Linnut / linnud

Tinttien ja västäräkkien jälkikasvua en ole ikinä eläissäni nähnyt. Nuoria lintuja kyllä, mutten vanhempiensa huollettavina olevia pienokaisia. Harakanpoikaset ovat vinkeitä. Niiden siipisulat ovat liian lyhyitä lentämiseen siinä vaiheessa, kun ne opettelevat omilleen. Pomppimallahan sitä mennään kovasti rääkyen.

Tässä näin poukkoilen.
Vielä niistä nuorista fillaristeista, joiden määränpää on Saarenmaa:
Se toinen on biologian opiskelija, gradua vaille valmis. Mutta biologeille ei kuulemma nytkään ole töitä. Siispä tyttö aikoo vaihtaa alaa ja rupeaa lukemaan suomenkieltä tullakseen maahanmuuttajalasten opettajaksi.
Ei muuta kuin hatun nosto. Toinen viehättävistä nuorista on löytänyt elämäntehtävänsä kehitysvammaisten parissa.
Melkein itkettää kuinka nuoriso onkaan niin ihanaa.
Tämä biologi oli hyvin innostunut linnuista. Täällähän niitäkin piisaa.
Aamulla herätessään alkoi unentokkuraiselle kaverilleen luetella lintuja, joiden äänen kuuli. Punarinta, satakieli, Timjami, varis, Timjami, joku muu, Timjami.
Tiukulla oli juuri aamuhöpinät meneillään.
Arvatkaas mistä tyttärret ottivat valokuvia tästä meidän kotipiiristä?

Minä kun jo luulin, että pääskyset eivät enää jaksaneet tulla Afrikan suuren autiomaan halki.
Mutta tuossa ovat pihalla. Täynnä elämää ja riemua kuten linnulle sopii.
Siinä suhaavat täynnä elämää ja olemassaoloa.
Me ihmispolot tässä voimme vaan toivoa hienoa pesimistä ja sitä mikä on tärkeää elämässä.
Kuitenkin on niin kaunista katsoa haarapääskyjen lentoa. Eivät enää pelkää meitä ihmisiä.
Kuuntelen oopperaa ja mietin lintuja. Kaikkein parasta elämässä.

Taitaa siitä olla jo kolmisen viikkoa kun pääskyset tulivat. Tänään kävi niin että meillä kun on takaovi selällään kaiket päivät jos ei vettä sada, niin tänään oli talitintti lentänyt sisälle. Oululainen oli noteerannut kolahduksia keittiössä ja epäili linnun tulleen, mutta missään sitä ei näkynyt.
Useita tunteja myöhemmin se vain lenteli olohuoneessa ja istahti jalkalampun päälle rauhassa katsomaan maailman menoa. Missä lie ollut ne tunnit. Avasin ikkunan sepposen selälleen ja heti oivalsi lentää ulos. Ovat käyneet niin kesyiksi etteivät onneksi saa sitä paniikkia joka pistäisi ne poukkoilemaan hädissään ikkunaa vasten sisälläkään, kun niskahan niillä siinä taittuisi.

Mukavaa aliel että sinulla on biologit ja muut asiantuntijat siellä ihan paikan päällä. Itse olen joskus lapsena tunnistanut eri lintujen äänet, mutta unohtanut suurimman osan ja tunnistan vain ne ihan tuikitavalliset linnut laulusta.

Mielenkiintoinen hetki vuodesta. Linnut eivät enää laula. Ainoastaan metsäkyyhky huhuilee illansuussa.

Mitähän sekin vielä kaipailee. En tiedä muuttavatko. Ehkä eivät, kun kavereita tuolla tavalla kutsuu.

Hauska tapaaminen oli tuolla kompostin reunalla toissapäivänä. Olin viemässä niitä haisevia jätteitä, kun paskalammesta ( siksi kutsumme sitä viimeistä kohtaa mihin talojen jätevedet lopulta joutuvat. Nimi tulee siis vessatoiminnoista. Vesi siellä on jo ihan puhdasta monien suodattimien jälkeen).

No paskalammesta siis nousi siivilleen kurki, joka oli kai etsimässä sammakoita. Pelästyi minua kottikärryineni.

Väänsi vielä oikein kunnon kakkakasat (hätäkakat) noustessaan siivilleen. Oikeaan osoitteeseen meni.

Papukaija, jota en niin linnuksi enää mielläkään, osoitti jostain mieltä aamupäivällä. Olin harjaamassa hampaitani, kun päätti alkaa pommituksen. Ei tällä kertaa kakoillaan vaan ruokapapanoillaan.

Tämä meidän tyyppi asuu vessassa täällä Viron kodissa. Mistä lie suuttunut vaiko vain pitkästynyt, mutta pommitus alkoi.

Yritin oikein vihaisella äänellä sanoa, että se on sinun ruokaa. Älä heittele sitä taivaan tuuliin. On niin kallistakin.

Katsoi minua niinkuin vain papukaija osaa ja latasi vielä yhden papanan suoraan nenääni.

Älkää ikinä ottako papukaijaa kotiinne, jos tykkäätte nöyristä ja kuuliaisista eläimistä.

Kaijat eivät ole sellaisia. Heitä ei voi opettaa. Oppivat juuri sen minkä tahtovat. Se tosin on aika paljon.

Olen lukenut, että papukaijat oppivat koko elämänsä ajan. Toisin kuin yleensä linnut. Ne pärjäävät sillä minkä emo opettaa ja muutaman vuoden kokemus poistaa turhat riskitouhut.

No äsken seurasin suurta lintuparvea, joka tuli saarniimme - jostain syystä -. Kävi kauhea kaakatus ja sitten yksissä tuumin päättivät poistua. Mitähän ihmettä siinäkin tapahtui. Lintuja en ehtinyt tunnistaa.

Syysmuutto on kuitenkin tuloillaan. Eli suuri lintuinvaasio odottaa täällä Virossa. Sitä odotellessa nautin luonnon "hiljaisuudesta".

Nyt kun vuorokausirytmi on mennyt ihan sekaisin, kävin aamutuimaan (eli tosi aikaisin) rappusilla istuskelemassa.

Siellä kymmenen kilometrin päässä kurjet huutelivat. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin.

Ovat siis kaverit tulleet Viroon. Lähiviikkoina einehtivät tuossa pelloilla. Meteli on korvia huumaava.

Kohta tulevat myös hanhet. Mies tarvitsee korvatulpat. Ei jaksa sitä ilonpitoa.

Minä kyllä jaksan. Tiedän jo, että jossain vaiheessa kaikki meteli loppuu. Lähtevät pois niinkuin on säädetty.

Mutta nyt on isojen lintujen aika.

Osa Virossa olevista kurjista pesii ja oleilee Virossa koko kesän. Heinäkuussa katselimme, kun jo isokokoinen kurjenpoika opetteli lentämään hevosten laitumella. Lintu oli niin iso, että sen oli liian vaikea nousta kantaville siiville ja pian emo tuli opastamaan sitä oikeaan suuntaan. Kurkia on Saarenmaalla paljon ja kesällä niitä näkee ja kuulee joka päivä. Ne ovat todella uljaita ja vaikuttavia ilmestyksiä.

Tuossa olen samaa mieltä. Upeimpia otuksia tuolla taivaalla.

Asuuhan niitä täällä Virossakin, mutta se näytelmä, joka käydään muuttoaikaan, on niin lumoava.

Voi kun joskus sinäkin Urpo olisit oikeaan aikaan paikalla. Ei voi kuin itkeä, kun kurjet lähtevät.

Niin, teillähän on oivallinen mahdollisuus seurata muuttolintuja, kun loma-asuntonne on lähellä Matsalua http://www.visitestonia.com/fi/lomakohteita/rannikko/matsalu . Saarenmaa on toinen Virossa oleva lintubongaajien paratiisi, jossa voi myös seurata massoittain etelään matkaavia muuttolintuja. Ikävä kyllä paras sesonki ei ole vielä alkanut, kun kesälomat päättyvät ja syysloman aikaan suurin osa muutosta on jo ohi.

Niin tuo loma-asunto kuullosti vähän väärältä. Olen täällä Martnavallassa noin puolet vuodesta.

Eli tavallaan tunnen itseni aika virolaiseksi niinkuin myös suomalaiseksi.

Loma-asuntohan tämä ei ole vaan koti.

Kotihan se on ilman muuta. Meidänkin perheenjäsenemme minä mukaan lukien sanomme lähtevämme kotiin, kun olemme olleet jossakin muualla Saarenmaalla ja on aika palata sinne Saarenmaan kotiin. Muuten linnuista puheen ollen siellä aitan alla pesii keväällä ja kesällä suurin sorsalintu ristisorsapari ja joka kevät palokärki pesii haapapuun kolossa, joka on alle kymmenen metrin päässä ullakkokerroksen ikkunasta http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/palok%C3%A4rki .

Onko kukaan kuullut Nakesta? On suomalainen harmaapapukaija eli jako.
Nakke on kakstoista-vuotias ja osaa suomea.
Tuolla youtubessa pörräävät papukaijat ovat joiltain muilta kielialueilta ja puhuvat siis vieraita kieliä, mutta Nakke on ehta suomalainen papu.
Youtubessa on muutamakin video Naken päivän tapahtumista, mutta aika söötti on laulu "Popsi popsi porkkanaa...".
Musiikillisesti kun lahjakkaita ovat niin laulu menee nuotilleen ja jalat vippaavat tahdissa. Eli tanssitaitoakin on.
Mies on tuossa koko päivän hyräillyt popsi-biisiä.
Meidän väike lintu lopulta kommentoi, että
- Popsi Rakas -
Mitäs sitä enää muuta kuin popsimaan. Ovatkin juuri nyt niin herkullisia.
Mutta menkää ihmeessä Youtubeen katsomaan Nakkea ja porkkanalaulua.

Vietin viikonlopun Lohjan Hormajärven rannalla. Viime vuonna kuvasin (tosin heikohkoja kuvia, koska kuvasin kaukaa ja jouduin zoomaamaan keikkuvassa veneessä) sinne poikenneita kanadanhanhia ja liitin noita kuvia tännekin. Nyt sinne samalle järvelle lensi perjantaita vasten yöllä noin 11:n aikaan lintuja, jotka metelöivät lentäessään ja laskeutuessaan järvelle. Oletin niiden olleen jälleen kanadanhanhia, mutta seuraavana päivänä paljastui, että kyseessä oli merihanhiparvi, joista on aikanaan kesytetty nekin hanhet, joita esimerkiksi Keski-Euroopan maatiloilla näkyy viljalti. Vielä eilen illalla merihanhet olivat järvellä, mutta tänään niitä ei enää näkynyt. Olivat varmaankin lentäneet tärkeään merihanhien kokoukseen jonnekin merenlahdelle ennen varsinaista muuttoa.

Harmi, ettei ollut kameraa mukana, mutta liitän tähän jonkun muun ottaman kuvan merihanhiparista

Varislinnut ovat erittäin älykkäitä otuksia, mutta ne näyttävät olevan myös leikkisiä

Muuttolinnut ovat kevään edistyessä tulleet jo runsain joukoin maahamme. Laulujoutseniakin on jo Lapissa asti. Tänä keväänä lintujen muutto on normaalia paljon aikaisemmassa, mutta keväät ovat täällä muutenkin aikaistuneet kenties pysyvästi. Tämä lintu ei liene muuttolintu, enkä oikein tiedä, onko kyseessä poikanen, joka opettelee vasta lentämään.

Eilen näin vasta kevään ensimmäisen kurjen tepastelemassa pellolla vaikka kyllä niitä varmaan on jo aiemmin ollut. Jännityksellä odotan että tulisivatko västäräkit hieman aiemmin kuin tavallisesti jolloin ne aina ovat tulleet 9/4.
Eräs etelä-Norjassa asuva suomalainen kertoi eilen netillä nähneensä kivitaskun.

Räntää satelee ja hyvä niin. Kurkipariskunta näyttää valinneen taas sen läheisessä metsässä olevan suon pesäpaikakseen kun tepastelevat tuossa pelloilla vieläkin.

Tonttimme on kuin jonkinlainen parittelutoimisto tänään. Valtava konsertti noissa korkeissa haapapuissamme. Ehkäpä ne naaraspeipot ovat sitten nyt tulleet ja niillä on treffit täällä nyt.
Talitinteille ja sinitiasille pitää olla taskussa pähkinänpuolikkaita kuitenkin. Heti kun ulos menee, ne käyvät lentelemässä ihan melkein päin pläsiä ja puhuvatkin. Varpuset vain "puhuvat."

Niin ne västäräkit. Nyt olisi 9/4 mutta ei niitä vielä näy, eikä niitä ollut tuolla kauempana autiotalon pihallakaan. Odotan kuitenkin että myöhemmin tänään vielä yhden parin näen kun ei niillä mitään syytä ole myöhässä olla. Monena vuonna on ollut paljon talvisempaa kuin nyt ja silti ovat tulleet.

Aika monilla linnuilla on nyt elämän kevät. Voin vain kuvitella, miltä pitkän Suomen talven jälkeen on muuttaa lintuna tänne ja mikä saa tuon kaiken aikaan. Suomessa on kuitenkin lintuja, jotka talvehtivat täällä ja sama kuohunta ja toimeliaisus ilmenee niissäkin linnuissa.

Olen kaiketi tullut joskus maininneeksi, että pidän varislintuja älykkäinä ja kekseliäinä. Ne kykenevät jopa toimimaan yhdessä päämääränsä saavuttamiseksi. Kerroin joskus jossakin täällä tai edesmenneellä Periferialla paikan päällä olleestani tapauksesta, jossa kaksi varista kärsivällisesti odottivat, kun suuren Rottweilerin eteen kipattiin viikonlopun kaupan sulkemisen jäljiltä kaupan jälleen maanantaina avaamisen jälkeen myytäväksi kelpaamattomia donitseja. Tuo koira oli varsinainen ahmatti ja hotki suihinsa miltei kaiken. Kun enää yksi donitsi oli jäljellä, tuon kartanon vieressä olevan kuusen latvassa istuvilta kahdelta varikselta loppui kärsivällisyys. Toinen lehahti lentoon ja laskeutui ahmattikoiran taakese ja nokkaisi tuolloin vielä saalitusta typistetystä hännästä. Toinen varis lensi parhahiksi paikalle, kun koira kääntyi ihmettelemään, mikä piru hänen hännäntynkäänsä kiskoo. Variksen huomio ei ollut jäljelle jääneessä donitsissa ja viimeisenä paikalle suunnitelman mukaisesti lentänyt varis nappasi donitsin nokkaansa ja molemmat lensivät samaan suuntaan. Oletan, että he jakoivat saaliin jossakin kuusimetsän kätköissä.

Palataan takaisin alkuun. Osa Suomessa esiintyvistä variksista muuttaa talveksi pois, mutta osa talvehtii täällä. Kummallakin osalla variksista on juuri nyt kevättä rinnassa ja ne toimivat oman sukunsa jatkamisen kannalta kiihkeästi. Kuten ihminenkn ajoittain. Paitsi, että ihminen toimii samalla tavoin monesti tai mahdollisesti useimminkin myös muuten kuin suvunjatkamisen kannalta. Joka tapauksessa varikset elelevät useimmiten ihmisasutusten lähettyvillä ja jopa suurissa kaupungeissa. Varis taitaa olla älykkyytensä lisäksi myös laiskanpullea, sillä ihmisastutusten läheltä varisten on helpompi tienata leipänsä kuin jossakin periferiassa, mihin ihminen ei jtuota jätteitä tai ihmisen toiminnasta aiheutuneita kuolleita eläimiä jo valmiiksi variksille katettuun pöytään.

Taas varsinainen tämän kirjoituksen tarkoitus on rönsyillyt suuntaan, jos toiseenkin. Olen seurannut muutaman viikon ajan tai pikemminkin sanottuna ajoittain yhden tai kahdenkin variksen puuhailua Helsingissä sijaitsevan Säätytalon yläkerroksen ikkunasta, joka avautuu Kirkkokadun suuntaan. Kirkkokadun reunaan on jo ammoin istutettu rivi lehmuksia. Tuosta kyseisestä ikkunasta on suora ja lyhyen matkan päässä oleva näkymä yhteen lehmusvanhukseen, jonka latvan huippu näyttää olevan joskus jostakin syystä sahattu. Tuon lehmuksen latvan päälle varis ryhtyhi muutama viikko sitten rakentamaan pesäänsä. Tuota touhua oli niin hauska seurata, että varsinainen syy, miksi olin kyseisessä rakennuksessa unohtui monta kertaa. Varis rakentaa joka vuosi uuden pesän ja hylkää vanhan. Tuon keskustassa sijaitsevan suhteellisen vilkkaan pesän paikan valinta oli sikälikin erikoinen, että tavallisesti varis rakentaa pesänsä vähän rauhallisempaan paikkaan havupuun latvukseen.

Pesänsä materiaaliksi tuo varis kantoi kaikenlaisia risuja, mutta sisustamiseen se hankki kaikenlaista maasta tai roskiksista löytämiään muovin kappaleita, narunpätkiä tai jokskus jopa ajan patinoimia kankaankappaleitakin. Tänään varis pöyhi ahkerasti pesänsä pohjaa ja pysytteli vakaasti enimmäkseen pesässään ja näytti siltä, että se ensin pöyhityään pesänsä pohjan uusille tulokkaille valmiiksi ryhtyi munimaan. Tuota vaihetta kesti aika kauan, mutta sitten liike lakkasi ja näytti siltä, että munat oli munittu ja tuon uroteon jälkeen se alkoi hautoa muniaan.

Liittyyköhän noihin lintujen keväisiin puuhiin myös ripaus romantiikkaa ja onko niin, että romantiikka kuuluu vain ihmisille?

Olipa hauskaa lukea tuota Urpon varisjutustelua. Miten se muuten on, muniiko ne tosiaan kaikki munat kerralla?

Me taidetaan jäädä ilman kaivattua västäräkkipariskuntaamme kun ei vieläkään ole niitä näkynyt. Muita lintuja sen sijaan on vaikka kuinka montaa sorttia ja aamupäivisin varsinkin on aika monipuolinen konsertti tuolla ulkona. Kaikkia eri lajeja en edes tunnista, sen vain että kovin erilaisia on ne laulut. Peipposparvi on ihan vielä parvena eikä niiden parin valinta lie vielä läheskään valmis.

Harakkapariskuntamme näyttää viisastuneen edellisvuoden arvovaltataistelustamme kun emme olleet yhtä mieltä siitä mihin puuhun ne saivat sen kotinsa rakentaa. Joutui lopulta rakentamaan sen kuuseen parinkymmenen metrin päähän talosta kun kahteen lähimpään omenapuuhun emme sen pesää huolineet. Toinen omenapuu olisi ollut 3 metriä makuuhuoneen ikkunasta ja se toinen ulkopaikallamme aivan puutarhapöytämme vieressä ja osittan sen yläpuolellakin. Siihen puuhun yritti rakentaa kahteenkin eri oksaan keräten ne samat pinnat maasta.

Ehkä se kuusi ei sitten hassumpi puu lopulta sen mielestä ollutkaan, kun nyt ne näyttää sovinnolla valinneen kuusiaidan pesäpaikaksi. On se nytkin sitten vain noin 6 metriä seinästämme mutta olkoon nyt sitten siellä se pesä. Muuten, aika ovelasti valittu paikka, kun niillä on suora näköyhteys portaillemme sieltä pesästä ja siitä portailta heittelen tinteille, tiaisille ja varpusille aina pähkinän puolikkaita. Jos menen sisälle ennenkuin ne pienet ovat keränneet kaikki pähkinät, niin harakka on siinä alle puolen minuutin ja sitten ne onkin heidän. Helppoa vahtia siitä kuusiaidan kolosta, eikä siinä ehdi munat jäähtymään kun käy ne pähkinät nappaamassa.

Joku reviiri kai niilläkin on kun vain joskus on ollut kaksi harakanpesää tontilla, mutta useimmiten vain yksi.

Sadeca kirjoitti:

Miten se muuten on, muniiko ne tosiaan kaikki munat kerralla?


Joku reviiri kai niilläkin on kun vain joskus on ollut kaksi harakanpesää tontilla, mutta useimmiten vain yksi.

Eivät ne linnut kaikkia munia muni kerralla, vaan kyllä ne linnunkin munat pullahtavat linnun ulkopuolelle yksi kerrallaan .
Tosin muniminen kestää yleensä sitä pidempään, kuinka paljon munia lintu munii. Jotkut linnut munivat ripeämpään tahtiin kuin jotkut toiset linnut samoin kuin kaksosia tai sitä useampi lasten synnyttämiseenkin kuluva aika riippuu naisesta ja muistakin asioista. Kyllä se yhden lapsenkin synnyttäminen kestää eri pituisia aikoja eri naisilla ja eri synnytyskerroilla. Tiedän koemukseta, sillä olen ollut läsnä lapsen synnnyttämisessä neljä kertaa. Ei se varmaankaan kovin yleistä ole, että lintu munii ikään kuin sarjatulella siten, ettei ihmisilmä edes havaitsisi, milloin munat pesään ilmaantuvat.

Mitä lintujen reviireihin tulee, niin linnuilla on tarkat reviirit erityisesti pesintäaikaan ja linnut merkitsevät omat reviirinsä laulullaan. Linnnut puolustavat reviirejään yleensä vain oman lajinsa lintuja vastaan. Ehkäpä myös ainakin osa ihmisistä pyrkii pitämään puolisonsa itsellään vain oman lajinsa mahdollisia uhkia vastaan.

Kun parinmuodostus ja pesintä on ohi, niin linnut eivät ole enää tarkkoja reviireistään ja sen huomaa itse kukin siitä, että linnut laulavat keväisin ja alkukesästä enemmän ja kesän kuluessa lintujen laulu hiipuu. Useat linnut ovat ovat yksiavioisia ja ne ovat yhdessä puoliisonsa kanssa niin kauan kuin toisesta tai molemmista aika jättää, mutta eivät ne yksiavoiset linnut ole mustasukkaisia puolisoistaan muulloin kuin pesintä- ja parinmuodostusaikaan. Linnuilla on periaatteessa helpompaa kuin ihmisellä, sillä useimpien lintujen pesintäaika rajoittuu kertaan vuodessa, mutta ihmisen kiima-aika kestää ympäri vuoden.

Urpo kirjoitti:

Tänään varis pöyhi ahkerasti pesänsä pohjaa ja pysytteli vakaasti enimmäkseen pesässään ja näytti siltä, että se ensin pöyhityään pesänsä pohjan uusille tulokkaille valmiiksi ryhtyi munimaan. Tuota vaihetta kesti aika kauan, mutta sitten liike lakkasi ja näytti siltä, että munat oli munittu ja tuon uroteon jälkeen se alkoi hautoa muniaan.

Liittyyköhän noihin lintujen keväisiin puuhiin myös ripaus romantiikkaa ja onko niin, että romantiikka kuuluu vain ihmisille?

Hihii, tuosta vain päättelin ja ajattelin että voi se Urpo olla sellainen lintumies että tietää variksen munineen monta tai jopa kaikki kerralla.

Joskus lapsena kun löysi jonkun pikkulinnun pesän, niin monta kertaa siinä oli ensin alkuun vain pari kolme jotka sitten lisääntyivät päivä päivältä. Niitä piti sitten kiertää eikä koiraa saanut ottaa mukaan ohi kulkemaan että saivat olla rauhassa.

Kana teki toisinaan piiloon pesän, navetan yhteydessä olleeseen heinäsuojaan, mihin oli talven jäljeltä jäänyt heiniä kesän ajaksi. Kun siellä ei lehmiä kesäisin ollut, niin ei sitä huomannutkaan että joku kana oli hautomassa pari viikkoa poissa näkyviltä. Muistelen että sillä tavalla ihan ominpäin kanat valitsivat hautoa 4 tai 5 munaa. Kukon muistan olleen pikkutipujen lähettyvillä nekin kun saivat juosta vapaina ulkona, mutta en muista että olisi juuri osallistunut itse ruokintaan.

Pakkohan niillä on jonkinlaista romantiikkaakin niillä linnuilla olla koska osaavat näyttää esimerkiksi iloa. Noille melkoisen kesyille talitinteillekin kun puhuu, niin ne kuuntelevat, niillä on eleitä, vastaavat lyhyesti ja lentävät pienen pyrähdyksen kasvojen ohi takaisin oksalle palaten ja se on niiden ilon osoitus mielestäni.

Väitetään, että ihminen ei muni, mutta minä olen muninut elämässäni montakin kertaa ja monissa eri tilaisuuksissa. Jälkeen päin on yleensä kyllä hävettänyt. Linnut hautovat muniaan, mutta kaikki ihmiset eivät voi hautoa muniaan. Minä voisin kyllä, mutta uskoisin sen olevan suhteellisen epämiellyttävä kokemus. Tai en tiedä. Jos saunan lauteilla löylyssä hautoo muniaan, niin sehän tuntuu vain miellyttävältä.

Eläinmaailmassa homoseksuaalisuus on yllättävän tavallista. Eläimet saattavat muodostaa sekä naaras-, että urospareja. Tuossa meidän lähellä olevassa pienessä sorsalammessa elelee ehkä tuollaiset 30-40 sorsaa. Näihin aikoihin erityisesti urokset ovat näyttävän värisiä ja tuolla lammella näkyy asustelevan myös toisiinsa kovasti kiintynyt homopari. Ne liikkuvat vain kahdestaan, eivätkä osallistu muiden koiraiden rähinöinteihin. Ne näkyvät myös makailevan tiiviisti toisissaan kiinni. Täytyisi varmaankin yrittää tutkia, rakentavatko ne myös pesän itselleen.

Voin kertoa, että kyllä homot rakentavat. Nii... varmaan myös muut homoseksuaalisesti suuntautuneet eläimet ja kaikki muutkin olennot täällä maan päällä.
Olis kiva tietää onko homoseksuaalisuus yhtä yleistä eläinmaailmassa kuin ihmispopulaatiossa.
Sitähän on tutkittu ja se näyttää olevan vakio. Nyt en tosin muista varmasti. Olisiko kahdeksan prosenttia.
Joskus muinaisessa Roomassa ja Kreikassakin oli homoseksuaalista käyttäytymistä. Ja paljon enemmän kuin nykyään.
Se oli jollain tavoin hyväksyttyä, myöskin heteroille. Näin ajat muuttuvat.
Vasta hiljattain on homoihmiset hyväksytty meiksi. Häpeän vähän tätä ihmiskuntaa.
Mutta myös punatukkaiset tai muuten poikkeavat on päätelty olevan jotain mitä jumala ei hyväksy.
Sitten, kun homoseksuaalisuus on jo hyväksyttyä, niin eivätköhän ihmiset keksi jonkin muun piirteen, jota pitää kauhistella.

Uskomaton linnun vaisto. Olemme alkuviikosta Tiukun kanssa muuttamassa Viroon. Vaikka otukselle ei ole kerrottu kuin
pari kertaa vahingossa mainittu sana Viro, niin nyt kyselee lakkaamatta tuleeko mukaan.
Tuo Timjamin vaistomaailma on niin käsittämätön. Osa selittyy sillä että ymmärtää suomea. Mutta se ei ole kaikki.
Tosi hauska juttu tuli Australiasta. Siellä perheistään karanneet tai muuten eksyneet papukaijat opettavat luonnossa eläville kaijoille englantia. Siellähän karkulaiset pärjäävät luonnossa tosta vaan. Ilmasto on sopiva ja älykköinä
hoitavat loput.