Juhlapyhät ja merkkipäivät/ Pühad ja tähtpäevad/Helg- och bemärkelsedagar

Juhlapyhien viettoon liittyy niin monta erilaista asiaa, siis sellaisia jotka vaikuttavat kuinka haluaa ja voi juhlia. Oma sukuni on iso, mutta maamme Suomi on suurten välimatkojen maa, ja läheiset asuvat kaukana. Kuka missäkin.
Nyt kun omaan perheeseen kuuluu lapsia, keskitymme yleensä viettämään juhlapyhät ihan vain "omalla porukalla". Voisinkin sanoa, että vaikka olen itse aina rakastanut juhlapyhistä eniten Joulua, niin lapset tekevät siitä juhlan. Omat lapseni ovat vuorotellen Joulut isänsä luona, siis entisen mieheni uuden perheen kanssa. Teemme kyllä lasteni isän kanssa yhteistyötä aina ennen Joulua kovastikin, eli neuvottelemme lahjoista ja yleensä minä hoidan hankinnat yhteisestä kassasta. Samoin yritän luoda hyvää ilmapiiriä, että Joulut isän perheen kanssa olisivat myös mukavat, vaikka lapset haluaisivatkin aina olla kotona. Tai sitten minun kanssani sukulaisissa.

Jouluun kuuluu tietty rauhallinen tunnelma, se on minusta perhejuhla. Stressata ei kannata, vaikka tekemistä olisikin. Aloitan valmistelut aina jo viikkoja ennen, että saan sitten levätä pyhinä ja vain nautiskella rakkaiden kanssa. Tykkään antaa lahjoja toisille ja hyvä ruoka kuuluu luonnollisesti myös Jouluun. Joskus olen käynyt kirkossa laulamassa Joululauluja, ja aiemmin jopa jumalanpalveluksissa, mutta en aikoihin. Kuusi pitää olla ja paljon kynttilänvaloa. Tervehdykset, eli kukat ja pikkuiset lahjat käymme viemässä tutuille ja kummilapsille yleensä aatonaattona. Aattona saunotaan ja illalla tulee Joulupukki kylään. Me olemme viettäneet Jouluja sekä kotosalla, että sukulaisissa. 1. Joulupäivä ollaan Suomessa perinteisesti rauhassa perheen kanssa.Tapaninpäivä kuuluu Suomessa Jouluun, mutta se ei ole enää niin "harras". Silloin voi vaikka lähteä tansseihin tai rekiajelulle, luistelu on myös suosittua joissakin piireissä. Isot kaupungit järjestävät luistelutapahtumia.

....

Toinen suosikkini on Pääsiäinen, johon liittyy läheiset, rauha ja hyvä ruoka. Nytpä siitä pääsee nauttimaan!

....

Juhannuksena olisin mieluiten mökkeilemässä järven rannalla perheen kanssa. Kesällä luonnossa on ihana ja helppo olla, rauhallista ja kaunista. Herkkujen grillaaminen, uinti, puuhastelu yhdessä.. ihanaa! Koivuvihdan kanssa saunomista, ei mitään meteliä tai juopottelua.. Juhannuksen aikaan Suomessa hukkuu enemmän ihmisiä, kuin mihinkään muuhun vuodenaikaan. Heistä poikkeuksetta kaikki ovat miehiä ja juovuksissa.

....

Vappua en oikein jaksa. Joskus olen käynyt seuraamassa poliittisia puheita, tansseissa, ym., mutta perheelliselle riittää taas se kotielämä ja yhdessä tekeminen. Vapun ruokaan kuuluu silli, ja erilaiset salaatit, ruoka on kuitenkin ehkä sellaista helpompaa ja epäterveellisempää kuin muiden juhlien aikaan. Monesti Vappulounas nautitaan sitten Vappupäivänä ravintolassa, ja sen pitää olla suolainen ja tukeva!
Lapsuudessani Vappuna sai laittaa kesämekon (vaikka olisi kuinka kylmä ollut) kun lähdimme torille markkinoille, sekä Vapputansseja seuraamaan. Silloin sai aina jättisuuren ilmapallon, värikkään vappuhuiskan ja karamelleja

....

Uusi vuosi menee siten, että lasten kanssa ammumme raketteja jossakin vaiheessa iltaa. Niin monetkin perheelliset tekevät ja viettävätkin tuon juhlan joko kotona tai tuttavien kanssa, sauna ja ruoka kuuluu tietysti kuvioihin.

....

Äitienpäivä ja Isänpäivä ovat todella arvokkaita juhlia! Silloin kaikki äidit ja isät ansaitsevat suuren kiitoksen jakamastaan elämän lahjasta, ja tekemästään työstä lasten hyväksi. Noihin juhliin kuuluu myös läheiset ja lahjonta. Täytekakut kuuluvat yleensä tuohon päivään, kuten syntymäpäiviinkin. Kaikki ovat kilttejä isille ja äidille! Usein noihin päiviin kuuluu varata pöytä hyvästä ravintolasta ja mennä ulos syömään.

....

Itsenäisyyspäivä.. oi, mikä ihana päivä! Silloin kerrataan historiaa, ja jos ollaan suvun kanssa, kuunnellaan aina arvostavasti suvun vanhimpien ihmisten kokemuksia. Siitä, kuinka he taistelivat meille vapaan maan, jossa vielä tänäkin päivänä on rauhallista elää. Viime Itsenäisyyspäivän olimme "evakkoina" mieheni kanssa kahdestaan. Kävimme sukuloimassa pohjoisessa isäni luona. Saunoimme ja söimme hyvin. Mieheni ja isäni juttelivat kaikenlaista elämästä, ja vaihtoivat kokemuksia kotimaidensa elämästä. Mieheni on virolainen, joten heidän juttunsa olivat mielenkiintoisia seurata, toki muutkin osallistuivat. Miehen isovanhemmat ovat sitä ikäluokkaa, joka on käsittääkseni joskus joutunut kotinsakin jättämään.. aivan kuten surramurra toisessa ketjussa kertoi oman sukunsa vaiheita.
Itsenäisyys on niin kallisarvoinen asia meille kaikille, että jo sitä ajatellessa herkistyy. Jos Itsenäisyyspäivää haluaa "keventää", niin televisiosta kannattaa seurata Tasavallan Presidentin juhlavastaanottoa, ja vaikkapa arvostella naisten pukuja ja kampauksia


--------------------------------------------------------------------------------

Ystävänpäivänä muistan lähellä olevia ystäviä kukilla tai pienillä lahjoilla. Ei mitään erityistä ohjelmaa.

Halloween on hieman tyhjänpäiväinen ainakin suomalaiselle. Lasten kanssa olemme joskus järjestäneet Halloweenin aikaan kummitusjuhlat, heillä ja kavereilla on silloin hauskaa.

Juhannus on ihan kohta käsillä. Tuo kaunis keskikesän juhla houkuttaisi lähtemään jonnekin tulille, mutta ison vatsan kanssa taidan pysytellä ihan vain kotona, ainakin aaton. Toivottavasti saamme aurinkoa ja muutenkin leppeän sään.. tosin Suomessa yleensä hukkuneita on sitä enemmän mitä paremmat sääolot vallitsevat

Otetaanpas hieman positiivisempi ja leikkimielinen asenne, ja unohdetaan juopuneet ja hukkuneet:

Perinteisiä Juhannustaikoja Suomesta

Pomarkussa juhannusyönä lakaistiin alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsottiin sitten kaivoon. Siellä nähtiin sulhanen! Sulho saattoi näyttää kasvonsa myös, jos pelkkään palttinaan pukeutuneena lakaisi lattian takaperin liikkuen!

Kiuruvedellä ei kaivoon luotettu, vaan siellä taas tiedettiin, että kun juhannusta vasten yöllä pestyissä vaatteissa nukkuu yön ja virsikirja pään alla, niin näkee yöllä sulhasensa.

Valtimolla taas puolestaan nuoret neidot menivät nukkumaan juhannusyönä niin, että pään alle asetettiin kupariraha. Aamulla noustiin reippaina ylös ja lähdettiin tien päälle - ja ensimmäinen vastaan tuleva mies oli oleva tuleva puoliso! Tienristeykset olivat erityisen tärkeitä. Tuleva puoliso kenties seisoi siellä keskellä yötä. Ja jos käveli yhdeksän risteyksen yli, tapasi aivan varmasti tulevan rakkaan viimeistä risteystä ylitettäessä!

Hauholla eivät virsikirjat ja kuparirahat käyneet, vaan siellä kerättiin juhannusaattona 13 erilaista kukkaa, jotka asetettiin nukkumaan mentäessä tyynyn alle. Silloin sai olla varma siitä, että sulhanen tuli unessa tervehtimään! Eri puolilla maatamme kukkia saatettiin keräillä eri määriä, jossakin päin seitsemän erilaista kukkaa seitsemältä eri niityltä oli juuri sopiva määrä.

Lapualla suosittiin vihtaa: kun juhannusaattoyäksi panee sitomattoman vihdan tyynynsä alle, näkee tulevan puolisonsa yöllä sitovan sen.

Urjalassa juhannusyönä oli tytön syötävä yhdeksän silakkaa tai särkeä. Kun sitten hänelle tuli jano, näki hän unessa sulhasensa, joka tuli häntä juottamaan.

Sulhon ominaisuuksia voi myös etukäteen tutkistella taian avulla. Laitetaan yhden astian alle viinaa, toisen suoloja ja kolmannen hietaa. Jos yön aikana on viinaan koskettu, niin saadaan rikas sulho, jos suoloihin, niin toimeen tuleva, jos hietaan, niin sulho on köyhä.

Alastomina pyörien ja kieritellen pitkin viljapeltoja! Myös alastomina pyörittelivät ja kierittelivät neitoset itseään pitkin peltoja ihan vimmaisina eri puolilla valtakuntaa! Niinpä Korpiselällä Iivananpäivää vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan.

Ikaalisilla hyvä naimaonni tuli vain niin, että juhannusyönä kieriteltiin alastomana kasteisella niityllä! Juhannusyön kaste on myös hyvää lääkettä moneen vaivaan. Sitä käytetään syyhyn poistoon ja kesakotkin lähtevät sillä. Sitä sietäisi kerätä pulloon vastaisen varalle.

Nivalassa, kun tyttö halusi tietää onko hänen tuleva miehensä poikamies vaiko leskimies, niin hänen oli juhannussaunasta "lähettävä palijain persein takaperin kävelemään halakopinoon päin". Hän ei saanut katsoa taaksepäin olkansa yli. Se "halako, joka perseeseen pökkäsi", oli tarkastettava. Jos se oli halkaistu, niin oli leskimies, mutta jos se oli pyöreä, niin oli poikamies.

Siinä tuli tyttöjen taikoja, mutta olipa pojillekin omat konstinsa päästä kurkistamaan tulevaisuuteen, tai jopa muuttaa tulevaisuus mieleisekseen:

Myös pojat halusivat tietää, kuka olisi heidän tuleva morsiamensa. Morsiamensa sai nähdä, jos meni juhannusyönä kolmasti muutetun rakennuksen katolle ja asettui katon harjalle hajareisin istumaan. Myös veden ympäröimällä kivellä istuminen houkuttelee morsianta näyttäytymään.

Tässä on mukava sivusto, josta noita taikoja kopioin. Sivulta löytää juttuja Juhannuksen vietosta myös Ruotsissa ja Eestissä.

http://www.tunturisusi.com/juhannus/index.htm

Hieman vanhentuenita nuo Alman juhannusperinteet mielestäni tänä nettisoituneena aikana. Itse aion häiritä verkossa kansaa koko näppäimistöni voimalla enkä puhua kenenkään kanssa yhtään mitään. Grillatkoon suku takapihalla senkun kerkiää, minä aion olla interaktiivinen koko juhannuksen.

Omasta puolestani toivon kylmiä ja sateisia päiviä koko pyhän ajaksi enkä aio liikkua koneeltani jääkaappia kauemmaksi. Kylmiä ja sateisia siksi että silloin toivon mukaan löydän netistä muitakin kohtalotovereita joiden jussin voin tehdä entistä synkemmäksi. Tovereita, jotka pettyneinä jättävät märän juhanuskokon sytyttämättä ja sen sijaan polttavat päreensä. Sen verran hyväsydäminen kuitenkin olen että annan muille häiriköille kolme nettihärnäysneuvoa juhannukseksi.

1. Jos juhannuksena aikoo antaa ylen kannattaa pitää huoli että kyseinen energia purkautuu tekstiin eikä koneen näppäimistölle.

2. On myös pidettävä huoli mihin nettiosoitteeseen lähettää ylenkatkuiset viestinsä. Itselleni kävi viime juhannuksena heikosti sormien tavoitellessa oikeaa nappulaa jossain @-n ja Enterin välimaastossa yrittäessäni lähettää suomi24:n keskusteluun kirosanoin höystettyä juhannustervehdystäni. Japanilainen pankki jahtaa minua vieläkin.

3. Juhannusyönä kunnon häirikkö panee päänsä alle seitsemän eri laptoppia joista vähintään kuuden kovalevyt on viety suojeluspoliisin tutkintaan. Tyhjät kuoret pehmittävät väsyneen kiusaajan yhtä tyhjää kalloa entisestään.

Harvinaisen katkeraa juhannusta kaikille!

Tauno Taunola kirjoitti:

Omasta puolestani toivon kylmiä ja sateisia päiviä koko pyhän ajaksi enkä aio liikkua koneeltani jääkaappia kauemmaksi. Kylmiä ja sateisia siksi että silloin toivon mukaan löydän netistä muitakin kohtalotovereita joiden jussin voin tehdä entistä synkemmäksi. Tovereita, jotka pettyneinä jättävät märän juhanuskokon sytyttämättä ja sen sijaan polttavat päreensä.

Hienoa Tauno. Kyllä täällä ainakin on traditiona Ilmavoimien taholta että järjestyy samanlainen sää juhannusaatoksi kuin on jouluaattonakin. 9 + astetta ja vesisade. Luulisi onnistuvan tänäkin vuonna joten kyllä meillä kelpaa istuskella sateen suojassa netillä seikkailemassa.

Almalle voin kertoa että turha toivo noita taikoja yrittääkään juhannusaattona kun se on vääränä päivänä taas.
24/6 olisi ainoa oikea juhannusaatto mutta poliitikot ovat sen kansoilta vieneet. Liekö samana päivänä koko EU:n alueella ja vietetäänkö sitä kaikissa maissa.

Vuosia sitten prutkuttelimme pienellä veneellä 24/6 puolen yön aikaan Norjassa Sognevuonoa pitkin majapaikkaamme kohti Vikissä. Oli lähes epätodellisuuden tuntu kun kaikkialla rannoilla paloivat juhannuskokot.
Norjalaiset istuskelivat makkaroineen ja lootaviineineen kokkojensa äärellä viettämässä juhannusaattoa vaikkei heidänkään kalenterissaan ollut juhannusaatto silloin. Oikein ilahduin ja tuli niin kotoinen tunne.

Ihailen tuollaista itsepäisyyttä! Norjalaisissa sitä on vielä tuota ytyä jäljellä. He eivät yhtä helposti suostu muuttamaan traditioitaan väärille päiville kuin esimerkiksi ruotsalaiset ja suomalaiset. Ruotsalaisethan eivät juhannuskokon päälle mitään ymmärräkään ja sekin on mielestäni ihmeellistä että vaikka ovat tässä välissä niin kauempana asuvat norjalaiset ymmärtävät. Mietin siksi että olisikohan jotain saamelaisten perinteitä alunperin tuo juhannuskokko?

Voin tehdä taikoja vaikka jokaisena yönä, niin eiköhän onni ole sillä varmistettu

Siin on juttu eesti jaanipäevast, selle ajaloost, tähistamisest ja kommetest:

http://www.folklore.ee/Berta/tahtpaev-jaanipaev.php

Eestis on jaanipäev olnud aasta kõige suurem püha. Kui Jõulud olid vene ajal keelatud, siis jaanipäeva kombe oleme ka oma venekeelsetest kaasmaalastele "külge õpetanud". Terve Eestimaa on 23.juunil jaanilõkkeid täis ja inimesed tähistavad seda oma sugulaste-sõprade ja kui ei, siis külade või linnade ühisel lõkkeplatsil.
Muide olen olnud Lätis jaanipäeva paiku ja peab ütlema, lätlased tähistavad seda veelgi suurejoonelisemalt. Kõik külad ja tänavad on tammepärgadega ehitud ja inimesedki kannavad neid peas.

Halloween on vanha kelttien uuden vuoden ja talven alkamisen juhla, Samhain. Tuolloin uskottiin vuoden aikana kuolleiden sielujen kykenevän sekaantumaan elävien kirjoissa olevien elämään ja noita sieluja sitten pyrittiin suurten nuotioiden, uhrausten ja muiden menojen avulla auttamaan matkallaan eteenpäin. Kelttien perinteen omaksuneet skotlantilaiset ja irlantilaiset siirtolaiset veivät tuon juhlan erilaisine perinteineen Amerikan mantereelle, jossa siitä vähitellen muodostui suuri kaupallinen juhlapyhä. Sittemmin se levisi tänne Eurooppaankin takaisin tuollaisena vastenmielisenä kaupallisena versiona.

Halloweeniä vietetään lokakuun viimeisenä päivänä ja joskus 800-luvulla Paavi Gregorius III siirsi aiemmin toukokuun 13. päivänä vietetyn Neitsyt Marian ja marttyyrien muistopäivän lokakuun 31. päiväksi, sillä kristinuskon levitessä pakanallisia juhlapyhiä pyrittiin korvaamaan uskonnollisilla pyhäpäivillä. Meillä vastaava juhla oli ennen kekri ja nyt täällä vietetään pyhäinmiesten päivää.

Saarenmaan naapurin vanha rouva on lahjoittanut meille aina syyslomalla suuren kurpitsan, jonka olen sitten kovertanut ameriikan malliin pelottavaksi lyhdyksi nuorimmalle lapselle, joka viettää ystäviensä kanssa halloweeniä taloyhtiömme kerhohuoneella. En ole tohtinut kieltää heiltä tuota iloa, vaikka halloweenistä en nykymuodossa pidäkään.

Pyhäinpäivä

Huomenna on pyhäinpäivä. Silloin muistellaan poisnukkuneita. Täällä maalla vanhan tavan mukaan haudat pitää olla siistittynä ja havutettuna viimeistään pyhäinpäivänä. Se on vähän niin kuin kunnia-asia. Kävin tänään hautausmaalla rakkaitteni haudoilla iltahämärässä. Hoidan kahta sukuhautaa. Hautausmaalla vilskettä riitti. Lakaistiin lehtiä, havutettiin, sytytettiin kynttilöitä. Hautojen hoitoperinne elää täällä. Harrasta ja kaunista oli. Suru on vaihtunut vuosien myötä kiitolliseksi, hiljaiseksi kaipaukseksi, joka korostuu juhlapyhinä.

Hyvää Pyhäinpäivää!



http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3F2274828D84491DC22570840024ED19?OpenDocument&lang=FI

Voi miten mielelläni haluaisin olla Suomessa läheisteni hautoja hoitamassa juuri nyt. Jostain syystä jopa viihdyn hautausmailla vaikken siihen kirkolliseen puoleen siinä oikein uskokaan. Olen aina viihtynyt kotikuntani hautausmaalla koska siellä lepää niin paljon lapsuudenaikaisia naapureitakin, sukulaisia vain hyvin vähäinen osa. Hautausmaalla saa aina jonkinlaisen muistelun tuoman tunnelman sisimpäänsä. Siellä on jonkinlainen kummallinen rauha olemassa. Mielestäni näillä hautausmailla on tervehdyttävä vaikutus siellä kävijöihin. Tekee hyvää vierailla sekä tuttujen että sukulaisten haudoilla.

Eestis tähistatakse 2.novembril hingedepäeva. http://www.folklore.ee/Berta/tahtpaev-hingedepaev.php
Käiakse surnuaial, süüdatakse küünlad haudadel ja ka kodus akendel, mälestatakse lahkunud lähedasi ja sugulasi-sõpru.. Kuidagi nukker, aga samas ka kaunis on hingedepäeva õhtul pimedas mööda linna sõita, igalpool akendel vilguvad küünlatulukesed, surnuaiast rääkimata....
Minul on kahjuks homme reaalne põhjus jälle surnuaiale minna, on mu tädimehe matused. Esimest korda elus lähen põletamismatustele, siis krematooriumitalitusele. Nimelt tädimees on hiidlane ja ta põrm tuuakse Tallinna, kus on Eesti ainuke krematoorium ning tuhk viiakse hiljem Hiiumaale tagasi. Muidugi on peielaud ja näen sugulasi, keda pole ammu-ammu näinud, nii see juba eestlaste saatus viimasel kiirel ajal on, nähakse kas matustel või pulmades, aga eks seda esimest kipub ikka rohkem olema....
Mis puutub Halloweeni, siis minu ja paljude tuttavate ringis ei peeta seda miskiks pühaks, on üks järjekordne Ameerika "tilu-lilu" kuigi jah sama ajalugu nagu meie hingedepäevalgi. Mina kõrvitsaid põletama ei hakka vaid söön jõulude ajal marineeritult verivorsti kõrvale

Sügav kaastunne sulle Agnes! Eks meie ise ka kunagi siit lahkume, aga vist pole veel mõtet loobuda.

Pyhäinpäivää emme juhlista/ vietä, koska meidän asuinseudullamme ei ole yhtään läheisten hautaa. Muutoin kyllä olisi tapana viedä kanervia talveksi ja sytyttää haudalle kauniisti tuikkivat kynttilät.

Halloween on samoin meillä pitämätön sikäli, että siihen liittyy turhaa krääsää niin paljon. Emme siis juhli Halloweenia sen itsensä vuoksi, mutta tänään meillä on tyttären syntymäpäiväjuhlat Halloween- teemalla. Tytär toivoi itse tällaista juhlaa synttäreilleen, ja toki sen hänelle suon kun ajankohtakin on sopiva.

Kakusta tuli oikea kummituskakku.. kokeilin ensimmäisen kerran pursotettavaa kermavaahtoa, ja se lässähti valuen pitkin jääkaapin hyllyjä!! Kun kauppa aukeaa, joudun juoksemaan sinne ja hakemaan kuohukermaa, jolla sitten peitän tuon karmeuden ja saan vielä koristelut tehtyä ennen vieraiden tuloa. Muu onkin valmiina.

Vanhassa koulussani oli perinne, että kuudesluokkalaiset järjestivät erääseen yleisötilaisuuteen kummitusradan vähän samaan tyyliin kuin Linnanmäen kummitusjuna.
Se minun kuudenteni teki siitä niin karmaisevan, että piti pistää ihan ikäraja sisäänpääsylle.
Innokkaat äidit vaan olivat tunkemassa pieniä lapsiaan sinne sisälle uskomatta ollenkaan vakuuttelujamme, ettei se sovi noin pienille lapsille.
- Kyllä minä otan vastuun, että meidän Jani Petteri sen uskaltaa käydä läpi, oli monenkin äidin kommentti.
No päästimme sitten yhden kuusivuotiaan "uskalikon" sisälle. Ja huonostihan siinä kävi. Keskeltä ahdasta pimeää onkaloa alkoi kuulua kovaa parkunaa. Poika ei suostunut liikkumaan eteen eikä taakse vaan päätti jäädä pimeyteen kiljumaan. No kukas muu kuin minä sinne sitten jouduin ryömimään. Sain kaverin jalasta vetämällä ihmisten ilmoille. Siihen loppui alaikäisten kummitusseikkailut sillä erää.
Tässä vain yksi Halloween tarina, vaikken minäkään tästä karkki ja kepponen juhlasta pahemmin piittaa.

Eestis tähistatakse homme vastlapäeva - minnakse kelgumäele vastlaliugu laskma, süüakse hernesuppi, krõbistatakse seakõrvu ja -jalgu ning ja maiustatakse vastlakuklitega. Iga aasta on see täpselt teisipäeviti liikuva pühana peetud. http://www.folklore.ee/Berta/tahtpaev-vastlapaev.php
Nägin aga Soome uudistes, et juba eile peeti seal "laskiaispäivää". Kas see on Soomes sama püha? Ja kas seda tähistatakse 14.veebruaril? Või meil venelased tähistasid nädalavahetusel "Maslennitsat" - pannkoogipidu, on Soomes siis see vene kombestiku järgne püha? Elame pea kõrvuti ja keel meil sarnane, aga Soome rahvapühad ja traditsioonid on mulle eestlasele küll tundmatu teema.

Eilen oli laskiaissunnuntai ja huomenna on laskiaistiistai. Ennen laskiaisena syötiin raskaita ruokia, sillä tuhkakeskiviikolta alkoikin sitten paasto, joka kesti Pääsiäiseen. Laskiaiseen säästettiin Joululta jääneet läskit ja sianlihat hernekeittoa varten. Mäkeä laskettiin joskus siinä toivossa, että pitkä liuku toisi myös pitkän satokauden ja hyvän viljasadon. Mäenlaskussa saatetaan vielä nykyisinkin huutaa: "Pitkiä pellavia!!"
Kuitenkaan nykylaskiainen ei enää ole juurikaan muuta kuin perhejuhla ja juhla kaikille lapsenmielisille mäenlaskuineen, hoijakkoineen(napakelkka), ja ruokineen. Viljelyn kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, kun niin harva viljelee ja harva niitä perinteitäkään siksi noudattaa.

Hoijakka:

Laskiaisesta tulee mieleen tietysti laskiaispullat. Suomalainen pullareseptihän on yksinkertaistettuna pulla puoliksi, väliin kermaa ja vadelmahilloa. Ruotsalaiset taas ovat korvannet tämän hillon mantelimassalla jostain täysin käsittämättömästä syystä, sillä mantelimassa maistuu tapettiliimalta. Tämä on siis totuus eikä subjektiivinen mielipide. Jos joku väittää vastaan,on hän luultavasti ruotsalainen tai sitten hänellä ei muuten vaan ole makuaistia.

Vanhin tytär tekee useinkin talvisaikaan laskiaispullia ja sotkee niihin mantelimassaa mutta jättää ihan omasta aloitteestaan yhden ilman ja laittaa siihen hilloa. Kiltti tyttö!

Virossa vietetään myös laskiaista ja laskiaispullia syödään ihan samalla tavoin kuin Suomessa ja Ruotsissakin. Marsipaanitäytteisiä laskiaispullia en ole siellä tavannut, joten Taunon kanssa myös tässä asiassa siellä taidetaan samalla aaltopituudella olla. Vastlakukkel on Viron laskiaispulla ja tässäpä teille pieni opetusvideo kuinka vastlakukkel täytetään oikein:

Taas peab tunnistama, et kahel või õigemini kolmel rahval siin Läänemere ääres on samad pühad ja traditsioonid. Ainult meil ei ole "laskiaissunnuntaita". Täna kelgumäel tehtud pikad liud tähendavad ka meil head lina-aastat.
Mis puutub vastlakuklitesse, siis olen Taunoga sama meelt, kõige parem kukkel on, kus palju vahukoort ilma mingisuguste pähklite, mandlite või teab mis lisanditega. Mina eelistan isegi ilma moosita, asi läheb muidu imalaks kätte.

Tauno Taunola kirjoitti:

Ruotsalaiset taas ovat korvanneet tämän hillon mantelimassalla jostain täysin käsittämättömästä syystä, sillä mantelimassa maistuu tapettiliimalta. Tämä on siis totuus eikä subjektiivinen mielipide. Jos joku väittää vastaan,on hän luultavasti ruotsalainen tai sitten hänellä ei muuten vaan ole makuaistia.

Korvanneet = tärvänneet

Miten ihmeessä minä nyt kehtaan sanoa olevani supisuomalainen ja tykkääväni myös mantelimassasta, nam... .
Tapettiliisteristä minulle tulee silmieni eteen ilmiömäinen mielikuva jouluisesta tytisevästä lipeäkalasta, yäk!

T. Sokerihiiri

Sokerihiiri täälläkin ja vannoo mansikkahillon ja kermavaahdon nimeen!!

Onkos Agnes muuten maistanut "Köyhiä ritareita"? Ainakin toisille tuntemilleni virolaisille ne ovat olleet mukava ja makoisa yllätys. Pulla- tai vaalealeipäviipaleet kostutetaan munamaidossa, joka on maustettu esim. suolalla ja sokerilla. Sitten viipaleet paistetaan rapeiksi rasvassa pannulla ja tarjotaan hillon sekä kermavaahdon kera.

Alma, munapiima segus praetud saia ma tean, aga et sinna vahukoort peale ??? seda kuulen küll esimest korda. Sellist praetud saia peetakse meil soolaseks hommikueineks, moosi ja vahukoort selle peal küll ette ei kujuta. Aga peaks ehk proovima! Üldiselt mina ei ole "sokerihiiri", moosisaia, torditüki, kommi vms. asemel sööks ma parema meelega heeringat või soolasilku.

En muista koskaan syöneeni Taunon lempi pullia. Kyllä minun pullissani on aina mantelimassa ja kunnon kermaa.
Kardemumman mausta en pidä joten etsin aina tavallisia pullia. Se lämmin maito lautasella kuului lapsuuteen.

Kiitos Alma kun muistutit Köyhistä ritareista, olinkin unohtanut ne täysin. Pitääkin paistaa tänään.

Hauskaa"laiskiaista" meille tulee lunta lisää. Kaikki pulkkamäkeen.

Tässä kertomukseni joulunvietostamme 50-luvun Kainuussa. Aivan liian pitkä että jaksaisin sen suomeksi kääntää ja vain osa foorumilaisista ymmärtää sen, mutta käännän tämän saksalaisen nuoren naisen (jonka koira Nero oli hoidossamme kaksi kuukautta viimetalvena) kommentin. Ilmeisesti vähän eksoottista nuoren saksalaisen silmin katsottuna:

"Oj, sydämeni tulee aivan lämpimäksi lukiessani joulusatuasi. Toivoisin että voisit istua keinutuolissa joulukuusen vieressä olohuoneessamme ja kertoa sen meille..... Elävät sytytetyt kynttilät ja glögi..... joululeivonnaisia ja takan lämpöä.... Oi miten ihanaa se olisikaan... Kunnon halauksia!!/Susanne"

(" Åh, mitt hjärta blir helt varm av att läsa din "julsaga"!! Önskade att du kunde sitta bredvit julgranen i en gungstol i vardagsrummet och berätta den för oss.... Levande ljus och glögg... julkakor och värmen från en öppen spis röda kinder... Åh så underbart det skulle vara...
Stora kramar!! /Susanne")


Julstämningen började redan på skolans "granfest" som alla föräldrar och även byns ensamstående kom till den sista dagen före jullov. Barnens uppträdande med sånger, pjäser och "Tiernapojat" (stjärngossar fast med traditionell Uleåborgsk pj...äs med sånger). Till granfesten åkte alla familjer med häst och släde, hästarna hade en bjällra på sig så den kvällen hördes dessa bjällror överallt i den mörka decemberkvällen och det kunde vara tjugotal hästar bundna bredvid varandra utanför skolan med täcke över sig och betandes av det medhavda höet.

Vad jag minns var det alltid nyktra julaftnar i mitt barndomshem och väldigt stämingsfullt fast det var mycket fattigt och enkelt hemma hos oss. Inför julen storstädades det. Tak, väggar, ja, precis överallt. Golven skurades med såpa och en gång till med rent vatten. T o m ladugården och stallet städades extra noga till jul. Hästen och kor hade en fotogenlykta och ljus några timmar på julafton och extra fin fodring. Fåglarna fick sin julkärve.
Julgranen inne med levande ljus i den så den fick passas. Den hade Fazers pappersklädda karameller och hemmagjorda prydnader på sig. Stjärnan på toppen var hemtillverkning av aluminumpapper.
Julbastut badades lite tidigare än vanligt. Under dagen hade det bakats rieskor (platta kornbröd) och olika slags piroger i den stora vedeldade ugnen och under bastubadandet blev skinkan, köttsteken av saltad kalvlår, kålrots- morots- och potatislådan också färdiga i ugnen.
Rosolli, en något annorlunda sillsallad än den svenska fanns också alltid samt svampsallad av saltade uppblötta blandsvampar. Hemmagjord aladåb av kalv fanns oftast också men inte riktigt alla jular. Det samma gällde jullimpan som min styvmor inte kunde baka men som ibland beställdes av hennes gamla mor och hämtades åkandes på skidor 3 km bort. Hennes mor hade i sin ungdom tjänstgjort som piga hos riktigt fina svenska och ryska familjer och lärt sig baka en jullimpa som ingen kan ens drömma om idag. Hon hade egna kryddor och mjölblandningar till den och receptet tog hon med sig till graven. Julstjärnor och andra speciella småkakor fanns det utöver vetelängder och bostonkaka men pepparkakorna färdigtköpta från julmarknaden.

Varje rum hade en vedeldad ugn och det var varmt på kvällarna och halva natten men inte på morgonen eller under dagen. Därför gick alla med skorna (skidkängor på barnen) på inne och de sparsamt utspridda vävda trasmattorna hade under hösten... blivit smutsiga. Det fanns några rena "helgmattor" som hämtades från vinden till jul. Matbordet hade ingen duk till vardags men på "julbordet" fanns det duk. Madrasserna var fyllda med halm. Några veckor innan jul tömdes de från gammal halm, tvättades och fylldes med ny halm.

Vi hade ingen elektricitet så det var en fotogenlampa på taket som var den enda belysningen och lyste till de två kamrarna också via öppna dörrar. Taklampan fick man inte heller tända innan det var ordentligt mörkt för att spara på fotogenet. Under skymningen passade vi på att elda i de två kamrarna för då gav elden från ugnarna ljus och värme. Precis alla förkvällar satte vi alla 5 barn framför ugnarna och läste eller lyssnade på de vuxnas berättelser från svunna tider för det var då de inte kunde göra annat och hade tid att berätta. På julafton sparades inte fotogen.