Juhlapyhät ja merkkipäivät/ Pühad ja tähtpäevad/Helg- och bemärkelsedagar

Nyt on sitten Loppiainen, ensi viikolla Nuutin päivä mutta sitä seuraavalla viikolla 17/1 onkin sitten Antoniuksen päivä.

Miten on, vietetäänkö sitä Antoniuksen päivää mitenkään erityisesti enää Eestissä?
Suomessa en ainakaan minä ole kuullut sitä vietetyn. Luen muinaisten suomalaisten juhlapyhiä ja vainajainpalvontaa käsittelevää kirjaa ja siellä kerrotaan samalla miten eestiläisten tiedetään mitäkin juhlaa viettäneen. Mielenkiintoinen kirja sinänsä jota luen luvun silloin ja toisen tällöin unilukemisena ja olen vasta puolivälissä vaikka jo syyskuussa aloitin.

Antoniuksen päivää on sen mukaan pidetty Eestissä suurena juhlana. Se oli jonkinlainen kotihaltioiden kuten tontun suosimiseksi pidetty juhla, ettei menetettäisi niiden suojelua ja karjaonnea. Joku eläin piti Tõnnise-päivänä teurastaa (mieluiten teiden risteyksessä) ja olutta oli joka talossa valmistettava. Keitettiin keitto eläimen eri ruumiinosista ja siihen lisättiin syysterurastuksessa Tõnnise päivän keittoa varten suolattu sianpääkin.

Keitosta annettiin ensiksi kotitontuille Tõnniksille jokaisesta keitossa olevasta palasesta hiukkasen. Keiton lientä kaadettiin hiukan jokaiselle polulle ja tielle jotka lähtivät asuinrakennuksesta, sekä myös navettaan ja muualle. Pimeän tultua aloitettiin pääjuhla ja haettiin sisälle vakka jonka keskelle sytytettiin kynttilöitä ja kannettiin sitä ympäri kaikkiin rakennuksiin ja lantatunkiollekin pirskotettiin keiton lientä. Kun tuota kierrosta tehtiin lausuttiin samalla seuraava rukous:

"Tõnn isake, Tõnn emake, ärä vaiva meie loomi, olgo sarvekesed ülespidi, sõnakesed alaspidi ja sündimine öigeste!"

Sen jälkeen väki kävi aterialle, nauttimaan valmistetusta keitosta ja muista Tõnnis-ruuista. Aterian jälkeen ei saanut ruoasta kiittää.

Oli leivottu myös erityinen leipä, Härja kakk, jonka keskelle upotettiin kynttilä palamaan aterian aikana. Sitä ei syöty, vaan säästettiin kevääseen, karjan laitumelle laskemiseen saakka. Silloin karjapaimen kantoi sitä pussissa kaulassaan koko päivän. Illalla hänen kotia tultuaan paloiteltiin leipä ja annettiin jokaiselle eläimelle osittain kalastusonnen tuottamiseksi, mutta myös että karja säästyisi rutolta.

Jos Tõnnin-päivänä kävi vieraita, niin heidät ruokittiin, mutta he eivät saaneet tervehtiä eivätkä kiittää, vaan sanoa lähtiessään: "Kurat wõtku Tõnni ja tema anni!"

Ruotsissa on myös Antonin päivä 17/1 ja taatusti siellä seisoi myös Antonius ennen.

Mielenkiintoista Sadeca!
Siin veel tõnisepäevast: http://www.folklore.ee/Berta/tahtpaev-tonisepaev.php
Tänapäeval ehk maakohtades veel midagi sellest tähistatakse, aga üldiselt kõik need igasugu "päevad" nagu tänane kolmekuningapäev, nuudipäev ja taliharjapäev jne lastakse minna argipäeva-askelduste hulgas..
Tean vaid, et taliharjapäeval pidi karu teise külje keerama ja sai suveks ilma ennustada, siis kui nii palju päikest on, et mees saab korra hobuse selga hüpata, tuleb ilus suvi

Niin Agnes, tänäänhän tosiaan on vasta kolmekuningapäev . Silloin kannettiin oljet sisälle lattialle ja poltettiin kynttilää koko yö tuvassa. Tinaakin valettiin kuten monina muinakin joulun ajan pyhinä. Vesi mihin tina valettiin kaadettiin aidan seipään alle ja kuunneltiin. Sieltä kuului monenlaista ääntä. Jos kuului pillin ääni, oli häät tiedossa, ja laulun kuuluminen tiesi sormusta. Kehrätä ei saanut ei puita hakata eikä mitään äänekästä työtä tehdä yleensä muinakaan talviajan merkkipäivinä, kun sellaiset tuottivat onnettomuutta koska niin vainajien henget kuin luonnonhengetkin suuttuivat.

"Eestis on talvekeskmeks peetud taliharjapäeva, tõnisepäeva, küünlapäeva, paavlipäeva ja käädripäeva. Üldiselt ongi kõigil rahvail mitmeid kalendripühi, mis kannavad talve poolitaja tähendust."

Tuon luin siitä antamastasi linkistä. Küünlapäeva taitaa olla Kynttilänpäivä 2/2 vaikka se tässä kirjassa on sanottu olevan Künla-Mãrjapäev Eestissä? "Neitsyt Marian päivä Suomessa. Eestin saaristossa se oli Lichljûlen (selvästi saksan ja ruotsinkielensekoitusta).

Paavlipäeva (paavalinpäivä 25/1) ei mikään kovin mainittava juhla Eestissä ollutkaan, paitsi Nuckössä ja Wormsissa.

Taliharjapäeva lienee Laskiainen 22/2 vaikka senkin sanotaan olevan Eestissä Vastlapäew jossakin päin, mutta muuten Lihaheitte-päev? Se olikin koko talven suurimpia juhlapyhiä ja siitä on peräti 30 sivua joita en ole vielä lukenut tästä kirjastani. Silloin noustiin katolle tai muulle korkealle paikalle henkiä katselemaan. Katolisen ajan paasto alkoi silloin ja se ehkä oli jopa aiemman pakanallisen ajan suuri merkkipäivä. Siitä ehkä enemmän myöhemmin jahka tässä olen lukenut.

Mikä olisi sitten tuo Käädripäeva?

Tämä kirjani on uuspainos 1898 painetusta kirjasta. Kerättyjä tarinoita ja eri lähteistä koottuja. Siihen aikaan vielä ihmiset tiesivät kertoa vanhemmista perinteistä ja kun tässä kirjassa sanotaan esimerkiksi; "vielä 50-luvulla oli tapana....." niin tarkoitetaan 1850-lukua. Pitää oikein miettiäkin lukiessa että jäisi mieleen joten hitaasti luen.

Käädripäev on kuulemma matojen "pyhänpäivä", tässä http://www.folklore.ee/Berta/tahtpaev-kaadripaev.php
Seda peeti pühaks rohkem lõuna-Eestis ja Lätiga piirnevatel aladel, siis endisel Liivimaal. Sel päeval, siis 17. märts ei tohi isegi juukseid kammida ja võib teha ussitõrjet Püha Gertrudist kirikukalendrist on tulnud selle käädripäeva nimi..
Katsoin oman kodissa muutamia kalenteria ja ihmettelin, mikä ihmeen kalenterit tänä vuonna, ei missään kirjoittu vastlapäeva. Olemmeko jo unohtanu sen tärkeän "pyhän"? Jotenkin katsoin myös maaliskuuta ja siellä se oli 8. maaliskuuta. Ja naistepäev, hih! Saame meestelt lillekesed kätte ja lähme liugu laskma, hernesuppi, seajalgu ja vastlakukleid sööma.
Ma ei mäletagi, et vastlapäev oleks kunagi märtsikuus olnud.

Niinpäs on Ruotsin kalenterissakin Fettisdag (Laskiainen, Vastlapäev) laitettu 8/3. Grrrr. Gertrud viettää nimipäiväänsä Ruotsissa 17/3, ja Mattias 24/2.
Kuitenkin tuo "matopäivä" olisi alunperin ollut Matinpäivänä 24/2 (Maddis) Eestissä, mutta lie katolinen kirkko vääntänyt sen sinne Gertrudin päivälle, ettei olisi pakanallista juhlapäivää. Kansa ei ole kuitenkaan unohtanut tuota käärmeiden karkotusta. 24/2 on sekä Suomessa että Eestissä pidetty ensimmäisenä kevätpäivänä jolloin kaikki madot maan allakin kääntyvät.

Silloinkaan ei saanut ommella, ei kehrätä, koska muuten käärmeitä tuli paljon pihaan kesällä. Oli rituaaleja että kierrettiin kolmeen kertaan pihapiiri ympäri Matin päivänä käärmeiden karkoitukseksi samalla vetäen rautakapinetta ja isännän housuja perässään. Suomessa lausuttiin loitsu näin "Pois kieru kartanosta, väärä makkara majasta."
Eestissä piilotettiin rukkikin olkien alle.
Tukkaa ei saanut kammata eikä peseytyä Suomessakaan ja hiljaisuutta noudatettiin.
Eestiläiset eivät tuoneet puita metsästä tuona päivänä koska se toi käärmeitä kesällä pihaan.
Säätä ennustettiin kovasti sateesta ja tuulen suunnasta. Kaali- ja herneruokaa ei syöty koska silloin madot söivät kaali- ja hernesatoa kesällä.

Niin ja edes kirppua ei tapettu vaan sitä suudeltiin ja päästettiin vapaaksi etteivät purisi vuoden aikana.

Tuo kirppujen suutelu- perinne on kyllä tosi hassu. Montakohan purevaa kirppua yhdestä vapaaksipäästetystä kirpusta sikiää?

Suomenkielisen sanan pääsiäinen otti käyttöön Mikael Agricola 1500-luvulla. Tuolloin Suomessa pääsiäistä edelsi yleisesti paasto ja pääsiäinen tarkoittaakin paastosta pääsemistä. Virossa lienee myös muinoin pääsiäistä edeltävä lihaton paasto ollut yleinen, koska viron kielessä pääsiäistä vastaava sana on lihavõtte, jolloin lihaa voi taas ottaa esille. Nykyisin Suomessa pääsiäistä edeltävää paastoa noudattavat vain lähinnä ortodoksit (õigeusklikud), joille pääsiäinen on vuoden merkittävin uskonnollinen pyhä.

Juutalaisten pääsiäinen on Pesah, jolloin vietetään Egyptin orjuuden päättymisen muistoksi. Jeesushan ei kuulu juutalaisten julkiseen traditioon. Lähes kaikkialla pääsiäisen viettoon kuuluu muna, joka on hedelmällisyyden symboli. Pääsiäismunia maalaillaan ainakin useissa Euroopan maissa. Suomessa taas ylihuomenna trullit ovat liikkeellä pääsiäismunien toivossa. Meillä on Karjalasta muuttaneiden sukulaisten perintönä tullut tapa pääsiäisenä munanvieritys. Huovasta laitetaan tukien varaan sellainen liukumäki, joka on noin puolimetriä korkea ja leveä ja pari metriä pitkä. Kullakin vierittäjällä on tietty määrä itse värjättyjä munia (2-5 kpl). Aloittaja arvotaan ja hän vierittää ensimmäisen munan. Seuraava yrittää omalla munallaan mäen ylhäältä vierittää osuman alas pysähtyneeseen munaan. Jos osuu, niin hän saa pitää munan ja seuraava joutuu vierittämään pesämunan. Sinne alas kertyy helposti useampia munia ja yhdellä vieritetyllä munalla voi osua useampaan munaan ja osuja saa pitää nuo munat. Munanvieritystä jatketaan niin kauan, kunnes kaikilta muilta munat loppuvat ja viimeinen saa pitää kaikki vierityksessä mukana olleet munat.

Kuidas Eestimaal on? Kas seal tähistedakse lihavõtteid ja on seal mitagi erilisi komme veeta munadepühi? Ilmselt ammu Eestis pidati paastu enne lihavöttepühi ka. Kuidas oli nõukaajal? Usund ja usulised pühad ei olnud eriti populaarne tollal, aga siisgi Nõukogude Liidus tähisteti lihavõtepühi, sest seal on õigeusu kirik peakirk ja vene rahvus üsna veendunud õigeusklik rahvus.

Nii nagu igasugune kirikus käimine ja usuga seotud teema oli "vene" ajal - siis neukkuaikana tabu. Sellest ei tohtinud rääkida ja hoidku jumal, kui juhtus keegi sind nägema kiriku uksest sisse astumas, sellest võis tulla igasugust jama. Aga kodudes peeti ikka nii nagu jõulusidki vaikselt omaette. Värviti mune sibulakoorte ja riidevärvidega, toodi tuppa pajutibuoksi ja sätiti kodud igati lihavõttepäraseks ja kevadiseks. Mingeid erilisi rituaale ei olnud, aga kuna meie peres juhtusid aeg-ajalt olema kas isa või minu sünnipäev lihavõttepühade ajal, kus tuli külalisi võõrustada, siis käis suur munakoksamise võistlus. Külalised tõid oma värvitud mune kaasa ja prooviti, kelle muna jäi koksamisel terveks. Muidugi pidi selle siis ka ära sööma.
Venelastel see aga kuuldavasti suurem püha. Kuid nemad peavad seda vana kalendri järgi, siis nädal hiljem, kui meie püha. Kuid Eestis nad peavad seda meiega samal ajal. Nüüd vabal maal on näidatud telekas otseülekannet, kuidas nad käivad öösel ümber kiriku vist mitu tiiru ja Toompeal vene kiriku kellad "lärmavad" nii et vähe pole. Elasin kunagi kesklinnas ja see kellade pommimine lausa häiris. Venelastel muidugi siis lauad kaetud ja kõiksugu kohupiimast tehtud road ja pashad. Eestlased nagu võtavad seda püha rohkem kevade saabumise pühana ja aias ja põldudel esimeste kevadtööde tegemise alustamisena, mitte nii tõsiusksena.

Aitäh Agnesele selle huvitava vastuse eest. Aga kes teab, mis on õige aeg tähistada lihavõttepühi

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Brittitutkija%20Viimeinen%20ehtoollinen%20p%C3%A4iv%C3%A4%C3%A4%20aiemmin/art-1288383730402.html .

Pääsiäinen on Soomes liikuv püha http://oppiminen.yle.fi/paasiainen ja Eestis ka.

Ensi viikonloppuna Ruosissa, Suomessa ja Baltian maissa vietetään keskikesän juhlaa juhannusta. Juhla lienee saanut alkunsa muinaisesta eurooppalaisesta valon ja hedelmällisyyden juhlasta. Ennen kristinuskon saapumista Suomeen juhannusta vietettiin kansanuskon ylijumalan Ukon juhlana, jolla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja hedelmällisyys.

Ruostsissa tanssitaan juhannussalon ympärillä, mutta ainakin Suomessa ja Virossa poltetaan juhannuskokkoa. Virossa juhannusta juhlitaan perusteellisesti, sillä juhannuskokoille kokoonnutaan useina eri päivinä. Parhaimmat juhlijat voivat juhlia jaanitulilla 4-5:kin kertaa, sillä eri kylät sytyttävät kokkonsa vuoropäivinä.

Saunominen, juhannuskoivut ja juhannustaiat kuuluvat myös asiaan, mutta tuota viimeistä juhlinnan muotoa taitavat harrastaa eniten naimattomat naiset. Minä käyn poimimassa juhannusyönä valkolehdokkeja (ööviiul, nattfiol), jotka tuoksuvat huumaavasti. Löysin paikan sattumalta hevoshaan vieressä, jossa niitä on pilvin pimein. Onneksi kukaan muu ei paikkaa tiedä ja voin poimia noita kauniita ja erityisesti yöllä voimakkaasti tuoksuvia kukkia niin paljon kuin haluan. Kävellessäni hevoshaassa voimakas valkolehdokkien tuoksu paljasti niiden sijainnin.

RIEMUKASTA UUTTA VUOTTA 2014! Niin ne vuodet vierivät eivätkä periferialaisetkaan enää jaksa tänne kirjoitella. Tulisiko tästä vuodesta vähän vireämpi...vai????