Kiukunpurkausketju

Näinhän se on, ja pitääkin olla. Kun huomaavat, että vain omaan itseensä voi luottaa, ovat onneksi jo aikuisia. Kuitenkin sanon näin, että mitä myöhemmin tottuvat vastoinkäymisiin, sitä vaikeampi niistä on toipua ja jatkaa eteenpäin. Minun lasteni elämä ei ole ollut prinssien ja prinsessojen elämää, vaan enemmän sitä oikeaa elämää. Pärjännevät varmaan sitten, kun joutuvat taistelemaan omien asioidensa kanssa yksin. Unelmia ja haaveita heillä on, niitä toteutuneitakin. Antaa siis äidin marista vielä itsekseen

Kun nyt sitten päätin, että Pikku-Emilia on tärkeämpi kuin minun muut juttuni, niin rupean hoitamaan tätä nuorta neitiä marraskuussa. Puoli vuotta lapsen ja hänen isoäitinsä yhteiseloa. Uskon, että se on sitä mitä minä voin antaa pienelle.
Eikä tämä ole mikään uhraus vaan lahja myös minulle. Koskaan myöhemmin en voi olla niin tärkeä minun pienelle lapsenlapselleni kuin nyt.

Todella arvokas päätös tuo aliel! Varmasti olet aivan oikeassa noissa arvioinneissasi ja tulet nauttimaan täysin siemauksin Emilian seurasta ja tyttönen onnellinen kun saa olla mummun kanssa päivät pitkät. Onneksi olkoon aliel!

Kiitos sinulle rakas Sadeka. Kirjoitin tapani mukaan ihan väärään paikkaan. Mutta sinä tiesit mitä tarkoitan.

Tämä nyt olisi kuulunut foorumikeskusteluun, mutta olin niin hämmentynyt, että en jaksanut etsiä. Minulla on tapana tulla tänne foorumiin jonkun linkin kautta sähköpostissa. Nyt ei mikään toiminut. Tuli pelkkiä mainoksia. Jotenkin tänne pääsin ja ihmettelen moista. En usko, että minut olisi diskattu joukosta. Eli oli vaan joku ihme häiriö.
Nyt olen muuttanut Viroon ja tulee viikkoja, että olen täällä ihan yksin. Papukaija tosin yrittää lievittää yksinäisyyttäni.
Minusta siis varmaan kuuluu. Päivät nyhtämässä puutarhassa ja iltaisin kommunikoimassa esimerkiksi teidän kanssa. KIVAA!

Ei sinua ole täällä kukaan dissannut. Kirjoita osoite ylös, että varmasti pääset tänne halutessasi. Siis http://www.periferia.biz/ tai ihan vaan periferia.biz . Tuo biz tarkoittaa bizarria .

Aliel. Sekä Taunolla että minulla on ollut näitä foorumille tulon ongelmia. Vaihdapa tämä osoite sinne kirjoihisi niin pääset kai ilman ongelmia sisälle.

https://periferia1.palstani.com

Se osoite missä on biz-pääte näyttää toimivan miten tykkää, silloin tällöin. Pääsin sillä päivällä sisälle, kirjoitin kommentin, mutta kun se piti lähettää niin taaskaan ei ollut yhteyttä. Aika harmillista kun kukapa nyt jaksaa kahteen kertaan kirjoittaa samaa kommenttia, ei ainakaan pidempää.

Hehhheh. Näköjään Urpo on jo tarjonnut sitä biz-osoitetta. Kirjoita ylös kumpikin. Minulla tuo biz reistailee.

Voi sinua harhaopettaja. Joskus osuu ihan nappiinkin. Enköhän tässä pärjäile.

No eiköhän. Mutta sieltä Itä-Viron reissulta jäi paljon kertomatta.

Kiukuttaa, kun on tällaiset ilmat ja maalla on vielä lämpimämpää, eikä pääse lähtemään lomalle. Minusta johtumattomista syistä alkuviikon työvuorot ovat peruuntuneet ja olisin aivan hyvin voinut mennä muiden mukana maalle ja perua itse perjantain ja lauantain työt. Nyt ei enää muutaman päivän takia viitsi ja teen nuo suhteelliset pitkät työvuorot joka tapauksessa pois jaloista kuljeksimasta.

Minua tässä lähinnä kiukuttaa tuo hirveä helle. Olisi niin paljon töitä tuolla ulkona, mutta ei siellä voi olla.
Puoli tuntia ulkona ja perään tunti sisällä viileässä. Tänään lähden kaupunkiin, kun autossa on ilmastointi.

Käytän mobiilia, sillä pikkumies sekoitti tietokoneen aamulla. Hankalaa ja kettumaista!

Voi aliel lähetä tänne meillekin helle. On satanut ja paistanut vuorotellen koko elokuun.
Oikeastaan ei ole ollut oikein kesää ollenkaan.

Minua kiukuttaa kun en saa "chattiohjelmaa" MSN:ää enää toimimaan, se toimi hyvin
entisessä koneessa. Nyt on toinen ohjelma joten luulen että se johtuu siitä.
En voi enää suoraan keskustella poikani kanssa pitää vain lähetellä mejlejä tai soittaa.

Tylsää

Kovalevy on paskana. Koitan saada takuuhuoltoon, sillä kone ei ole vielä täyttänyt vuottakaan.

Ärrinmurrin

Almalla on kovalevy paskana, minulla auto. Ajoin eilen töihin mennessäni kolarin Helsingin Vallilassa. Syy oli minun, koska Suomen lain mukaan perään ajaja on aina syyllinen. Virolaisten miesten auto teki äkkijarrutuksen keltaisissa valoissa, vaikka viereisellä kaistalla kaikki muut ajoivat vielä liikennevaloista läpi. Jarrutinhan minäkin, mutta märällä asfaltilla suhteellisen raskas auto lähti liukumaan ja rysähti Volvon perään sillä seurauksella, että Volvon takaikkuna hajose ja tavaratila painui kasaan. Ei minunkaan autollani tällä hetkellä voi ajaa. Minulla on ollut ajokortti jo reilusti yli 30 vuotta ja tämä kolari oli ensimmäinen.

Hyvää tuossa kolarissa oli se, ettei kukaan loukkaantunut, virolaiset miehet olivat erittäin asiallisia ja minulla on autossa täyskasko. Puhuin miehille viroa ja he luulivat minua aluksi virolaisiksi. Hyvää on myös se, etteivät poliisit ehtineet paikalle, koska virolaisilla oli kiire satamaan. Poliisi olisi todennäköisesti mätkäissyt minulle sakot paikan päällä. Kirjoitimme tapahtuneesta vapaamuotoisen paperin ja miehet pyrkivät korjauttamaan autonsa Virossa ja tulevat takaisin ensi sunnuntaina mahdollisen laskun kanssa, jonka lähetän vakuutustoimistoon. Toivottavasti se kelpaa, sillä moni vakuutusyhtiö kelpuuttaa usein vain tiettyjen sopimuskorjaamoiden laskut.

Huhhuh Urpo, eipä tosiaan mikään mieltä ylentävä tapahtuma.
Juuri nuo tuollaiset liikennevaloissa äkkijarrutukset ovat niitä ikäviä juttuja ja nyt tarkoitan kyllä näitä virolaisia. Ruotsissa oli joitain vuosia sääntö että keltaisia valoja päinkin ajavia sakotettiin. Se sai hirveästi aikaan lisää kolareita juuri ihmisten epävarmuudella ja äkkijarrutuksilla ja otettiin sitten pois ja siirryttiin entiseen käytäntöön missä saa ajaa keltaisia päin.

Juuri kaupunkiliikenteessä yritetään aina toimia niin ettei jonoja syntyisi ja että mahdollisimman moni ehtisi risteyksestä läpi. Vaikka välimatkat ovat lyhyet niin silti sitä on pakko luottaa siihen ettei mitään hullun jarrutusta kukaan tee. Ei saisi muuttaa mieltään tuolla tavalla kesken kaiken. Ilmeisesti tuo virolainen oli ennestään vieraassa paikassa eikä ehtinyt kokonaiskuvaa tilanteesta saada. Voihan olla että juuri se risteys Vallilassa olikin sellainen missä kumpikin kaista piti reipasta vauhtia yllä ja niin se vain on että ei sitä osaa varautua koska se toinen kaistakin jatkoi vain eteenpäin.
Harmin paikka!

Harmillinen tapaus todella Urpo! Onneksi ei kuitenkaan itsellesi tai virolaisille käynyt pahemmin, peltihän on sentään vain peltiä ja lasi lasia, vaikka ymmärrän hyvin jos potuttaa rahanmeno.

En tiennytkään että tuo keltaisen valon sääntö on poistettu, hyvä kun informoit, Sadeca! Muistan kun se tuli, ja pidin silloin tuota muutosta täysin älyttömänä, periaatteessahan käytäntöön tuli "kaksi eriväristä punaista valoa" kun molemmissa päti sama sääntö.

Nyt juuri olisi tosin tiedettävä kaikki säännöt, mitkä ovat ajankohtaisia ja mitkä eivät, sillä opetan parhaillaan poikaani ajamaan autoa...

Liikenteessähän voi tulla tarve sille äkkipysähdykselle milloin vain. Vaikkapa jos pikkulapsi tipahtaa jalkakäytävältä ajoradalle. Tai ihan mitä tahansa voi sattua. Siksi laki minusta on tässä suhteessa hyvä. On aina perässä ajajan vastuulla olla valmistautunut tarvittaessa pysäyttämään ajoneuvonsa. Vahinkoja tietysti sattuu kelle hyvänsä. Yleensä sitä ei äkkijarruttajan syyksi pysty millään vääntämään. Kukapa nyt huvikseen äkkijarrutuksia jonossa tekee.

Onhan se ihan totta mitä sanot Ramo ja ilman muuta oikein että on velvollisuus huolehtia vauhdista ja välimatkasta ja että on syyllinen jos ajaa toisen perään. Ilman sitä sääntöä tulisi vaikka mitä selittämistä ja mukavaa ei ole jos toinen ajaa perseessä kiinni.

Tauno. En ole tarkastanut tuosta keltaisten valojen ajosta itse säännöistä enkä virallista tietä kuullut, mutta parikin eri kertaa lukenut ihmisten kiittelevän sanoin "onneksi se täysin hullu säännös älyttiin ottaa pois" puhein ja käytännössä nähnyt että ei ole ollenkaan yhtä hermostunutta se risteyskulttuuri enää kuin silloin yhteen aikaan ja että keltaisissa ajetaan niin kuin iät ajat on ajettu että kauempana olevat valmistautuvat pysähtymään mutta melkein kohdalla olevat jatkavat matkaansa poliiseja pälyilemättä.
Siispä olen vain minäkin jättänyt sen turhan jännittämisen ja luottanut että niin se nyt sitten on kuin sanovat. Joskus vuosi sitten siitä vasta minäkin kuulin. Tarkista ihmeessä netiltä tuo jotta opetat poikaasi oikein.

Onpas Urpollakuitenkin ollut tuuria, kun ei kukaan retkauttanut niskojaan. Sellainen vaiva kun saattaa kiusata hyvinkin pitkään. Vakuutuksissa on se hyvä puoli, että liikenneturmaakin ne vakuutusyhtiöt selvittelevät keskenään alkuselvityksen jälkeen, eikä tavallisten ihmisten siihen soppaan enää tarvitse puuttua.. vai olenko ihan väärässä?

Vien koneeni huoltoon jahka ehdin. Takuuseen sen varmaan saa, eli nuoren koneen äkillisesti simahtanut kovalevy on todennäköisesti ollut susi jo tehtaalta lähtiessään. Nyt käytän vanhaa kuumuvaa paskaa, joka simahtelee itsekseen, ja jonka näppäimet eivät meinaa toimia..

Alma kirjoitti:

Vakuutuksissa on se hyvä puoli, että liikenneturmaakin ne vakuutusyhtiöt selvittelevät keskenään alkuselvityksen jälkeen, eikä tavallisten ihmisten siihen soppaan enää tarvitse puuttua.. vai olenko ihan väärässä?

Minulla on yksi kokemus liikenne onnettomuudesta jossa jouduin tekemisiin vakuutusyhtiön kanssa. Homma hoitui tosi hyvin vaikka olin noviisi asioiden käsittelyssä. Muuan urpo peruutti parkkiruudusta kylkeeni. Vaihdoimme yhteystietoja ja minä vein autoni vaurion arvioitavaksi korjaamoon. Korjauksen hinnaksi arvioitiin vähän yli tuhat euroa. Soitin kylkeen peruuttaneelle ja kerroin tämän ikävän uutisen. Puhelimessa hän kieltäytyikin tunnustamasta syyllisyyttään ja tarjosi minulle korvaukseksi sata euroa. Syyksi tähän hän kertoi että hänen mielestään vikaa oli minussakin.

Soitin omaan vakuutusyhtiöön kysyäkseni neuvoa. Kuvailin onnettomuuden ja he väittivät sen perusteella vastapuolen olevan syyllinen ja kehottivat minua ottamaan yhteyttä vastapuolen vakuutusyhtiöön. Näin teinkin. Siellä pyydettiin lähettämään korvaushakemus josta ilmenee vastapuolen tiedot sekä piirretty kartta onnettomuustilanteesta. Pari viikkoa siinä meni mutta rahat ja lupa korjaukseen tulivat. Vakuutusyhtiö siis maksoi vaikka heidän asikkaansa ei tunnustanutkaan syyllisyyttään. Olin todella tyytyväinen vakuutusyhtiön toimintaan asiassa. Minun ei tarvinnut tapella vastapuolen kanssa.

Minua ei oikeastaan eilenkään ihmeemmin kiukuttanut. Työmatkoja tosin auton puuttuminen hankaloittaa, mutta julkisen liikenteen käyttäminen kuormittaa vähemmän luontoa, vaikka iltaisin ja öisin matka-aika saattaa venähtää jopa tunnilla. Soitin päivällä vakuutusyhtiöön ja siellä asiat tuntuvat hoituvan hyvin. Virolaiset saavat korjauttaa autonsa Virossa, jos ehtivät ja jos eivät ehdi, vakuutusyhtiöni maksaa korjauksen Suomessa. Oman autoni korjauksesta joudun maksamaan omavastuuosuuden, joka on 150 euroa. Ei siis ollut kovinkaan kallis paukku. Tosin luultavasti bonukset putoavat kahdeksi vuodeksi 70:stä prosentista 50:een prosenttiin, mutta sekään ei tässä konkurssissa ole mikään suuri rasite. Nuo prosentit ovat alennusprosentteja vakuutusmaksusta.

Minua kiukuttaa tällaiset uutiset: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/tilipusseihin-pamahti-rahaa-6-enemman/art-1288413576962.html . Ei niinkään se, ettei minun palkkani ole noussut kuutta prosenttia, vaan toimittajien leväperäisyys lehtiartikkeleita laatiessaan. Tuosta uutisesta saa helposti käsityksen, että suomalaisten palkat oat nousseet keskimäärin 6 %. Näin ei suinkaan ole, vaan kysymys on palkkasumman noususta. Se tarkoittaa sitä, että palkkoja on kokonaisuudessaan maksettu tuo 6 % enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Työllisyyden parantuessa palkansaajia on tullut lisää, mutta palkankorotukset ovat olleet 1-3 % ja nuokin pienet korotukset tarkoittavat sitä, että reaaliansiot ovat tosiasiassa laskeneet.

Meillä näkyy olleen tyytyväistä porukkaa viime kuukaudet Minua ärsyttää joka siunaaman Uusi Vuosi se into, jolla pitää aloittaa rakettien paukuttelu jo pari päivää ennen h-hetkeä. Tänä iltana on pauketta kuulunut taannehtivasti, ja kauhulla odotan ajankulkua siihen, että koittaa tulevan vuoden ensimmäinen vuorokausi. Inhoan sitäkin, ettei kaupungissa uskalla mennä pienen lapsen kanssa yhtään mihinkään, ja hän on liian pieni ampumaan kanssani raketteja. Möllötämme sitten kotona ja kuuntelemme kuinka ikkunat helisevät.

Ollaankos siellä Tampereella ihan periferiassa. Helsingissä ei kukaan vielä metelöi ja poliisisetä valvoo miten ammuksia räjäytellään. Pikkupoikien papaatit ovat oma lukunsa. Mitään niin jännää ei keksi iskäkään kuin papaatit pihatiellä.
En halua, että kukaan menettää näköään tai että poliisi joutuu suitsemaan ilotulitusta, mutta senhän pitäisi olla hieno juttu.
Italiassa Sorrentossa paukuttelu alkoi jo hyvissä ajoin. Raketteja ammuttiin kaduilta, parvekkeilta, katoilta ikkunoista, ihan mistä vaan. Kuka hyvänsä olisi voinut kuolla rakettiin. Ei siellä välitetty. Autojen varashälyttimet huusivat samaan kuoroon. Ne kun kaikki laukesivat rakettien paukkeeseen.
Mutta Italiassahan on muutakin mätää. Kerroinpahan kuitenkin.