Uudiseid Eestist.

Tuopa olikin hauska kappale, vaikka siinä osittain totisina laulettiinkiin, -tai ainakin tosissaan. Mitä sille kaivolle sitten kävi, Agnes? Säilyikö se?

Kyllä se säilyi. Eiko muuten olisi Urpo saanut laittaa tämän artikkelin tähän. Ihan paikalla se on ja kuulemma siitä kaivoksesta enää ei puhuta. Loitsud aitasid!

Tottakai sai panna artikkelin tähän ja tuon Urmas Sisaskin tekemän laulunkin Tuhalan nõiakaevun puolesta. Viron kansalaisliike pelasti tuon luonnon monimuotoisuuden osoituksen kaivosgryndereiden tuholta. Lisään tähän vielä muutaman linkin Tuhalasta http://www.tuhalalooduskeskus.ee/ ja tässä on linkki, josta avautuu vetoomus, jonka avulla koko Nabalan karstiala Tuhalan noidankaivoineen pelastui.

Viron keskustapuolueella (Eesti Keskerakond) on samantyyppisiä vaikeuksia kuin suomalaisella sisarpuoluellaan. Molempien puolueden kannatukset ovat parhaimmista päivistä laskeneet ja puheenjohtajan kanssa on ongelmia. Tosin hiukan eri syistä http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/04/kahdeksan_keskeista_poliitikkoa_erosi_viron_keskustapuolueesta_3393265.html . Entinen Viron pääministeri Edgar Savisaar on puolueen puheenjohtaja ja kiistelty hahmo ja hänen johtamistyyliään pidetään kovin autoritäärisenä. Puolueen jäsenet eivät pidä yksinvaltaisesta johtamisesta ja äänestävät puheenjohtajansa johtamistyylistä jaloillaan.

Urpo kirjoitti:

Viron keskustapuolueella (Eesti Keskerakond) on samantyyppisiä vaikeuksia kuin suomalaisella sisarpuoluellaan. Molempien puolueden kannatukset ovat parhaimmista päivistä laskeneet ja puheenjohtajan kanssa on ongelmia. Tosin hiukan eri syistä http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/04/kahdeksan_keskeista_poliitikkoa_erosi_viron_keskustapuolueesta_3393265.html . Entinen Viron pääministeri Edgar Savisaar on puolueen puheenjohtaja ja kiistelty hahmo ja hänen johtamistyyliään pidetään kovin autoritäärisenä. Puolueen jäsenet eivät pidä yksinvaltaisesta johtamisesta ja äänestävät puheenjohtajansa johtamistyylistä jaloillaan.

Kui "Savipäts" poleks selle erakonna juht, oleks sellel palju rohkem hääli eestlaste hulgas ja selle võrra kindlasti liikmeid ka Riigikogus. Selle juhatus on korrumpeerunud onupojapoliitikat ajav seltskond, ammu juba teada..

Karupoeg Puhh on käinud külastamas Eesti pealinna http://www.hs.fi/ulkomaat/Karhu+piipahti+Tallinnassa/a1305560487750 . Tal on olnud pärst talve kõht tühi ja ta teadis, kust seda mett saab osta.

Virossa vapaaehtoiset kävivät auttamassa sammakoita tien yli http://www.ilmajaam.ee/818532/galerii-eile-kaisid-vabatahtlikud-soodlas-konni-abistamas/ . Rupikonniahan nuo sammakot näyttävät olevan. Rupikonnat vaeltavat lisääntymään talvihorroksesta herättyään samalle lammelle tai muuhun kosteikkoon, jossa ne itsekin ovat syntyneet.

Tämä elo on niin hauskaa ja erilaista kuin Suomessa.
Siivosin yläkerran hiirijätöksiä. Polttoon meni peitot. Uskomattomia otuksia. Olivat sinne vällyjen alle menneet
synnyttämään jälkeläisiäkin. Ensi talveksi nostetaan kaikki tekstiilit orsille. Tuolla ulkona hulmuaa pyykkiä sieltä
yläkerran sängystä. Ne joita ei raaskinut heittää menemään. Hiiribaari oli sängyn vieressä. Olivat vieneet koko baarin.
Ei jäänyt mitään.
Samaan aikaan miehet traktorin kanssa mylläsivät puutarhassa. Nykyinen Ystävä T. Hoitaa täällä kaikki juoksevat asiat.
Äijiä lappaa pihassa. Saattavat olla vähän noloissaan, kun yksi heistä vähän huijasi meitä suomalaispoloja.
Mutta pikkuhiljaa aletaan kotiutua. Sydämen syke harvenee ja silleen.
Käyn tässä kuukauden sisällä kolme kertaa Suomessa. Kahdella reissulla Saarijärvellä jooga-kurssilla ja kerran Katajanokan lasten leirikoulussa. Ope ei saanut riittävästi vanhempia huoltojoukoiksi. Lähden siis mukaan. Tunnen nuo lapset
hyvin. On varmaan ihan mukava reissu. Mutta tämän kaiken jälkeen hautaudun maaseudun rauhaan.

Niin mites se aliel oli kun en muista, onko teillä laudoitus talonne ulkoseinissä vai hirsinenkö se on?
Jos siinä on laudoitus, niin on syytä naulata tiheää metallista verkkoa laudoituksen alapäähän lautojen ja kivijalan väliin sellainen kaistale jos suinkin saa sen sinne. Sitä käytetään ainakin täällä päin hyvällä menestyksellä nimenomaan hiirien takia. Aika halpakin keinona jos sen voi toteuttaa.
Todellakin harmin paikka jos syövät petivaatteetkin kelvottomiksi, eihän siitä mitään tule ostaa uusia joka vuosi joten jotenkin se olisi saatava estetyksi se sisälle taloon tulo. Sen olen kuullut että yli puolen sentin mentäviä aukkoja ei saisi olla.
Mistä vesijohtoja ja muita johtoja tulee sisälle taloon, niin ne pitäisi myös onnistua peittämään. Mahtaakohan hiiri lähteä kiipeämään seinää pitkin siten että jostain katon rajasta edes etsisi sisääntulopaikkaa?

Reilu teko tuo että menet sinne leirikouluun avuksi, mutta tosihuonosti vanhemmilta ettei heistä vapaita löytynyt.

Niinkuin sanoit, niin niitä aukkoja ei voi tukkia kyllin hyvin. Hiiri menee lyijykynän kokoisesta läpi. Ihme, mutta niin vaan on. Helpointa on nostaa tekstiilit ylös. Kumma, etteivät ole tulleet meidän sänkyyn kaikkina näinä vuosina.
Ehkä miehen ominaishaju ei miellytä hiiriä ollenkaan. Itsestäni nyt en sano mitään.

Hiiren pissa on ikävä juttu. Olen muutaman kerran ollut todistamassa sitä, kun hiiret ovat pissanneet jonkun taloasukin matot ja tekstiilit niiden oltua vintillä säilytyksessä. Ei siihen auta oikein pesukaan, jollei 90 asteessa voi pestä.

Minä jo päätin polttaa kaikki hiiriosastot.
Ei sitten tarvitse miettiä.
Voi lähteä puhtaalta pöydältä ja seuraavana vuonna olla fiksumpi.

Tallinnan taksit saavat hinnoitella palvelunsa vapaasti ja niin ne tekevätkin http://www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/artikkeli.shtml/1542545/varomaton-maksaa-tallinnan-taksissa-kymmenkertaisen-hinnan . Useimmissa suurkaupungeissa taksikyydin hinta on syytä kysyä etukäteen ja vältettävä pimeitä takseja. Tallinnassa on laillista velottaa taksikyydistä hinta, joka näkyy taksin oikeinpuoleisesta takaikkunassa olevasta taulukosta. Ei se ole tyhmä, jok pyytää kallista hintaa. Tyhmä on se, joka maksaa kiskurihinnan.

Matkaillessa helpoimmin tulee huijatuksi takseissa ja ravintoloissa, mutta varsinaisilta huijausyrityksiltä olen Tallinnassa välttynyt. Etenkin ravintoloissa laskutus tuntuu olevan rehellistä.

Ikävä uutinen Virosta, joka koskee myös suomalaisia. Suomalaiset ostivat ahneuksissaan jonkin verran Virosta reilu vuosikymmen sitten kiinteistöjä, joita he eivät sitten ole halunneet tai onnistuneet varojen puutteessa korjaamaan ja ylläpitämään. En kuitenkaan usko, että tämä on läheskään saman luokan ongelma kuin se, että yksityisten virolaisten, kuntien tai valtion omistamat rakennukset rapistuvat korjauskelvottomiksi kaikkialla Virossa. Se on sääli, sillä vanhat rakennukset ovat yleensä viehättäviä ja nostalgisia tunteita herättäviä maisemaan kuuluvia historian lehtiä. Taitaa olla kuitenkin niin, että suomalaiset vanhoja rakennuksia Virosta ostaneet ovat pelastaneet suhteessa paljon enemmän tyhjiksi jääneitä taloja kuin virolaiset.

Sitä mukaa kuin Virossa elintaso nousee, nousee myös entistä ehompia taloja. Oikein sydäntä lämmittää tänne Läänemaalle ajellessa, kun joka kerta on jotain taas pantu kuntoon niissä jo tutuksi tulleissa taloissa.
Meidän tönö alkaa jo olla siinä rupusakissa.

Tämä voisi yhtä hyvin olla uutinen Suomesta, mutta se on myös uutinen virolaisessa lehdessä. Artikkelissa on myös linkki alkuperäiseen suomalaiseen uutiseen.

Anu Saagim on niitä turhia julkkiksia, joilla ei ole oikeastaan mitään järkevää annettavaa julkisuuteen. Hän tekee miltei mitä vaa saadakseen huomiota.

Virossa kaikki hyvin. Oli niin kammo ukkonen. Pihasta tuli uima-allas. Lankapuhelin päätti toimia vaan yhteen suuntaan. Eli meille voi soittaa, mutta ulos ei ollenkaan.
Huomenna tulee Elionin mies ja ehkä fiksaa systeemit.
Minulla oli eilen hieno ilta. Kävin tuossa lähellä teatteritalossa. On joku vanha riihimaja.
Siitä ovat tehneet teatterin. Luulin, että paikalle tulee kourallinen ihmisiä.
Mutta olin väärässä. Jo kun tulin sinne, niin joka puolella oli autoja. Eli joku muukin halusi nähdä esityksen.
Minulla ei siis ollut lippua, mutta kaverin vaimo (sekin kaveri) oli siellä töissä, väliajalla möi ruokaa;
Hän sitten hoiti minut sisään. Ja pääsin katsomaan virolaista näytelmää. Ymmärsin kaiken mitä puhuivat, mutta se asian ydin jäi minulta huomaamatta.
Laitan seuraavaan viestiin näytelmän tekijät. Ehkä Agnes lukee tämän jonain päivänä ja kertoo minulle mistä oli kysymys.
Muuten sen väliajan jälkeen jotenkin pääsin kärryille. Ymmärsin, mutta luulen, että oli niin virolainen tarina.

Lugesin internetist, et ta autor on surnud. Tema nimi oli Jaan Kruusvall.
Vapantage mind, ma ei teadnud.
Siin ma vaatan, ehk ei tea et surnuse mehe ettendust vaatan.
Kas ta oli teile tähtis kirjutaja?

Aliel, kas see oli see: http://www.teater.ee/teater_eestis/teatrid/Saueaugu_Teatritalu.theatre_id-116 siis Saueaugu teater?
Mina ei palju sellest kirjanikust tea, aga jah ta suri kevadel 71-aastasena. Tema näidendistest olen kuulnud vaid "Pilvede värvid" kohta, kuuldavasti väga kiidetud ja hea lugu.
Mõistan sind Aliel, et sa said ehk eesti keelest aru, aga mitte sisust, eesti teater on tihtilugu selline, et mõistad sisu ja etenduse "pointi" alles peale etenduse nägemist kui sedagi..

Oli Saueaugu teatritalu küll. Aitäh siit mida mulle jutustasid. Mulle see oli küll ainulaadne kogemus.

https://2img.net/h/oi48.tinypic.com/fnak4w.jpg

Taas monen mokan kautta. Kuva ei ole kovin hyvä. Johtuu kamerastani. Valotusajan pitäisi olla pidempi.
Mutta Valge Daami-yön näytelmästä siinä kuitenkin on kysymys. Loppui puolenyön jälkeen ja kuunkin näin kiertyvän taivaalle sinä aikana. Sitten tulivat pilvet.
Haapsalussa näytellään joka vuosi tämä sama stoori. Se liittyy Haapsalun ja piispanlinnan historiaan. Tarina linnan muuriin muuratusta neidosta on legenda. Saman tapainenhan on myös Suomessa Olavinlinnassa. Tällä kertaa legendan kustannuksella jopa vitsailtiin. Ei ollut siitä vakavimmasta päästä tulkintoja.

Etelä-Virossa on Soomaan kansallispuisto, joka on euroopan suurimpia keidassuoalueita. Sinne pitäisi ensi kesänä päästä ja suolle järjestetään opastettuja retkiä. Tässä on mielenkiintoinen Helsingin Sanomien lehtiartikkeli tuosta suoalueesta. Siellä on poimittu arrtikkelin mukan jo karpaloitakin. Luulin niiden kypsyvän syksymällä.

See Soomaa on põnev koht, kindlasti minge. Mina käisin seal töökaaslastega nädalalõpuüritusel, kui soo oli jäätunud. Siiski olid meil jalas räätsad ja soosilmade jää oli läbipaistev ja nagu suurendas seda mis seal allpool jääd oli ja seda oli põnev vaadata. Sõitsime ka kanuudega, osad meist loobusid, ei julgenud, aga mul õnnestus matkaoppa Ruukeli endaga ühte paati saada ja peab ütlema, et kiire vooluga jõgi võinuks mind ei tea kuhu ära viia. No kui viinuks, siis Pärnusse välja..

Kävimme Etelä-Virossa alkukesästä. Laitoimme navigaattoriin reitin Martnasta Võruun. Niinhän vain vei meidät sinne Soomaalle. Pieniä kinttupolkuja ajaessa alkoi jo vähän naurattaa. Se oli se lyhin reitti, mutta ei kaikkein autoystävällisin. Ystävä, joka oli mukana, soitteli vaimolle, että täällä ollaan Soomaalla "soomlasten" kanssa. Vaimo työskentelee päiväkodissa. On ollut siellä kauniilla suoalueilla päiväkoti lasten kanssa retkellä. Lähinnä hymähteli meille.

Laitan tähän linkin blogiin, jota pitää perheineen Viroon muuttanut suomalainen perheenäiti http://lahdentakana.blogspot.fi/

Laitetaan myös linkki Suomeen muuttaneen virolaisen perheenäidin blogiin http://www.bloglovin.com/frame?blog=2978458&link=aHR0cDovL2tvZHVvcGUuYmxvZ3Nwb3QuY29tLw

Lisää: http://marisjahub.blogspot.fi/

Ja lopuksi suomalais-virolaisia näkökulmia: http://suomi-viro.blogspot.fi/