Ruokakeskustelu

Urpo, pistäpäs tuo herkullisen kuuloinen resepti jakoon!

Blinit

5 dl Bulgarian jogurttia
4 dl tattarijauhoja
4 dl vehnäjauhoja
40 g hiivaa
2 tl sokeria
2 tl suolaa
5 dl kuumaa maitoa
voisulaa maun mukaan
2 kananmunaa

Lämmitä jogurtti kädenlämpöiseksi, liuota jogurttiin hiiva, lisää jauhot ja sokeri. Anna taikinan käydä pari tuntia huoneenlämmössä ja nosta se yöksi jääkaappiin.

Sekoita seuraavana päivänä taikinaan kuuma maito, voisula, suola ja kaksi kananmunan keltuaista. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää vaahto viimeisenä taikinaan.

Voit korvata osan maidosta vissyllä tai oluella, mutta älä lämmitä niitä. Voit myös käyttää pelkästään tattarijauhoja, jolloin blineistä tulee gluteenittomia. Paista blinit voissa miedolla lämmöllä mahdollisimman paksuiksi ohukaispannulla ja lisää voita, kun käännät blinit.

Kiitos!

Minulla on ainakin jäänyt koko blinikulttuuri kokematta. Kyllä reseptit ruotsalaisissakin keittokirjoissa on ja joskus vuosien varrella olisin niitä kokeillut mutta aina on toimeen ryhtyminen tyssännyt niihin tattarijauhoihin. Urpon resepti näyttää perin mielenkiintoiselta. Mielestäni kaikki tuollaiset reseptit joissa joutuu odottelemaan käymistä, hapantumista, imeltymistä tai muuten vain maun hitaasti kehittymistä ovat niitä kaikista mielenkiintoisimpia ruoanlaittoja. Norjalaisetkin tekevät esimerkiksi aamiaisleipänsä taikinasta joka on saanut kylmäkohota jääkaapissa yön yli ja käy kädenkäänteessä vain leipoa suoraan pellille herättyään. Kuulostaa viisaalta käytännöltä.

Melkein kaikki parhaat reseptini olen saanut muilta ihmisiltä suoraan, toisinaan itse järkeilemällä eri keittokirjojen resepteistä sellainen yhdistelmä joka tuntuisi oikealta. Toisinaan on sitten hyvä että on niitä yksinkertasia vähän vaativia ruokiakin mitkä tekee ihan vain lonkalta, kun aina ei ole fiilistä eikä aikaa paneutua mihinkään uusiin juttuihin.
Pitääkin tässä ostaa tattarijauhoja että pääsee kokeilemaan noita Urpon blinejä. Ei täältä varmaan samaa yogurttiakaan löydy mutta varmasti jotain vastaavaa.

Norjalaiset ovat fiksuja leipureita, nimittäin tuo taikinan kylmyyden ja paiston kuumuuden kontrasti antaa niille herkuille ilmaa.

Äsken tein korvapuusteja erikoishiivan avulla. Kun sitä hivaa käyttää niin taikinaa ei tarvitse kohottaa vaan leipoa suoraan ja kohottaa pellilläkin vain 15 min. Se oli ensimmäinen kerta kun käytin sellaista hiivaa.
Ihan hyvin nousseita ja hyvän makuisia niistä tuli mutta ajattelen että oikeastaan sellainen pikahiiva on kyllä täysin tarpeeton tuote. Hinta taisi olla jotain viisinkertainen tavalliseen hiivaan verrattuna ja kyllä nyt leipojan pitää jaksaa odottaa se puolituntinen minkä ajan taikina nousee. Sinä aikanahan voi vaikka kirjoitella netille jos ei muuta tekemistä keksi.

Viimeisen vuoden aikana olen pitänyt huolen siitä että kotona on aina myös täysjyvävehnäjauhoja tavallisten valkoisten lisäksi. Korvaan niillä aina ainakin osan vehnäjauhoista kun on leipomisesta kyse, toisinaan lähes kaiken. Näihin korvapuusteihinkin laitoin noin neljäsosan niitä täysjyvävehnäjauhoja ja mielestäni ne pikemminkin paransivat kuin huononsivat makua.

Minä en kyllä osaa käyttää pulliin täysjyväjauhoja, mutta eipä meillä pullia ole leivottukaan muuten kuin raakapakasteista viime aikoina Sämpylöihin kyllä laitan täysjyvää ja puurohiutaleita, leseitäkin.. voi että, niitäkin lapset ovat pyytäneet monta viikkoa.. No ehkä viikonloppuna ehtii paremmin. Muutama ilta sitten paistettiin rieskoja, olivat hyviä. Ne pitäisi muuten myös laittaa mahdollisimman kylminä 250- 300 -asteiseen uuniin. Meillä jäi hitusen likilaskuisiksi.

Leivontakeskustelusta innostuneena sain pyöräytettyä perheelle vasullisen maukkaita sämpylöitä. Ovat vielä lämpöisiä, ja maistuivat erinomaisesti karjalanpaistin päälle. Jauhoina käytin valmista täysjyvä-sämpyläjauhoa, sekä ohrajauhoja höystettynä rippusella vehnäjauhoja.

Niin Alma, minullekin käy usein niin että kun jostain luen ruokavinkkejä niin on alettava jotain kyhäämään keittiössä. Tänään kävin kaupassa ja samalla huomasin että tuossa edellisessä viestissä kertomani että pikahiiva maksaisi viisinkertaisesti on kyllä emävalhe. Se on hapantaikinahiiva mikä maksaa viisinkertaisesti ja pikahiiva vain vähän yli tuplasti. Sellainen hapantaikinahiiva on tuolla kaapissa odottamassa seuraavaa inspiraatiota joskus sitten tulevaisuudessa.

Arvelen että Alman taloudessa ei varmasti ehdi kotona leivotut sämpylät vanhentumaan. Olen monta kertaa miettinyt sitä että miten se oikein on ylipäätään mahdollista että kotona leivotusta ihan mistä hyvänsä tulee niin paljon maukkaampaa. Eihän leipomokaan pysty leipään juuri muuta laittamaan kuin jauhoja ja jotain märkää ja siksi en oikein ymmärrä mistä se ero maussa tulee. Osaisiko joku selittää.

Luulisinpa, että oma osansa on sillä tuoksulla ja tunnelmalla, joka taikinaa valmistettaessa ja leivonnaisia paistettaessa syntyy. Toinen osa saattaisi johtua siitä, että leipoja tietää itse, miltä leivän tai muun leipomuksen tulee maistua. Osaansa näyttelee myös se, että kotileipuri ei lisää säilöntäaineita tai muita vippaskonsteja taikinaan. Loput onkin sitten puhdasta henkimaailmaa.

Millaista on "pikahiiva"? Minä käytin tänään kuivahiivaa, mikä on miellyttävämpää kuin tuore hiiva, ei tule sitä pahaa hiivan hajua. Kuivahiiva nostatti aika laiskasti, mutta kolmen vartin kohotuksen jälkeen oli taikina jo leivottavissa.

On se varmaan niin, että tunnelma ja tuoksu antavat osansa makuun. Ja se toinen puoli on varmaan Sadecan ja Urpon mainitsemissa aineksissa, lisäaineiden puutteessa ja "täsmäleivonnassa", taikinaan kun saa laittaa mitä haluaa.
Kun kohonneet sämpylät (ja leivät) voitelee nopeasti kylmällä vedellä ennen paistoa, tulee siitä pinnastakin niin ihanan rapea.

Kahdesta pellillisestä on jäljellä 4kpl

Alma. Se pikahiiva on sellaista että taikinan liemi saa olla kylmää, taikinan ei tarvitse kohota ennen leipomista ja leivottunakin vain 15-20 minuuttia. En huomannut mitään eroa valmiissa leipomuksissa millään tavalla.

Tänään kävin kaupassa. Ajatella, siellä myytiin puoli kiloa Valion suomalaista voita hintaan 2,57 €, saman verran ruotsalaista maksoi vieressä 2,97 €, siis 40 centtiä kalliimpaa. (laskenut nuo valuuttalaskimella). Kumpikaan ei ollut erikoistarjouksessa.
Mietin mitenhän tuo on mahdollista. Eikö se Ruotsin Arla tullut sinne Suomeen tässä taannoin myymään maitotuotteita halvemmalla kuin Valio, mistä oli paljon mekkalaa?
Nyt kiinnostaisi ihan uteliaisuudesta tietää paljonko se 500 g voita siellä Suomessa maksaa? Että kannattaako sitä Ruotsiinkin kuljettaa halvemmalla myytäväksi kuin mitä suomalainen joutuu maksamaan. Ostin kaksi kun oli niin hyvä hinta!

Meillä on paketti voita kaapissa, mutta kauppakuitteja ei taida olla tallessa.. tarkistan kuitenkin heti kun pystyn. Muistan aikoja, kun Lapin reissuilla käytiin aina kotia tullessa ostamassa Ruotsin puolelta Haaparannasta voita, näkkäriä ja suklaata. Liekö nyt tosiaan teidän tultava meille kylään samoissa merkeissä ?

Tulihan se Arla meille ja nykyään on Arla- Ingman. Äkkituntumalta sanoisin, että Valioon verraten juustot ovat 25% edullisempia, ja maitokin hitusen. Jogurttien hinnoista en tiedä.

Sen verran jogurteista, että Valion litranen tölkki banaanijogurttia on n. 2e, ja nyt muistan Ingmanin vastaavan( mutten pikkupurkkeja).. niin se on jotain 1,20e/l. Tarjolla on lähärissä myös Virossa tehtyä banaanijogurttia tuotemerkillä Rainbow tai X-tra. Se maksaa 95centiä/l, mutta maistuu aivan kamalalta, mikä on ihme sillä esim. Rainbow- rahkat ovat jumalaisen pehmeitä maultaan. Nekin on tehty Virossa.

Voi- voi, kyllä nyt Sadeca joudut tulemaan Suomeen ostamaan edullista voita. Siwassa oli Ingmanin 500g 2,29 euroa. Vakoilen vielä S-ryhmästä käydessäni. Nyt oli niin pikkuostokset, että ajattelin vain piipahtaa Siwassa.

No niin on Alma että Rasvareissut pitää tehdä nyt toiseen suuntaan kuin joskus aikoinaan. Auton virralla toimiva kylmäboxi Ingmannin voita täyteen ensi kesänä kun sieltä päin tullaan. Olisikohan Valio sitten joutunut tuomaan ylijäämävoinsa tänne kun Ingmanin voin suomalaiset ostavat.

Saattaapa olla.. Katsotaan ja tehdään loppuraportti, kunhan saamme Valion hintoja tiskiin

Kävin ostamassa kalaa viikonlopuksi brittien viime viikolla maailman parhaaksi kauppahalliksi äänestämästä Helsingin vanhasta kauppahallista Erikssonilta http://www.kalatukkueriksson.fi/myymalat.php?id=3 .

Olin sopinut siellä ajoittain työskentelevän kaverini kanssa, että hän nylkee minulle vuoden viimeiset mateet (luts). Matikkakeitto oli hyvää, mutta kaverini sujautti ostoskassiin lusikkakalaksi kutsumaansa lohta. He myyvät aika paljon fieloitua lohta ja kaapivat sitten lusikalla omiksi ja muiden tarpeiksi ruotojen kyljestä kalan lihan. Sain arviolta noin kilon painoisen nyssäkän. Laitoin joukkoon sipulia, kananmunaa, kermaa, soijakastiketta ja mausteita. Seos oli suhteellisen löysä, mutta nostelin seosta lusikalla paistinpannulle ja muotoilin niistä pihvejä. Paistoin pihvit siten, että ne jäivät vielä keskeltä hiukan kosteiksi. Nuorin lapsista sanoi, ettei ole koskaan syönyt mitään niin hyvää.

Tuossa linkistä avautuu muuten Erikssonin omia ruoanvalmistusohjeita ja on syytä olettaa, että niitä noudattamalla saa maukasta kalaruokaa.

Itse kauppahallissa asioiminen on yleensä jo jonkinlainen elämys, tuoksukin ihan erikoinen. Jos sitten vielä tarjonta on niin hyvä kuin brittiläiset kehuvat niin kylläpä on leku juttu siellä asioida.
Yksi asia niissä pihveissäsi kiinnostaa, se soija. Japanilaista soijaako? Itse en olisi koskaan ajatellut että sitä voisi lohipihveihin käyttää mutta jos niistä noin hyviä tuli niin kyllä sitten varmaan. Ajattelen että ehkä juuri sillä että olivat raaputettua lohta ja siten suurempia paloja kuin jauhettu lohi, oli jonkinlaista tekemistä sen lopputuloksen kanssa.
Kun tytär sanoi noin, niin kannattaa varmasti useamminkin tehdä juuri tuota ruokaa kun eihän sitä parempaa voi olla kuin se mikä on parasta mitä on ikinä syönyt.

Olen alkanut tehdä viiliä itse, sehän on helppoa ja edullista. Kotitekoisesta viilistä tulee todella pehmeää, eikä mukana ole samaa kitkerää makua, mitä joissakin valmisviileissä on. Jos joku muukin haluaa kokeilla, niin itse teen viiliä näin:

1,5 ruokalusikallista täysviiliä sekoitetaan pariin desilitraan täysmaitoa. Kaadetaan annosmaljaan tai vastaavaan, ja päälle laitetaan esim. kertakäyttölautanen ja annetaan tekeytyä huoneenlämmössä kunnes viili hyytyy. Aikaa kuluu n. vuorokausi ja hyytymisen jälkeen viili nostetaan jääkaappiin. Teen kerralla vajaan litran, ja syön viiliä kolmisen päivää. Pikkumiehellekin maistuu

Noin on. Viiliä kannattaa valmistaa itse Alman ohjeen mukaan. Myös kevytmaidosta tai rasvattomasta maidostakin valmistuu viiliä, kunhan muistaa viilin juuren lisätä maitoon. Viili on perua länsisuomalaisesta pitkäpiimästä, kun taas idässä bakteerit ja hiivat tuottivat kokkelipiimää tai ihan tätä peruspiimää, jota nykyisinkin Suomessa juodaan. Rasvaisesta vuohenmaidosta saa oivallista viiliä. Luvassa olisi taas ensi kesänä lypsävien vuohien kotiinpaluu maalle. Viilin juuri on vain otettava mukaan Suomesta. Juustoa tein vuohenmaidosta jo viime kesänä.

Ruuanlaittotaidossa on kyse melko pitkälle makuaistista ja siitä että pitää itse hyvän ruuan mausta. Loppu onkin sitten käsityötä, jonka oppii melkein kuka tahansa. Hyvän ruuan maku on mitä suurimmassa määrin makuasia ja eri kulttuureissa ja eri puolilla maailmaa ruoka on kovin erilaista. Aika harva eurooppalainen esimerkiksi pitää friteeratuista torakoista, heinäsirkoista tai muurahaisista ja muurahaisenmunista. Tai pannulla paistetuista käärmeistä ja mädätetystä hain evästä tai elävistä toukista. Voisi pitääkin, mutta aika monelta nuo ruokalajit jäisi maistamatta.

Gourmet-ruuan valmistus on melko pitkälle myös esteettistä ja käsien taidon kikkailua. Hyvä kotiruoka on ihan yhtä hyvää kuin gourmetkin. Television ruusuinen kuva on saanut nuoria hakeutumaan ruuanvalmistusoppiin. Olen ollut alusta asti sitä mieltä, että kokkiohjelmat antavat väärän kuvan ammatista ja alalle hakeutuu paljon sellaisia, joilla itse kokin työstä on täysin epärealistinen kuva ja heistä suuri osa pettyy työssään ja poistuu alalta vähin äänin. http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/03/28/tosi-tv-hamaa-onko-toissa-tallaista/20114232/139 . En ymmärrä muutenkaan noiden tosi-tv-ohjelmien suosiota. Niissä ei ole totta nimeksikään ja ihmiset pannaan keinotekoisiin tilanteisiin nolaamaan itsensä. En tosin ole kovin hyvin perillä tuon suunnan tarjonnasta enkä ohjelmien formaatista tai sisällöstä.

Ötökkäruoka kiinnostaa minua yhtä paljon kuin kokkien tosi-tv, eli eipä juuri laisinkaan. Nuo tosi-tv:n kilpailut melkein lajissa missä tahansa voivat olla melkoinen kärsimysnäytelmä.

Anna Ohlsonin ohjelmaa seuraan kyllä, ja olen saanut sieltä monia hyviä ruokaohjeita. Niitä sitten muuntelen meidän perheelle sopiviksi. Ison pojan nenä oli hitusen nyrpällään, kun laitoin ensimmäistä kertaa peruna- pekonivuokaa. Kehotin maistamaan pikkuisen, ja menihän tuota yllättäen sitten puoli vuokaa..

Urpo, miksi viiliin pitää ottaa juuri Suomesta, eikö Virosta saa viiliä?

Muualla en ole nähnyt kuin Tallinnan Stockmannilla ja sekin oli suomalaista viiliä.

Erikoista. Nuo Viron maitotuotteet kun ovat pitkälti samat kuin meillä Suomessakin. Agnes varmaan tietää onko viiliperinnettä ollutkaan.