Kielet/keeled

Kieli on ehdoton osa kulttuuria ja mikään kulttuuri ei säily täysin omaleimaisena ilman omaa kieltä. Me elämme aikaa, jolloin miltei kaikki kulttuurit saavat vaikutteita muista kulttuureista. Näin on toki ollut aina, mutta tahti on nykyisin paljon ripeämpää, koska tämän päivän mahdollisuudet liikkua sekä fyysisesti, että sähköisesti ovat aivan muuta kuin muutama tuhat, sata jopa kymmenen vuotta sitten.

Kielten köyhtyminen ja katoaminen sukupuuttoon on minusta tämän ajan ilmiö, joka ei oikein ajatuksena ja tosiasiana viehätä. Toki kielet ovat kehittyneet ja uudistuneet aina, mutta esimerkiksi englannin kielen vaikutus muiden länsimaiden kulttuuriin huolettaa minua. Oma kieli on ydinosa omaa identiteettiä ja vaikka oppisi ja omaksuisi kuinka monta kieltä, mikä sekin on kieltämättä hieno asia, syvimpien tuntojen kieli on äidinkieli.

Itämerensuomalaisista kielistä yhden kielen äidinkielenään puhujat ovat kaikki manalan majoille menneet. Viimeinen liivinkieltä äidinkielenään puhuva 100-vuotias naine eli Kanadassa vielä 2010. On perin surullista, että tuota kaunista kieltä ei enää kukaan puhu äidinkielenään, vaikka liiviläiset ja liivin kieli olivat voimissaan vielä muutama sata vuotta sitten erityisesti Kuurinmaalla. Onneksi innostus liivinkieltä kohtaan on Latviassa lisääntynyt ja monet latvialaiset nuoret opiskelevat tuota kieltä innostuneina.

Suomen, Viron ja liiviläisten kansallislaulun on säveltänyt Fredrik Pacius. Tämä kertoo jotakin siitä, että itämerensuomalaiset kansat ovat joskus olleet yhtä ja samaa kansaa. Liiviläistenkin jälkeläisiä elää edelleen Latviassa ja toivottavasti he eivät unohda juuriaan. Liitän tähän liiviläisten kansanllislaulun sanat liiviksi ja heti perään suomeksi, niin voitte halutessanne tutkia, kuinka lähellä suomen ja viron kieliä tuo toivottavasti uudelleen elpyvä kieli on.


Min izāmō

Sanat liiviksi

Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus rāndanaigās kazābõd
vel vanād, vizād piedāgõd.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!

Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus lāinõd mierstõ vīerõbõd
un rāndan sūdõ āndabõd.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!

Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus jelābõd īd kalāmīed,
kis mīer pääl ātõ päävad īed.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!

Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus kūltõb um vel pivā kēļ
- min amā ārmaz rāndakēļ.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!

Sanat suomeksi

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ rannan ääress’ kasvavat
viel wanhat, viisaat petäiköt.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ laineet merest’ vierivät
ja rannall’ suuta antavat.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ elävät kalamiehet,
jotk’ merellä ovat päivät, yöt.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!

Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ kuuluu vielä pyhä kiel’
– mun oma armas liivinkiel’.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!

Jotkut tahot vastustavat ankarasti ruotsin kielen pakollista opetusta Suomessa. Nykyisin ruotsin kieli kuuluu pakollisena oppiaineena peruskoulujen suomenkielisten lasten opinto-ohjelmaan monen muun pakollisen aineen kanssa. Vain ruotsin kielen yhteydessä käytetään etuliitettä -pakko. Suomen peruskouluissa ruotsin kielen opinnot voi aloittaa aikaisintaan kolmannella luokalla A1-kielenä tai viimeistään seitsemännellä luokalla B1-kielenä. Ruotsin B1-kieleksi valitsee 85 % peruskoululaisista. Äidinkieltään ruotsia puhuvat joutuvat opiskelemaan "tvångfinskaa" samalla tavoin, mutta ruotsinkielisistä lapsista valitsee suomen A1-kieleksi.

Minusta edes välttävä ruotsin kielen taito kuuluu Pohjoismaissa yleissivistykseen ja erityisesti Suomessa, koska maamme on kaksikielinen. Koululaiset itse eivät tunnu karsastavan ruotsin kieltä niin paljon kuin heidän vanhempansa tekevät http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=201201114403 . Mitä enemmän kieliä osaa, sitä helpompaa on ymmärtää muitakin kulttuureja kuin omaamme.

Olin tänään Eesti-Majas kuuntelemassa Kihnun saaren terveisiä suomalaisille.
Saari on minulle ennestään tuntematon. Elokuvien tekijä nimeltään Mark Soosaar, on myös joku parlamenttimies,
näytti uskomattoman herkkiä kuvia Kihnun vieressä lepäävältä Manijan saarelta.
Hän on vuosikausia kuvannut noita kahta saarta. Elää itse siellä Manijan saarellla.

Olen vieläkin ihan herkistynyt. Sellaista aitoutta ja ihmisten rehellisyyttä on ollut varmaan vaikea kuvata.
Hänkin käytti tuohon kuvaamiseen neljä vuotta. Tuntuu hassulta, että se esitys, jonka näin oli maailman ensi-ilta.

Minä vastustan pakkoruotsia. Sille ei oikeastaan ole muuta perustetta kuin vanha miehitys, kun tuon ruotsinkielisen väestön prosenttiosuus on niin mitätön.. Miten mahtaa Virossa olla? Pitääkö kouluissa opiskella pakolla venäjää, koska historia oli mitä oli? Kuinka virolaiset sellaiseen suhtautuvat?

Ruotsinkielen pakolliseen opetukseen suunnatut varat voisi käyttää toiseen, aikaisemmin alkavaan valinnaiseen kieleen, jotta valita voisi vaikka venäjän. Venäläiset ovat käsittääkseni jo suurin turistiryhmä Suomessa. Heillä on täällä loma- ja kakkosasuntoja. Venäläisten kanssa käydään kauppaa. On venäläis- suomalaisia yhteistyöhankkeita. Venäjää puhuu maailmassa miljoona ziljoonaa ihmistä.. miksi siis ruotsi??

Nykyisinhän ruotsin kielen voi valita B1-kieleksi viimeistään seitsemännellä luokalla. Joissakin kouluissa opetetaan venäjää ja sen voi valita jo ennen ruotsia. Minusta ruotsin voisi jättää vieläkin vähemmälle huomiolle ainakin Itä-Suomessa ja keskittyä enemmän venäjän opiskeluun.

Virossa venäjän kielen opiskelu oli pakollista Neuvostoliiton aikaan, muttei tietääkseni enää. Viron koululaisista 80 % valitsee ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi englannin.

Lähes kaikkiin kieliin levinneen sanan haloo muunnosten alkuperä löytyy Unkarista. Monipuolinen tiedemies ja keksijä, mm. Pariisin puhelinverkoston kehittäjä ja puhelinsanomalehden luoja Tivadar Puskás kokeillessaan puhelinyhteiden toimintaa 1877 sanoi kuullessään äänen puhelinvastaanottimestaan unkariksi hallom (suomeksi kuulen). Toisessa päässä ollut keskustelukumppani kysyi hallod (suomeksi kuuletko). Tästä puhelinkeskustelusta sai alkunsa tapa vastata puhelimeen haloo. Tosin Suomessa puhelimeen vastataan harvemmin haloo kuin monissa muissa maissa. Täällä puhelimeen vastaaja useimmiten esitteleekin itsensä nimellään, mikä minusta onkin kohtelias tapa.

Puolalaiset käyttävät haloota useammin puhelimeen vastatessaan puolankielistä sanaa słucham, joka tarkoittaa suomeksi kuuntelen. Italialaiset puolestaan haloon sijasta sanaa pronto, joka on suomeksi valmis. Kuitenkin myös noissa maissa puhelmessa käytetään myös haloo-sanaa.

No Eestis vastatakse telefonile vaid "jaa" või "kuulen" või kui nähakse tuttava numbrit kohe tervitatakse nimepidi või napilt "räägi".. Isiklikult võõrale numbrile vastan alati " tere Agnes kuuleb.."

Tämä on ikävää, mutta niin totta. Pienet kielet tuntuvat kuolevan lähes kaikkialla, missä paineet pääkulttuurin, pääkansan ja pääkielen dominoimiseen ja pienten kulttuurien tuhoamiseen vallitsevat. Liivin kieltäkään ei enää puhu kukaan äidinkielenään.

Pieneten kielten harrastus je elvytys Venäjällä on alkanut, mutta valitettavasti tohdin epäillä, onnistuuko se. Karjalan kielen puhujista jo puolet on kadonnut muutamassa vuodessa ja loputkin identiteetiltään karjalaiset taitavat sulautua venäläisiin, jos he eivät muuta esimerkiksi Suomeen. Vuonna 2002 karjalaa osasi 5288 henkilä ja 2010 vain 25605. Vepsän kieli on näinvettymässä sukupuuttoon. Vepsän kielen taitajia oli vielä 2002 5753 vuonna 2002; 2010 enää 3613. Suomen kielen osaaminen on säilynyt Venäjällä hiukan paremmin: 2002 suomea osasi 51891 ihmistä ja vuonna 2010 38873.

Onneksi virolaiset ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa ja kielensä kovienkin paineiden ja sorron alla. Jos oma kieli katoaa, niin siinä samassa oma etninen identiteettikin häviää tai ainakin muuttuu perusteellisesti.