Sienestys/Seenelkäik

Tekisi kovasti mieleni sieneen.. ajattelin uskaltaa huomenissa tuohon lähimetsään tyttären kanssa. Matkaa puolisen kilometriä umpimetsään ja polkunsa saa valita helpoimmasta päästä. Kantarelleja kuulemma jo saa, kun vain tietää paikan.
Mietin eilen tuskissani, että viimevuotinen suppilovahveroita täynnään ollut paratiisi jää käymättä, kun vauva syntyy... mutta voinhan aina lypsää maitoa, jos äitini vaikka innostuisi pikkuista hoitamaan. Saisi mummikin sitten sieniä. Kuljettajaksi ja "turvamieheksi" ottaisin sen naturellisti selektoituneen virolaisen könsikkään, jonka kanssa meillä oli viime vuonna ihana reissu juuri tuohon kyseiseen paikkaan

Eipä siitä metsäretkestä mitään tullut, kun selkä meni "juntturiin", en uskalla ärsyttää sitä millään ylimääräisellä. Mutta ei hätää kuitenkaan, sillä johan noita sieniä tosiaan saa toriltakin ostettua. Toki makunautintoa täydentäisi ruokahöyryjen haisteleminen metsän tuoksuissa raikastuneilla sieraimilla

Vähän yltiöpäiseltä kuulostikin tuo yrityksesi. Älyttömiä hintojahan niillä taitaa torilla olla. Täällä en ole koskaan nähnyt torilla muita sieniä kuin niidä kahden sortin kantarelleja. Eivät taida kaupunkilaiset täällä muiden päälle mitään ymmärtääkään. Eikö äitisi voisi kerätä sinulle hieman siellä ympäristössä missä hän asuu?

Täällä on sadellut muutamana päivänä, mutta muuten on ollut lämmintä. Viikonloppuna metsistä löytyy varmasti sieniä, joten painelkaa metsiin hyvät ihmiset. Minulle metsä on kirkko. Siellä samoilu rauhoittaa kummasti ja sienten keräily käy myös mainiosti hyötyliikunnasta. Jotkut pitävät sienistä, toiset taas eivät pidä. Minun ehdottomin ykkössieneni on herkkutatti, ruotsiksi stensop, viroksi kivipuravik. Erinomaisia sieniä mielestäni ovat myös mustatorvisieni, ukonsieni, kanttarelli, suppilovahvero ja suomumustesieni. Nämä kaikki ovat sellaisia sieniä, joita ei tarvitse ryöpätä ja niitä voi syödä vaikka raakana. Mustesieni sisältää tosin jonkin verran antabusta, joten suuria määriä mustesieniä ja alkoholia yhdessä tulisi välttää. Viime syksynä tein tosin herkullisen mustesienikastikkeen ja epähuomiossa join muutaman lasillisen punaviiniä. En kylläkään havainnut mitään erityistä outoa vaikutusta aterian jälkeen.

Ryöpättävät sienet ovat oma lukunsa. Mikään ei ole minusta niin hyvää joulun ruokapöydässä, kuin hyvin suolasienistä tehty sienisalaatti. Parhaita suolasieniä mielestäni ovat haapasienet ja karvarousku. Suolasienistä täytyy liika suola liottaa pois ja sitten minä pilkon sienet ja laitan sekaan runsaasti pilkottua sipulia,vasta rouhittua mustapippureia ja vatkattua kermavaahtoa reilusti. Ainekset sekoitetaan hyvin, eikä sen kummempia kommervenkkejä sienisalaattiin tarvita. Majoneesin jättäisin ehdottomasti pois, se pilaa hyvän sienisalaatin.

Sieniä, esim kanttarellejä ja kangasrouskuja voi myös marinoida ja ne maistuvat oivallisesti pääruoan lisukkeena.

Jep Urpo, aika hyvä sienilista sinulla ja samaa mieltä siitäkin ettei tosiaan majoneesilla saa sienisalaattia pilata. Hyvien syksyn sienien listaasi lisäisin kehnäsienen ja vaalean orakkaan jotka ovat aivan maukkaita eikä niitäkään tarvitse ryöpätä.

Nekin ovat hyviä sieniä, Sadeca. Meillä Suomessa on taas tänä kesänä ollut pahoja myrkytystapauksia. Hesarissakin oli herkkusienen tilalle kuvaan eksynyt nuori valkoinen kärpässieni, joka nuorena muistuttaa erehdyttävästi herkkusientä. Tuo valitettava virhe sittemmin oikaistiin pahoitteluiden kera. Valkoinen kärpässieni on tappavan myrkyllinen ja sen myrkkyihin Suomessakin ain silloin tällöin joku kuolee. Nyt maahanmuuttajat poimivat täällä vahingossa myrkyllisiä sieniä ja vähintään sairastuvat syötyään niitä. Tosin jotkut kantaväestöstäkin poimivat sieniä, joita eivät tunnista. Nyrkkisääntönä voitaisiin pitää, että vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistaa, pitäisi poimia.

Jokseenkin vaarattomien, mutta kiusallisten sienten joukkoon voitaisiin lisätä hiivasieni ja jalkasieni .

Ei majoneesia sienisalaattiin, ei missään nimessä!! Se "taittaa" sienistä ja sipulista terän.

Hmm.. eikös ukonsieni ole sellainen sieni, että sen voi myös sotkea johonkin toiseen? Kyseistä herkkua en itse ole koskaan poiminut, mutta tuollainen mielikuva on jostakin jäänyt.

Joskus ruskokärpäsieni on sekoitettu ukonsieneen, mutta ne on kyllä helppo erottaa toisistaan sikäli, että ukonsienessä on ruskeita laikkuja valkoisessa (vaaleassa) lakissa ja ruskokärpäsienessä laikut ovat päinvastoin, valkeat laikut ruskeassa lakissa. Ukonsieni kasvaa suureksi ja sen lakin halkaisija saattaa olla jopa yli 30 cm. Minusta ukonsieni on parhaimmillaan sellaisenaan kokonaisena voissa paistettuna hieman suolaa lisättynä(ruotsiksi stolt fjällskivling ja viroksi suur sirmik).

Meidän foorumilaiset eivät kyllä pubia tarvitsisi jos tapaaminen joskus järjestettäisiin. Mahdollisimman syvällä metsän siimeksessä oleva vaatimaton mökki riittäisi ja kunnon sienisyksy . Mahtaako foorumilla olla ainoatakaan joka ei sienistä pitäisi... ja metsässä kävelemisestäkin.
Kaltaisuus vetää kaltaisiaan vai miten se on suomeksi, ruotsalaisten; "lika dras till lika?"

Sadeca kirjoitti:

Mahdollisimman syvällä metsän siimeksessä oleva vaatimaton mökki riittäisi ja kunnon sienisyksy . Mahtaako foorumilla olla ainoatakaan joka ei sienistä pitäisi... ja metsässä kävelemisestäkin.

Ramo pitää kovasti sienistä. En vain tunne mitään muita sieniä kuin korvasienen ja punaisen kärpässienen. Korvasienistä olen joskus sata vuotta sitten tehnyt muhennosta. Mistä sitten löytyykään se mahdollisimman syvällä metsän siimeksessä oleva mökki? No Kainuusta tietysti. wink wink. Te keräätte ne sienet, minä lämmitän saunan. Hyvä työnjako.

Joo Ramo, on siellä Kainuussa mökkejä ja korpimaisemiakin. Jopa siitä mökkisaarestani isäni keräsi niin hirveät lastit sieniä että äitipuoleni toisinaan valitti ettei ehdi millään siivoamaan niin paljon, ja kuitenkaan ei sitä hommaa luottanut kenellekään muulle kun epäili ettei jokaista matoa löydettäisi.

Muikkuverkot järveen, porukat sienimetsään ja puolukkaan, Ramo saunanlämmitykseen j n e. Illasta vain sen verran punkkua grillikatoksessa että aamusta löytyisi verkonsoutajat, muikunpuhkojat ja sienten siivoajat.
Sehän olisikin jotain se. Joksikin syksyksi suunnitellan Ramo tuo homma jos ei foorumimme lasahda ja porukat kaikkoa kukin omille teilleen. Onko sinulla vielä korpimaisempi piilopirtti jossain siellä?

Sadeca kirjoitti:

Onko sinulla vielä korpimaisempi piilopirtti jossain siellä?

Itselläni ei ole tätä kerrostalokoppia kummepia piilopirttejä missään korvessa, mutta tarvittaessa sellaisen löytäminen ei liene suurikaan vaiva.

Kävin tänään metsässä etsiskelemässä sieniä. Tatteja saatiin valtavasti, mutta kaikkein järkyttävintä oli mustatorvisieniesiintymä, jonka kaltaista en ole eläessäni aikaisemmin nähnyt. Kuivattelen nyt niitä hiljaisella lämmöllä kiertoilmauunissa luukku auki. Mustatorvisienistä saa todella mainiota kastiketta ja keittoa ja kuivattuina niitä voi murskata jauheeksi ja lisätä mausteena moniin muihinkin ruokiin. Näen takuulla unia ensi yönä siitä sieniapajasta. Jos syötte lihaa, niin laittakaa kuivatuista suppilovahveroista, mustatorvisienistä tai kanttarelleista rouhittua sienijauhetta lihamureke- ja lihapyörykkätaikinaan.

Ensi vuoden syksyllä, kun suihku ja sisävessa on valmis, lähdemme kaikki yhdessä Saarenmaalle suppilovahveroita ja kanttarelleja poimimaan. Siellä riittää metsää ja korpea. Tiedän varmat paikat ja kalaakin saamme tutuilta miehiltä ja voimme itsekin mennä verkkoja laskemaan Karujärveen.

Äitini oli kerännyt minullekin mustia torvisieniä, ja jo kuivattanut ne. Sitä herkkua en ole täältä löytänyt.
Ajattelin, että kun ilmat ovat vielä lämpimät voisimme mennä vauvan synnyttyä tuohon lähelle sienipaikkaan. Vauvaa saisi pitää heti ulkona vaunuissa. Mummolan touhukas koirakin varmasti tykkäisi etsiä kantarelleja, kun kuulemma kaikki punikkitatitkin kerää lenkkeillessä ja kuljettelee niitä hampaissaan kanniskellen

Kävin tänään sienessä suomalaisten vieraidemme kanssa. Löytyi paljon sieniä, mutta kaikkein ihaninta oli metsässä samoilu. Sää oli kuin morsian eikä edes hirvikärpäsiä.
Suppilovahveroita esim. löytyi niin paljon, että illan menuu sai hienon kruunun.
Mutta, mutta pitäisi aina olla sienikirja mukana metsässä, kun on epävarma näiden sieniasioiden parissa. Minulle tuli vastaan sellainen uskomaton pläntti jotain, joka muistutti niitä suppilovahveroita. Poimin niitä jonkin verran mukaan ja ajattelin kysellä viisaammilta mitä otuksia oikein ovat.
Haapsalun Wiipuri-kohvikissa olikin sienikirjoja. Niitä sitten selailimme vieraiden kanssa. Ja voi harmitus. Sienet, jotka jätin metsään olivat nimeltään kosteikkovahveroita. Yhtä erinomaisia ruokasieniä kuin kanttarellit ja suppilovahverot.
Harmitti niin vietävästi. Sinne jäivät. Toivottavasti ensi syksynä löydän saman paikan. Ja toivottavasti eivät sienet minuun suuttuneet niin paljon, että eivät enää tulekaan tarjolle.

Siinä se nyt on.

Löysin kaapista kuivattuja tatteja. En vain muista ovatko vuosimallia 2004 vai 2005. Tuoksussa ei mitään ihmeellistä, eli kunnossa pitäisi olla.. tosin flunssan vuoksi en edelleenkään haista kunnolla. Viime vuonna niitä on viimeksi syöty ja hyviä olivat.

Kävin eilen metsässä poimimassa sieniä. Niitä on siellä vielä runsaasti ja nyt keskityin suolasienten keräämiseen. Muut keräsivät kanttarelleja, suppilovahveroita, mustatorvisieniä ja tatteja. Nuo kaikki sienet ovat oikein hyviä, mutta ne eivät minusta ole sienisalaattisieniä. Minä keräsin haaparouskuja ja karvarouskuja. Itä-suomalaisen suvun perimä vielä vaikuttaa jonkin verran minunkin ruokailutottumuksiini ja ainakin joulupöydässä pitää olla kunnon sienisalaattia, liotettuja ja pilkottuja suolasieniä, pilkottua sipulia, rouhittua mustapippuria ja runsaasti vatkattua kermaa yhteen sekoitettuina.

Virossa sieniä marinoidaan paljon enemmän kuin Suomessa. Aterian lisäkkeenä nekin ovat oikein hyviä. Marinoiduista sienistä minulle maistuvat parhaiten pienet kanttarellit (kukeseened) ja pienet kangasrouskut (männiriisikad).

Aga mina sain häid marineeritud seeni eelmisel aastal Lapis käies ühelt Sodankylä proualt. Pakkus ta neid meie viidud jäneseprae kõrvale ja andis mulle veel purgi koju kaasagi, küll olid head! Ise korjasin seal palju just neid pisikesi kuuse ja männiriisikaid marineerimiseks.
Eestis soolatakse ka palju, minugi lapsepõlves oli emal keldris alati ämbris seened soolatud, kaas oli koos kiviga raskuseks peal. Salatit tehakse siin ka just samamoodi nagu Urpo kirjeldas, aga koore asemel pannakse meil hapukoort - smetanat.
Meestel on siin ikka tavaks öelda "sada ja seened", kui on väikest pidu oodata..

Jauhoin noita kuivattuja herkkutatteja ja tein possulle kastikkeen. Maku oli moitteeton. Hyvin kuivattuina sienet siis säilyvät pilaantumatta vuosia ja nuo kyseiset tatit on kuivattu ihan vain huoneilmassa sanomalehden päällä. Sanomalehti imee sienten kosteuden hyvin ja ilma kiertää avarassa tilassa koko ajan. Aurinkoon niitä ei kyllä voi laittaa.