Linnut / linnud

Avasin tämän ketjun, vaikka ulkona näyttää edelleen talvelta lumisateen jälkeen. Silti meille on lentänyt jo muuttolintuja ja linkitän tähän nyt ensimmäisen, joka on myös suomen kansallislintu. http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/cygcyg/

Osa kottaraisistakin on palannut, eesti keeles kuldnokk. http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/stuvul/

unnuntaina 26.3. Näin ensimmäiset hanhet Haapsalun tienoilla. Olivat ensimmäisiä paikalla. Linnuillehan on tärkeää tulla ensimmäisinä ja löytää parhaat paikat pesinnälle. Hakevat siis nopeasti oman reviirin. Sinne ei sitten ole muilla asiaa.
No Haapsalussa ei vielä haeta niitä pesimispaikkoja. Linnut kuitenkin odottavat jälkijoukkoja ja sitten joskus sopivien tuulten mukana lähtevät ylittämään merta joko Ruotsiin tai Suomeen tai jonnekin pohjoiseen.
Nämä näkemäni toivottavasti selviytyvät. Takatalvi voi yllättää. Mutta kun raukoilla on kiire. Pohjoisen suvi on niin lyhyt.
Kaikkea hyvää vaan ensimmäisille. Uskon, että jo nyt on joukkomuutto käynnissä. Siksi pitäisikin päästä pian taas Läänemaalle katsomaan miten uljaat linnut auroissaan tulevat.

Tänään olin haltioitunut, kun sain seurata joutsenpariskunnan liitoa kirkkaalla sinisellä taivaalla. Lensivät itään. Asiaakin niillä oli

Näistä muuttolinnuista sen verran ennen kuin suurin muuttoliike alkaa. Meidän papukaija, joka on jatkuva muuttolintu Viron ja Suomen välillä, kyselee taas levottomia.
Tuossa kököttää ja kysyy saako hän puhua.
No keskustelu käy suurinpiirtein näin:
papukaija: "Saa puhuu"
minä: "joo kyllä sä saat puhuu"
papukaija: "Pikku-Tiuku saa puhuu, tuutsä nukkumaan rakas"

Olisipa mielenkiintoista päästä keskustelemaan alielin papukaijan kanssa! Kuinka se osaakin puhua noin hienosti? Sana "rakas" kun ei valitettavasti kuulu edes kaikkien ihmisten sanavarastoon

Jokohan nyt kevät on tullut jäädäkseen? Tulisi vielä aurinko esiin tuon tihkusateen sijaan. Joka tapauksessa kiuruja on nähty jo Lapissa asti ja vanhan sanonnan mukaan on: "Kuu kiurusta kesään". http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/alaarv/

Täällä on satanut vettä kaksi päivää, ja lämpöäkin on +4. Aika nopsaan lumet näyttävät lähtevän.

Yleensä västäräkit tulevat tänne 9/4, mutta jo eilen tiirailin ulkona että näkyisikö niitä. Ei näkynyt.
Kun nyt aamupäivällä menin pihalle niin ensimmäiseksi näin västäräkin hyppelemässä kasvihuoneen vieressä.
Nyt on siis vain "vähäsen" enää siihen kesään! Jeeees!

Teilläpäin on tosi säntillisiä tirppoja

Laitoimme tänään pikkumiehen kanssa jälleen kukantaimia, nyt suoraan parvekeruukkuun, jotta ne saavat pian alkaa ottaa ulkoilmakylpyjä. Täytyykin alkaa kantaa multapusseja kaupasta. Keräsimme myös vastapudonneita kuusenkäpyjä, niistä voi sitten askarrella jotakin kivaa parvekkeelle.

Tuommoiset tirpat viihtyvät täällä lähipensaissa.

Ramo. Nuo "tirpat" eivät ole täsmälleen samoja kuin meillä mutta samaa sorttia silti. Ne eivät ole erityisen hyviä lentäjiä ja viihtyvät pensaissa. Pesän tekevät mielellään katolle laudan alle ja nokkivat maasta tähteitä mitä muilta linnuilta jää. Ovat pikkuvarpusen sukulaisia. Ne eivät mihinkään muuttomatkoihin taida edes pystyä joten pysyttelevät pihoissa ja ihmisten läheisyydessä pärjätäkseen talven yli. Meillä ne asuvat kuusiaidassa talvet.

Muuten, tuon Ramon kuvan ja Sadecan kommentin yhteisvaikutuksella aloin miettiä lintujen siipisulkien pituutta. Muuttolinnuilla taitaa olla suhteessa pitkät siipisulat, vaikka koko olisi muuten pienehkö, ja noilla talvehtivilla linnuilla siipisulat ovat lyhyet. Kertookaahan omia havaintojanne asiasta.

En osaa tuohon kysymykseen suoralta kädeltä vasta muuten kuin mutu-pohjalta. Varpuslintujen heimoon kuuluu yli 5000 lajia ja noiden lajien yhteiseen ominaisuuteen kuuluu piirre, että niillä on lintuheimoista kaikkein lyhyimmät siipisulat. Silti moni varpuslinnuista on muuttolintu, kuten esimerkiksi kiuru, jonka Sadecakin on jo tänä keväänä luonnossa tavannut.

Lintujen koko vaikuttaa luonnollisesti myös siipisulkien kokoon: mitä suurempi lintu, sitä suuremmat siipisulat. Monet suuretkaan linnut eivät ole muuttolintuja, vaikka ne ovat äärimmäisen taitavia lentäjiä pitkine siipisulkineen. Esimerkiksi osa haukka- ja kotkalajeista on paikkalintuja. Näistä syistä arvioisin, että siipisulan pituudella ei ole ainakaan ehdotonta merkitystä siihen, muuttaako lintu vai ei.

Meri on ollut täällä vapaa jo noin viikon ajan ja kevät on ehtinyt niin pitkälle, että lokit (kajakad) herättävät joinakin aamuna irfernaalisella kirkunallaan, kun riitelevät tai muuten pelottelevat toisiaan jostakin ruuasta tai ruuasta tai ruuan tuoksusta. Lokit ovat sopeutuneet ihmisten läheisyyteen, eivätkä kaikki viitsi itse kalastaa ruokaansa. Kaatopaikat ovat niitä täynnä ja suuria lokkiparvia kiertelee kynnöspeltojen ympärillä ja ne laskeutuvat syömään toukkia ja matoja.

Kaupungeissa lokit ovat röyhkeitä rosvoja, jotka ryöstävät toreilla jäätelöitä ja muuta syötävää jopa ihmisten käsistä. Nyt koulutettuja haukkoja suunnitellaan avuksi http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kauppatorin_lokkeja_haatamaan_ehka_haukkoja/ .

Mieleeni muistuu eräs kesä kauan sitten, kun nuorena miehenä työskentelin tarjoilijana ravintola Mestaritallin terassilla Helsingissä. Se oli tuolloin sellainen vähän hienompi ja kaupungin paras ulkoilmaruokapaikka, jossa ruoka-annokset tarjoiltiin vadeilta. aluksi erehdyin välillä laskemaan vadin viereiselle pöydälle tehdäkseni tilaa tarjoilla. Jo tuolloin röyhkeät lokit nappasivat chateaubriandit ja muut herkut vadilta heti, kun silmä vältti.

Sepä ei tosiaan kovin hauskaa ollut jos ne lokit olivat niin röyhkeitä jo senkin vuoksi että ihmiset tuppaavat olemaan aika kärsimättömiä jos joutuvat odottamaan uudelleen ruokaa. Siinähän tuollaisessa hienossa paikassa oli melkein kysyttävä haluaisivatko lasin viiniä korvaukseksi odotellessaan toisen mokoman.

Meillä on ollut jokakeväinen sota pihalla harakoiden kanssa siitä mihin saavat rakentaa pesänsä. Kun ne alkavat rakentamaan liian lähelle taloa sitä, niin sohimme sen alas. Tällä kertaa sahasimme erään paksun omenapuun oksan alaskin koska siinä oli liian sopiva haarukka niille. Tässä on sitten viikko jo ihmetelty että minne ne nyt sitä rakentavat mutta tänään näimme että kuusiaidan sisälle. Sekin on tuossa meidän ja naapuritalon välillä ja vain 8 metriä talosta, mutta luovutamme ja annamme rakentaa siihen.
Emme me lainkaan harakoita inhoa mutta kun ne räkättävät hirveästi ne viikot kun syöttävät poikasiaan, niin ei ole oikein mukavaa nukkumisen kannalta. Myös ne poikaset pysyvät pihassa viikkokausia koska harakat eivät vie niitä minnekään. Toivottavasti naapuri on hyväuninen ja niiden kaksi lastakin. Naapurilla on myös kissa joten saattaisi niille käydä huonostikin.

Koska syötämme lintuja talvisin, niin niistä saavat harakatkin osansa ja siksi eivät suostu millään pesimään muualle kuin pihapiiriimme.

Harakat ovat älykkäitä varislintuja, mutta nekin ovat sopeutuneet laiskuuttaan urbaaniin elämään. Roskiksesta ja lintujen syöttölaudoilta on helpompi hakea eväänsä kuin metsästä etsiminen.

Koskeloillakin on kevättä rinnassa ja niitä on saapunut jo Suomeenkin nauttimaan lisääntymisen iloista

Cityhuuhkajan poikaset lähtevät kohta lentoon harventamaan citykanien kiusaksi asti lisääntynyttä populaatiota. Lentoonlähtö ei ilman kommelluksia aina linnunpojilta onnistu: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Forumin%20pikkuhuuhkajan%20lentoyritys%20meni%20m%C3%B6nk%C3%A4%C3%A4n%20-%20m%C3%A4tk%C3%A4hti%20raitiotiekiskoille/art-1288383682498.html

Ukkometsot ovat parasta aikaa soitimella. Tällöin ne hyökkäilevät joskus jopa ihmisten ja autojenkin kimppuun. Naarasmetson eli koppelonkin kimppuun ne käyvät hanakasti

Metsoja on 11 eri alalajia, joista Suomessa tavataan kolme: pohjolan metso (Tetrao urogallus urogallus) Pohjois-Suomessa, karjalanmetso (Tetrao urogallus karelicus) Keski-Suomessa ja saksanmetso (Tetrao urogallus major) etelässä.

Pääkaupunkiseudulla valkoposkihanhet ovat yleistyneet vinhaa vauhtia ja osa on jäänyt tänne kesäisin pysyvästi pesimään ja jatkamaan sukuaan. Tämä on osoitus siitä, kuinka linnutkin vastaavat ihmisten aiheuttamiin haasteisiin ja sopeutuvat elämään uusissa oloissa.

Olin eilen iltapäivän ja illan aitiopaikalla Vanhalla Kalastajatorpalla Munkkiniemessä katselemassa valkoposkihanhien touhuja. Meren rannan ääressä nurmikolla ruokaili kymmeniä perhekuntia, joiden kokoonpano vaihteli vain hiukan. Molemmat vanhemmat (valkoposkihanhet ovat yksiavioisia toisilleen pariuskollisia lintuja) ja 3-5 untuvikkoa. Linnunpojat pysyttelivät tiiviisti vanhempiensa luona ja vanhemmat hätistivät aggressiivisesti liian lähelle tulleita muita lintuja loitommalle. Ruokailtuaan useita tunteja kaikki linnut suunnistivat poikasineen hyvässä järjestyksessä iltauinnille. Rähinöistä ei ollut tuossa tilanteessa enää rahtuakaan jäljellä ja vanhemmat opastivat poikasiaan vesiurheilun saloihin sulassa sovussa. Ruoka taitaa olla se asia, josta pahimmat erimielisyydet kumpuavat. Valkoposkihanhet joutuvat aterioimaan melkoisesti, sillä ne pystyvät käyttämään hyödykseen syömästään ravinnosta vain noin viidenneksen.

Tuossa etupihalla pyörii västäräkkipari. Näyttää kuin olisivat vain ruuan haussa, mutta kyllä siinä lemmenleikit ovat käynnissä. Pariutuvat vähän väliä ja taas syödään. Nyt ilmestyi kolmas pyörä. Kilpaileva uros tuli häiritsemään.
Ja taisteluhan siitä syntyi. Tyttö-västä jatkoi rauhassa syötävän tongintaa ja kiimaiset urokset painuivat puiden oksistoihin ottamaan mittaa toisistaan.

Ei ole uroilla helppoa pariutumisaikaan.. viikko sitten kaksi kollia taisteli verisesti ja äänekkäästi makkarimme ikkunan alla. Niin, linnuistahan tässä piti kirjoittaa, mutta kaikenlaista muuta tuli mieleen.

No niin, tiedän Alman mielen tässä asiassa. Olet suorasukaisen luonnollinen kaikissa elämän peruskysymyksissä.

Meillä on lastentarha tuolla pihalla. Kolme paria pikkuvarpusia (Pilfink) poikasineen ja yksi talitinttiperhe. Ne opettavat pienokaisilleen kaikenlaista tarpeellista. Kaikki ne poikaset ovat lentokuntoisia mutta silti vielä syötettäviä. Talitintit ovat yleensä aina lähteneet omille teilleen noin 1½ kuukaudeksi, mutta tämä pariskunta on näköjään päättänyt että täällä on yhtä hyvä kun pidän sitä ruokahuoltoakin niille.
Olisivatkohan linnut myös niin viisaita että katsovat tässä pihalla olevan turvallisempaa haukkojen puolesta. Takkua eivät juurikaan pelkää ja katsovat ehkä senkin olevan jonkunlainen suoja naapurin kissaa vastaan. En tiedä mitä ajattelevat, mutta hyvin kesyjä ovat ne poikasetkin. Kivoja seurattavia.

aliel kirjoitti:

No niin, tiedän Alman mielen tässä asiassa. Olet suorasukaisen luonnollinen kaikissa elämän peruskysymyksissä.

Kuulostaa hyvältä, aliel

Linnuista sitten hieman. Parhaat rantakelit ovat tuoneet mukanaan jokavuotisen hyvin ilahduttavan näyn: sorsat poikueineen. Viime viikolla yhtenä päivänä ollessamme pulikoimassa (en minä, mutta lapset) purjehti ohitse sorsaäiti poikasineen, joita oli tarkkaan laskettuna 10. Se on mielestäni kovin suloista, kuinka ne pikkuiset seuraavat emon vanavedessä, kuka kuuliaisesti, kuka hieman omia polkujaan kulkien.