Kiukunpurkausketju

No on tuossa Urpon huusholliin onnettomuutta ihan tarpeeksi kun se kuivattajakin saa siinä hurista varmaan viikon verran. Ei meilläkään sitä allasta tullut hankittua kun ei tullut koneen mukana 6 vuotta sitten.

Eilen töihin mennessä räsähti auton ikkunaan kananmunan kokoinen kivi. Ties mistä tulikaan kun ketään ei ajanut edelläni, vastaantulijoita kyllä oli. Kolme senttiä halkaisijaltaan oleva reikä siihen tuuulilasiin tupsahti ja yläpuolelle vielä toinen pieni jälki.
Muistin että tuossa ihan 3 kilometrin päässä asuu auton ikkunoita korjaava saksalainen mies. Niinpä ohjailin päivällä sinne. Mies oli muualla töissä mutta vaimo syynäsi lasin ja sanoi ettei sitä voi korjata vaan on tilattava uusi. Menin sinne uudestaan kun mies oli tullut kotiin. Tilattiin tuulilasi ja lupasi vaihtaa sen kotonaan lauantaina. Noin 120 euroa vain omavastuu että ei mikään hirveä katastrofi.
Ihan hyvä mieli tuli kun asia järjestyy noin lähellä ettei tarvitse päiväksi lähteä kuluttamaan aikaansa kaupungille ja odottamaan sen tiivistysliiman kuivumista 4-5 tuntia. Hän lupasi ajaa minut kotiin, tuoda auton sitten illalla ja minä taas puolestani ajaa hänet kotiin.
Vaikka mitä sattuisi niin se kenkutus laimentuu kummasti kun tapaa sen tyyppisiä ihmisiä kuin tämä pari. Kummallakin heillä oli vielä ruotsinkieli hiukkasen hattaraa mutta kyllä se silmiinpistävän välitön ja seurallinen tapa esiintyä korvasi sen hyvinkin ja tuli rupateltua paljon muutakin kuin autohommia. Jotkut ne vaan sopivat noihin ammatteihinsa....

Mihin sitä astianpesukonetta tarvitaan? Tiskiharja käteen vaan ja huiskis . Ei tule suuria vesivahinkoja ja vedenkulutuskin on pienempi...

No, yhden ja puolen hengen taloudesta käsin on helppo viisastella. Mutta itse en kaipaa tiskikonetta ollenkaan.

Vaikka tämä oikeastaan kuuluu tuonne Päivän ilot ketjuun niin on kuitenkin jatkoa edelliseen viestiini täällä joten laitan tänne.
Saksalainen Claus joka oli vaihtanut autooni tuulilasin kävi hakemassa minut kotoa. Kun oli niin mukava mies niin annoin Ruotsin satasen (noin 9 euroa) yli sen mitä laskussa seisoi. Claus oli iloinen huomioinnista.

Saatuani avaimet menin autolleni. Voi pyhä sylvi! KOKO AUTO OLI PESTY PÄÄLTÄ JA SISÄLTÄ!!! Siis imuroitu ja rätillä pyyhitty sisältä ja ikkunatkin pesty sisältä myös! Asfalttipilkutkin oli pois ja koko auto kiilteli. Saksalaisella tarkkuudella tehty täydellinen siivous! Ei samperi siellä ollut pölynhiukkastakaan missään. Kuskinpaikan viereisellä istuimella oli kaksi paperilla päällystettyä karkkia ja Clausin muovinen käyntikortti.

Onhan niitä toisinaan minunkin tielleni sattunut viimeisen päälle miellyttäviä palveluammateissa olevia ihmisiä jotka ovat tehneet hyväkseni hieman ylimääräistäkin, mutta en kyllä vielä tähän päivään mennessä tällaista yllätystä ole kokenut!
Nyt vähän jopa hävettää ja ajattelen että olisin antanut vielä enemmänkin ylimääräistä jos olisin edes osannut aavistaa tuon.

No Claus paljasti olevansa facebookilla joten käyn kyllä ainakin siellä kiittelemässä.

Hieno juttu! Odotusten ylittäminen on aina se juju, jolla saadaan asiakas tyytyväiseksi ja haluamaan ko. palveluja toistekin. Toiset osaavat tuon konstin paremmin kuin toiset, liian usein mennään palvelualalla juuri rimaa hipoen. Yllättäen muuten juuri autonkorjaajat, he joilta sitä ei osaisi odottaakaan, joskus osaavat todella yllättää. Ehkä juuri siksi se tuntuukin niin mukavalta. Silloin kun odotukset eivät ole suuret, pienikin ylimääräinen huomiointi tuntuu isolta. Sinä tosin sait todella extra-kohtelun .

Nyt tuntuu tosiaan siltä, että mihin sitä astianpesukonetta oikein tarvitaan. Meillä lähinnä siihen, että astioiden tiskaaminen on minulle jostakin syystä kaikkein vastenmielisintä kotityötä. Kaikkea muuta teen kyllä vaihtelevalla antaumuksella, useimmiten pakon sanelemana.

Tänä aamuna täällä kävi kosteuden mittaaja. Koko olohuoneen parketti menee uusiksi, koska samanlaista parkettia ei enää tehdä. Samaan syssyyn joudutaan ruokailutilan ja tähän muuhun tilaan yhteydessä oleva eteisen parketti uusimaan. Keittiön ja olohuoneen välinen seinä puretaan osin ja tiskialtaan ja koko sen tason kaapisto ja lattialistat uusitaan. Ensin tehdään purkutyöt ja sitten lattia kuivataan puhaltimilla usean päivän ajan ja vasta sitten päästään uutta rakentamaan. Olohuoneen koko seinän levyinen kirjahylly täytyy purkaa ja muutkin tavarat ja huonekalut siirtää muihin huoneisiin.

Onneksi taloyhtiön vakuutus maksaa ja yritän saada remontin alkuun viikolla 42, jolloin olemme maaseudun rauhassa. Kyllä sitä remontti-iloa kuitenkin jatkuu senkin jälkeen, mutta pääasia on, että homehaittoja ei pääse syntymään. Tuleehan tänne sitten melko paljon uutta lattiaa ja keittiön kaapistoa.

Asiakaspalvelu jota olen saanut eri paikoista viime aikoina alkaa pikku hiljaa viemään hermot. En oikein tiedä mistä päästä tämän vitutuksen purkamisen aloittaisi. Olen joutunut asioimaan aika paljon pienkoneiden huoltopalveluiden kanssa. Uskomatonta miten tässä kaupungissa ne kaikki tuntuvat olevan ihan perseestä. Varsinaiset huoltotyöt tekevät jotenkuten mutta rankasti nyppii se kun lupauksia ei pidetä.

Kesällä tilasin tällaisesta liikeestä pakettiauto kyydin mopedille. Mopedi oli siinä kunnossa ettei sitä voinut ajamalla viedä huoltoon. Itse en omista sopivaa kuljetuskalustoa. Mopo luvattiin noutaa loppuviikosta. Ei noudettu. Sitten luvattiin noutaa seuraavalla viikolla. Ei noudettu. Seliteltiin että kun "olen tässä yksin niin en ole joutanut, kyllä se haetaan." Ei ole haettu vaikka aikaa on mennyt jo kolmisen kuukautta. Monta perkeleen puhelinsoittoa meni hukkaan.

Sain lopulta mopon korjattavaksi toisessa liikkeessä. Sinnekin piti soittaa monta kertaa ja lopulta käydä paikan päällä kerjäämässä kontallaan sitä kyytiä. Saatana että otti hermoon. Lopulta hakivat ja korjasivat. Samalla ilmeni että mopon nopeusmittarin vaijeri on katkennut eikä nopeusmittari toimi. Sovimme että tilaavat uuden niin käydään sitten asennuttamassa se paikalleen. Tästä on kulunut nyt kolme viikkoa eikä ole mitään kuulunut. Olen sata varma että kun soitan sinne tällä viikolla niin vaijeria ei ole tilattu.

Meille on tulossa myös toinen upouusi mopo. Sen pitää tilata ja odotteluun menee aikaa 2 - 3 päivää. Tämä siis vielä kolmannesta liikkeestä. Tämä lupaus piti. Mutta kun menin noutamaan upouutta kulkupeliä selvisi että laite ei olekaan se jonka tilasin. Täysin väärä malli. Ei muuta kuin käskin laittamaan takaisin ja tilaamaan sen oikean. Nyt odottelen jännittyneenä josko tuo tulisi.

Syyskuussa tuli autooni peltivaurio. Syyskuun alkupuolella selvittelin sitä vakuutusyhtiön kanssa. Pyysivät selvityksen onnettomuudesta. Kertoivat että käsittelyyn menee aikaa kaksi viikkoa. Nyt on mennyt jo yli neljä. Soitin kysyäkseni mikä saatana siellä maksaa?! Asiaa hoitavaa henkilöä en saanut puhelimeen. Lupasivat soittaa. Perkele.

Nyt sitten. Sokerina pohjalla sähkömies. Tarvitsen kodissani sähkömiestä tekemään pieniä johtojen vetämisiä, pistorasioiden viettoa ynnä muuta. Soitin sähkömiehelle jota minulle oli suositeltu. Sovimme ajan jolloin hän tulee käymään ja tekemään arvion. Se aika oli eilen aamulla klo 8.00. Ukko ei tullut eikä soittanut. Soitin itse tänään ja kysyin syytä. Sanoi unohtaneensa koko jutun ja oli kovin pahoillaan. Sovimme uuden ajan jota hän itse ehdotti. Tänään illalla klo 20.00 Kello on nyt 20.40 ja arvatkaa onko sähkömiestä näkynyt? Miten perkeleessä voi asiat olla näin vaikeita?

Nyt riisun päällystakkini ja menen hakkaamaan päätäni seinään. Olen istunut töistä tultuani päällystakki päällä 50 minuuttia kun olen odottanut sitä saatanan sähkömiestä päästäkseni ulos näyttämään hänelle tulevaa työmaata. Kun ei tule niin ei tule.

Ei voi muuta kuin tosiaan ihmetellä tuota kaikkea mitä kerrot Ramo. Hirveän röyhkeää peliä joka puljulta joista kerroit.
Jos se asumasi olisi niin pieni kaupunki ettei mitään kilpailua olisi niin sitten olisi kai varaa "unohtaa" lupauksensa asiakkaalle, mutta kun ei se ole. Eikö netillä ole mitään mustaa listaa firmoista jotka ovat hävyttömän huonoja asiakaspalvelussaan? Jos sellainen olisi niin sinne nuo kertomukset ja firmojen nimet.

Edes huolimattomuuden syyksi ei noita voi pehmentää vaan suoranaiseksi tahalliseksi piittaamattomuudeksi. Kyllä se vain vieläkin on niin että puhesopimuskin on sopimus ihan juridisestikin mutta vaikeaa todistaa. Kannattaisikohan sinun Ramo hankkia jonkinlainen kapine mihin kaikki puhelimessa sovitut asiat tallentaisit.
Mitenhän tuollaiseen on päädytty, missä vika? Ennen vanhaan voi ihmisen sanaan luottaa, nyt se on vähän niin ja näin.

Joo...eihän se ärsytä niinkään jos firma ei pysty jotakin asiaa tekemään tai hoitamaan. Sehän se ottaa hermoon niin vietävästi että lupaillaan turhia. Tuo yksikin konekorjaamo ei ole ikinä ikinä ikinä soittanut minulle vaikka jos kuin monta kertaa ovat luvanneet eri asioissa. Aina se on lopulta pitänyt itse soittaa ja kysyä missä mennään. Vastaaja taas ei yleensä muista ollenkaan mistä minä puhun. Se on aika käsittämätöntä.

Se sähkömies tuli kuitenkin tunnin myöhässä. Sanoi että meni työmaalla vähän pitempään. Oli oikein joviaali ja mukava mies ja lupasi tehdä tarvitsemani sähköhommat puoli-ilmaiseksi. Siltä osin jäi oikein hyvä mieli. Olisi se silti voinut soittaa että myöhästyy. Kun mitään ei kuulu niin hermot siinä uhkaa mennä. Varsinkin kun se tapahtuu jo toisen kerran peräkkäin.

No johan on epäonnea Ramolla. Nämä kertovat selvästi, että yrityksillä on niin paljon töitä ettei ole tarvetta pitää kiinni asiakkaista ja yrittää pitää annettuja lupauksia. Jos olisi puutetta työstä, olisi jokaisesta koitettava pitää kynsin hampain kiinni asiakassuhteen säilyttämiseksi. Jo yhdessäkin pieleen menneessä asiassa oli tarpeeksi kerrallaan, mutta jos alkaa kertymään useampia päällekkäin niin hermothan siinä menee rauhallisemmallakin. Ylipäätään ihan yksityiselämässäkin on ärsyttävää ettei lupauksista pidetä kiinni ja tapaamisiin ei tulla silloin kun on sovittu. Jotkut ihmiset ovat niin suurpiirteisiä, etteivät edes ymmärrä kuinka paljon harmitusta saavat aikaan.

Olivia kirjoitti:

Ylipäätään ihan yksityiselämässäkin on ärsyttävää ettei lupauksista pidetä kiinni ja tapaamisiin ei tulla silloin kun on sovittu.

Sanovat että horoskoopistani johtuu pikkutarkkuuteni sovituista tapaamisista kiinni pitämisessä. Minä en odottele yleensä kahta minuuttia kauempaa jos toista osapuolta ei näy täsmälleen sovittuna aikana. Joskus vain on pakko odottaa jos tapaaminen ja asia on itselle tärkeä. En tiedä onko se horoskoopista kiinni mutta lupauksista lipsuminen vetää minulla välittömästi vieterin punaiselle.

Aikoinaan harrastin lentopalloa. Pelivuoro alkoi klo 18.00. Monta kertaa kävi niin että 18.02 olin jo poistumassa ulko-ovella kun ketään ei kerran tule. Ensimmäiset tulivat sitten tavallisesti siinä ovella vastaan. Sain melko ihmetteleviä katseita ja pari kommenttiakin.

Onpa Ramolla vastoinkäymisiä. Ei uskoisi, että hän asuu Suomessa, jossa on totuttu siihen, että lupaukset pidetään. Kun lähtee menemään pieleen, niin usein vastoinkäymiset kasaantuvat. Kun yksi laite menee rikki, niin usein kohta jo toinenkin hajoaa. meillä mikroaaltouuni vetäisi viimeisen henkäyksensä eilen, mutta niitähän saa uusia tosi edullisesti. En kuitenkaan tiedä, tarvitaanko meillä enää mikrouunia.

Osittain se on tainnut jotenkin hävitä se hyvä palvelu Suomessa, ainakin siihen verraten mitä se joskus 30 vuotta sitten oli. Ei kaikilla aloilla mutta tietyillä kylläkin. Sisareni joka on ollut kauppa-alalla Suomessa vuosikymmeniä ja jopa kerran saanut Vuoden myyjän tittelin, valitti yhtenään miten on lähes mahdotonta edes löytää luonteita jotka sopivat palveluammattiin.
Vaikka asiakkaita on jonottamassa numerolappuineen pilvin pimein niin lähdetään ylimääräiselle tupakka- tai kahvitauolle ja jätetään yksi hoitamaan jonoa sillä periaatteella että asiakkaat joutavat odottamaan vuoroaan, meni siihen miten kauan aikaa hyvänsä.
Joskus joku työharjoittelijakin kehittyi kuulemma jo viikossa paremmaksi työntekijäksi kuin ne vakituiset. Kun johtaja on paikalla niin ollaan tekevinään jotain, muuten sysätään niille harvoille työnsä tosissaan ottaville kaikki niskaan. Sen nyt sanoo jo selvä järkikin että ei tuollainen peli liikealalla vetele.

Joitain vuosia sitten olimme K-Raudassa Kajaanissa. Oli heinäkuinen perjantai-iltapäivä. Ensinnäkin koko paikassa ei ollut minkäänlaista järjestyksen häivääkään. Kapeilla käytävillä roinaa vaikka kuinka paljon joiden yli asiakkaat yrittivät selvitä. Henkilökohtaista palvelua odottavia oli noin 7-8 henkeä ja yhtä ainoaa myyjää ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Parinkymmenen minuutin kuluttua jonottavia tuplasti enemmän vaikka osa oli jo kyllästynyt ja lähtenyt. Asiakkaat alkoivat keskustelemaan jo aika kärsimättöminä keskenään ja muutamat vanhimmat etsivät jotain minkä päälle istahtaa. Vielä 10 minuuttia niin saapui myyjä paikalle ja selitti että oli ollut vastaanottamassa tavaratilausta. Vielä siitä varttitunti niin kappas vain kun vielä yksi myyjä lisääkin ilmaantui.

Kaiken kaikkiaan yhtä maalitörppöä (jota vain heillä tiesin olevan) ostamassa sisällä kaupassa meni tunti ja 20 minuuttia.
Luulisi että olisi hyvinkin halukkaita vaikkapa opiskelijoita kesätyöläisiksi työttömyyden ahdistamassa Kainuussa jos nyt kaikki oli päästetty lomalle. Kainuussa taitaa asukasluku lähes tuplaantua heinäkuussa kun on niin paljon mökkiläisiä. Rautakaupan vilkkainta aikaa melkoisen varmasti. Siksi se meitä kovasti kummastutti se touhu ja totesimme että emme moista ole edes jouluruuhkassa Ruotsissa missään kaupassa nähneet. Kassallehan voi jonoja muodostua mutta se on ihan eri asia kuin se ettei asiakaspalvelua erikoiskaupasta löydy.

En tiedä onko reilua kommentoida virolaista kauppapolitiikkaa, koska eivät voineet sellaista asiakasystävällistä toimintaa edes harjoittaa neukkuajalla. Mutta seuraava esimerkki oli kuitenkin vielä pari vuotta sitten totta.
Jonotimme sähköliikkeessä ostaaksemme jotain pientä. Edellämme oli asiakas, joka halusi spottilamppuja.
Mallit olivat esillä ja kysyivät jostain mallista onko näitä neljää kappaletta. No myyjä lähti varastoon, viipyi viistoista minuuttia ja palasi kertoakseen, ettei ole neljää. Kysyivät sitten toista mallia. Sama kuvio toistui. Toistui vielä niin monta kertaa kuin niitä spottilamppuja oli esillä. Ja joka kerran meni varastoon tarkistamaan. Ei lopulta löytynyt mitään malleista neljää kappaletta. Asiakkaat eivät kuitenkaan hermostuneet vaan poistuivat paikalta ihan hyväntuulisen näköisinä. Tähän kaikkeen meni tunti.
Sitten saimme ostettua sen patterin tai jotain vastaavaa, joita löytyi hyllystä.
Mieheni virkkoi, että suomalainen pää pitää jättää Suomeen, kun lähtee virolaiseen kauppaan jotain hakemaan.

Mitä virolaiseen asiakaspalveluun koskee, niin itse olen kokenut viime parin vuoden aikana vain HYVÄÄ asiakaspalvelua. Aina kui sovittiin jostain ajasta, olivat paikalla OIKEALLA ajalla. Ja eri firmoja olivat. Itseasiassa kuin olen vielä asuntotalon johdossa ja kaikki nämä remonttihommat ja tarkastukset.. Olemme ollut tyytyväisia. Ehkä syy juuri siitä kuin työn puutteessa pidetään kiinni kynsien-hampaineen jokaisesta työtarjouksesta. Se siitä. Pitäis virolaisten työmiesten muuttaa sinne Ramon asuinpaikalle, niin kuka sitten vielä valehtelee.

Ei elämä yhtä juhlaa ole, aina niitä kaikenlaisia vastuksia ilmaantuu. Ensin meni se auton tuulilasi joitain viikkoja sitten ja joskus viikko sitten alkoi tippumaan vettä ylimmästä vintistä yläkerran lattialle. Totesimme että siellä olevaan paisuntasäiliöön menevä putken pätkä oli ruosteessa ja siinä vuoto. Ei muuta kuin kostuneet eristysvillat ulos siltä kohtaa ja laskemaan veden korkeutta ettei ylettyisi edes sinne asti. Tänään kävi sitten firma asentamassa ihan uuden modernin paisuntasäiliön kellariin. Kustannuksista ei ole tietoa mutta hyvä on että on siellä jo valmiina kun koko pannun vaihto on kuitenkin edessä joskus.

Viime viikolla varoittivat radiossa että voisi loppuviikosta tulla liukasta keliä. Niinpä sitten keskiviikkona kävimme vaihtamaan talvirenkaita autoon. Muistan kun viime vuonna Urpo sadatteli lujassa istuvia renkaan pultteja. Meillä irtosi kyllä pultit mutta ei itse rengas. Ei sitten millään opilla. Onneksi oltiin vasta yksi rengas vaihdettu kun tämä äikämä junttaantui vihonviimeiseksi vastustajaksi. Ei auttanut muu kuin vaihtaa sekin jo vaihdettu rengas takaisin kesärenkaaksi.
Perjantaina oli aamulla liukasta. Otin parikymmentä minuuttia ylimääräistä aikaa ja onnistuin kuin onnistuinkin pääsemään ehjänä työpaikalle.

Tänään sitten ajattelin että lähden jonottamaan renkaan vaihtoa eräälle kumiverstaalle missä on jonotussysteemi. Oululainen oli kuitenkin etsinyt netiltä ohjeita siitä miten tuollainen jumittunut rengas irroitetaan ja löytänytkin. "Ei se ota kuin varttitunnin joten annahan kun ensin kokeilen sitä rengasta," uhosi oululainen.
Niinpä sitten käytiin suoraan sen ilkimysrenkaan kimppuun, tai käytiin ja käytiin, oululainen kävi ja minä olin tietysti suulas työnjohtaja .
Hän jymäytteli pitkän lankun kanssa sitä ylös hissattua rengasta toiselta puolen autoa auton alta (se netiltä saatu neuvo). Irtosi kuin irtosikin. Lopputuloksena pääsen huomenna köröttelemään talvirenkailla töihin .
Vanhemmissa autoissani ei ole ollut tätä ongelmaa mutta olen kuullut muiltakin että ainakin uusissa VW ja Skoda autoissa se on ongelma. Viime talvena näinkin kun eräs kaveri vaihtoi kerrostalon edessä jalkakäytävällä uuteen folkkariinsa renkaita. Makasi selällään sen renkaan vieressä ja potki sitä rengasta kuin vierasta sikaa, välillä nousten istuallaan sitä käsin yrittämään. Lopulta tuotti se potkiminenkin tulosta.

Nyt emme sitten oikeastaan mitään suurempia vastoinkäymisiä vähään aikaan välttämättättä tarvitsekaan, kiroilukiintiötkin kun on saatu ihan täyteen äristyä.

P.S. Mites se Urpon kodin lattia ja muu remontti? Olivatko saaneet kaiken valmiiksi sen viikon aikana?

Kiitos kysymästä Sadeca! Suoraan sanoen kotona asuminen on sen vesivahinkoremontin takia tällä hetkellä infernaalista, eikä ole mitään tietoa, koska tämä piina päättyy. Kaksi kuivausmyllyä jauhaa yötä päivää, eikä meillä ole kuulosuojaimia. Kyllä minä osasin heti vilkaista niitä pakanoita sen verran, että saan ne hiljaisiksi silloin, kun halutaan. Tosin kuivaaminen viivästyy aina sen ajan, kuin kuivauslaitteet eivät ole päällä. Täytyykin huomenna soittaa kosteudenmittaajalle, että tulee päästämään meidät noiden pirun keksintöjen piinasta.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun parketti on purettu, niin betonilattioista ei saa millään kaikkea pölyä pois. Tästä tietenkin aiheutuu se, että puhaltimet levittävät ohutta pölyä kaikkialle ja komerot, vaatehylly ja moni muu asia on peitetty muovilla. Joskus olisi asiaa niihinkin. Miltei rasittavinta on se, ettei kaikissa huoneissa voi edes liikkua ja etsiä niistä tarvitsemaansa, koska lattiaremontin tieltä on jouduttu siirtämään suunnaton määrä tavaraa muihin tiloihin. Minun olisi ollut viisainta ottaa ilo irti kotivakuutuksesta ja majoittaa tämä vielä kotona oleva väki hotellimajoitukseen. Pari kissaa, muutama akvaariokala ja kaksi kilpikonnaa tosin olisivat luultavimmin vaikeuttaneet sopivan tilapäismajoituksen löytämistä. No, onhan tässä se lohtu, että taloyhtiön vakuutus kattaa remonttikulut ja kotivakuutuksen omavastuuosuus (olematon) jää omaan käyttöön .

Ihmispoloilla on kuitenkin taipumus selvitä paljon raskaammistakin ongelmista tai vastoinkäymisistä. Eiköhän tämäkin remontti lopu aikanaan ja saada kaikki tänään tuntuva turha roina sijoiteltua entisille tai uusille paikoilleen. Muutama asia oli perin piinallista jo purettaessakin ja tavaroita siirreltäessä tilapäismajoitukseen. Paljon vähemmälläkin tavaralla tulisi toimeen ja kenties vähemmällä materialla olisi enemmän aikaa keskittyä tärkeämpiinkin asioihin.

Huhhuh. Arvasin tuon homman että siitä tulee pitkäaikainen kuivatus kun pienessä kylppärissä kesti kaksi viikkoa kuivattaa lattia eräällä asiakkaallani. Kuitenkin siinä kylppärissä on tuuletin seinälläkin ja se suuri kuivaaja siellä pörräsi yötä päivää.

Ihan totta Urpo, se väliaikainen asuminen muualla teille olisi pitänyt ehdottomasti järjestää. Milloin lie rakennettu se talonne alunperin, mutta vielä nelisenkymmentä vuotta sittenhän käytettiin rakennuksien betoniin (blåbetong) vaikka mitä myrkkyjä mitkä sisälsivät radonia. Täällä tehdään nykyisin pistokokeita vuokra-asuntoihinkin. Arvotaan pari kolme asuntoa kerrostaloista ja niihin viedään mittarit useiksi kuukausiksi ja sinä aikana niihin mittareihin ei saa koskeakaan. Oli miten oli niin se betonista tuleva hienopöly joka tunkeutuu kaikkialle ei ole kovinkaan hauskaa hengittää.
Ei muuta kuin kissat tyttärelle, kilpikonnat ja kalat sille koiranomistajalle ja itse hotelliin! Hauskaa se ei tietysti ole mutta ehkä viisasta kuitenkin jos ei kosteusmittaus nyt sitten näytä tyydyttäviä lukemia.
Pidän kuitenkin peukkuja että pääsisivät oitis kalkuttelemaan sitä parkettia paikoilleen!

Tämä talo on vuonna 1988 valmistunut nk Hitas-talo. http://fi.wikipedia.org/wiki/Hitas . Kaupunki vuokrasi tonttejaan edullisesti rakentamiseen ja asuntojen hinnat muodostuivat siksi kohtuulliseksi. Hitas-asuntojen myymisestä ei viime aikoihin asti ole päässyt suuria voittoja tekemään. Kaupunki valvoi myös rakennustoimintaa, eikä näissä taloissa ole asbestia tai muitakaan myrkkyjä käytetty. Pöly on ainoa terveyshaitta, jota tästä kuivauksesta ja muusta remontoinnista pääsee syntymään. Perheessä on myös yksi allerginen astmaatikko, eikä hänellekään ole mitään uusia oireita ilmaantunut.

Emmeköhän me tästä piinallisesta tilanteestamme huolimatta jää kotiin asumaan. Hotellissa tai muussa vieraassa majoituksessa on minusta muulloin kuin lomalla vastenmielistä olla.

Tämä juttu nyt ei varsinaisesti kuulu kiukunpurkausketjuun mutta kun tuli tätä asiaa pohdittua jo aikaisemminkin tässä ketjussa. Asiakaspalvelusta ja varsinkin noista huoltopalveluista kaksipyöräisille ajoneuvoille. Tällä kertaa ei suorastaan kiukuta mutta lähinnä hämmästyttää. Oltuani muutaman vuoden kaksipyöräisten onnellisena omistajana ovat myös huoltopalveluiden salat alkaneet minulle avautua.

Useimmat kaksipyöräisiä moottoriajoneuvoja myyvät liikkeet myyvät myös renkaita. Vaikka heillä on olemassa huoltopalvelu, renkaita he eivät kuitenkaan vaihda. Eivät osaa, eikä ole tarkoitukseen sopivia laitteitakaan. Rengas asioissa täytyy siis kääntyä varsinaisten rengasliikkeiden puoleen. Kiinnostavaksi asian tekee se että rengasliikkeet eivät myy renkaita. Kaksipyöräisiin siis. Osta siis renkaat sieltä mistä ostit ajoneuvon ja kiikuta ne sitten vaihtoa varten rengasliikeeseen. Joka ei myy renkaita. Todella mystistä.

Tietenkin normaali suomalainen konemies tempaisee itse rattaat alta ja pujottaa kumit vanteille ja se on siinä. Minä olen kieltämättä vähän peukalo keskellä kämmentä syntynyt ja mielelläni maksaisin näistä palveluista jollekin. Monimutkaista se vain tuntuu olevan. Rengasliikkeeltä muuten sanoivat että ne renkaat pitää tuoda niille irrallaan. Eivät pysty ottamaan alta pois ja laittamaan takaisin. Ensi viikon perjantaiksi olen varannut ajan määräaikaishuoltoon. Siellä otetaan irti renkaat. Vien ne auton peräkontissa toiseen paikkaan rengasliikkeelle. Rengasliike laittaa vanteille talvirenkaat. Vien ne takaisin huoltoliikkeelle. Huoltoliike panee ne alle. Olisikohan jollain palveluissa kehittämistä? Tai pitäisikö Ramon alkaa tosissaan itse opettelemaan rengastöitä. Liikenneturvallisuuden varmistamiseksi pitäisin näitä mieluummin ammattilaisten hommana.

No voi voi Ramo kyllä on kimurantti juttu!

Tuossahan on ihan liikeidean paikka.

Kaikenlaista teille on sattunut, voi hyvänen aika! Omat murheeni ovat vähäpätöisempiä, mutta aina tuntuu sattuvan ja tapahtuvan.
Muutossa rikkoontui modeemin signaalilähetin ja netti toimii kaapelilla. Oma tietokoneeni meni sekaisin ja käytän tyttären konetta. Laajakaista ei lähtenyt toimimaan ilmeisesti juuri tuon modeemivian vuoksi pariin viikkoon ja tilasin asentajan. Koska vika oli omassa laitteessa, maksoin käynnistä 80e. Uusi modeemi pitäisi hankkia ja huollattaa oma kone. Rahanmenoa..

Tympiinnyin tuolloin tuntien jonottamisesta puhelimessa operaattorin asiakaspalveluun ja irtisanoin meidän kaikki puhelinliittymät. Eilen oli vaihto keskellä päivää. Pari kuukautta vanha uusi nokialaiseni oli jo aiemmin ilmoittanut virtanapin vikaa, mutten muuttokiireissä ehtinyt viedä sitä huoltoon. Eilen sammutin puhelimen vaihtoaikaan nyhtämällä akun pois, vaihdoin uuden sim- kortin ja samalla tajusin etten saa puhelinta auki.. voi vinetto!! Kokeilin vaikka kuinka, mutta nappi ei toiminut. Jouduin hoitamaan asioita tyttären puhelimella.
Onneksi pukki muisti minua tuomalla uuden Nokia E72:n. Jota en osaa vielä käyttää... Osa yhteystiedoista jäi vanhaan puhelimeen, ja samoin kauniit syksyiset kuvat Olen tosi iloinen, kun puhelinasia järjestyi, mutta pitääkö kaiken sattua aina yhtäaikaa ja pitääkö kaiken olla niin monismutkaista joko hoitaa, tai sitten ymmärtää?

Kiinassa on tehty maailmaa mullistavia keksintöjä ja kulttuuri on vanha kuin taivas. Mutta hiirenloukkuja eivät osaa tehdä. Meillä majaili hiirulainen kolme päivää sisällä. Päivisin osasi lymyillä jossain, mutta öisin piti hiirten pitoja. Mies joutui muutaman kerran silmätysten. Kiinni kun ei saatu, piti ottaa käyttöön muita konsteja epätoivotun kotieläimen poistamiseksi.
Hankimme sekä myrkkyä että loukkoja. En suostunut myrkkyjen levittämiseen, kun välillä höperö Timjami-lintu putoaa lennoillaan maahan ja nuohoaa siellä sitten kaiken itseensä. Loukot pantiin iltaisin viritykseen tummalla leivällä katettuna. Ensimmäisenä yönä ovela otus oli pystynyt syömään herkut ja palannut sitten tyytyväisenä lymypaikkaansa. Toisena yönä sitten tärppäsi. Ja voi kauhistus, kiinalaisten loukku oli susi ja eläin jäi puristuksiin kitumaan. Raahaili koko hökötystä mukanaan pitkin keittiön lattiaa, kun mies huomasi aamulla asian. Ulkona kuin tilauksesta odotti naapurin kissa. Sinne sitten päättyi meidän hiirulaisen tie. Mutta kiinalaisia hiirenloukkuja vältän loppuelämäni, ehkä kaikenmaalaisia kidutuslaitoksia.

Hyi kamala kun alkoi tehdä "ikävää" lukiessani tuota alielin kuvausta kituvasta hiirestä.. En ole jyrsijöiden paras kaveri, eli inhoan ja kammoan niitä, mutta inhottaisi katsella moista.

Vähän isompi, rotanloukkuna tunnettu malli on tehokkaampi myös hiirille. Lisäksi loukku kannattaa kiinnittää narun pätkällä johonkin. Ei ainakaan hiiri vie loukkua mukanaan. Asuessani rivitalossa hiiret pitivät elämää välipohjassa. Tapoin niitä sieltä loukulla yhden talven aikana melkein kolmekymmentä. En tiedä kyllä mistä maasta käyttämäni loukut olivat kotoisin. Yksikään hiiri niistä ei päässyt pakoon. Kevään tullen hiiret loppuivat. Lienevätkö vaihtaneet maisemaa.

Hiirenloukkukulttuurista tai sen puuttumisesta on pakko mainita Kreikka, jossa noita jyrsijäotuksia vanhoissa taloissa niin ikään majailee runsaasti. Siellä ei ole lainkaan hiirenloukkuja, eivä ole koskaan edes nähneet sellaista. He pyydystävät hiiriä jonkinmoisella lautasella jonka keskelle laitetaan herkku, juustonpala tms. ja reunat on sivelty jollakin liiman kaltaisella aineella. Suippohäntä astelee ihastuksissaan lautaselle, napsaisee herkun ja tarttuu jaloistaan kiinni liimaan. Tämä on myös aika brutaali tapa pyydystää hiiriä tai rottia, sillä nehän purevat vaikka oman jalkansa poikki päästäkseen vapaaksi. Ihan oksettaa pelkkä ajatuskin. Niin, minä vein loukkuja Suomesta mukanani, en halunnut tutustua tuohon kiinalaiselta vaikuttavaan pirulliseen kidutusmenetelmään.