Jouluruokia

Joulun alla kaikilla tuntuu olevan kiirettä. Joulu on suomalaisille tärkeä juhla, mutta ei sitäkään kannata ottaa niin vakavasti, että menettää hermonsa. Tekee sen, minkä ehtii ja rauhoittuu sitten joulupyhinä.

Yksi ruokalaji, jonka olen sekä kotiin, anoppilaan, että läheiseen sukulaisperheeseen valmistanut vuosikausia, on joulusilli. Lapsuudenkodistahan minä tuon tavan imaisin jo äidinmaidossa. Ostin tänään islantilaiset rasvasillit tarjoushintaan 6,90 € kilo. Sillin tulee olla ehtaa rasvasilliä, josta suuri osa ylimääräisestä suolasta on liotettava kylmässä vedessä ainakin yhden yön yli. Sen jälkeen sillistä tulee poistaa sisälmykset, nahka ja ruodot. Sillifileet laitetaan päällekkäin ja leikataan poikittain sellaisiksi suikaleiksi. Kyllähän te tiedätte. Voitte halutessanne fuskata ostamalla kevytsuolattuja puhdistettuja rasvasillifileitä, mutta se ei ole ihan sama asia. Sillit asetetaan ikään kuin kokonaisina päällekkäisinä fileinä tarjoiluvadille. Vatkataan runsaasti vaahdoksi kermaa, johon on lisätty sokeria ja hiukan väkiviinaetikkaa. Maistamalla määrät selviävät. Sillien päälle laitetaan reilusti ohuita raakoja sipulirenkaita ja jos on yhdestä sillistä kyse, niin vadin toiselle reunalle sillien viereen laitetaan pilkottuja etikkapunajuuria ja toiselle reunalle pilkottuja suolakurkkuja. Maustekurkutkin käyvät, Jos on kaksi silliä, niin suolakurkun tai punajuuren kuutiot laitetaan keskelle ja toinen vaihtoehto reunoille. Koko komeus peitetään maustetulla kovaksi vatkatulla kermavaahdolla. Joulusilli koristellaan hakatulla kovaksi keitetyllä kananmunalla ja pilkotulla tuoreella tillillä siten, kun taiteellinen silmä näyttää. Lisäkkeeksi tarvitaan vain keitettyjä perunoita.

Haluan kertoa yhden hienon jouluruokakokemukseni. Ihana yhdyssana vai mitä.
Söin maailman parasta lipeäkalaa Saarenmaalla vuonna yks-tai kaks.
Oltiin Emilian kanssa puistossa pimeän aikaan. Siellä oli Emin ja hänen äitinsä ystävät myös ihmettelemässä pimeyttä.
Mutta joulujuttuja ryhdyimme puhumaan. Tuo nuori äiti oli ainoa tuntemani ihminen, joka myös rakastaa lipeäkalaa.
Meistä tuli melkein ystävät, koska hehkutimme lipeäkalan ihanuutta.

Voi Urpo.. en ole koskaan menettänyt hermojani Joulun takia, enkä sitä nytkään tee. Harmittaa vain kovasti se, että ajanpuutteen vuoksi joudun valitsemaan kahdesta: teen laatikot itse ja niitä sitten on pöydässä tarjolla, tai teen tyttärelle poronsarvet jottei hänen tarvitse jännittää onko koulun juhlassa poron näköinen, kun sitä pitäisi olla. Tuli aika myöhään tuokin askare, kun tarkistuksen jälkeen koululta ei löytynyt mitään poroihin viittaavaa tarpeistoa. Ei pukuakaan, joka sekin keksitään mahdollisimman yksinkertaisena.

Miksi sarvien tekeminen sitten kestää? Sen lisäksi, että ne näyttävät siltä kuin pitää, täytyy huomioida niiden kestävyys, paino, ja se, että pysyvät päässä. Porokin joutuu liikkumaan esityksessä, ja olisi ikävää jos sarvet heiluisivat koko ajan ja tyttö joutuisi sitä varomaan.

Muiden valmisteluiden suhteen olen hyvin aikataulussa. Kevyt siivous vielä ensi viikolla, turhat tavarat piiloon jne. sitten nautiskellaan

Lanttulaatikot joutuvat pian uunista. Ostin sitten kuitenkin valmista lanttusosetta, ja tämän Joulun jälkeen tiedän millainen laatikko on parasta ja edullisinta.. kokonaan itse tehty, valmiina ostettu, vai valmiista soseesta itse tehty. Kerron teille kunhan tämä viimeisin on kokeiltu. Kinkun otan huomisaamuna sulamaan. Se on sellainen alle kolmen kilon kinkkurulla, kun sitä menee meillä niin vähäsen.

No, ei ollut laatikko valmissoseesta pahaa. Helppoa tehdä ja hyvää, mutta imelyyttä joudun siihen vielä lämmittäessä lisäämään. Huomenissa täytyy tarkistaa perunavarastot, sekä maidot ja levitteet. Leipien puolesta pärjäämme pakasteilla ja äkkiä niitä sämpylöitäkin pyöräyttää vaikka pyhien aikana.

Alkoholia meillä ei luonnollisesti käytetä Jouluna, kun se ei kenellekään maistu, mutta kotikaljaa tekisi mieli.

Aah.. porkkanakakkua on saatava, mutta senkin tekee nopsasti myöhemmin, ellen ehdi huomenna/ ylihuomenna. Luumukiisseli kermavaahdolla pehmennettynä on Jouluaterian pääjälkiruoka, se on melkein paras maku

Alma kirjoitti:

Alkoholia meillä ei luonnollisesti käytetä Jouluna, kun se ei kenellekään maistu, mutta kotikaljaa tekisi mieli.

Kotikalja on oikein mainio janonsammuttaja ja ihan hyvää kotikaljaa saa edullisesti ja nopeasti (parissa päivässä) esimerkiksi tästä tuotteesta.

Ehtii vielä jouluksi ja joulupöytään kotikalja sopii vallan mainiosti.

Voisinpa kokeilla tuota. Erehdyin ostamaan kerran kotikaljan himossa tuotetta nimeltään Perheolut, kun kaupan myyjä väitti sitä kotikaljaa vastaavaksi. Ei ollut ollenkaan samanlaista.. se oli aivan kamalaa!

Etkö voi pyytää miehesi perhettä lähettämään hieman kotikaljaa.
Virossahan sitä juodaan paljon ja on hyvää.
Jos täällä Suomessa ei löydy vastaavaa, niin ei muuta kuin Viron perhe hoitamaan teille kunnon kotikaljat.

Tässä valvon keittiötä. Sunnuntaina tulee perhe meille syömään.
Minulla oli porkkanat sieltä kotipuutarhasta. Tänään väänsin niistä porkkanalaatikkoa. Jotenkin mielestäni mauton soppa. No aloin sitten valmistella kalaruokia. Ehkä ne onnistuvst.
Meille tulee joulupäivänä syömään vanhat vanhempani ja poikani nuori perhe,
Mies pölli viime viikonloppuna kuusen naapurista (siis Virossa) ja minä ostin koristeet lähikaupasta.
Kuusiparka nyt tuolla huoneessa seisoskelee. On siihen jo vähän tullut koristeita. Lisää tulee huomenna.
Tervetuloa Kallis Joulu.

Kinkku on paistumassa, ja laitoimme pikkumiehen kanssa kotikaljaa käymään. Hän meinasi maistella sitä

Tavallaan aika ihanaa tämä jouluhössötys. Me ei olla kahdestaan juuri ennen tätä vuotta tehtykään kotona oikein mitään. Menty aina valmiiseen pöytään äidin luo. Tänä vuonna äiskä ilmoitti, ettei enää oikein jaksa näitä joulujuhlia järjestää. Siispä minä ryhdyin järjestäjäksi. Ainakin tähän asti kaikki maistuu siltä kuin pitääkin. Mietin koko ajan aikatauluja. Mitä pitää tehdä aikaisemmin ja mikä pitää jättää viimehetkeen.
Äiti kuitenkin paistaa kinkun. Meidän kaasuhella on sen verran arvoituksellinen, etten oikein uskonut kinkusta selviäväni. Kinkku kuitenkin on tärkeä muulle perheelle, vaikka itse en sitä syökään. Ostin myös Virosta verimakkaraa. Sehän on virolaisten jouluruoka. Ainakin mieheni siitä tykkää.
Joululahjat paketoin ja pistin kuusen alle (sen pöllityn) ilman nimiä vielä. Kaikki ovat kuitenkin Emelille (näin nykyään kutsuu itseään). Mies sai mitä pyysi eli pitkät kalsarit Hahhah. Isän syntymäpäivä on tänään 23.12. Isällekin siellä on sitten paketti.
Kivaa, kun joulu tuoksuu kotona. Ja onneksi melkein kaikki on jo tehty. Huomenna rauhoitun joulurauhan julistukseen.
Kyllä joulu on hieno keksintö. Lapsuus ja perinteet tulevat tykö valmistellessa.

Kuulostaa siltä että alielillakin on ihan hyvällä mallilla ne jouluruoat. Totta kai niistä on tullut sellaisia kuin pitikin ja kylläpä onkin mukavaa että saatte olla koko perhe koolla!

Meilläkin on suurinpiirtein kaikki valmiina että ei tarvitse kuin uunia huomenna enää käyttää. Siivouksetkin on jo tehty ja vain viimesilauksia enää puuttuu. Mukavaa tämä on ollutkin tänä vuonna kun on ensimmäinen joulu ettei ole tarvinnut hosua vaan tehdä kaikenlaista hyvissä ajoin ilman työelämän paineita.

Mitähän mieltä mahtaa foorumi olla tästä "asiantuntijasta"?

http://www.ruokala.net/uutiset/huippukokki-subille-porkkanalaatikko-pahinta-mita-ihmiskunnalle-voi-tarjota/1288436391092

Heiii Tauno!

Eivät nuo huippukokit tiedä kunnon ruoista yhtään mitään. Melkein tekisi mieli pyytää tuotakin Michelin-ukkoa Periferiaan lukemaan meidän omia reseptejämme ja opettelemaan erilaisia tapoja valmistaa ruokaa.

On niitä huonompia ruokia kuin se porkkanalaatikko, mutta on myönnettävä että ainakaan 30 vuoteen en ole tehnyt sitä traditionaalista porkkanalaatikkoa riisin kanssa. Teen porkkanavanukasta ja väitän tehneeni porkkanalaatikkoa.
Minun makuuni se on enemmän koska porkkanoista jää se keittämisvaihe pois ja siksi tulos on mielestäni raikkaamman makuista.

Porkkanavanukas

7 dl raakaa porkkanaraastetta
1 dl korppujauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2½ dl kermansekaista maitoa
1½ dl sulatettua voita
4 munaa
suolaa
voinokareita paistamiseen.

Kaikki ainekset sekoitetaan yhteen, mutta munanvalkuaiset otetaan erilleen, vispataan vaahdoksi ja lisätään viimeiseksi. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan, korppujauhoja ripotellaan pinnalle ja voinokareita. Paistetaan noin 200 asteisessa uunissa.

Oma jouluruokailumme on aika lailla ruotsalaispitoinen, Janssonin kiusaus, lihapullat ja prinssimakkarat jne, mutta suomalainen lanttulaatikko siihen kyllä kuuluu ainakin tänä vuonna. Kinkku samaan tyyliin kuin Suomessakin.

Micheliinikokki puhuu mitä puhuu... Itse en ole kylläkään mikään porkkanalootan ystävä, mutta vierastan noita snobeja jotka tulevat opettamaan mikä on hyvää ja mikä ei vain siksi että heillä on seinällä paperi sitä varten.

Kyllä varmasti micheliinikokki osaa ammattinsa, mutta se mikä loppujen lopuksi ratkaisee mikä on hyvää on JOKAISEN ihmisen oma makuaisti eikä mitkään oppikirjat. Panin tuon linkin oikeastaan vaan herättääkseni , jos en närkästystä, niin hilpeyttä ainakin...

Olen samaa mieltä Taunon kanssa. Ruoka on makuasia, jos mikä. Tuo Hans Välimäki on ihmisenäkin täysi pelle ja näytin sen kerran hänelle, kun hän kuvitteli olevansa maailman napa ja kaikkien ihmisten tuntema stara. Tuo taivaan lahja kulinaristeille käyttäytyi kovin röyhkeästi ja sikamaisesti. Opastin hänelle asiallista käyttäytymistä ja siihen hän vastasi kyselemällä, ettenkö minä tiedä, kuka hän on. En kertonut tietäväni (tiesin toki), jonka jälkeen Välimäki kertoi itsestään. Vastasin siihen, etten minä voi kaiken maailman kokkeja tuntea ja täällä sinä käyttäydyt ihmisten tavoin tai tämä kokkigaala on sinun osaltasi ohi.

Aamu alkaa meillä joulupuurolla ja joulupöydässä on kinkkua heille, jotka sitä syövät, savustettua tofua, islantilaista rasvasilliä venäläiseen tapaan, kirjolohen mätiä, graavilohta, lipeäkalaa, sienisalaattia, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, perunaa, joululeipiä, kaikenlaisia lisukkeita, konjakki-luumu-kermavaahtoa, itse leivottua stollen-kakkua ja makeisia.

Nyt onkin hyvä jatkaa lanttulaatikolla, kun olen syönyt kaksi päivää lanttukukkoa. Joku nyt saattaa siellä kauhistella ilmapiiriä, jossa perheeni joutuu Joulua viettämään.. mutta rauhoittelen sen verran, ettei vatsani noista eväistä säikähdä. On jo tottunut sellaisiin.

Tällaisena päivänä pitää miettiä aikataulut tuota pikkumiestä ajatellen hyvin tarkkaan, että ruoka tulee edelleen ajallaan, ja sen ohella tulevat nämä muut jouluiset toiminnot sopivasti.. ja tietysti unienkin pitää hoitua, jotta hän jaksaa nauttia tästä kaikesta.

Porkkanavanukasta pitää myös kokeilla joskus. Porkkanaa meillä on tänään laatikossa ja kakussa.

Urpo kirjoitti:

...siihen hän vastasi kyselemällä, ettenkö minä tiedä, kuka hän on.

Tuo kuuluisa sanonta kertoo yleensä vielä enemmän ihmisen kömpelyydestä mitä suuriin salonkeihin tulee, eli etikettivirhe numero yksi. Oikein teit Urpo, sillä törppöjä nulikoita on hyvä opastaa että he selviytyisivät kylmässä maailmassa.

Omassa kaupungissani asuu nyt jo eläkkkeellä oleva teeveetähti. Hänen suuruutensa päivät olivat 70-luvulta 90-luvun alkuun jolloin hän veti eräänlaista talkshowta joka lähetettiin täältä Norrköpingistä parhaaseen lähetysaikaan ja kantoi nimeä Café Norrköping.

Tälle herralle maistui usein miestä väkevämpi jolloin hän saattoi käyttäytyä todella sikamaisesti. Hänestä kuuluisin tarina kertoo taksimatkasta jolloin hän otti taksin asemalta ja sanoi kuskille:
- Vie minut kotiin!
- Ja missä herra asuu?
Johon tähtemme vastasi nuo kuuluisat sanat:
- Etkö tiedä kuka olen?

Taksimies ei sanonut mitään vaan lähti ajamaan ja vei miehen vanhainkotiin jossa pääasiassa hoidetaan seniilidementiapotilaita. Teeveetähti ärtyi:
- Enhän minä täällä asu!
- Sitä en tiedä, mutta tänne vien yleensä jokaisen joka ei osaa sanoa osoitettaan.

Jouluruoista löytyy aina jokaiselle jotakin. Karppaajilla voi olla aika yksipuolista, veikkaisin. Tuota Välimäkeä en ole edes ulkonäöltä tiennyt kuka on mutta kun on Michelin kokki niin on sitten. Merkillisesti on mennyt kunnia päähän tuosta Urpon kertomasta päätellen. Jouluruoat ovat kyllä sellaisia että pari tuntia syönnin jälkeen on ihan ventti ja tekisi mieli ottaa nokoset, vaikkei ihan tupaten ahtaisikaan mahaansa.

Riisipuuroa sekahedelmäsopan kanssa syömme vasta jouluaamuna, ja minusta se on oikein hyvää. Voisi syödä useammankin kerran vuodessa mutta eihän sitä tule tehtyä.

On se tosiaan Alman pikkumiehelle hyvä säilyttää ruoka-ajat joulunakin ja varmaan mielenkiintoista seurata mitä niistä jouluruoista hän haluaa syödä. Onhan niissä aika vahvoja makujakin eikä varmasti kaikki käy.

Tänä Jouluna herra julisti isoon ääneen: "En halua Jouluateriaa!". No, pöytään piti tulla, muttei oikein mikään tehnyt kauppaansa. Syömisistä ei tehty sen suurempaa numeroa. Viime vuonna hän muistaakseni maisteli ennakkoluulottomasti kaikkea, mitä uskalsin antaa. Olin kuitenkin nyt varautunut siihen, ettei välttämättä teeman mukainen eväs maistu, ja hommasin varalle purkkiruokaakin. Sellaista 1- 3-vuotiaille sopivaa. Perunamuusiin olen sitä sotkenut. Lisäksi tarjonnut perunamuusia porkkanalaatikolla. Karjalanpaisti pojalle maistuu yleensä, muttei nyt. Hieman harmittelen, kun en älynnyt tehdä kaalilaatikkoa josta poika tykkää, mutta on tuo lapsi kuitenkin saanut syödäkseen.

Kotikaljasta tuli hyvää. Sen pitää vain olla tosi kylmässä, jotta olisi raikas aromi. Viimeinen karjalanpiirakkapussi lähtee jakoon nyt

Noin veikkasin sen menevän ettei Alman pikkuherralle taida oikein joulusörsselit kelvata kun ne maut niissä ovat vähän omalaatuisia joihin on kasvettava. Kylläpäs sitä on tullut mässäiltyä täälläkin nyt ja niin on tosiaan viimeiset piirakat menossa.

Eräs skoonelainen nettikaverini meni Suomeen miehineen viettämään joulua appivanhempiensa luona jossain Karjalan alueella. Siunaili tuossa yöllä neljällä kielellä facebookissa että miksihän skoonelaiset eivät ole ottaneet joulutorttuja ja maksalaatikkoa jouluruokiinsa suomalaisten ruuista kun ovat niin maittavia. Anoppi oli tehnyt imellettyä perunalaatikkoakin mutta nuukaan painottaen että se ei ole alunperin karjalaista jouluruokaa vaan hämäläisiltä levinnyt perinneruoka.

Teki mieli kysyä että oliko siellä rieskaakin tarjolla, mutta en kysynyt. Minulla on jäänyt vähän epäselväksi se rieska. Kainuussahan sitä sanotaan kainuulaiseksi perinteeksi mutta miten mahtaa lopulta olla. Onkohan karjalaisillakin jotain rieskaperinnettä olemassa ja voisiko se olla jopa sieltä alunperin lähtöisin? Isänpuoleinen sukuni on itä-Suomesta ja kyllä siellä Kuhmon seudulla on ainakin ihan Venäjän rajan pinnassakin reskoja aina syöty.

Ainakin Pohjois- Karjalassa tunnetaan rieska, "rievä". Yleensä se suosituin on ohrarieska ja kakkosena perunarieska. Kainuulainen paksu, tiivis rieska on kyllä superherkullista.. olikohan se ohrasta? Ohuitakin olen maistanut, ja hyviä ovat olleet. Millaista kainuulaista rieskaa Sadeca on syönyt?

Meillä tehtiin aina hiivarieskaa, sellaista 1½ sentin vahvuista leivottaessa joka noustuaan ja paistettuna oli noin 2½-3 sentin vahvuista. Se halkaistiin sitten syödessä leveyssuunnassa pohja- ja pinta paloiksi.
Ex svedumieheni oli aivan haltioissaan sen rieskan perään ja sitä piti hänen saada joka viikko. Hän oikein pyytämällä pyysi että sitä leivottaisiin ja hänen poikansa myös. He nimittivät sen parhaaksi leiväksi mitä olivat ikinä syöneet.

Kuitenkin se rieska mitä saivat ei edes ollut parasta koska oli edellisen syksyn sadosta tehty ja ohrajauhot ovat kaikista viljoista nopeimmin vanhentuvia. Lapsuusaikoina kun niitä rieskajauhoja jauhatettiin heti paikalla puinnin jälkeen, niin NE rieskat olivat uskomaton elämys. Kylällä olikin tapana viedä "uutisrieskaa" naapureillekin jos siellä oli käyntiä. Lastenkin mukana lähetettiin rieskoja. Niitä tuli sitten vuorollaan itsekullekin sitä mukaa kun taloissa puitiin.

Täällä ei olekaan kuin kuorituista ohrista tehtyjä ohrajauhoja ja rieskoista tulee hyviä leipiä muttei rieskoja siinä merkityksessä mitä arinalla puu-uunissa paistetuista oikeista rieskajauhoista tuli.
Oikeissa rieskajauhoissa on sekaisin eri karkeuksia ja osa täysjyväohraa. Suomessa käydessäni olen joskus niitä saanut Kainuusta ostettuakin vaikka ne on melkein erikoispaikoista pitänyt hakea. Siltikin, eihän ne enää taida sitä todellista luomua olla mitä kymmeniä vuosia sitten ja sähköuuni on eri asia kuin se arina.

Niin, liemenä niissä rieskoissa sai käyttää melkein mitä vain. Juuston heraa, piimää, kurria, vahvempaa maitoa tai jopa vettä ja kaikki antoivat oman säväyksensä rieskoille ja kaikki laadut olivat namnam.