Linnut / linnud

Linnut ovat eläviä olentoja siinä, missä ihmisetkin. Melkoinen osa lintujen ja ihmisten geenistöistä on samaa perua, mutta me olemme omasta mielestämme lintuja huomattavasti viisaampia ja käyttäydymme lajillemme mahdillisimman tarkoituksenmukaisesti ja hyödyllisesti, vaiko emme. Poikkeammeko sittenkään kovinkaan perusteellisesti siitä, kuinka esimerkiksi laulusirkkunaaraiden parinvalinta kulloiseenkin tarkoitukseen edistää lapsionnea? Laulusirkkujen osalta asiaa voi valottaa tämä artikkeli.

Olen miettinyt jo muutaman vuoden ottaa kesäksi maalle tällaisia kanoja. Kaikki kanat siellä naapureissä näyttäisivät olevan noita samanlaisia maatiaskanoja kuin Suomessakin. Ainoa ongelma on se, mitä tehdä niille talvisin. Tosin onhan meillä paljon suurempiakin eläimiä, joiden talvihoito on järjestynyt ihan hyvin.

Kohta se koko läntinen Saarenmaa on täynnä teidän eläimiä.
Otan osaa Printsin puolesta. Aika eläimillä on rajallista. Toivottavasti äiti-vuohi selvisi ruokamyrkytyksestään.
Noista kanoista; Minunkin mielestäni olisi kivaa, jos ne tepsuttelisivat pihamaalla. Pitäisi kuitenkin olla yöpymispaikka, johon ketut tai muut ei pääse. Kai ne kanaset kaipaavat myös yhtä kukkoa.

Tuossa meidän pellolla liitelee haukka. Asuu siinä jossain ja päivystää ihania myyrä- ja hiirieineitä tämän tästä.
Kaunista on katsella hänen liitelyään. Jotenkin tuntuu, että on jopa kesyyntynyt. Ei ole moksiskaan minusta.

Yhtenä aamuna kun hain lehteä viiden aikaan kuulin sellaista kummallista "pulinaa" katselin ympärille ja kahden talon katolla ja välissä olevassa puussa oli lintuja. Niitä oli varmaan monta sataa, keskustelivat varmaan minne olivat matkalla.
En millään muistanut mitä lintuja ne olivat ja kyselin naapuriltakin mutta hänkään ei muistanut. Sitten näin TV:ssä samoja ja Mustarastaitahan ne olivat. Oli tosi hieno elämys se kuulosti aivan keskustelulta, aivan kuin ihmisjoukko jossain kauempana.

Eilen olin kiertoajelulla ja Trelleborgissa on keskuspuistossa vapaana kulkevia kukkoja ja kanoja sekä ainakin yksi riikinkukko.

Vai siellä ne muuttoreiteistä jo keskustelivat. Mustarastaan laulu, jutustelu - miten sitä haluaa nimittää on tosi kaunista kuunneltavaa. Tapasin keväällä Saarijärvellä biologin, joka oli erityisen innostunut linnuista. Kertoi havainneensa, että mustarastaissakin on sekä hyviä että vähän vähemmän hyviä laulajia. Oli myös huomannut murteita eri paikkakunnilla tarkkaillessaan.

Kurjet tulivat. Tällä hetkellä yksi ja kaksi. Pikkuhiljaa ovat siinä ne kaikki. Tulevat tänne Matsaluun, tankkaavat sitä pitkää matkaa varten. Loppusyyskuussa kaikuu kurkien haikea toitotus ja hanhien iloinen kaakatus.
On niin hienoa seurata heidän matkaansa etelään. Meidän lähipelloilla ruokailevat. Pimeän tullessa siirtyvät merenrantaan turvaan pedoilta. Tämä näytelmä täällä Läänemaalla on joka vuosi yhtä kaunis.
Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin seurata isojen lintujen muuttoa ihan siinä kotiportailla.
Mutta sinä päivänä, kun ovat päättäneet jatkaa matkaa ja hiljaisuus valtaa tämänkin kylän, niin itku tulee silmään.
Kuka heistä palaa ja lähtee pohjoiseen pesimään?
Nyt ovat niin riemuissaan. Moni jää sille tielle.
Valitettavasti ajattelen myös rakkaita ihmisiä, jotka lähtivät kuin muuttolinnut.

Tuolla kartanolla kukko kiekuu ihan hurjana. Näinkö herättelee kanoja päivän puuhiin. Eli munimaan ja muuta sellaista mitä kanat sitten tekevätkään. Minä taidan heittäytyä orrelle ja nukkua hetkisen.

Olisipa hienoa seurata kurkia myös näin syksyllä. En tiedä pysähtyvätkö tuolla
naapurikylässä niinkuin keväällä tekevät. Tietääkö joku onko samat paikat kumpaankin suuntaan.?

Niin mitenhän mahtaa sen asian kanssa olla. Keväisin näen aina vain yksittäisiä pareja mutta syksyisin niitä aurassa lentäviä kurkia ja hanhia. Taas tänä kesänä meillä oli ihan oma kurkipariskunta. Joka vuosi eivät pesi tuossa lähisuolla mutta nyt taas siinä oli. Se on ihan hieno näky se kurki tuossa pellolla huutelemassa pitkin kesää. Toivottavasti saivat poikasensa aikuisiksi. Arvelen ettei kurki hevillä luovuta poikasiaan ketun suuhun vaikka taitaa täällä olla yksinäinen susikin.

Kun naapurille kerroin miten pelastin kesällä eräänä yönä heidän kissansa pedolta joka oli vähän liian iso ollakseen kettu, mutta pimeyden takia en nähnyt väriä, niin hän sanoi jonkun kyläläisen nähneen myös täällä suden. Sanoin naapurille: "Minulle saat nauraa, mutta minun on pakko sanoa että mielestäni se oli susi." Hän siihen: "Ei se kuule kumma olisi koska NN sanoo nähneensä täällä suden."
Se vahvisti käsitystäni että olen ollut tänä kesänä 10 metrin päässä villistä sudesta. Myös oululainen kertoi eräänä päivänä koirrakävelyllä ollessaan nähneensä hirmuisella vauhdilla juoksevan eläimen joka ei ollut kauris eikä kettu vaan enemmänkin suden kokoinen ja näköinen. Joku karannut kesy koira ei välitä paeta niin hurjalla vauhdilla.

Kyllä ne kurjet muuttavat keväisinkin parvina kurkiauroissa, mutta silloin ne taitavat enemmän levähtää ja ruokailla soilla ja rantaniityillä. Syksyisin vilja- ja perunapelloilla voi nähdä parhaimmillaan tuhansia kurkia. Muuttojen aikaan kurjet pysähtyvät ruokailemaan ja lepäämään usein samoille paikoille kuin aikaisempinakin vuosina.

Kurjet tekevät viljapelloille tuhoa syömällä ja tallaamaalla viljaa ja ulostamalla pelloille. Viljelijille maksetaan kuitenkin Suomessa anomuksesta korvauksia kurkien tuhoista. Viime vuosina tuhot ovat vähentyneet siksi, että kurjille on viljelty sopivia ruokapaikkoja, joihin lisäksi viedään jo puitua viljaakin. Kurki tankkaa ennen varsinaista pitkää muuttoaan melkoisesti ja se saattaa otollisissa oloissa lentää jopa parikin tuhatta kilometriä yhteen soittoon.

Tepasteleva naapuri

Ne ajat ovat ohi, jolloin kuviteltiin, että linnut toimivat pelkästään vaistojensa varassa, koska niiden aivot ovat niin pienet. Linnut ovat aidosti älykkäitä eläimiä ja lintumaailman Einsteineja ovat varislinnut ja papukaijat. Ennen luultiin, että vain älykkäimmät nisäkkäät osaavat rakentaa ja käyttää työkaluja. Nyt tämä väite on todistettu paikkansapitämättömäksi laboratorio-oloissa Oxfordin yliopistossa. Betty-mimiselle uudenkaldonianvarikselle näytettiin sormustimen kokoista astiaa, joka oli täynnä herkullisia jauhomatoja. Astia laitettiin putken pohjalle siten, että varis ei yltänyt nokallaan herkkuihin. Sitten kokeen järjestänyt Alex Weir laittoi suoran metallilangan astian viereen. Bettylle lanka oli täysin uusi tuttavuus, mutta jo muutamassa sekunnissa se otti langan nokkaansa ja yritti saada sillä matoastian putkesta. Hetken mietittyään varis taivutti nokallaan langan toisen pään koukuksi ja onki sillä matoastian putkesta.

Muutkin linnut ovat suorittaneet hämmästyttäviä älyä vaativia tekoja, kuten sytyttäneet hehkuvilla kekäleillä ruohikkopaloja saadakseen saaliseläimet koloistaan, Japanissa nokavarikset ovat pudottaneet kovakuorisia saksanpähkinöitä autoteille jopa liikennevalojen kohdalle, jolloin liikenteen pysähdyttyä varikset ovat nokkineet rikkoutuneet pähkinät parempiin nokkiinsa ja japanilaisvaristen amerikkalaiset sukulaiset ovat laittaneet saksanhirven luita rautatiekiskoille päästäkseen ravitsevaan ja herkullisen luuytimeen käsiksi.

Joillakin linnuilla on jopa tietoisuus itsestään ja ne ymmärtävät myös ajan merkityksen. Kun brittitutkija Nicola Clayton jätti pensasnärhet ilman aamupalaa, ne alkoivat kätkeä edellisenä päivänä ruokaa aamiaiseksi. Sitten Clayton tarjosi närhille maapähkinärouhetta ja niiden suurta herkkua, nopeasti pilaantuvia pesäkoisan toukkia. Linnut saivat kätkeä vapaasti molemmat ruoat erilaisiin hiekkalaatikoihin. Jos laatikot palautettiin seuraavana päivänä, herkulliset toukat olivat vielä syötäviä ja närhet söivät pelkästään niitä ja jättivät vähemmän maittavat maapähkinärouheet syömättä. Kun laatikot pidettiin muutamia päiviä lintujen ulottumattomissa ja ne tuotiin sitten linnuille, närhet eivät piitanneet enää laatikoista, joissa kuolleet ja pilaantuneet toukat olivat, vaan ne valitsivat oitis maapähkinälaatikot. Tämä koe kertoo lintujen ajantajusta ja muistista, sillä ne muistivat, minkälaisiin hiekkalaatikoihin olivat ruokansa kätkeneet.

Ihmistä on askarruttanut se, kuinka linnut pystyvät suunnitelmalliseen ajatteluun niin pienillä aivoilla. Tuon edellä mainitun Bettynkin aivot painavat vain 9 grammaa ja aivojen pinnan koko vastaa suunnilleen postimerkin kokoa. Vielä ihmeellisempää on se, että lintujen aivokuori ei ole poimuttunut, vaan sileä. Nisäkkäillä aivonjen poimuttuminen lisää aivojen pinta-alaa ja älykkyyttä, muttei linnuilla. Salaisuus piilee siinä, että lintujen aivojen sileässä etusosassa, joka ennen yhdistettiin alkeellisiin vaistotoimintoihin ja tiedostamattomiin prosesseihin, sijaitsee samantyyppisiä neuroneja kuin nisäkkäiden aivoilla on. Nisäkkäiden aivokuoren hermosolut sijaitsevat raitoina päällekkäin, kun taas linnuilla hermosolut muodostavat ryppäitä. Nyt oletetaan, että ryppäissä lintujen aivot kytkevät yksittäiset alueet tehokkaasti toisiinsa ja edesauttavat paremmin suunnittelua, arviointia ja päätöksentekoa. Toinekin seikka lintujen aivoissa on huomionasrvoinen. Lintujen etuaivoissa on hyvin pieniä tiiviisti pakkautuneita hermosoluja. Näin pienemmässä tilassa toimii selvästi useampia neuroneja nisäkkäiden aivoihin verrattuna ja lintujen aivojen kapasiteetti kasvaa huomattavsti aivojen kokoon verrattuna.

Useimmat tiedot olen kerännyt Sebastian Witten kirjoittamasta artikkelista, joka on julkaistu GEO-lehdessä.

Olipa mielenkiintoinen juttu. Sitä olen ihmetellyt että miksi nämä meidän talitintit eivät tule niin kesyiksi että tulisivat olkapäälle vaikka puolen metrin päähän olkapäästä uskaltavatkin istahtaa. Ne tintit jotka ovat avoimesta ovesta sisälle lentäneet, eivät toisaalta ole missään paniikissa vaan istahtavat jonnekin ja katselevat. Puhuvat ne kylläkin. Jos ei niitä huomioi vaan istuu ja tekee ajatuksissaan jotain muuta, niin kohta ne kyllä kuulee ja näkeekin, kun lentävät ihan kasvojen edessä.

Nyt muuttolintuja on Suomessa levähtämässä erityisen paljon, koska valkoposkihanhet ovat valinneet vaihtoehtoisia syysmuuttoreittejä venäjän sijaan. Mahtaako viisumeiden saanti hieman takkuilla? Olisipa mukavaa nähdä tällainen joukko valkoposkihanhia livenä. Onhan tuota yli lentävien hanhien kaakatusta kuulunut ihan mukavasti täälläkin.

Onpa tosiaan niin valtavasti lintuja ettei tuollaista ole ikinä livenä nähnyt, ei lähellekään. Millähän löytävät ruokaa mahoihinsa että jaksavat lentää.

Kävin toissa päivänä auringon ja suhteellisen lämpimän ilman houkuttelemana pitkällä kävelylenkillä luonnossa. Linnuilla tuntuu olevan mahtava kevätkiima ja metsiköt ja pensaikot olivat täynnä lintujen kuhinaa, laulua ja sirkutusta.

Linnut ovat useimmiten yksiavioisia, mutta niidenkin aviosuhteissa saattaa olla melkoista draamaa. Sääksinaaraat kilpailevat sääksiuroksen suosiosta livenä Virossa.

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/verkkokamerat-paljastivat-s%C3%A4%C3%A4ksien-kev%C3%A4tdraaman-%E2%80%93-tuli-tutkijoillekin-yll%C3%A4tyksen%C3%A4

Tuosta artikkelista löytyy linkki Viron sääksikameraan.

Tuossa läheisellä pienellä sorsalammella talvehtii pari sataa sorsaa. Keväisin ne häipyvät ties minne pesimispuuhiin ja palaavat syksyllä takaisin. Pari viikkoa sitten lammenrannan nurmikoille tuli muutamiksi päiviksi kaksi valkoposkihanhiparia ja samaan aikaan miltei kaikki sorsat häipyivät.
Lammella uiskentelee sorsista enää pari kolme urosta, jotka ovat jääneet ilman puolisoa, vai lienevätkö homoja. Linnuissakin on homo- ja lesbopareja ja jotkut ukkomieslinnutkin homostelevat joskus huvikseen. Noiden urossorsien lisäksi lammelle on tullut viimevuotiseen tapaan ainakin yksi haapanapari.

Tosiaan nyt on kuhertelu luonnossa vilkkaimmillaan, ja erityisesti lintujen äänekäs seurustelu sen kertoo. Varhaisaamusta yömyöhään metakka on ainakin tässä meidän kodin liepeillä melkoinen, ja sitä tullee lisääkin, kunhan kissat aloittavat omat kevätkonserttinsa. Kahden kollin lemmentuskainen reviiritaistelu on sitten karmeaa kuultavaa