Havaintoja luonnosta ja säästä

Nyt täällä on ollut vaihtelevaa "normaalia" kesäsäätä. Välillä pilviä ja välillä aurinkoa mutta kuitenkin sellaista että takkia on välillä tarvinnut. Pellot ympärillämme pelastuivat ihan viime hetkellä ja nyt ovat vihreitä.

Eilen täällä oli kesän ensimmäinen varsinainen hellepäivä, mutta illalla sitten jo sateli kuten tänäänkin. Ihan hyvä, että välillä sataa, mutta lämpimiä päiviä soisi lisää.

Juhannusaattona oli aivan upea, lämmin ilma. Sen jälkeen sitten nuo pari viileähköä sateista päivää.. mutta jälleen aurinko paistaa

Meillä taas on nyt ajoittain satanut jo yli kaksi viikkoa, vaikka välillä aurinkoakin ollut ja muuten lämmintä. Nyt sitten on kääntynyt tuuli pohjoiseen, tuulee ja sataa vettä. Ainoastaan 12 astetta nyt. Päiväaikaan ei näin kylmää ole ollut sitten maaliskuun.
Sellainen marraskuun sää suoraan sanottuna.

Voi niitä jotka ovat ottaneet loman juhannukselta eikä ole minnekään varaa lähteä. Saattaa muuten olla samanlaista koko Ruotsissa. On täällä toisinaan oikein sadekesiäkin ja sen vuoksi niistä hienoista keväistä kannattaa jo aikaisin käydä nauttimaan. Kyllä se tästä, tällaisille ympärivuotisesti vapaana olevalle ei ole niin nuukaa.
Harakanpoikasetkin istuvat porraskaiteella sateen suojassa katon alla.

Loppui se aurinko täältäkin hyvin lyhyeen, ja eilisen illan/ yös satoi melkein kaatamalla. Tänään ollut kuivaa, mutta pilvistä.

Nyt on sitten taas ollut pari päivää aurinkoista ja sateetonta ja vielä huomennakin. Sitten on taas sadetta tiedossa. Hyvä näinkin, saadaan leikattua nurmikot kuivatettua vähän pyykkiä ulkona ja kaikenlaista mukavaa tehtyä, kuten vietyä roskia kierrätyspaikalle.

Täällä on ollut sunnuntaista aivan huippuhieno ilma. Tuuli on puhaltanut kivasti tuota pahinta paahdetta ja hyttysiä pois Tällaiset päivät pitää viettää melko tarkkaan ulkosalla. Nyt kun kesä näyttää olevan pitkästä aikaa mallillansa, niin uskalsimme istuttaa pikkumiehen kanssa vielä gladioluksen mukuloita. Ehkäpä ne lähtevät kasvamaan ja ehtivät kukkiakin, jos kesä kestää tästä pari kuukautta eteenpäin.

Myöhäisillalla oli komea ukkonen. Ei se ihan tähän päälle tullut, mutta metakka oli melkoinen. Nyt satelee taas. Viimeisen viikon ajan ei juuri olla saatu auringosta nauttia, vaikka kuumaa on ollut.

No ukkonen hyvinkin. Meillä tuossa pari viikkoa on ukkostanut - niin ja satanut. Kaksi kertaa on puhelin hajonnut
(myös tietenkin nettiyhteys).
Tänään Elionin mies soitti ja kysyi onko kaikki korras. Nyt on. Mutta koko ajan katsotaan taivaanrantaan sillä silmällä.
Seuraava ukkosmyrsky voisi tulla sitten, kun olemme Suomessa. Viikonloppuna tulee nostolaite ja muut tarvikkeet.
Pitäisi suojata pellillä kattoharjat ja muut tärkeät paikat.
Tuollaisia juttujahan ei voi siitä vaan peruuttaa. Sitä paitsi maa on niin märkä, että ehkä sitä konetta ei saa tänne pihaan sittenkään.
Toinen (tärkeä kuin mikä) on ensi viikon joogafestivaalit Haapsalussa. Suurin osa tapahtumista on taivaan alla.
Saa nähdä miten käy. Toivon meille jotain kelejä. Että miehet saavat kattohommat hoidettua ja että koko Baltian käsittävät joogameiningit eivät mene ihan pipariksi.

On ollut aika hyvä viikko sään puolesta tämä nyt taas kotona oltu viikko. Ei mitään kuumaa mutta ihan tarpeeksi lämmintä ja vain kuuroluonteista sadetta, enimmäkseen poutaa. Valtavan pyykkimäärän on saanut vaivatta kuivaksi ulkona.
Nyt se sitten kai muuttuu, huomenna taitaa sataa aika paljonkin ja oululaisella tuli kiire leikkaamaan ruohokentät.

Hupskeikkaa.. tänne tuli oikein hellekeli eilen, ja sitä riitti tällekin päivälle. Nyt iltamissa tuli nopea, mutta runsas sadekuuro. Sellainen hyväätekevä.

Eilen iltapäivällä kova ukkosmyrsky tuli ihan päälle. Varsinainen tykitys kesti vain kymmenisen minuuttia, mutta rankka sadekuuro pidempäänkin. Yöllä heräsin kahden aikaan vielä kamalampaan ukkoseen, joka oli ihan päällä. Meillä oli ikkunat auki, ja kipitin ne sulkemaan. Naapurin yötyöläisen koirat haukkuivat aivan hengenhädässä sitä jyrinää ja pauketta. Ukkonen väistyi kauemmaksi vajaan puoli tuntia kestettyään, mutta pienen tauon jälkeen se tuli takaisin, ja riehui vartin ajan. Lopulta väistyi, mutta jäi lähiseudulle vielä melkein tunniksi.. eli kaikkiaan kesti n. kaksi tuntia. Se tuli järven yli, ja kun ukkonen pääsee veden yltä tulemaan, on sen raivo valtava. Ihan pelotti.

Luin noista Suomeen povatuista ukkosista. Ei sitten tainnut tulla ihan sitä mitä luvattiin. Jäin vielä Viroon, kun sää muuttui niin helteiseksi. Kävin viemässä miehen Tallinnaan ja lauttaan. Olipas karmaisevaa se kaupunki-ilma.
Tuntui, että tukehdun. Näin sitä tottuu tähän puhtauteen kuin kaupunki-ilmaankin. Ei varmaankaan tarvitse olla kauaa aikaa Helsingissä, kun sekin tuntuu niin raikkaalta. Mutta nyt vielä täällä. Taivas on vetäytynyt pilveen. Aika sekalaisia säitä povaavat täksi viikoksi. Onneksi lauantaina näyttää paistavan oikein kunnolla. Lähden Itä-Viroon Võtikvereen kirjamessuille. Kuulostaa suuremalta kuin ehkä ovat, mutta herr president Ilves tulee sinne pitämään puheen.
Täytyyhän häntä käydä katsomassa ja ainakin hengittää samaa ilmaa. Evelin I. esittelee siellä myös uutta keittokirjaansa. Oikeastaan ihan mielenkiintoista millaisesta röpöstä valtakunnan ensimmäinen prouva sitten tykkääkään.
On siellä toki paljon muutakin. Imbi Paju on näiden juhlien takana. Paikka on joku vanha, vanha maatila, josta on kunnostettu tällainen juhlapaikka. Virolaista kirjallisuutta on paljon tarjolla sekä luentoja, musiikkia ja noh kaikkea muutakin mahdollista.

Olipa kiva ilma tänään olla metsässä mustikoita poimimassa. Puolipilvinen, tuulinen ja lämmin. Pari pientä sadekuuroakin koettiin, mutta niin mitättömiä ettei kastuttu edes. Mustikoita oli viimeisessä paikassa aivan sinisenään, ja niitä poimiessa katosi alkumatkan pettymys ja turhautuneisuus, kun kaikkialta oli jo mustikat poimittu. Kantarellit ovat nousussa, ja niitä löytyi yhden muhennoksen verran. Annoimme kaikki löydetyt äidilleni, sillä minulla niitä on pakastimessa viime vuodelta vähän jäljellä.
Pitäisikin saada kaikki vanhat nyt nopsaan pois pakkasesta, että saadaan uutta tilalle. Sieniä taidan säilöä enää vain kuivaamalla. Säilyvät jopa vuosia, eivätkä vie arvokasta pakastintilaa.

Tämä viikko on tätä kesää. 25 astetta on varjossa vielä näin illan suussakin ja 31 auringossa. Sunnuntaina voi jo sataa näköjään ja ensiviikon puolella viilenee hieman. Kyllä vain syksystä voi tulla vielä hienokin ja saahan se välillä sadellakin.
Enää ei ole sitä kesästressiäkään joten osaa iloita näistä hienoista päivistä.

Täälläpä oli +28 varjossa tänään, joten pistimme paremmaksi Viikon päästä luvassa onkin sitten enää +15, joten viikonloppuna pitää käydä kiireesti uimassa (ehkäpä vuoden viimeiset kerrat), kun hellettä vielä riittää.

Nyt on pakko tunnustaa, että syksy on jo syvällä ja olemme menossa kohti talvea. Tänä aamuna maa oli ohuelti valkoinen, suurimmasta osasta puita lehdet ovat varisseet, mutta jotkut vaahterat ja hevoskastanjat eivät ole vielä raskineet lehtiään pudottaa. Tämä pieni talvenalku lienee kuitenkin ohimenevää, sillä ensi viikolla lämpenee taas.

Yli kuusi astetta miinusta oli ollut täälläkin viime yönä. Pari omenapuuta on vielä vihreälehtisiä mutta vaahteratkin on nyt parin päivän aikana tuulessa tiputellut lähes kaikki ne keltaiset lehtensä. Aikainen on talvi jos se nyt jo alkaa, ja siinä tapauksessa siitä voi tulla aika kylmä. Sitä lunta me ei kovin paljoa tarvittaisi täällä riesaksi, mutta saisi se maasto valkoisena olla.

Toissapäivänä sateli hiljakseen lunta iltapäivällä, ja seuraava yö toikin 5cm:n lumipeitteen maahan. pakkanen on pitänytkin sen siinä, ja tänään teimme pikkumiehen kanssa hiekkakakkujen sijaan lumikakkuja. Ensi viikolla loppupuolella luvassa +7, joten eiköhän se talvi vielä vähän aikaa joudu odottamaan.

Outo juttu. Yritin tästä miehen tietokoneelta liittää valokuvia. Mutta mutta... näinkö bittiavaruus suuttui minulle. Ei tullut mitään kuvajutuista. Täällä kuitenkin Läänemaalla ihmettelen ja ihastelen talven saapumista. On hiljaista, lumista ja niin rauhoittavaa. Suomessa kuulemma myrsky raivoaa. Minä tuijottelen tuleen ja kuuntelen Puccinia.

Kun myrsky laantui, tulivat pakkaset. Mutta se ei pohjoisen ihmisiä haittaa Tässä kun olemme kulkeneet pikkumiehen kanssa päiväkotiin ja takaisin parinkymmenen asteen pakkasessa, olen "paketoinut" hänet vaunuihin. Nytkin on -20. Kaikkialla on niin valkoista ja hiljaista, aivan ihanan rauhallista ja kaunista.

Me ollaan oltu lumitöissä, mutta lisää tupruttaa aikalailla joten uusi kierros on tässä parin tunnin sisälle otettava. Ei sitä vielä ole kuin joku 10 senttiä, mutta säätiedotus kertoo että voi tulla ihan joitain desimetrejä lähimpien päivien aikana. On toki kuitenkin kevyttä kun on seitsemän astetta pakkasta.
Koskapa tätä lumisadetta edelsi niin monta pakkaspäivää, niin voi olla että tämä lumi pysyykin jos ei ihan vesikeliksi änkeenny myöhemmin.

Valostaa se kyllä joten ihan kiva jos eivät sähköt mene. Tässä ympärillämme kaapelit on kaivettu maahan, mutta jossain kauempana kulkevat metsässä joten aina on se vaara että varsinkin jos lumi pääsee raskaaksi vesikelin myötä, niin puut taipuvat linjojen päälle.

19 astetta oli ollut yöllä pakkasta, nyt päivällä 10. Onhan täällä joskus ollut lyhyen aikaa 20 astetta mutta vasta joskus tammi-helmikuun vaihteessa joten kylmää on nyt.

Siperia opettaa. Täälläkin oli alkuviikosta kylmää, mutta eilen ja tänään on vain pari astetta pakkasta. Talvi tuli kertarysäyksellä itätullen mukana. Saapa nähdä, jatkuuko talvea kevääseen asti. Ainkakin maa on valkoinen ja näin pimeänä aikana on mukavaa, kun on lunta. Pakkasesta ei olisi niin väliä.

Lumi tuli, mukavaa. Meidän elämä kiertyy näiden vuodenaikojen mukaan. Tuosta ja tästä voi tykätä. Silti tässä ollaan. Meidän kaverit kehuskelee kuinka lähtevät talvea pakoon kuka mihinkin. Mielestäni tuo on itsensä huijausta. Eihän tätä ihanuutta mistään löydä. No myönnettän. Jos ei olisi Timjamia, niin varmaankin matkusteltaisiin. Mutta pikku höpöttäjää ei raski jättää kenenkään hoitoon. Kuitenkin tuo ikävöisi omaa parveaan.