Siihen jotenkin uskon. (Harvoin minun suustani kuuluu sana uskon).
Nyt jo kiihtyvällä vauhdilla löytyy eksoplaneettoja. Tarkoittaa maan kaltaisia tähden kiertolaisia. Oikeastaan on vaikeaa kuvitella, että olisimme täällä kaikkeudessa ainoat ymmärtävät oliot. Mutta että olisivat meidän näköisiä, siis raajoineen päivineen, niin siihen en "usko". Älykkyys täällä universumissa voi olla sellaisessa muodossa, ettei meidän ymmärrys ihan riitä.
Nyt ihmiskunta etsii elämää Marsista, Jupiterin Europa-kuusta ja Saturnuksen Titan-kuusta. Näistä paikoista mahdollisesti löytyvä elämä on niin mikrotasoista, että älykkydestä ei voi puhua.

Niinhän sitä raamatussa sanotaan että jumalien pojat naivat itselleen ihmisten tyttäriä, jotta ehkäpä jotenkin edes muistuttivat ihmistä että siihen pystyivät. Vaikka olisivat koeputkessa ne yhteiset lapset kehitelleet niin lienee pakko olla jonkinlaista lajiläheisyyttä. Nyt sitten käyvät syystä päivittelemässä täällä sitä millaisia meistä tuli.

Olin jotain 23 hujakoilla kun eräs kaveri kysyi lähtisinkö hänen kanssaan elokuviin. Mikäs siinä, kyllähän se minulle sopi. Hän kysyi uskaltaisinko katsoa hieman vahvemman filmin. Johan toki hyvinkin polleana tiedotin että ilman muuta tämä tyttö uskaltaa katsoa filmin kuin filmin mutta että sellaiset filmit missä ihmisiä tapetaan solkenaan eivät oikein kiinnostaneet. Ei ei tämä sellainen ollut, kaveri vakuutti ja niinpä menimme sitä katsomaan.

Se filmi oli Exorcisten, se ensimmäinen. Voi kamalaa miten hirveä se oli! Käääk! Olin aivan järkyttynyt ja siltikin sitä kuin hypnotisoituna tuijotin. Se kaverikaan ei ollut edes muuta kuin puoliystävä, mutta kylläpä hänen käsivartensa kelpasi ympärille pahimpia tärinöitä rauhoittamaan.
Hän tarjoutui lähtemään yöksi luokseni "jos minua pelotti," mutta vaikka pelottikin niin taas ulkona kadulla ihmisten ilmoilla se sen verran laimentui että sanoin että tarvitsi vain saattaa minut raitiovaunulle asti. Asuntooni päästyäni avasin kaikki kaapit ja kurkin sängyn ja sohvan alukset ja nukkumaan mennessä jätin valot täysillä palamaan. Ei vain sinä iltana, vaan sitä seuraavana ja sitä seuraavanakin.
Sain siis aika pahan sätkyn siitä filmistä ehkä juuri siksi että ajattelin ja ajattelen vieläkin että henget pystyisivät ottamaan vallan jostain ihmisestä.

Se filmi on näytetty sen jälkeen monta kertaa tv;ssäkin mutta en ole sitä uskaltanut katsoa. Kun ajattelen vain pientä mahdollisuuttakin että se järkyttäisi minua vielä samalla tavalla niin en ole halunnut katsoa.
Nauramaan sille elämäni ikimuistoisimmalle leffareissulleni kyllä pystyn enkä muutoin ylipäätään mitään tiedosta pelkääväni.

Sadeca, oli hieno muistelo menneisyydestä. Mutta että muistat leffakokemuksen tuolla tavoin, kertoo myös sinusta ja sinun herkkyydestä jotain. Eihän koskettavaa ole vain ne korkeakulttuuriasiat vaan kokeminen yleensä.
Minä en esimerkiksi siedä pistoksia( kuten en suljettuja ja korkeita paikkoja jne.. niitä riittää).
Mieheni kiusaa sillä tavoin, että nyt tulee piikki ja tökkää käsivarteen. Saan ihan hirveät hepulit. Tuntuu oikeasti kuin joku tuikkaisi piikin lihaani.
Hienoja kauhu- ja skifileffoja on tehty. Kaikkia en vaan voi katsoa. Väreilen kuin jokin mimoosan kukka. Siksi kaikkiin ufo ym. juttuihin yritän suhtautua tyynen sarkastisesti. Tieto ja tunne eivät aina kohtaa oikealla tavalla.

aliel kirjoitti:

Siksi kaikkiin ufo ym. juttuihin yritän suhtautua tyynen sarkastisesti. Tieto ja tunne eivät aina kohtaa oikealla tavalla.

Niinhän sitä pitäisi minunkin opetella suhtautumaan, mutta kun ei. Sen hyväuskoisempaa hölmöä ei ole olemassakaan kuin minä. Minulle voi syöttää minkälaista pajunköyttä hyvänsä. Mitä mielikuvituksellisempaa sotkua niin sen varmemmin se minuun uppoaa. Ja annas olla jos jostain vielä löydän jotain mihin sitä kuulemaani pystyn yhdistelemään niin siitäkös vasta sitten innostunkin. Ei yhtään ihmetytä että minut työpaikan testissä testattiin porukan ainoaksi abstraktiseksi ajattelijaksi, mutta olen tähän ikään mennessä päässyt toteamaan että kyllä sitä vähän vinksahtaneenakin mainiosti pärjää.

Lukiolainen tyttäreni tuli koulusta ja kysyi minulta, kuinka on mahdollista, että joku tai jokin pystyy vastaamaan henkilökohtaisiin esitettyihin kysymyksiin saman tien oikein. Hänen luokaltaan moni oppilas oli esittänyt kysymyksiä, mutta vain kahdelle oli vastauksia tullut. Heidän esittäminään muidenkin kysymyksiin tuli oikeat vastaukset. Sellaisiinkin, joihin kysyjä itse ei itse tiennyt vastausta. Esimerkiksi missä isoisäni nyt on. Kysyjä ei ollut itsekään tiennyt ja vastaus oli tullut heti: sairaalassa. Puhelinsoitolla selvisi, että kysyjän isoisä oli tosiaan sairaalassa. Tytär ihmettelee kovasti ja on hiukan peloissaan. Samoin muut oppilaat. On tietysti täysin ymmärrettävää, että he ovat hämmennyksissään, koska näistä asioista ei ole kotona puhuttu tai muuten henkinen maailma on täysin tuntematon käsite.

Selitin, että kyseessä saattaa spiritismin nykyinen kehittynyt versio, eikä ole mitään syytä pelätä, mutta ei ole myöskään syytä innostua asiasta. Jouduin selittämään myös, mitä spiritismi on.Osoite on tässä: http://www.peteranswers.com/ . Hänelle täytyy puhua ensimmäisellä rivillä kohteliaasti ja kohteliaisuuden jälkeen on laitettava kaksoispiste: ja esitettävä kysymys.

Kokeilin kaksi kertaa ja vastaukset tulivat salamannopeasti. Ensiksi vastattiin, että juuri nyt ei ole sopivaa mediumistista henkilöä läsnä ja toisella kerralla vastaaja itse ei ollut halukas tai hänellä ei ollut mahdollista vastata.

Tuo tietynlainen herkkyys ei ole mitään kummallista. Toiset vain antavat asioiden tulla. Toiset säätelevät voimakkaasti itseään.
Sinun tyttäristäsi voisin sanoa, että heissä herkkyys - energia - esiintyy hyvin voimakkaana. Mutta se, että pelottaa, ei ole hyvä juttu.
Toivottavasti E. löytää itsensä ja tasapainon.

Sadeca,

Tunnen juuri tällä hetkellä syvää sielunsukulaisuutta kanssasi . Muistan tuon Manaaja-elokuvan myös ja menetin pitkäksi aikaa yöuneni. Sittemmin noita vastaavia kamalia elokuvia on tehty niin paljon, etteivät ne hetkauta ihan niin kovasti. Vaikken niitä kyllä vapaaehtoisesti katsokaan. Da Vinci-koodikin oli jo ihan siinä sietokyvyn rajoilla. Ja sitten se kamala Omen/Ennustus, jossa Damien-poika pyöräili kolmipyörällä äitinsä alas rappusilta ja tappoi tämän monen muun lisäksi. Jotenkin kaikki Anti-Kristus elokuvat saavat minut voimaan ihan fyysisesti pahoin.

Minua eivät oikeastaan ufot kiinnosta yhtään, ja uskonkin suuren osan olevan ihmiskäden tuotoksia, uutta teknologiaa, josta ei rahvaalle hiiskuta. Kaikkinainen sotateollisuus on jo menettänyt mielenkiintoni muutenkin. Henkimaailma sen sijaan on paljon mielenkiintoisempi kuin ufot, siellä varmasti on monia meille näkymättömiä olentolajeja, joita pystymme kehittyessämme aistimaan kukin oman herkkyytemme mukaan.

Urpon linkin Peter ei halunnut kommunikoida kanssani, ehkä parempi niin yöunieni kannalta

Olivia. Olen yleensä aika vaitelias siitä mitä olen tietävinäni koska vähintään hullun kirjoillehan sitä joutuisi. Tämä tapahtui Suomessa ollessani 18 vuotias. Pari työtoveriani ja minä leikimme innoissamme spiritualismin parissa. Se henki alkoi vastailemaan hirveällä vauhdilla niin pian kuin vain kysymyksiä esitimme ja vaikutti tietävän sydämiemme syvimmätkin salaisuudet vastaten aina aivan oikein. Hämmentyneitä hetkiä meillä oli usein kun joku joutui myöntämään heikkoutensa.
Eräänä päivänä se "henki" yhtäkkiä vaati kaikkia muita poistumaan huoneesta ja vain minun jäävän jäljelle näyttäytyäkseen minulle livenä. Kielsin ystäviäni hyvin selväsanaisesti poistumasta koska suoraan sanoen pelkäsin sitä mitä ehkä näkisin. Siinä silmänräpäyksessä tapahtui jotain mitä en pystynyt odottamaan. Jalkojeni vieressä oli silitysrauta johtoineen. Se johto alkoi kiertyä jalkaani pitkin YLÖS PÄIN ja riitti polveeni asti. Ja minä tyttö kiljuin, olin lähes kauhun lamaannuttama!

Siihen loppui spiritismillä leikkimisemme, emme enää uskaltaneet ainoaakaan kertaa edes kokeilla koska ystävänikin näkivät mitä tapahtui ja käsittivät ettei se oikein ollut mitään leikkiä enää. En ole myöhemmällä iälläkään moiseen uskaltautunut vaikka jo siihen ikääni mennessä olin aika tietoinen monenlaisista teorioista. Meillä ei kummittele, tavallisesti, sanoisinko että toisinaan vain tapahtuu. Liikenteessä ollessanikin joku on läsnä, tiedä sitten kuka se on, mutta yritän kiittää aina seurasta ja äänivaroituksista.
Joskus aikoinaan olisin ollut hyvinkin innokas "kääntämään" ihmisten ajatusmaailmaa. En enää. Ei ole tarvetta saada ketään uskomaan yhtään mihinkään. Se totuus minkä kukin pystyy itselleen sulattamaan on se totuus mikä hänelle riittää pystyäkseen tervehtymään ja kaikenlaiseni pilipalimummot ovat tuikitarpeettomia muille. Totuudet eivät poistu sillä uskooko niihin ihmiset vaiko eivät.