Ruokakeskustelu

Nyt kun omenoita on vielä saatavilla kohtuullisen runsaasti, on hyvä laittaa iltojen iloksi vaikkapa omenapiirakkaa. Tässä olisi yksi helppo ja makoisa piirakkapohjan ohje.. tein itse taas eilisiltana:

150g margariinia
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Margariini ja sokeri hierotaan vaahdoksi, muna vatkataan joukkoon. Lopuksi lisätään mahdollisimman vähän sekoittaen keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Pehmeähkö taikina asetellaan reunoja myöten piirakkavuokaan, ja omenat viipaloidaan kerroksittain kanelin ja sokerin keralla päälle. Itse laitoin nejä kerrosta täytettä. Piirakka paistetaan 175 asteessa 30- 40 min.

Kiitos Alma omenapiirakkaohjeesta. Pitää tuotakin tehdä. Nyt olenkin tehnyt aivan jatkuvasti kaikenlaisia omenapiirakoita kun noita omenia on kenttä täynnä. Tänä vuonna tuliki oikein suuria ja matovapaita omenia.

Vähätöisiä ovat loppujenlopuksi nämä piirakkaleipomiset. Näen jo tuostakin Alman ohjeesta ihan päältä ettei tarvitse voidella vuokaakaan.

Kokeilepa lisätä tämä jonka voit sekoittaa siinä samassa taikinapytyssä tiskaamatta kun olet sen taikinan jo vuokaan levittänyt. Saat taatusti vieläkin herkullisemman piirakan.

2½ dl kermapiimää (täällä 12%:sta) Se on sellaista aika paksua joten voisi se olla kermaviiliäkin suomeksi.
1 dl kermaa
1 muna
0,75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vain sekoita ne ainekset keskenään kunnolla ja kaada viimeiseksi piirakan päälle ennen uuniin laittoa.
Sitten pitäisikin vain malttaa odottaa seuraavaan päivään koska maku senkun parantuu jääkaapissa. Sitä voi myös annospaloina pakastaa ja on aivan yhtä hyvää sieltäkin.

Kiitos ja lurps*

Kinuski ja kinuskikastike taitavat maistua yhdelle, jos toisellekin. Mikäs ihme se on, kun kyseessä on periaatteessa täydellinen kaloripommi; lähes kaikki on pelkää sokeria ja rasvaa. Tuo pommi sai tänään uutta uskottavuutta sikäli, että Martin markkinoilla oli tarjolla vuohenmaidosta valmistettua kinuskikastiketta. Se oli arvovaltaisten asiantuntijoittemme mielestä niin hyvää, että minun oli ehdoton pakko kysäistä, mitä sokeria tuossa valmistusprosessissa on käytetty. Auliisti kerrottiin, että ihan tavallisesta sokerista on kyse. Ehkäpä pointti piilee siinä, että vuohenmaito on tuon kinuskin maun alku ja juuri.

Ensi kesänä keittelen kyllä Saarenmaalla kinuskia, mutta taidan valkaistun hienosokerin sijasta laittaa keitokseen raakaa luomuviljeltyä ruokosokeria.

Onko vuohen- ja kutunjuustolla jokin ero? Meinaan, että olen syönyt valkoista muistaakseni vuohenjuustoa ja sitten rusehtavaa muistaakseni kutunjuustoa. Erilaisia koostumukseltaan ja mauiltaan, mutta onko nuo nimet nyt oikein, ja mikä ero niillä on kun minusta kuttu on vuohi.

Muistaakseni jo Suomessa asuessani ostin välillä norjalaista vuohen tai lampaan juustoa, ruskeaa. Kun en koskaan saanut sitä sovitettua makuuni niin siihen se on jäänyt.
Aivan kuten muidenkin makujen suhteen, niin alle kaksikymppisenä minulla ei ollut sitä ruokakulttuuria juurikaan yli pippureiden ja muutamien muiden makujen lisäksi. Osasin toki ruokaa tehdä, mutta vasta Ruotsissa oikeastaan tajusin että on niitä muitakin ja varsin kelvollisia tapoja tehdä ruokaa kuin se aiemmin oppimani.

Olen joskus myöhemminkin maistanut jotain norjalaista vuohenjuustoa, mutta jostain syystä en ymmärrä sen maun päälle vieläkään mitään. Siltikin ajattelen että se on makutottumus ja makuun kasvaminen siinä tärkeää.
Harmittaahan minua esimerkiksi se että en mielelläni syö silliä missään muodossa ja että oikein kateeksi käy se ruotsalaisten juhannusilleillä hekumointikin. Siis on ymmärrettävä se että eri makuja on ja että monet maut vaativat totuttautumista. Näin arvelen olevan noiden vuohenjuustojen suhteenkin. Varmasti hyvää kunhan siihen ensin tottuu! Ennakkoluulot mihin suuntaan hyvänsä ovat pahasta ja kaikki ennakkoluulot ovat voitettavissa.
Juusto kuin juusto, aletaan vain opettelemaan sen arvostusta itsekukin, terveellistä varmasti ainakin on!

Alkaako jo pikkuhiljaa jouluruokakeskustelut. No minä vaikka aloitan.
Olin jättänyt kasvihuoneeseen puolet sinne istutetuista porkkanoista. Nyt kun käytiin panemassa taloa talvikuntoon, niin menin katsomaan mitä minun porkkanoille kuuluu. Siellähän ne ihan onnessaan muhivat pehmoisessa mullassa.
Nyt kuitenkin korjasin kaverit pois ja toin tänne Suomeen. Kohta keitän ja survon, arvon porkkanat, ja pistän survoksen pakastimeen odottamaan joulua ja porkkanalaatikkoa.
Vanhempani ja poikani perhe tulevat joululounaalle joulupäivänä. Siinä sitten saavat omien porkkanoiden säväyttämää porkkanalaatikkoa.

On hienoa, kun saa kasviksia omasta maasta. Silloin ainakin tietää, mitä syö. Luomuporkkanoista saa varmaankin parempaa porkkanalaatikkoa kuin väkilannoitteilla kasvatetuista tehoviljellyistä porkkanoista. Tuon norjalainen makea ruskea vuohenjuusto on minustakin suorastaan pahanmakuista. En tiedä, millä juusto on makeutettu ja mistä ruskea väri johtuu.
Vuohenmaidosta valmistetaan eri tavoin erilaisia juustoja kuten brietä ja feta-juustoa. Siitä tehdään myös kypsytettyjä kovia juustoja, jotka ovat minusta oikein maukkaita. Itse vuohenmaito ei maultaan poikkea juurikaan lehmänmaidosta, mutta juustoista tulee hukan erilaisia kuin lehmänmaidosta valmistetuista juustoista.

Vuohi on ruotsiksi get ja norjaksi geit. Tuo kuttu on varmaankin skandinaavinen lainasana, joka tarkoittaa juuri vuohta.

Minä en kanssa tykännyt ruskean kutunjuuston mausta, mutten valkoisenkaan, ellei siinä olisi ollut häränpihvi ja rosmariinia. En ole ihan kaiken suhteen kultivoitunut herkkusuu.

Joulu on tosiaan tulossa ja totean että se suomalainen porkkanalaatikko ainakin on porkkanoiden pahoinpitelyn ja liiallisen käsittelyn tuloksena aika äitelän makuista. Ei yhtään ihme että siitä ei edes moni suomalainen erityisesti tykkää. Jo kolme vuosikymmentä sitten kekkasin keittokirjasta tämän paljon älykkäämmän porkkanavanukkaan reseptin ja usein olen saanut kiitosta siitä että kerrankin syöjistä oli "porkkanalaatikkokin " hyvää. (En toki ole sanonut ettei se edes ole porkkanalaatikkoa, etenkään ruotsalaisille syöjille )

Joka haluaa vaihtelua joulupöytään, niin voisi siis tänä vuonna kokeilla tätä sen traditionaalisen porkkanalaatikon sijaan:

½ litraa raakaa porkkanaraastetta
1 dl korppujauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2½ dl kermansekaista maitoa
1½ dl sulatettua voita
4 munaa
suolaa

Kaikki ainekset sekoitetaan yhteen. Munista erotetaan valkuaiset ja keltuaiset laitetaan sellaisenaan seokseen. Ne valkuaiset vatkataan vaahdoksi ja lisätään viimeiseksi kauhalla ympäriinsä varovasti sekoittaen. Seos kaadetaan voideltuun vuokaan ja korppujauhoja ja voin suikaleita pinnalle. 175 asteessa olen sen paistanut sopivaksi "silimäkoajeella" ja makuotteen vuoasta koukkimalla. Useimmiten olen kyllä muuten ylittänyt tuon ohjeessa olevan porkkanaraasteen määrän ja tulos ei ole siitä kärsinyt vaan päinvastoin!
Se etu on siinä että porkkanat pääsevät maultaan oikeuksiinsa ja koko paistos on jotenkin raikkaampaa kuin se äitelä traditionaalinen riisiporkkanalaatikko. Voisulaa VOISI lusikoida sen päälle syödessäkin vaikka ei sitä välttämättä tarvitsekaan.

En nyt jaksa näin pitkää ketjua selata nähdäkseni olenko laittanut tänne itse keksimäni lihapiirakoiden ohjeen. Nykyisinhän ne lihapiirakat eivät ole kuin ennenmuinoin ja keittokirjojen ohjeellakin kun tekee, niin niistä tulee sellaisia kuin pullaan olisi kaivettu riisiä ja joku lihanmurunen. Alle 30-vuotias tuskin edes on koskaan oikeita lihapiirakoita koskaan maistanutkaan. No joo, kuulemma Hanna Partasen piirakat Kuopion torilla ovat vielä entisenlaisia.
Yli kymmenen vuotta sitten kehittelin tämän ohjeen ja se toimii hyvin joten laitanpa sen tänne.

Lihapiirakat à la Riitta

2 dl ohrasuurimoita (rikottuja tai kokonaisia)
2 lihaliemikuutiota
vettä

700 g jauhelihaa
(keskikokoinen sipuli)
1 lihaliemikuutio
1½ dl maitoa
valkopippuria, mustapippuria, suolaa

Päivä 1

Keitä ohrasuurimot hitaasti vahvassa lihaliemessä kypsiksi paksupohjaisessa kattilassa.
Kun siinä kuitenkin suurimoita välillä hämmennät etteivät tarttuisi pohjaan, niin samalla paistat pienoisella lämmöllä ruskistamatta jauhelihankin paistinpannussa. Mausta se valkopippurilla, ja mustapippurilla. Valkopippuria eniten, mustapippuria vain hiukan. Vähän ennen kuin paistaminen on valmis lisäät sinne hyvin hakatun sipulin. (Niin, ei niissä ollut sipulia ennenmuinoin ja siksi älä laita liikaa ja voit jättää sen poiskin. Se antaa lisämakua vaikkei valmiissa piirakoissa juuri sitä huomaa).
Lisää pannuun 1/½ dl maitoa ja murenna sinne lihaliemikuutio. Hämmennä kunnes liha on imenyt kaiken maidon.
Sitten sekoitat keskenään nuo keitetyt ohrasuurimot ja jauhelihaseoksen. Maistelet ja lisäät sinne makusi mukaan suolaa ja valkopippuria. Kansi päälle ja annat niiden jäähtyä ja maustua keskenään huoneenlämmössä. Säilytä sitä seuraavaan päivään asunnon viileimmässä paikassa, jos jääkaapissa, niin ota ajoissa ulos ettei olisi täysin kylmää.

Päivä 2

Pussi kuivahiivaa
½ litraa kevytmaitoa
1 lihaliemikuutio
1 muna
100 g sulatettua voita tai margariinia
noin 1 kg vehnäjauhoja (mielellään pieni osa siitä täysjyväjauhoa esim graham tai täysjyvävehnä)

Lämmitä osa maidosta sen verran että saat sulatettua lihaliemikuution joukkoon, lisää loppumaito ja lämmitä liemi vain hieman yli käden lämpöiseksi. Lisää sinne sulatettu jäähtynyt voi ja kananmuna. Hiiva lisätään osaan jauhoista sekoitettuna ja alustetaan taikina joka saa nousta tuplakokoonsa.
Siitä kaulitaan pöydällä noin ½ sentin vahvuinen levy ja siitä otetaan jollain laajasuisella pyöreällä muotilla tai taikinapyörällä pyöreitä levyjä joiden keskelle laitetaan iso kukkuralusikallinen täytettä, käännetään toinen puoli levystä toisen yli reunat vastakkain ja nipistellään huolellisesti yhteen. Sauma tarttuu paremmin kiinni jos pidetään vieressä vesimukia mihin kastellaan sormi ja sivellään märällä sormella levyn yhteen liitettävä reuna.

Keittämiseen käytetään mieluiten Isteriä (sianihraa mitä tähän aikaan vuodesta yleensä kaupoissa on samassa hyllyssä missä voit ja margariinit). Kookosrasvakin käy vaikka Isterissä ne ennen on keitetty. Piirakoita ei tarvitse enää pellillä nostattaa jos on joku apuna joka niitä rasvassa padassa keittää sitä mukaa kun itse leipoo. Valmiit piirakat maistuvat vielä enemmän aidoilta kun ne lämmitetään mikrossa. Niistä tulee siellä pehmeitä kuin olivat ennen, jos ei ole mikroa niin höyrytä ne. Kattilaan hiukan vettä, pienempi astia kumolleen sinne ja piirakka sen päälle ja sitten kansi.

Näin siinä nyt kävi, että kun jätti muun lihan kalaa paitsi, niin nyt alkaa jo kalankin katse syyllistää.
Olen ilmeisesti katsonut liikaa dokumentteja. Kalastaminen kuulemma köyhdyttää meret niin, että noin vuonna 2050 ei kaloja enää merissämme liiku.
Jossain takaraivossa kytee koko ajan ajatus siitä, että ei enää kalaakaan. Tähän asti on ollut helppoa, koska kalasta olen saanut ne riittävät proteiinit. Nykyään välttelen myös valkoista vehnäjauhoa. Tuntuu niin turhalta mättää sisuksiinsa sitä ainetta. Eihän tuo sisällä oikein mitään elämälle tärkeätä. Kerran viikossa kuitenkin pidän vehnäjauhopäivän. Silloin syön itseni turvoksiin pastaa ja pitsaa. Niitä kuitenkin rakastan.
Saa nähdä miltä ruokavalio alkaa lähivuosina näyttää. Paineita ei ole edes perheen puolelta. Miehen lempiruoka on Hesburgerin hampurilainen. Minun tekemät ruuat ovat kuulemma liian mausteisia.

Eilen paistoin lasten kanssa karjalanpiirakoita. Jäi yksi pussi pakkaseen laitettavaksi. Tänään sitten kokeilen italialaista täytettyä leipää, focacciaa omalla reseptillä. Alielin innoittamana

Minä leivoin noita piirakoita tänään ja myös pelastin tusinan verran jouluksi. Vaikka puuron olin jo toissapäivänä keittänyt, niin kyllä niitä karjalanpiirakoita värkätessä aikaa silti menee niin paljon että kukaan ei viitsisi jos eivät olisi niin maukkaita.

Fogaccia, kirjoitin varmaan väärin, on ihanaa. Italia on ihana, ruoka, maa ja ihmiset ovat ihania. Mutta näköjään loppujen lopuksi idiootteja. Vievät meidät muut eurooppalaiset turmioon.

Olen täällä hehkutellut sitä Italian satamaa, missä ystäväni vene lepää.
Sai sieltä viestin, että nyt on hinta noussut. Maksoi jo nyt kymmenentuhatta euroa vuodesta.
Mutta ei kuulemma riitä. Hinnat ovat nousseet. Halusivat kymmenentuhatta lisää.
Eikä käynyt tilisiirto. Piti mennä sinne Italiaan ihan perskohtaisesti. Jos olisi maksanut tilisiirrolla, niin hinta olisi ollut viis tuhatta euroa enemmän. Eli Mafia kaappasi ystäväni. Ei voinut muuta kuin mennä sinne ja maksaa käteisellä.
Nyt haluaisi viedä veneensä vaikka Kreikkaan. Mutta mitä mafia sitten tekee. Upottaa ystäväni hienon paatin.
Että tällaista. Ihminen halusi vaan itsellensä mukavat eläkepäivät. Nyt on jumissa siellä Italiassa ja maksaa koko ajan suuria summia, että vene pysyy pinnalla.

Onpa alielin eläkeläisystävällä huono tuuri.

Itse valvon tässä vielä piirakkatalkoissa. Aloitin kuorten kaulimisen kaksi tuntia sitten. Niitä tuli 70kpl, ja paistamatta on vielä kaksi pellillistä. Isot lapset jaksoivat valvoa maistiaiset, mutta lilliputti nukahti jo ennen kuin olin aloittanutkaan. Tarjoan karjalanpiirakoita aamupuuron kanssa

Pelkäsin jo, että olit aloittanut jouluruokien väsäämisen.
Tuota rankkaa tilannetta vähän pelkään ja jotenkin odotankin.
Äitini ilmoitti, että ei enää jaksa järjestää joulua isoksi kasvaneelle perheelleen. Niinpä tuli minun osakseni joulupäivä.
Olen jo tehnyt menuun, mutta en vielä mitään sen hyväksi. Tosin ajatus koko ajan muhii päässäni. Ja sitten , kun aloitan , teen koko homman kerralla.
Joulusiivous vähän tökkii. Tykkään siististä ja puhtaasta, mutta siivoaminen ei ole lempipuuhiani.
Että tällaisia jouluaatteita. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Psyykkaan itseni johonkin raivoon ja sitten vaan teen.
Että tällä tavoin joulua kohden.

Lanttulaatikko täytyy tietysti tehdä itse, mutta sen ehtii vielä. Piirakoita meni pari pussia pakkaseen taas. Siellä onkin aika täyttä, kun meillä on tuo talon pakastin käytössä. Pikkuinen ja ikioma arkkupakastin ei sovi oikein minnekään ja tämä talon pakastin on yhteydessä jääkaappiin. Sitä ei edes saa pois päältä jos ei halua lämmittää samalla jääkaappia. Erikoinen kaappiratkaisu mielestäni, vaikka systeemi näyttää kohtuullisen uudelta.
Täytyy syödä vanhoja pakasteita nyt pois, niin saa Jouluruokia tilalle.

Nyt on sitten kotona tehtyjä lihapulliakin joululautaselle pakkasessa ja mahoissamme tietysti.
Totta on että pakastimet tahtovat täyttyä liikaakin joulun aikaan ja tein jo viikolla yhdestä pussillisesta marjoja sitruunahapon avulla tuoremehuakin että tulisi enemmän tilaa.

Toissapäivänä löysin yhden ainoan lantun joten pitää hakea jonain päivänä lisää ennenkuin kannattaa lanttulaatikkoa väsätä.

Tuota aloin tässä jahkailemaan kun sain fb-kaverilta vihjeen.

http://www.savusampo.fi/

Jääkaappimme on pian pari vuosikymmentä vanha joten siinähän sille käyttöä olisi. Aika näpsäkältä vaikuttaa mutta toisaalta kuinka paljon sille oikein käyttöä olisi ja mitä muuta kuin kalaa sitä voisi kylmäsavustaa? Juustoa?

No mutta poronlihaa esimerkiksi, kylmäsavustettu porohan on mitä suurinta herkkua! Ihanaa, että myös kotisavustajille on erilaisia apulaitteita. Sellainen kertakäyttöinen savupönttö taisi jo olla markkinoilla, ellen väärin muista.

Sadeca kirjoitti:

Nyt on sitten kotona tehtyjä lihapulliakin joululautaselle pakkasessa ja mahoissamme tietysti.
Totta on että pakastimet tahtovat täyttyä liikaakin joulun aikaan ja tein jo viikolla yhdestä pussillisesta marjoja sitruunahapon avulla tuoremehuakin että tulisi enemmän tilaa.

Anteeksi, mutta taisi olla iso marjapussi

Tänään olemme paistaneet pipareita lasten kanssa. Jälkilämpöön laitoin liha-makaronilaatikon, pääsee huomenna sitten lämmittelemällä tältä päivältä jäänyttä ruokaa. Kokkaaminen on minusta aivan ihanaa ja syöminen vieläkin ihanampaa, mutta on siinä kyllä perheellisellä vaivaakin nähtävä, ellei kyseessä ole sitten joku yksinkertainen arkiruoka. Eineksistä meillä taidetaan käyttää vain pinaattilettuja ja kalapuikkoja nykyisin. Paikkaansa puolustavat nekin ruokapöydässä juuri sen helppouden takia.

On makuja, jotka sopivat erinomaisesti yhteen. Vaikkapa täysjyväsämpylät tai karjalanpiirakat vadelmamehun kanssa

Suomessa on kärsitty voipulasta n. kuukauden ajan. Nyt sitä myydään rajoitetusti, ja hinnat ovat nousseet pilviin. Lähikaupoissa en ole nähnyt voita viikkoihin, niin hinnasta en tiedä. Sellaista voimakassuolaista saa käsittääkseni helpommin.

Syynä voipulaan on kulutuksen kasvu, joka on kuluneelta vuodelta n. 30%, kun se normaalisti on parin prosentin luokkaa.

Lainaus :

Pohjois-Suomessa muutama kauppa on jo rajoittanut voin myyntiä: enintään kaksi pakettia asiakasta kohden.
"Voin hinta on kovan kysynnän johdosta nousussa eri puolilla Eurooppaa", sanoo joulukuun alussa aloittanut Arla Ingmanin toimitusjohtaja Reijo Kiskola yhtiön pääkonttorissa Sipoossa.

Syynä voipulaan on kulutuksen jyrkkä kasvu. Normaalisti voin myynti kasvaa Suomessa 2-3 prosenttia. Kuluvan vuoden kasvu hipoo 30:tä prosenttia!

"Me teimme marraskuussa voita kaikkien aikojen ennätyksen, lähes 0,5 miljoonaa kiloa, mutta se meni puolessa päivässä. Tarjonta ei pysy kysynnän mukana", kertoo Kiskola.

Suomessa valmistetaan voita yhteensä noin 45 miljoonaa kiloa vuodessa. Suomi kuluttaa itse 13-15 miljoonaa kiloa ja loput viedään, lähes kokonaan Venäjälle. Arla Ingman ei vie voita Suomesta eikä Ruotsista. Käytännössä ainoa viejä on Valio Oy.

Jouluruuat on sitten tehty ja melkein syötykin. Kaappi pullottaa kuitenkin edelleen kaikkea sitä jouluruokaa.
Niinkuin ennustin, niin viimeisen viikon sitten vain väsäsin ja väsäsin välillä siivoten.
Perhe oli kuitenkin niin otettu ruuistani, että ei enää harmita raataminen yhtään.
Poikani on aika hyvä kokki ja kriittinenkin sellainen. Olin pannut joulupöytään sitä oma tekemääni chutneytä ja raparperistä inkiväärin kanssa väännettyä hilloketta. Näitä ronkelipoikani halusi jopa kotiin mukaan. Ja nyt heidän jääkaappia tutkailtuani, ovat myös kelvanneet syötäväksi.
Se minun pojassa on erilainen piirre äitiinsä verrattuna, että ei ole yhtään vieraskorea. Sanoo mitä ajattelee.
Eli jos chutney ja raparperijuttu olivat hyviä, niin sitten olivat.