Havaintoja luonnosta ja säästä

Nyt taas vaihteeksi lämpöisempää. Puolipilvistä, varjossa +18. Edelleen raikasta, eli helletauko oli paikallaan kun tuo luontokin näyttää siitä nauttineen.

Koko päivän on ollut varjossa +28. Ulos aurinkoon ei tällaisena päivänä kannata mennä keskipäivällä etenkään pikkulasten kanssa. Me olimme aamupäivällä parituntisen lenkillä, mutta lapsi oli vaunuissa kuomun suojassa, vaatetettuna ja laitoin hänelle pienen suojakertoimen rasvaakin herkimpiin paikkoihin. Pienille aurinkorasvaa ei saisi laittaa, kuulemma. Siksiköhän, ettei iho opi koskaan suojaamaan itseään?
Minä olin hiestä märkä lenkin päälle, mutta herra vain naureskeli, ja oli hikoillut ihan vähän vain niskasta ja nivusista. Vesipullot oli mukana. Kävelin röyhkeästi pikkuisissa shortseissa ja bikini- yläosassa. Ajattelin, että ikää jo on, ja olen intiimimpiäkin paikkoja vieraille näyttänyt.. miksi vähäinen vaatetus kesällä (paidattomuus erityisesti) olisi vain miesten etuoikeus??

Aurinkoa ei ole näkynyt pariin päivään, kunnes pilvet äkkiä tänään katosivat ja antoivat valolle ja lämmölle tilaa. 15 plusastetta on viime päivien totuttu lämpötila, mutta nyt on jo +23. Hellettä kuulemma tulossa.

Alman daalia on kasvanut metrin korkuiseksi, ja siinä on yhdeksän kukkanuppua Daalioita minulla oli viimeksi lapsena, ja kyllä ne jäivät puoleen metriin..

Daaliat ovat tosiaan näyttäviä kukkia. Minäkin luulen istuttaneeni niiden taimia. Ostin torilta eräältä vanhusparikunnalta kolmenlaisia. Joku niistä oli mielestäni daalia. En vain oikein saanut selvää papan puheesta enkä kehdannut kysyä uudestaan mitä taimia nyt oikein ostinkaan. Myöhemmin kuulin, että mies on ihan kuuro ja siksi puhui kummallisesti.
Saattoi syy olla myös kielitaidossani. Pitääkin tarkistaa sanakirjasta mikä daalia on viroksi.
Naapurin tytöltä sain kottikärryllisen taimia, joita olin kuulemma ihaillut edelliskesänä. Sanoi nimenkin, mutta meni ihan ohi. Enkä tietenkään kehdannut kysyä mitä olin niin ihaillut. Nyt odotan jännittyneenä mitä niistä tulee. Kukkia vai jotain syötävää? Kukkii ainakin paljon, sellaisia lilaan vivahtavia ja kasvi sen kuin jatkaa kasvamista - ylöspäin.

Viime yönä takapihalla käveli siili. Eikä tietenkään ollut kamera valmiina niin se ehti ravata karkuun. Lieneekö siili rukka viettänyt talven lehti ja risukasan alla jonka sille viime syksynä kasasin tontin kulmaan. Kovin tuo näytti pullealta niin että taisi olla hyvässä kunnossa.

Pihasiilisi on varmaan talvehtinut mukavasti, ja nyt saanut paljon kastematoja syödäkseen kesän oltua kosteahko.

Ensimmäiset vadelmat ovat täällä jo paikoin kypsyneet, muttei niitä vielä kannata lähteä poimimaan. Mustikoita taas voisi poimiakin, ainakin itselläni on tarkoitus perehtyä asiaan ensi viikolla.

Nopeasti vadelmasato on kypsynyt, nyt jo viimeisimmän postaukseni jälkeen satoa saisi tuokkosittain. Ilma vain on ollut liian kuuma marjastamiseen, en jaksa kaiken muun tekemisen lisäksi enää hikoilla marjamailla. Eilen heitin talviturkin. Se oli aika myöhäinen riisuuntuminen Almankin näkökulmasta, sillä Juhannuksen tienoilla on yleensä ollut sen aika. Lasta olen kyllä uittanut ja ihan kastunutkin, mutta oma uinti jäi näin myöhäiseksi.

Syksyn lähestymisen huomaa monestakin eri asiasta, mutta nyt ainakin täällä pihlajanmarjat ovat jo punaiset. Niistä saa oivallista, tosin hieman kirpeää hyytelöä http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/pihlajanmarjahyytelo, joka sopii parhaiten liharuokien lisäkkeeksi. Tosin muidenkin ruokien kanssa sitä voi aivan hyvin syödä ja jos lisää omenaa valmistusprosessin aikana, maku vain paranee.

Syksyn toinen merkki on yleensä se, että alkaa sadella. Nyt täällä on satanut kolme päivää ja sienet nousevat nyt takuuvarmasti. En ikävä kyllä pääse tänä viikonloppuna sieneen, sillä joudun olemaan tiiviisti töissä koko viikonlopun.

Täällä pihlajanmarjat ovat vasta vaaleanoransseja. Sieniä kartoitin viimeksi toissapäivänä, mutta kantarelleja tai suppilovahveroita ei tutuilla paikoilla näkynyt. Viime vuonna tähän aikaan oli noussut jo runsaasti.

Taunon takapiha noin 15 minuuttia sitten. Kun tuli pihlajasta puhetta...

Vanarahvas räägib, et pihlakaoksaga sai kurje vaime eemale peletada ja kui mindi pimedas õhtul välja, siis pihlakaoksaga oli julgem, sest see hoidis kõik "kurjamid" ja paganad kaugele. Tänapäevalgi soovitatakse näiteks pihlakaoks autosse panna, see kaitsvat meid, et jääksime terveks, kui juhtub avarii.

Pihlakas oli Soome vanarahva arust püha puu. Vähemalt üks pihlakas pidi iga talu koduõues olema. Menkää ihmiset metsään, sinne on nyt noussut sieniä sateiden jälkeen. Minä en ole ehtinyt, mutta hain perheen Lohjan kesämökiltä ja pihan kuusikossa oli 6 niin täydellistä herkkutattia, etten ole ennen nähnyt. Minu arust kivipuravik on seen number üks, siis järjest tulevad teised nagu kukeseen, lehterkukeseen, torbikseen, suursirmik ja siis eraldi on head soolaseened tavariisikas ja kaseriisikas.

Italialaiset ovat täysin seonneet herkkutatteihin. Porcineihin siis. Torilla maksoivat 1500 euroa kilo. Siis ihan oikeasti.
Kanttarellit vain 1200 euroa.
Ostin porcinejä kuivattuna (aika paljon halvempia). Nyt vaan mietin, että mitä niillä teen.

aliel kirjoitti:

Italialaiset ovat täysin seonneet herkkutatteihin. Porcineihin siis. Torilla maksoivat 1500 euroa kilo. Siis ihan oikeasti.
Kanttarellit vain 1200 euroa.
Ostin porcinejä kuivattuna (aika paljon halvempia). Nyt vaan mietin, että mitä niillä teen.

Onkohan alielin viestiin humpsahtanut muutama nolla liikaa?

Minäkin yöllä mietin tuota että vaikka olisi ne kuivatut tatit "aika paljon halvempia" niin ei kai noin astronomisilla summilla niitäkään ostaisi kun täällä pohjoisessa saa kävelemällä ilmaiseksi.
Tryffelin hintoja nuo.

Syksy tekee selvästi tuloaan. Vielä viime viikolla lämpötila kohosi täällä useana päivänä yli 20:n asteen. Nyt sateet ovat alkaneet ja öisin lämpötila on ollut parina yönä noin kymmenen astetta ja nyt lämpömittari näyttää 15:ta astetta. Saattaa olla, että kesä on väistynyt lopullisesti syksyn tieltä.

Eri vuodenajat vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoin. Syksyssä minusta ei ole oikeastaan mitään vikaa. Syksyisessä metsässä liikkuminen kauniina päivänä on oikein miellyttävää, mutta se loka-marraskuun loska, pimeys ja vesisateet eivät oikein innosta. Luminen talvi taas menettelee, kunhan sitä ei kestä yhtä kauan kuin viime talvena. Kevät on sitten taas luonnon heräämisen ja kesän odotusten aikaa. En tiedä, johtuuko kesästä pitäminen siitä, että ensimmäisen parkaisuni päästin kesällä vai siitä, että kesä on huoletonta ja ilmastoltaan leppoisaa aikaa. Jotkut masentuvat syksyihin, mutta täytyyhän luonnonkin saada levätä ja kerätä voimia uutta kevättä ja kesää varten. Syksyssä on paljon hyvää, erityisesti sadonkorjuun muodossa.

Noin se juuri on. Toisinaan kyllä lokakuullakin on niitä kuulakkaita raikkaita säitä ja jopa lämpöisiä päiviä.
Tänään on täällä oikein hieno ilma ja mittarissa 20 astetta vaikka puolipilvistä.
Pelargoniat pitäisi kai nyt kyllä jo pelastaa uurnista sisätiloihin ruukkuihin, kun saattaisi tietysti yhtäkkiä tulla jo yöpakkasetkin.
Ympärillämme olevista pelloista ei viljelijä ole vielä satoaan kerännytkään ja mitä se liekään sitten, rypsiä kai kun oli niin sen näköisessä keltaisessa kukassa kesän.

Minua ei kyllä masenna mikään vuodenaika. Sehän on luonnollista, että näillä korkeuksilla erot voivat niiden välillä olla huikeat niin valon kuin lämpötilojenkin suhteen. Syksyllä tuoksuu ihanalta, ainakin metsässä. Pehmeä hämärä ja sateetovat romanttisia, tosin nyt on kyllä ollut aivan pilkkopimeitä iltoja.

Aliel oli kysynyt jossakin daalioistani, tai sitten olen nähnyt unta. No, viisi kukkaa on jo kuihtunut, kaksi kukkii ja pian aukeavia nuppuja on samoin kaksi. Pieniä nuppuja on vajaa kymmenen vielä, mutta tuskinpa ehtivät kukkaan.

Hienoa kuulla, että kyseiset kukat viihtyvät niin hyvin.

Daalia on kaunis.

No heti haluan puhua itsestäni. Yöllä, kun tultiin, ei enää laulanut yksikään lintu.

Eikä lentänyt yksikään pörriäinen.

Mitenkäs tämän pukisi oikein sanoiksi.

Syksy. Mutta uskon, että tuossa parin tunnin kuluttua alkaa meteli. Kurjet tulevat pelloille ruokailemaan.

Ja minun aina tyytymätön mieheni sanoo, että eikö täällä maallakaan saa rauhassa nukkua.

Olivatpa muistikuvat taas niin väärässä. Eivät kiljuneet vielä suuret linnut. Västäräkit ja jopa pääskyt vielä pörräsivät. Ötököistäkään ei vielä päästy vaan sääret ovat pistoksilla kuten koko kesän ovat olleet. Ja taas histamiinit esiin. Olisko tuo kasvihuoneilmiö vai huono muisti, että syksy ei vielä tullutkaan.

No eilen sitten alkoivat kurkien aurat liikkua taivaalla. Tuosta menivät kattoja hipoen meren rantaan.
Aamulla seitsemän aikaan palasivat pelloille aterioimaan. Mies yritti varovasti herätellä meikäläistä katsomaan, mutta oli ilmeisesti liian varovainen enkä herännyt ja linnut karkasivat.
Näin se nyt vaan on, että nuo vapaat luontokappaleet eivät pahemmin odottele milloin meille ihmisille sopisi tarkkailla heidän muuttojaan.
Ehkä kuitenkin vielä viikon kuluttua ovat paikalla ja voin vähän niinkuin hyvästellä.
Tuo syysmuutto on jotenkin niin haikea. Pitäähän sitä mennä, kun täällä kuolisi kylmään ja ruuan puutteeseen.
Mutta kun niin tohkeissaan lähtevät ja aina joku jää sille matkalleen. Ei tule enää koskaan takaisin tänne Pohjolaan
pesiään rakentamaan ja sukuaan jatkamaan.

Meillä päin puhaltelee Katia. Norjassa se pahin myrsky on ollut, mutta on täälläkin kaadellut puita linjojen yli ja jonkun autonkin nakannut tieltä katolleen. Norjalaislehdestä luen että tanskanlaivat eivät kulje tänään lainkaan kun on jopa yli 8 metrisiä aaltoja. Tuskinpa kukaan haluaa sellaisilla aalloilla veden päällä ollakaan. Siirtyy tänään pohjoisemmaksi ja täällä selkeää. Nyt on kovin märkää ollutkin vaikkei yhtämittaista sadetta siltikään.

Katia on tulossa tänne huomiseksi, mutta jo tänään saimme tuulen myötä esimakua siitä.