Havaintoja luonnosta ja säästä

Kesä jälleen

Päivä on aluillaan, mutta nyt jo lämmintä varjossa +18. Säästän kaupunkireissun varmaan huomiselle, tai iltaan, sillä tänään päivällä otan aurinkoa ja muutenkin rentoudun. Kaupungissa on ikävää kuumalla ilmalla..

Viimeinkin täällä Saarenmaallakin alkaa olla jossain määrin kesän tuntua. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja varjossa on jo näin aamutuimaan 24 astetta lämmintä. Tänään täällä vietetään juhannuspäivää ja puolisollani on myös jonkinlainen merkkipäivä, joten juhlat jatkuvat. Meillä oli tuolla kyläkeinulla vuoden valoisimman yön kunniaksi suuri juhannuskokko ja aamuyöstä sitten saunottiin. Terveisiä kaikille, etenkin Hiltuselle, kuka sitten lieneekin. Hyvää kesän jatkoa!

Urps

Tauno Taunola kirjoitti:

Kaksi kettua olen havainnut kahden päivän sisällä, toinen niistä juoksi autotien yli keskellä kaupunkia eilen sunnuntaina klo 6.10 aamulla. Toisen näin maaseudulla perjantai-iltana noin klo 22.30. Molemmissa tapauksissa olin liikkeellä tyttären Opel-merkkisellä henkilöautolla koirakilpailujen merkeissä.

Erikoisin kettuhavaintoni tähän mennessä on kun noin 15 vuotta sitten kettu tuli takapihallemme ja oli pyrkimässä sisälle. Exvaimoni huomasi sen ja huusi että "täällä on kettu", jolloin mietin kuinka paljon laatikkoviiniä on tullut maisteltua pyykin pesun lomassa, mutta kun itse menin takaovelle, oli pakko uskoa silmiään.

Lontoossa ketut ovat hyvin tavallisia keskellä kaupunkia. Meillä niitä esiintyy mutta eivät kuitenkaan ole mitenkään tavallisia.

Tulin tänään pikavisiitiltä Suomesta. Lähtiessäni kolme päivää sitten oli takana suomen juhannus, kylmää ja vihmaa aika ajoin. Nyt avatessani auton oven vastaan tulvahti tuoksuryöppy, tuuli keinui leppeästi, vaatteet hiostivat.
Kolmessa päivässä kaikki oli muuttunut. Pionit olivat auenneet, liljat juuri aukeamassa. Mitä tuo lämpö vielä saa aikaan.
Mutta syksyn tuloa kyllä ennusti hiljaisuus metsän puissa. Linnut ovat lopettaneet laulunsa. Vain muutama uskalikko (tai puolisoa vaille jäänyt ressu) enää liversi.
Minussa heräsi pikkutyttö ja kävin keräämässä luonnon kukkia pihapöydällemme. Siinä sitten istuin tuntitolkulla punaviinilasi kädessä ja vain ihmettelin tätä kauneinta kaikesta, virolaista, kuin ei myös suomalaista, luontoa, joka kutsuu ja viettelee meitä jo vähän luonnosta erkaantuneita.

Pionit voivat nyt kukkiakin joitain päiviä oikein rauhassa kun sadetta ei ole ainakaan täänne tiedossa vaikka sunnuntaiksi näyttäisi tulevan pilvisempää. Siihen asti vain aurinkoista ja kuumaakin.
Koska syötämme talvet pikkulintuja niin talitintit tulevat kovin kesyiksi. Ne tulevat vastaan ulko-ovelle, koputtelevat ikkunoihin ja oikein kurkistelevat sisälle. Kun menee ulos niin ne tulevat pyrähtelemään oikein silmien eteen melkein kolibrin tyyliin. Kun niille puhelee niin ne kääntelevät päätään ja kuuntelevat käsivarren mitan päässä, roikottavat siipiään ja veikeästi pörhistelevätkin. Kun olin vuorotteluvapaalla vuoden 2004 niin monet kaikista eri sortin pikkulinnuista pystyin tunnistamaan värien ja käytöksen perusteella ja eräs sinitiainen oli kuin kotieläin minulle.

Kaksi talitinttipariskuntaa on näihin päiviin asti tullut joka päivä vaatimaan linnunpähkinöitä taskustani. Koska jo muinakin kesinä olen oppinut että ne häipyvät metsään opettamaan poikasiaan näin kesäkuun lopulla jo, niin en ole erityisemmin yllättynyt siitä että ne ovat kaikonneet nyt. Eivät ole tulleet enää moneen päivään. Varmaakin varmempaa on kuitenkin että ne tulevat syksyllä takaisin, aluksi aavistuksen verran arempina mutta kuitenkin selvästi meidät vanhoina tuttuina tervehtivinä. He sanovat suurinpiirtein: "Hei, et kai ole minua unohtanut. Minä olen taas tässä."

Pirre-kissamme ei ole erityisen terveellinen tuttavuus niille mutta kumman hyvin ne oppivat tähyilemään missä kissa on. Pian 19 vuotta täyttävä Tuff-Elina kissamme ei ole enää viiteen vuoteen osoittanut mitään metsästysaikeita ja kohta taitaa elämä hänestä hiipuakin. Minkäänlainen kissanruoka ei tahdo enää kelvata, ei kalleimmat herkkupurkitkaan. Jos joskus osaa jotain ihmisten ruokaa tarjota niin saattaa hiukkasen lipaistakin muuten varmin kortti on raaka tuore jauheliha. Sitä pakastammekin annospusseihin lihapullan kokoisina nokareina koska edes se ei saa mamsellille olla tuntikausia kupissa seisonutta.

Keväällähän linnut tosiaan laulavat, mutta minun yökyöpelin on kyllä sanottava että ihmeellinen laulukonsertti on vieläkin lähimetsässä aamun valjetessa.

Ihania kesäkuvauksia teillä, arvon kaverit! Ja kiva kuulla välillä myös Urposta! Vaikuttaa kuin kaikki osaisivat nauttia kesästä täysin siemauksin.

Sadeca, onko "tuff" paksu, tuhti? Joskus ruotsin oppikirjassa oli Tre Kronorin pelaaja nimeltään Tuffe- Uffe Isberg

Olen ollut tänäänkin aurinkoa ottamassa parvekkeella.. onneksi tuulee hieman, sillä jo kahdeksan aikaan aamulla varjossa oli +20, ja nyt on jo +28.. Meillä ei aurinko paista mittariin koko päivänä, mutta huomasin kyllä jo varjossa olevan tosi tukalaa, liian kuumaa minulle!

Älä nyt ihmeessä paista itseäsi liikaa parvekkeella Alma vaikka se "jonas" sisälläsi saattaa lyhyehköistä aurinkonautinnoistasi pitääkin. Kerrot tuolla perhepalstoilla niistä potkuista mitä kaveri jo sinulle tiedottaa. Iki-ihanan kuuloista kertomusta mitä en ainakaan minä halua kommenteillani rikkoa. Ei aavistustakaan ole minulla siitä miten paljon äiti voi vaikuttaa lapseensa odotusaikana, mutta yritähän kuunnella vähän klassista musiikkia ja tiedostaa sitä pojan reagointia siihen. Sinussa on itsessäsi taiteilijasielua mitä et ehkä täysin ole päässyt toteuttamaan mutta tämän pikkumiehen on saatava sinuakin paremmat edellytykset. Puhu ääneen lapsellesi, kerro miten ajattelet. Olen aika varma siitä että hän tietää että puhut juuri hänelle joten kerro hänelle miten suurella rakkaudella häntä odotat. Valoa, mielikuvitusta ja ihanaa jatkoa odotusaikaasi Alma!

Tänään iltapäivällä kuulimme ihmeellisen kauniin laulunlurituksen linnuilta puutarhassamme, kaunista ja melodista. Tuntui siltä kuin joku yrittäisi kertoa jotain sanomaa mutta nämä meidän soraiset aivomme eivät pysty tulkkaamaan kaikkea. Luonnon omat elävät ystävämme puhuvat meille ääneen. On eri asia onko heillä kuulijoita ja sanoman vastaanottajia. Ihminen kuuluu luontoon, kaikki siitä erottava on säröääniä kitarassa, kaikki luonnollisenvastainen on ihmisluontoakin vastustava ja aiheuttaa epämiellyttävyydentunnetta.

Elämä on Alma! Kaikki on hienosti!

Olet sinä kyllä ihana, Sadeca ! Ja ehdottomasti odotan näitä kommenttejasi vauva- asioista myös asiaa koskevaan ketjuun, sinulla on niin vahvat naisen vaistot ja kivat jutut.

Pistin soimaan Tanel Padaria, saa lapsi samalla kielikylpyjä isänsä äidinkielellä. Itse juttelen vauvalle joka päivä.

En toki kärvennä itseäni tai "jonasta", maksimi auringossa on 2h ja silloinkin käyn välillä sisällä varjossa. Helleihminen en ole koskaan ollut, vaikka ihoni kestää hyvin aurinkoa. Kuulun niihin ihmisiin, joilla laskimosuonet ovat erittäin laajat ja lämpö laajentaa niitä entisestään.. siitä tulee "raskas" ja väsynyt olo.

Vieläkin +21.

Varjossa +31. Tänään en ole mennyt auringonottoon ollenkaan. Kaupunkireissu vaati veronsa.

Tänään sataa tihuuttelee hiljakseen, mutta muuten on lämmintä. Sääennustusten mukaan tämä pilvinen päivä jää ainoaksi lähipäivinä, joten ilmeisesti huomenna saamme jälleen mennä Itämeren hienohiekkaiselle rannalle ihmettelemään luonnon kauneutta. Alielkin suvaitsee tulla tänään pariksi päiväksi kyläilemään. Toivottavasti ehdin opettaa papukaijalle uusia vähemmän salonkikelpoisia seurustelutapoja. Ketuista, kauriista ja villisioista täällä ei ole ole puutetta. Kauriit hyppelevät teille yllättävissä paikoissa, joten autolla ajaminen edellyttää luonnonkin tarkkailua. Olge tublid!

Urpo kirjoitti:

Tänään sataa tihuuttelee hiljakseen, mutta muuten on lämmintä. Sääennustusten mukaan tämä pilvinen päivä jää ainoaksi lähipäivinä, joten ilmeisesti huomenna saamme jälleen mennä Itämeren hienohiekkaiselle rannalle ihmettelemään luonnon kauneutta. Alielkin suvaitsee tulla tänään pariksi päiväksi kyläilemään. Toivottavasti ehdin opettaa papukaijalle uusia vähemmän salonkikelpoisia seurustelutapoja. Ketuista, kauriista ja villisioista täällä ei ole ole puutetta. Kauriit hyppelevät teille yllättävissä paikoissa, joten autolla ajaminen edellyttää luonnonkin tarkkailua. Olge tublid!

Niin Urpo
Olin siis kylässä Urpon luona. Ei kauriit silloin hypähdelleet vaan hepat. Ihania nämä hetken kokemukset. Ensin täysin rauhallista. Kaikki siirtymässä nukkumisorrelle, kun rävähtää. Tulee ensimmäinen hevonen, säntäilee sinnetänne. Tulee toinen... missä on se kolmas. Kaikkien piti pysyä laitumella, koska oli kaunis ilma. Hevosillakin hyvä tahto. Mutta niin vain kävi, että elikot halusivat talliin suojaan. Kuka nyt heidän tahtoaan menee muuttelemaan. Ei muuta kuin hepojen perään. Ja sinne menee tietenkin nuorin tytär, rohkeampi kui kuningas Arthur. Pikku tyttö hoitaa vauhkoontuneet hepat kotitalliin. On hevosellakin oma tahto. Jos ihmiskaveri haluaa heidän pysyvän laitumella, niin vois kyllä ensin kysyä myös jaloilta eläimiltä. No myönnetään, että urpo vähän auttoi pientä tytärtään. Muuten hieno, lämmin viipyminen Urpon ja hienon perheen luona.

Taisi joku pelästyttää ne hevoset tai sitten vain saivat juoksusätkyn. Itse en ymmärrä hevosista mitään muuta kuin että komeita ovat. Voisin kuitenkin ajatella että hevoset jotka eivät enää varsoja ole hyvinkin voisivat totella juuri tuollaista tyttöä joka varmasti on niille kiintymyksensä toistuvasti esittänyt.

Niin miten meni, ehtikö kaija oppimaan yhtään uutta sanaa Urpon koulussa ?

Sadeca kirjoitti:

Taisi joku pelästyttää ne hevoset tai sitten vain saivat juoksusätkyn. Itse en ymmärrä hevosista mitään muuta kuin että komeita ovat. Voisin kuitenkin ajatella että hevoset jotka eivät enää varsoja ole hyvinkin voisivat totella juuri tuollaista tyttöä joka varmasti on niille kiintymyksensä toistuvasti esittänyt.

Niin miten meni, ehtikö kaija oppimaan yhtään uutta sanaa Urpon koulussa ?

Urpo oli harvinaisen vieraskorea tällä kertaa. Opetti pikkuiselle sanaa TERE. Toisteleekin sitä silloin tällöin, mutta kun meillä mieheni kanssa keskustellessa tulee Urpon oikea nimi sanottua, niin kyllä papulta tulee SPRUUTHH vai miten sen nyt kirjoittais. Kyllä Urpo on leimattu.

Hihi hihihihiiiii
Vai niin se kaija kun Urposta puhutte, siitä sain päivän naurut .

Aliel. Kun haluat vastata ilman lainaamista niin sinä et varmaan rullaa sitä sivua täysin alas, niin pitkästi kuin koko "taulun" saat. Se "reply" on siellä ihan vihonviimeisenä alimpana sivulla. Kun klikkaat sitä niin saat täysin tyhjän ruudun mihin kirjoittaa ilman muiden tekstiä.

Jos taas haluat lainata v a i n o s a n jonkun tekstistä niin tee näin. Havainnollistan laittamalla tähän lainatun tekstin sellaisen näköisenä kuin se näyttää lainaajalle:

[quote=aliel] Urpo oli harvinaisen vieraskorea tällä kertaa. Opetti pikkuiselle sanaa TERE. Toistelee sitä silloin tällöin, mutta kun meillä mieheni kanssa keskustellessa tulee Urpon oikea nimi sanottua, niin kyllä papulta tulee SPRUUTHH vai miten sen nyt kirjoittais. Kyllä Urpo on leimattu. [quote]

Sanotaan että haluan lainata tästä tekstistäsi vain kaksi ensimmäistä lausetta. Minun on asetettava kursori hiiren avulla tuon viimeisen sanan "leimattu" jälkeen, mutta ennen tuota hakasta [ quote-sanassa. Sitten alan vain poistamaan tekstiä aivan tavallisella tavalla taakse päin. Poistan kaikki TERE sanaan asti.
Siellä toisen tekstissä voi poistaa mitä haluaa ja jättää jäljelle mitä haluaa, mutta aina on jätettävä jäljelle tuo ensimmäinen [quote=xxxx] ja viimeinen [quote] hakasineen.

Kiitokset Sadecalle noista alielille annetuista ohjeista. Katsoin alielin asetukset ja ne ovat kunnossa, eli hänellä on normaalit oikeudet joiden mukaan pitäisi se "reply"-ikonikin löytyä.

Tauno Taunola kirjoitti:

Kaksi kettua olen havainnut kahden päivän sisällä

Täytyy liittyä tähän kettu-teemaan, kun kävi niin huvittava kettuepisodi meillekin. Olimme palaamassa kotiin hiljaista maaseututietä, kun kettu säntäsi tielle musta kana suussaan. Juosta jolkotti edessämme hätääntyneenä. Vilkuili vähän väliä taakseen ja huomasi lopulta, ettei päihitä meidän autoa.
Niinpä se sitten pudotti kanan suustaan ( oli varmaan aikamoinen uhraus ) ja jatkoi matkaa. Eikä se heti sittenkään ymmärtänyt siirtyä tien poskeen vaan lisäsi vauhtia edessämme ja vilkuili hurjana taakseen. Lopulta poistui lepikkoon ja silloin minulla tuli huoli kanasta. kuolluthan se oli. Mutta kanan uhraus olisi ollut liian suuri, jos kettukaan ei olisi sitä saanut syödyksi. Niinpä avasin auton ikkunan ja huutelin ketun perään, että mene hyvä Kettu hakemaan se kanasi, ettei jää haaskiolle.
Muitakin ihmeellisyyksiä kaupunki-eläjä kokee maalla. Istuskelin pellolla päivävarjon suojassa sellaisessa puolihorteessa, kun kuulin uskomattoman kovaa siipien suhinaa. Suhina ei ole ihan oikea sana, mutta en osaa kuvailla ääntä muutenkaan. AIVAN vierestäni lensi haikara hyvin matalalla, suunnilleen päivävarjoa hipoen. Häipyi jonnekin rakennusten sekaan. Minä aivan lamaannuin - oli se niin valtava. Riensin etupihalle katsomaan mihin arvon haikara meni, mutta en sitten enää nähnyt.
Ja vielä on kerrottava yksi eläin tarina: Taas siinä eräänä aamuna rappusilla aamukahvia hörppiessä näin portin pielessä eläimen tonkimassa. Lopulta aikani tarkkailtuani tulin siihen tulokseen, että se oli villisian porsas. Poikaset ovat ilmeisesti aika huolettomia veikkoja verrattuna emoihinsa. Hain mieheni paikalle ja tämä totesi saman, että villisian lapsihan se siinä. Muutamaa päivää myöhemmin vieraamme, joka myös nautti aamukahvia portailla, näki sitten vanhemmankin - samassa portin pielessä. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jo pelottaa. Villisika-emo voi olla jokseenkin agressiivinen, jos kokee poikasensa uhatuiksi. Tämän kaiken jälkeen olemme pitäneet pihan portteja öisin lukittuina varmuuden vuoksi. En ehkä halua törmätä villisikaan iltasella saunasta tullessani.

Aliel, kas need rebased, kured ja metssead on seal Eesti suvekodus Haapsalu lähedal?
Siis Sul on seal õige huvitav elu

Mul on vaba päev ja nagu ikka ei saa ma läbi ilma Postimeheta. Sirvisin uudised läbi ja midagi nagu huvitavat ei leidnudki peale uue nädala suvepiltide. Nimelt käib Postimehes võistlus parima suvepildi peale, iga nädal valitakse nädala suvepilt. Need on inimeste enda tehtud pildid kuskil Eestimaa vabas looduses või kasvõi Tallinnas. Tallinna kohal äikesepilved olid tõesti hirmuäratavad.

http://www.ilmajaam.ee/?id=143997

Katsokaa niitä kuvia, painataan kuvan oikealla alla "edasi", ne ovat aika kauniita ja kuvaavat juuri Viron kesää ja muutenkin meidän luontoseutuja tavallisten ihmisten silmien läpi.

Muide sain ise ka kogeda elus esimest korda äikesevihma ajal auto juhtimist läbi linna. Tulin ühelt vabaõhukontserdilt, kui algas selline paduvihm, et esiklaasist läbi oli näha vaid vastutulevate autode tuled. Kojamehed töötasid klaasil edasi-tagasi kibekiiresti, kuid vastu- ja möödasõitvate autorataste alt paiskuv ja taevast tulev vesi ei lasknud mul näha, kus õieti tee läheb, oli vaid näha hall veesein.. Õnneks kõik sõitsid vaid napilt 30 km/h, valgusfoorid lasid aimata, kus parajasti olen.. Ja kui oma kodukanti Mustamäele jõudsin, siis korraga avastasin end autoga istumas üle põlve vees, ümberringi lainetas nagu oleks mere peal. Palusin mõttes oma kullakallist autot, "ära nüüd ometi seisma jää, veel natuke maad..", seisime punase tule taga ja see minut tundus olevat terve igaviku, vaatasin vaid kuidas ristilt üle sõitvad autod panid mere lainetama ja tormama. Roheline tuli ja hakkasin liikuma, huuuh õnneks vedas auto mind õnnelikult koju ja kui ukse käte värisedes kinni panin, nii lõin mõttes risti ette ja tänasin saatust ning lubasin endale mitte kunagi enam sellise äikesevihmaga autoga teele minna.

No onpa sinulla Agnes ollut todella "vapaapäivä" minkä muistat. Noin hankalaaan "meriajeluun" en ole vielä koskaan joutunut, vaikka pysähtyä on joskus pitänyt kun ei näe mitään eteensä. Noita rajuja vesisateita ja tulvivia katuja on tänä kesänä ollut monella suunnalla ja monissa maissa. Liekö sitä ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa seurausta.
Eipä kumma jos ristit kätesi kun kotiin pääsit, minä luulen että tuollaisessa tilanteessa minua olisi huolettanut hirveästi, kaikenlaista siinä ehtii ajattelemaan. Oletko kuullut miten kävi liikkeille ja ihmisten kellareille, olivatko vettä tulvillaan?

Ennenkuin joskus ehdin Eestiin katsomaan en tiedä miten uhattu Tallinna on veden nousun puolesta. Göteborg on todella rakennettu veden ulottuville. Jos meren korkeus nousisi 1½ metriä niin ajoittain olisi Göteborgin keskustan osia vedessä. Kaupunkiarkkitehdit suunnittelevat enemmän ja enemmän kerrostalojakin aivan veden vierelle ja päättäjät ovat monella taholla Ruotsissa huolissaan siitä. Puhetta on ollut jopa siitä että tulevaisuudessa rakentajat joutuisivat itse kantamaan täyden vastuun uhanalaisille alueille rakentaessaan, että verokruunuja ei katastrofin sattuessa tippuisi.

Jotenkin se minun maalaisjärjelläni on aivan asiallinen ajatus. Ei niitä vesinäkymiä olohuoneen ikkunasta kuitenkaan riitä kuin hyvin paksun lompakon omistajille. Jos riskialueille tietentahtoen rakennetaan, niin törkeää se on pyytää kaikkia olemaan maksumiehenä hädän tullen.
Ruotsissa on useita uhanalaisia kuntia veden suhteen. Joillekin jo puolen metrin meren pinnan kohoaminen olisi hyvinkin katastrofaalista. Ne kunnat ovat etelä-Ruotsissa.
Pohjoisessa taas on jokien kevättulvat ongelmana.
Miten isot ovat tällaiset ongelmat Eestissä Agnes? Onko niistä puhuttu?

Ennen kaikkea Sadeca kiitän Sinua viron kielen hyvästä ymmärryksestä, pelkäsin kyllä vähän, ymmärtääko joku niin pitkää tekstia. Hienoa Sadeca, me ymmärrämme toisiamme! Käytitko sanakirjaakin?
Tallinnan uppoamisesta ei pelkoa, sillä meillä on ne korkeat paikat - Lasnamäe, Toompea ja Nõmme ihan Mustamäen vierella. Meren äärellä siellä Piritan tiellä kyllä on ollut tapauksia jossa meri on tullut tielle asti myrskyissa, mutta ei huoletta niin paljon sillä tavalla, että upottais koko kaupunkin. Täällä ei saa lupaa rakentaa ihan meren äärelle ja satamastakin näet Tallinnan keskikaupunkin torneja vain korkealla. Enemmän pelkoa on syytä olla Pärnussa, 2005 vuoden tammikuun myrskya muistaa koko Viro, täällä kuvat Pärnusta silloin: http://parnu2010.eu/index.php?id=1093
Tallinnas on probleem see, et teed ja uuedki teed on ehitatud arvestamata hoovihmasid ja torme. Vee äravoolutorud ummistuvad ja ei jõua piisavalt vett ära uhtuda. Seesama Mustamäe tee, kus mina "meres" autoga istusin on üks näide veekogumitest teel, nii kui oma sealt ristmikult välja sain, oli tee taas "merevaba". Ühesõnaga leidub tänavaid, kus tee kulgeb madalalt nii öelda lohus või "augus" ja neid kohti on Tallinnas oi kui palju! Keldrite uputustest seekord ei kuulnud, ka meie maja kelder on kindlalt betoneeritud ja aken maast kuskil poole meetri kõrgusel.

Joo Agnes. Olen aika varma siitä että ruotsinsuomalaisille on suomalaisiakin helpompaa ymmärtää kirjoitettua kieltänne. Eestinkielessähän on selvästi paljon ruotsinkielestäkin peräisin olevia sanoja ja jopa saksankielestä joten luullakseni me tunnistamme useampia sanoja kuin suomensuomalaiset. En avaa juuri koskaan sanakirjaa koska niitä hakemiani sanoja ei tuosta pienestä sanakirjastani toisinaan tahdo löytyäkään ja pariin kertaan eestinkielisen tekstin hitaasti sanoja maistellen luettuani olen ymmärtävinäni kohtalaisen hyvin.
Sitten on kyllä myös todettava että osa teistä kirjoittaa helposti ymmärrettävää eestinkieltä ja toiset vaikeampaa. Tiina kun joskus riipaisi foorumille kirjoituksen, niin eihän siitä ymmärtänyt kuin hiukkasen sieltä täältä. Suomalainen virkakielikin on kyllä toisinaan sellaista että sitä saa lukea kieli keskellä suuta ettei ymmärtäisi juuri päinvastoin kuin mitä on tarkoitettu.
Vahinko muuten ettei tullut puheeksi ennen Ramon tänne tuloa että olisi ottanut eestinkielen oppikirjaan kuuluvan cd;n mukaansa. Oululaisen mukaan sen voi kopioida viisi kertaa vaikka siinä olisi kopiointiestekin, sellaisia kotikäyttöön tarkoitettuja varmuuskopioita. Juttelimme siitä hetken aikaa Ramon kanssa. Minä kun keväällä ostin saman oppikirjan kuin Ramolla on, mutten edes tiennyt siihen kuuluvan jotain cd levyä.

Ne tiethän rakennetaan aina halvimpaan kohtaan ja niitä katuja minne rankkasateella vesi kerääntyy on kaikkialla. Toissapäivänä näytettiin uutisissa miten Göteborgissa oli tietyillä kaduilla suuria vaikeuksia veden takia. Itse olin työasioissa liikenteessä kolmessa eri kaupunginosassa ja vain varpaat kastuivat hiukkasen vaikka oli sandaalit jaloissa. Pyöräilevät työtoverini tulivat töihin kumisaappaissa kaikki neljä.

Tämä alue missä asumme on 60 metriä merenpinnan yläpuolella vaikka onkin tasaista aluetta joten tänne tuskin meri ihan heti ylettyy. Noin 20 km päässä oleva suuri Väner-järvi jos nostaisi pintaansa metrillä niin tulva-aikoina saattaisi olla täälläkin asti vaikeuksia, ainakin noiden teiden suhteen. Viemäriverkostot kun on siellä maan alla niin monissa asutustaajamissa Vänerin ympäristössä lakkaisivat varmasti toimimasta. Toisinaan kun se on tulvinut niin on ollut suuria "järvenlahtia" matalimmilla peltoalueilla ja talot "saarissa."

Viimeiset kirsikkatomaatit ovat kypsymässä. Persilja on vielä voimissaan ja basilikaakin saa vielä, ehkä kuivatan ne loput.

Parina iltana pimeän jo tultua, kuului parvekkeelta aavemaista kopsahtelua.. kävin kurkistamassa kovin peloissani, että mikähän mahtaa äänet aiheuttaa, mutta syytä ei löytynyt. Valoisan aikaan eilen samat kummalliset äänet toistuivat ja yllätyksekseni huomasin krassien "ampuvan" siemeniään parvekkeen puulaatoitukselle. Helpotuksen huokaus.. minä jo luulin meillä kummittelevan..

Täällä on tänään oikein kova tuuli, lähellä myrskyä mutta vain yksi muutaman minuutin kestänyt vähäinen sadekuuro. 16 astetta on mittarissa vaikkei kyllä niin lämpimältä edes tunnu. Tästä elokuustahan piti tulla oikein lämmin ja aurinkoinen. Mielestäni tähän saakka on ollut aika vaihtelevaa. Sadepäiviä yhtä paljon kuin aurinkoisiakin vaikka on kyllä ollut tosikuumia päiviäkin sen puolenkymmentä.
Minä en kyllä oikein hirveää hellettä kaipaakaan, 22-23 astetta riittää mainiosti.

Olen kerännyt mustaseljasta vihreitä marjoja joista aion tehdä "kapriksia" lasipurkkiin. Löysin kerran eräästä kirjasta ohjeen ja sen mukaan olen tehnyt. Se paha puoli on kyllä siinä ettei ohjeessa kerrottu milloin ne marjat pitäisi poimia, ainoastaan että vihreinä. Jo kuukauden ovat olleet vihreitä. Koska niitä on vaikka kuinka paljon, niin pitänee tehdä vielä toinenkin satsi parin kolmen viikon kuluttua että pääsee arvioimaan sitä oikeaa poiminta-aikaa. Niissä on kyllä iso työ riipiä ne kannoistaan kun ovat niin pieniä ja pienet varrentyngät tahtoo jäädä jäljelle.

Kummitusjuttuja luen aina "spökwebben" nimiseltä sivustolta. Sinne ihmiset kertoo niitä juttuja mitä he tai joku muu on kokenut. Ihan mukavia lukea illan hämärässä ennen piikkimatolle menoa. Meillä ei kummittele muuten kuin että joku yrittää määräillä mistä aiheesta saan netille kirjoitella. Ei ole kummituksia mutta kaksi kuvatusta on talossamme kyllä.

Luonnosta huomaa jo, että se valmistautuu hiljalleen talven tuloon. Osa koivuista on saanut lehtiinsä keltaisen värin. Nyt on vasta elokuu, ja mietinkin mistä tuo kellastuminen mahtaa johtua? Kosteutta on riittänyt, eikä pakkasia ole vielä ollut.

+10 tuntuu kyllä aamuisin todella viileältä, kun iltapäivisin on taas ollut +23.

... niin se kesä sitten meni taas. Ehkä vielä syyskuussa tulee lämmintä vaikka yöt alkaa olla kylmiä.
Minua harmittaa, kun niitä mustikoita ei taida saada lisää. Ei ole naapuri noukkinut vaikka niin kovsti lupasi
ja torilla maksavat aivan liian paljon. Sienetkin jäivät metsään Sadecan sairauden vuoksi ja oman pienen
onnettomuuteni takia. Ei viitsi lähteä silmä mustana ihmisten ilmoille. Maapallo ja pääkallo kun kolahtivat
yhteen eilen. "Se on rumaa kun iso ihminen kaatuu"

Kerronpa pienen tarinan säästä. Asuin kaukana ja olin tulossa äidin luo talvella illalla myöhään.
Matkalla sitten alkoi sataa lunta, se muuttui koko ajan sakeammaksi ja pian oli näkyvyys alle 20 m.
Tiekin hävisi näkyvistä kun ei ollut muita autoja liikkeellä. Sitten takaani tuli yksi auto peräkärryn kera
aika hyvää vauhtia ja ihmettelin miten uskalsivat ajaa niin lujaa. No yritin seurata takavaloja, mutta
aika pian ne hävisivät näkyvistä. Ajelin hiljakseen, mutta se oli tosi väsyttävää joten ajoin yhdelle
parkkipaikalle seuraavassa kaupungissa ja kävin nukkumaan.
Aamulla lumipyry oli lakannut ja jatkoin matkaani ja pääsin perille ilman kommelluksia.

Katsoin tuolta toiselta pervekkeelta niin pilvessä on ja kai vähän vettäkin ilmassa, mutta aika lämmin,
vaikka se on kylläkin etelän puolella. Tomaatit on syöty ja itse kasvi pitää heittää pois.
Ensi kesänä laitan monta tomaattia, nyt oli vain yksi kokeena. Ehkä alan myös kokeilla joitakin yrtteja.
Kukkia on ihan riittävästi viihtyvät tosi hyvin tuolla parvekkeilla, sisällä on vain muutama.

Näin meillä tänään....

Taas tietokoneen ääressä. Tulin tänään takaisin Viroon. ja pääsin takaisin tietämiskoneen ääreen. Meillä suomenvirolaisilla taitaa olla paha tapa jättää tietokoneita tänne toiseen kotimaahan. Jostain luin, että joku toinenkin on unohtanut tietokoneensa Viroon Suomeen palatessaan.
No tässä taas olen ja luonto tietenkin puhuttaa Helsingin katujen jälkeen. Istuin tuossa saunan rappusilla ja mietin jälleen kerran tätä muutosta, joka tapahtuu - näköjään - vuosi vuoden jälkeen. Siis taas on syksy, joku sanoisi loppukesä, mutta minä en.
Tavaton haikeus pyrkii rintaan katsellessa kuinka ympärillä hiljenee ja haalistuu tai punertuu (ruska).
Viime syksyn viimeinen reissukin tänne tuli mieleen. Marraskuun puoliväliin osui se ensimmäinen lumimyräkkä. Ainakin Virossa ja Suomessa se oli tosi voimallinen. Me vain jouduimme juuri silloin kotimatkalle Helsinkiin. Matka, joka yleensä kestää noin viisi tuntia täältä pihalta kotiovelle, kesti tuolloin viisitoista tuntia. Rankin vaihe oli Tallinnan Kaijalla, jossa olimme kahdeksan tuntia. Laivat eivät yksinkertaisesti päässeet satamaan. Mieheni yritti kerran lähteä ulos autosta hoitamaan henkilökohtaista hätätilannetta. Siitä ei tullut mitään, koska tuuli olisi vienyt miesparan mukanaan. Onneksi meillä oli muovitörppö autossa (sellainen saslik-purnukka jotkut ehkä tietävät). Siihen sitten hoidimme henkilökohtaiset tarpeemme.
Hankalaa oli myös se, että papu oli mukana ja autoa piti pitää tyhjäkäynnillä melkein koko ajan lämmön takaamiseksi. Sitä kahdeksaa tuntia ei unohda.
No voi olla, että noihin stormeihin on vielä aikaa. Ei ehkä tällä reissulla vielä jouduta säiden armoille, mutta pimeä on jo täydellinen.

Olisiko joku hesalaisten syndroma tuo unohteleminen aliel?

Kuinka kauan saatte tällä kertaa nauttia Eestin luonnosta? Minustakin tuntuu että syksy on jotenkin hiippailemassa vähän etuajassa. Klematiksemme kukkii yleensä vielä lokakuussakin mutta nyt en enää näe siinä nuppuja kuten tavallisesti. Syreenipensaan vieressä on villi kirsikkapuun taimi joka on tiputtanut lehtensä.
No mitään keltaista en kyllä vielä näe edes koivuissa jotka tosiaan kellastuvat aina ensimmäiseksi.

Niissä pimeissä ja silti lämpimissä illoissa on kyllä oma viehätyksensäkin aliel. Iltaisin voi istua ulkona vaikka yömyöhäiseen, sopivasti keinovalaistusta järjestäen se pimeyskin antaa tunnelmaa. Nykyisin pitäisi kyllä olla miljöötietoinen siinä mielessä että hankkii kaikenlaista vähällä energialla toimivaa valaistusta puutarhaansa. Jonkin verran meillä niitä on mutta lisää sietäisi hankkia että olisi enemmän valopisteitä puutarhassa.

Muistelen että Suomessa on Claes Ohlssonin putiikkeja, siellä voisit käydä. ÖB;tä (överskottsbolaget) ei taida ehkä olla mutta ehkä saksalainen Bauhaus tai Horn Bach? Biltemassakin muistelen olevan tällaisia aika halpoja heikkovirralla tai aurinkoenergialla toimivia juttuja. Esimerkiksi olen jostain ostanut aurinkoeenergialla latautuvan lyhdyn jota pidän ikkunalla sisällä. Se valaisee kummasti pikkureissuja ulkona jopa keskitalvellakin. Toinen on autossani talvetkin toimiva ladattava Bilteman taskulamppu joka on vain hiukkasen tavallista kalliimpi ostaa mutta paljon kevyempi ja hyvin luotettava lamppu. Ei tarvitse ajatella onko pattereita mukana ja ostettu, se pieni kevyt latausrengas vain mukaan.

Ulkopaikallamme on heikkovirralla toimiva 6-lamppuinen systeemi joka vaatii sähkökoskettimen ulkona. Se vie vain 60 watin lampun verran sähköä ja sitä voi säätää hämärän tullen itsestään syttyväksi tai määräajan illassa palavaksi. Sama systeemi toiminut jo lähes 10 vuotta ja oli älyttömän halpa, paljon alle 30 euroa ja on toki paljon tunnelmallisempaa olla useita valopisteitä itse valitsemissaan paikoissa kuin yksi lamppu rakennuksen seinässä.
Täällä me istumme usein vielä marraskuullakin iltoja ulkona, ehkä vain pari tuntia mutta siltikin. Kesää jatketaan niin pitkään kuin suinkin ettei talvi ahdistaisi.