Kuntoiluketju

Kävin tänään pitkällä kävelylenkillä kaupungin lähimetsien lenkkipoluilla. Minulle pitkä lenkki tarkoitti tällä kertaa noin 8 km:n patikointia. Lenkki teki todella hyvää ja sain siellä vähän kinttuni jäykäksi.

Millaisia kuntonne hoitajia te foorumilaiset olette? Minulle omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen on lähellä sydäntä. Tämä kuitenkin useimmiten vain teoriassa. Kuuluun niihin ihmisiin jotka tiedostavat liikunnan tärkeyden mutta joille käytännön toteutus ontuu enemmän tai vähemmän.

Harrastan lenkkeilyä kävelllen tai joskus jopa juosten. Samoin harrastan jonkin verran liikkumista myös polkupyörällä. Ongelmia kuitenkin on jatkuvasti. Hyvistä lenkkeilybuumeista huolimatta en ole koskaan onnistunut kehittämään itselleni säännöllistä liikkumisrytmiä. Välillä voi tulla viikkokausia etten työn teon lisäksi juuri sohvan pohjalta liikahda. Lähteminen on joskus niin vaikeaa, kun ei ole ketään kaveriksikaan mukaan lenkkipolulle tai edes perseelle potkimaan. Motivaatio on kaivettava ihan itse sieltä takaraivosta. Tai puntarin lukemista. Joskus ei sitten mikään auta. Lenkkeily ei maistu. Suklaa ja munkit kyllä.

Millaisessa fyysiessä kunnossa te muut koette olevanne? Nousetteko kuudenteen kerrokseen portaita pitkin kevyesti kipittämällä edes hengästymättä vai tuottaako jo ensimmäinen porrasväli tuskan hikeä ja saa kaipaamaan hissiä? Minua kiinnostaisi myös kuulla säännöllisesti liikuntaa harrastavien rutiineja. Mistä se motivaatio löytyy että jaksaa päivästä toiseen pitää itseään kondiksessa?

Nukkuiskohan sitä sohvalla huomisen päivän.....*huokaus*

No nythän sinä aiheen pieraisit Ramo! Jösses sentään kun tulee huono omatunto.....
Tässä ketjussa on sitten elettävä entisillä meriiteillä vieläkin. Joskus aikoinaan olin niin innokas pyöräilijä että jätin autoni kotiin ja pyöräilin töihin 20 km yhteen suuntaan useita vuosia jo helmikuulta lähtien ja lokakuun puoliväliin vähintäin. Niistä reissuistani tuli yhteensä 8000 km vuotta kohden. Toisinaan tein exmieheni pojan kanssa vapaaehtoisia 150-200 km pyrähdyksiä yhtenä ainoana päivänä ihan huvin vuoksi. Vaihdoin pyöräni kumeja 15 minuutissa ilman ongelmia matkalla ollessani ja muutenkin olin aikalailla pyörätietoinen.

Neljä kertaa osallistuin ruotsalaiseen pyöräilyjippoon; Vättern rundan. Vättern Rundan käsittää 307 km yhtämittaista pyöräilyä smoolannissa sijaitsevan Vätter järven ympäri. Parhaimmalla tuloksella pyöräilin tuon reissun 9 tunnissa ja 15 minuutissa. Siihen tulokseen olin ehtinyt syömään jo ruotsalaisia lihapullia perunamuusilla matkan varrella ja juomaan monia mustikkasoppamukeja pissareissuista puhumattakaan.

Ramo! Kerran jo kainuulaiselle kotikunnalleni ehdotin että aloittaisivat Oulujärven ympäripyöräilyt samalla konseptilla. Eivät älynneet mitä potentiaalisia mahdollisuuksia tuolla olisi yleisenä toistuvana tapahtumana. Ruotsissa tuo pyöräilytapahtuma taitaa nykyisin olla jo kaksipäiväinen osallistujien runsaudesta johtuen. Eiköhän siellä ole jo yli parikymmentätuhatta osallistujaa nykyisin. Miksei Kainuu järjestäisi omiaan Oulujärven ympäri?
Siinä saisivat mökkiläiset mahdollisuuden vuokrata yksityismökkejään ja hotellit sun muut mökit täyttää huoneitaan. Pohjois-Suomea tehtäisiin tunnetuksi koska luultavasti pohjoisruotsalaiset ja pohjoisnorjalaiset saataisiin mukaan lyhyemmän ajomatkan takia. Miksei Ramo?

Kyllä Kainuussa on järjestetty Oulujärven ympäriajoa tietääkseni vuosikausia. Järjestäjä on käsittääkseni Kainuun pyöräilijät. Minulla ei ole tietoa siitä kuinka kauan tapahtumaa on järjestetty ja onko se yhä voimissaan. Mikään suuri yleisösuksee tapahtuma ei taida olla koska netistäkin tuntuu olevan vaikea löytää siitä tietoa. Syynä lienee taas tyypillinen Kainuulainen vaatimattomuus. Ei osata rummuttaa ja huutaa koko maailmalle, eikä ottaa rahoja valtavilta turistivirroilta parempaan talteen. Tapahtumia järjestetään sillä mentaliteetillä että ei tänne nyt kukaan kumminkaan osaa. Ollaan hiljaa ja toivotaan että muutama tulee.

Kainuun liikunnan sivuilta tapahtumasta ei löytynyt mitään mainintoja.

Juuri noin Ramo. Jo vuosia sitten yritin etsiä tietoa netiltä josko ylipäätään suomalaisia pyöräilyjippoja olisi olemassa. Jossain Jyväskylän mailla jonkun löysin. Muita ei mitään.
Lyhyestä kesästään huolimatta Suomen luonto olisi ainutlaatuista pyöräilyn kannalta ja Kainuu erikoisesti vaarojensa vuoksi. Ruotsin smoolanti muistuttaa Kainuuta paljoltikin vaikka vaarat siellä ovat äkkijyrkempiä. Sillä Vättern Rundan reitillä on tosiaan joitain hyvin helppoja pyörävaihteita tarvitsevia mäkiä, noin 10 km mittaisia ja alaspäin menevillä on pakko pitää jarruttavia päällä koska muuten menee tosiaan liian lujaa se vauhti.

Muutamankin pirkanmaalaisen tiedän käyvän kesällä ajelemassa Saarenmaan ympäri. Olen ymmärtänyt siellä olevan oikein kansainväliset ympäriajot, mutta eestiläiset ystävämme osaavat varmaan valistaa aiheesta paremmin.

Minä pidän nimenomaan kuntoliikunnasta. Kävely ja talvisin hiihto ovat mukavia, kuntosalikin oli pitkään tuttu mutta ei enää nykyisin. Lihasharjoituksia teen kotosalla. Autoa en omista, ja muutenkin liikun autokyydillä harvoin. Vaikka jos on jotakin isompaa ostettavaa tai pidempi matka kuljettavana, tai koko porukka menossa yhdessä johonkin. Olen muuten entinen aktiiviurheilija (enkä kyllä paljasta enempää), useammankin lajin mutta kilpaurheilua en ole harrastanut.
Jos haluan oikein suuren nautinnon, niin yhdistän liikunnan muuhun mukavaan ja painun metsään. Kyllä siinä kunto kasvaa mättäältä toiselle pomppien ja risuja väistellen

Olin sitten aktiivinen tänään ja kävin pitkästä aikaa kuntosalilla. 4.20 euroa oli lipun hinta. Hyvää teki jäykistyneille jäsenilleni. Varsinkin reidet huusivat hoosiannaa. Olkapää oli valmiiksi niin pirun kipeä että sitä piti säästää. Miten lienenkin nukkunu viime yönä.

Pitäs varmaan ottaa säännölliseksi tavaksi. Aikaa olisi niin mukavasti aina töistä tullessa. Mistähän sitä sisua vain löytyisi....onks kukaan sattunu näkemään vois tännekin postittaa kunnon paketillisen.

Ai niin, kuntosalin seinällä oli mainos. Tour de Sapso pyöräilytapahtumasta. Pisin reitti taisi olla 49 km. Eli kyllä Kainuussa pyöräilytapahtumia järjestetään.

Minu lemmikharrastus on ujumine ja peale sauna jääujumine. Ujuma pandi mind jub 3-aastaselt ja kooli ajal sai sellega päris tugevalt tegeletud, käisin ka kooli esindamas linna võistlustel. Aga kui põhikooli lõpetasin, nii ütlesin endale STOPP! Ei enam! Esiteks see oli päris tüütu, päevad läbi vaid ujuda, ujuda, ujuda kilomeetreid ja teiseks ma ei tahtnud muutuda figuurilt mehe taoliseks "kastiks". Nüüd... häbi tunnistada, aga liigun vaid töölt koju ja kodust tööle, bussiga. Võtsin aga poistega omale teise töö, nimelt käin hommikuti ajalehti kandmas ja see on juba paras hommikuvõimlemine. Ja kui ilus ilm sõidan rattaga randa ja kui isu peale tuleb, käin kuskil basseinis ujumas. Tegelikult mulle meeldiks ka teha pikki jalutuskäike, aga üksi tõesti ei viitsi, oleks vaid keegi, kes tagant utsitaks, nii käiks kasvõi iga päev. Mõtlen vaid, et kui kunagi pensionile jään ja elukaaslast ikka ei ole, siis võtan koera, temaga lihtsalt peab väljas käima.

Minä olen jälleen lomalla. Tällä kertaa en matkustele minnekään kauemmas vaan vietän lomaani liikunta teeman ympärillä. Loma alkoi maanantaina. Tiistaina kiersin taas Vimpelin lenkin n. 8km. Tällä kertaa lenkki sujui tavallista paremmin enkä tuntenut juurikaan väsymystä. Keskiviikko aamuna rehkin tunnin verran kuntosalilla. Illalla piti osallistua kaupungilla järjestettyyn "tunnin taival"- liikunta tapahtumaan mutta satoi rankasti joten jätin väliin. Ei ole kunnollisia sään kestäviä lenkkikamppeita tullut hommatuksi. Tuohon tapahtumaan osallistui n. 200 henkilöä.Torstaina kävin n. 5 km:n lenkin vähän kovemmalla sykkeellä ja täytyy tunnustaa että tällä kertaa otti todella koville. Olin kotona aika kuitti.

Tänään kävin sitten töissä. Työpaikallani oli henkilökunnan liikuntapäivä, joten menin minäkin mukaan koska tuo tapahtuma sopi niin hyvin lomani teemaan. Hieno tapa kuluttaa yksi lomapäivä. Päivä oli varsin rankka mutta antoisa. Aamupäivä meni sisälajien parissa ja iltapäivällä oli ohjelmassa n. 7 km:n pituinen sauvakävely lenkki. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta kun kävin sauvojen kanssa kävelyllä. Pitänee laittaa harkintaan niidenkin ostaminen.

Sain päivästä uutta ajateltavaa ja vinkkejä kuntoiluun. Näin aivan upean jumppakepin jollaista en ole aikaisemmin nähnyt. Siinä oli päissä kumilenkit jotka voi laittaa jalan alle. Kun keppiä sitten pyörittää niin että nauha kiertyy kepin ympärille niin saa lisää vastusta. Erinomainen kampe kerta kaikkiaan. Ohjaaja sanoikin että juuri muuta kuntosalia ihminen ei tarvitse. Tämän lisäksi tutustuin lajiin nimeltä Chi ball. Itse laji tuoksupalloineen yms. energia höpinöineen oli mielestäni täyttä fuulaa mutta sitä ei ollut itse pallo. Se oli mahtava! Erityisesti minunlaiselleni selkävaivoista kärsivälle ihmiselle. Sekin siis hankintalistalle.

Nyt päivä on liinkunnan osalta täysi, suihkussa on käyty, kahvit juotu ja olo on vallan mainio. Selän olemassaoloa tuskin huomaa. Huomenna on lepopäivä liikunnasta ja käytän sen shoppailemalla Oulussa.

Oletpa Ramo viettänyt hyödyllistä lomaa, kertakaikkiaan. Miten ne kävelysauvat. Opitko sen rytmin kertaheitolla? Tuoksupallot ja kuntoilukeppi. En ole kuullut puhuttavankaan moisista mutta kaikki mikä tekee kuntoilun hauskaksi on eteenpäin. Suosittelen kyllä vielä piikkimaton hankkimistakin, tiedä vaikka auttaisi hieman selkävaivoihin.
Työn puolesta järjestetyllä parin päivän kurssilla tällä viikolla tuli puheeksi piikkimatto ja eräs mies kertoi sen auttaneen hänen selkävaivoihinsa. Siinä pienessä 6 hengen ryhmässä missä juuri sillä hetkellä tehtiin ryhmätyötä oli peräti neljä meitä piikkimaton käyttäjää. Tuo mies ei enää saa juosta asfaltilla, lääkäri on sen häneltä kieltänyt ja on siirtynyt pyöräilijäksi.
Mukavaa loman jatkoa Ramo, ja hienoa säätä !

Kahden viikon mittainen liikuntapainotteinen lomani alkaa vedellä viimeisiään. Varsin rankkaa treeniä olen avukseni saamani treenikaverin kanssa vetänytkin. Ne kävelysauvatkin tuli sitten hankittua ja monta kahdeksan kilometrin peruslenkkiä olen ehtinyt Vimpelin pururadalla vetämään. Sen lisäksi osallistuin Vuokatin Vaellus tapahtumaan. Kävelin lyhemmän kahdesta vaihtoehdosta eli 12 km. Reitti oli varsin vaativa kun täytyi kiipeillä Vuokatin vaaroja ylös ja alas. Painosta on kadonnut tämän kahden viikon aikana kaksi kiloa ja nyt tunnenkin lievää väsymystä ja pieniä ylikunnon oireita. Tuo ei haitanne sillä onhan tässä sitä ennen tullut maattuakin vähintään riittävästi.

Nyt olisi vuorossa parin päivän rauhallinen lepojakso ennen työelämään paluuta keskiviikkona. Treenikaverini poistuu tänään luotani ja seuraava haaste olisikin siinä miten jaksan jatkaa kuntoni ylläpitoa tästä eteenpäin. Kun treenikaveri on poissa ja niskassa ovat työpäivän kiireet ja rasitukset niin vaaditaankin jo eri lailla sisua lähteä vielä illalla kuntoa hoitamaan.

Yritän kuitenkin parhaani. Niin ja Sadecalle vastaus kysymykseen, kyllä, opin oikean kävelytekniikan sauvojen kanssa nopeasti. Sehän on lopultakin aika yksinkertaista.

Liikunnallinen vaihe elämässäni jatkuu edelleen vaihtelevalla menestyksellä. Tänään pääsin sauvakävely lenkillä testaamaan uutta säänkestäväksi tarkoitettua vaatetustani ensimmäistä kertaa todella vaativissa oloissa. Kävin kiertämässä tuon tavanomaisen kahdeksan kilometrin lenkkini. Lämpötila oli + 4 astetta, tuuli oli kova ja taivaalta satoi niskaan vettä ja räntää koko matkan ajan. Asu osoittautui hintansa arvoiseksi. Piti veden ulkopuolella tosi hyvin eikä hengittävyydessäkään ollut isommin valittamista. Parin viikon takaisella vaellusmatkalla epäilin vähän sen hengittävyyttä mutta suurimpana syynä hikoiluun taisi sillä kertaa olla selässäni ollut reppu. Reppu esti kosteuden haihtumisen selästä ja takin sisäpuoli olikin siltä osin vesipisaroiden vallassa.

Kunto tuntuu tästä pikkuhiljaa alkavan kohentua. Silti minulta peruslaiskalta ihmiseltä vaaditaan välillä melkoisesti sisua komentaa itsensä lenkkipolulle. Aina en siinä onnistukaan mutta vielä en ole luovuttanut.

Yksi motivaation tuojista on tällä hetkellä työpaikallani menossa oleva kävelykampanja. Saimme työnantajalta askelmittarit ja tarkoitus on kävellä marraskuun loppuun mennessä Marsiin saakka. Voittajille taisi olla luvassa jotain palkinnon tapaisiakin. Lopuillekin sitten hyvä mieli parantuneesta kunnosta ja luonnossa liikkumisen ilosta.

Minun uusi työkohtani sattuu olemaan juuri sellaisella etäisyydellä kotoa, että kävellen on ainoa järkevä tapa liikkua. Aamuin illoin tulee siis hyötyliikuntaa harrastettua. Sen lisäksi saa iltapäivisin puhaltaa työhöyryt taivaan tuuliin.
Pari iltaa viikossa joogaa pitää vanhat nivelet kunnossa. Kun löytää oikean liikuntamuodon, niin ei ole lainkaan vaivalloista lähteä harrastamaan. Päinvastoin odottaa kyseisiä päiviä jo etukäteen ja harmittaa, jos ei joskus pääsekään.
Työpaikallani myös on pakko liikkua koko ajan. Luokkahuone on toisessa kerroksessa samoin kuin opettajainhuone ja muut opejen työtilat. Minun tokasta kerroksesta vaan ei pääse sinne toiseen tokaan kerrokseen menemättä ensin pohjakerrokseen. Niin, että ylös alas koko päivän. Vanha talo suo tällaisia etuja. Ilmeisesti nykykouluja ei rakenneta näin "epäkäytännöllisiksi". Tämä talo onkin vanha ja erilaisia asioita palvellut. Rakennusvuosi on jotain 1860. Mm. ruokalamme on aikaisemmin toiminut kappelina. Harras tunnelma ei ole välittynyt, kun lapset ryntäävät nälkäisinä paikalle.
Tuntuu, etten juurikaan pysähdy päivän aikana. Eli hyötyliikuntaa parhaasta päästä.

Kuistin alla pidetään luukun takana talvirenkaat. Luukku on heti ulko-oven takana.
Poikani vaihtoi renkaita, kulki sisään ja ulos, hääräsi pihassa, räntää satoi. Ajattelin mennä kysymään maistuisiko kuuma kahvi.
Avasin oven ja astuin tyhjään.
Mistä minä olisin tiennyt, että luukun kansi oli poissa, kun hän itsekin kulki ovessa!

No kuoppa kuistin alla on vähän toista metriä syvä, pohjana pelkkä hiekka. Kuistin rakenteita siinä kulkee, mutta satuin putoamaan tukirakenteiden väliin, niin että ei mennyt luita eikä niveliä.
Mutta siellä sitten ähelsin. Poika oli kuulomatkan ulkopuolella. Onneksi ei ollut kamalan kylmä, eikä ovikaan mennyt lukkoon.

Sellaista kuntoilua tässä on siis harrastettu. Pääsinhän sieltä ylös lopulta ja aika vähin vaurioin, vasen jalka vain iskeytyi kunnolla johonkin ja pojan piti sitten etsiä kenkä haravalla talon alta.
Nyt sitten klonkkaan ja etupäässä istun jalka pallilla.

Vähän ollaan nyt ylikunnossa.

Huippu-urheilijat ajoittavat joskus parhaan kuntonsa väärään hetkeen ja treenaavat itsensä ylikuntoon. Tuolloin niitä vammojakin sitten tulee helpommin. Melkoisen syvä tuo kuoppa oli ja on onneksi melkoinen ihme, että selvisit noinkin vähin vammoin. Nyt sitten olet hetken toipilaana ja kuntokäyräkin ajautuu oikeaan uomaansa tulevia mittelöitä silmällä pitäen.

Kyllähän tuo renkaidenvaihtokin jonkinlaisesta kuntoilusta käy. Minulla se on vielä edessä, sillä odotan vähän parempia ilmoja.

mirjamarja kirjoitti:

Avasin oven ja astuin tyhjään.
Mistä minä olisin tiennyt, että luukun kansi oli poissa, kun hän itsekin kulki ovessa!

No kuoppa kuistin alla on vähän toista metriä syvä, pohjana pelkkä hiekka. Kuistin rakenteita siinä kulkee, mutta satuin putoamaan tukirakenteiden väliin, niin että ei mennyt luita eikä niveliä.
Mutta siellä sitten ähelsin. Poika oli kuulomatkan ulkopuolella. Onneksi ei ollut kamalan kylmä, eikä ovikaan mennyt lukkoon.

Tarinasi kuoppaan putoamisesta toi mieleeni ikävän muiston vuosien takaa. Kerron sen tässä. Äitini putosi myös kerran kuoppaan. Poliisin onnettomuustutkintaraportista näin kuopan tarkan syvyyden. 220 cm. Äitini putosi kuoppaan pää edellä ja löi luonnollisesti päänsä lattiaan. Lattia oli betonia. Siellä hän lojui tajuttomana n. puoli tuntia ennen kuin ensimmäinen ihminen tuli sattumalta paikalle ja löysi hänet. Koska paikka sijaitsi kaukana maaseudulla kesti ambulanssin tulo tämän jälkeen vielä tunnin. Kuusi vuorokautta tämän jälkeen äitini kuoli keskussairaalan neurologisella osastolla tajuihinsa tulematta.

Olen todella iloinen puolestasi että selvisit omasta kuopastasi näinkin vähällä.

Taisin nyt hiukan sortua sinne kuuluisan offtopicin puolelle. Jatketaan vain kuntoilusta tässä ketjussa.

Ei me voida niitä offtopiceja sillä tavalla vahtia että spontaniteetti jää mäkeen kirjoittajilta. Kerroit tuosta äitisi traagisesta kuolemasta kesällä ruotsinreissullasi ja ehdin jo itsekseni toivoakin että kertoisit siitä täällä mirjamarjan haaverin yhteydessä. Ihmisen ajatus on sellainen että se siirtyy jonkin asian yhteydessä seuraavaan, rönsyilee sinne sun tänne ja juuri sillä hetkellä sen pystyy sanoiksi pukemaan. Mirjamarjan kävelykunto meni väliaikaisesti tuon putoamisen myötä ja se tapahtuma assosioi sinut kertomaan. Ei sellaisille voi etsiä sopivampaa ketjua vaan tällaiset offtopicit on mielestäni asiallisia. Voivat joskus olla vaikeita peräjälkeen löytää kun ketjun otsikko ei sitä kerro mutta siltikin. Yksi asia johtaa toiseen ja se on keskustelufoorumien luonnollinen kulkutie ja käytäntö.

Ramo kirjoitti:

Tarinasi kuoppaan putoamisesta toi mieleeni ikävän muiston vuosien takaa.

Hyvänen aika! Olen pahoillani, että hilpeällä mielellä kertomani kompastelu toi sinulle noin ikävät ajat mieleen.
Minunhan ei käynyt kuinkaan.
Toivottavasti eivät alakuloiset ajatukset jää pitkäksi aikaa mieleesi minun vuokseni.

Voi hyvin
mirjamarja

Nyt on sitten sukset haettu kellarista ja huomenna ulos lenkille.

Pitää ottaa varovasti ettei kaatuile ja mene lonkka pois paikoiltaan.
Tasan vuosi sitten vaihdettiin kuula eli "ovenkahva" niinkuin eräs tuttava sanoi kun näki kuvan siitä.
Kävelin tuolla laaksossa ja näin ettei kukaan ole tehnyt latuja joten pitää mennä tekemään
että toisetkin uskaltavat suksia.

Rapakunnosta ja ylipainosta kohti parempaa, ainakin toivon niin!

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja parantaa elämän laatuani. Kuntoilu on aina ollut, pieniä jaksoja lukuun ottamatta tervanjuontia. Siksi kai kuntoni onkin nykyisin todella surkea. Ylipainosta kärsin myös, 178 / 95 antaa painoindeksiksi 30, mikä tarkoittaa, että se asettuu hitusen merkittävän lihavuuden puolelle.

Viime vuoden keväällä kun erosin ex-vaimosta, painoni putosi muutamassa viikossa 90 kilosta 78 kiloon, eli suunnilleen mittaiseni ihannepainoon. Syynä tähän oli todennäköisesti niukka syöminen poikamiehen normaalit riennot. Muutettuani heinäkuussa yhteen uuden vaimoni kanssa alkoi paino nousta kiihtyvällä tahdilla. Säännöllinen raskas syöminen ja totaalinen kuntoilun puute lienee olleet suurimmat syyt sille, että 100 kiloa lähestyy uhkaavasti.

Nyt siis on edessä ”kovat” muutokset nykyiseen elämääni. Hiljaa hyvää tulee, on osuva sanonta kilot kuriin ohjelmalleni. Heikon yleiskuntoni vuoksi en aio tehdä sitä virhettä, että tavoittelisin ihan ensi alkuun osallistumista Tukholman maratonille. Lääkkeet parempaan elämänlaatuun ovat ruokatottumusten muutos selkeästi terveellisempään suuntaan ja noin puolen tunnin ripeä kävely joka toinen päivä. Aikaa aion tietty nostaa siinä vaiheessa kun tuo puoli tuntia alkaa tuntua leikin teolta.

Uudesta elämäntavastani olen pitänyt tiukasti kiinni jo melkein viikon, toivottavasti pystyn näillä emmeillä saavuttamaan tavoitepainoni 80 kiloa ja parantamaan peruskuntoani merkittävästi. Toivottavasti projektini jatkuu suotuisissa merkeissä enkä repsahda entiseen!

Kuntoliikunta on tosiaan hyvä aloittaa rauhallisesti. Vaikkapa kävelemällä työmatkat mahdollisuuksien mukaan. Portaita kannattaa käyttää hissin sijaan aina kun se on mahdollista. Ruokailurytmi olisi myös syytä pitää tiuhana, mutta samalla muuttaa sitä kevyemmäksi. Tee itse kaikki, minkä pystyt tekemään: kotityöt, pihahommat, remontit ym.

Tänään oli oikea hyötyliikuntapäivä. Minä tosin vain maalailin ikkunapuita. Pidin kyllä aika hyötyliikuntana sitäkin. Hyöty tosin suurempi kuin liikunta.
Mies sitävastoin teki puutöitä. Naapurikylän Ivar kävi kaatamassa kolme vanhaa kuusta pihasta. Voi sitä havujen määrää. Mutta rungoista tulee kahden vuoden polttopuut. Piha on nyt varsinainen työmaa. Havuja syötämme oksasilppuriin ja tungemme notkokohtiin, joita kyllä tällä tontilla piisaa.
Varsinaista liikuntaa on kyllä se jooga, jonka Haapsalusta löysin. Suomessa suoritan sellaista lempeää ja rauhoittavaa hathajoogaa. Tämä sitten on nimeltään astanga-jooga. En ole Suomessa edes uskaltanut käydä niillä tunneilla, koska tiedän, että on varsinaista agropatiaa ja kysyy paljon lihasvoimia. Mutta ekalle tunnille mennessäni en tiennyt mihin oikein ryhdyin. Seuraavan päivän makasin sängyssä, koska en yksinkertaisesti päässyt ylös. Huomenna sitten taas yritän. Kristi-opettaja ei anna lusmuilla. Jos yrittää vähän lintsata väännöissä, niin tulee ja painaa selästä ja suoristaa jalkoja. Lempeästi tosin. Näkee, että pystyn parempaankin. Lihaskunto on vaan niin surkea. Ei vain jaksa pysyä asanassa, kun Kristi laskee viiteen hitaasti, hitaasti ja hitaasti.

https://2img.net/h/oi53.tinypic.com/2whqcs6.jpg

Tuossa "Iivari ja Elmari" sitten ovat yhden puun kimpussa. Ovat nämä uskomattoman taitavia. Siinä rakennusten vieressä ja aidan myös päättivät kaataa puun tuonne. Irrottivat sen osan aidasta, johon puun halusivat kaatuvan.
Ei voinut kuin ihailla ammattitaitoa. He eivät siis ole mitään ammattimetsureita vaan naapurikylän miehiä.
Tietenkin heti pyysimme uusiin hommiin. Mutta kun osaa, niin on paljon vientiä. Tulevat kuitenkin. Nuori mies,joka rakentaa omaa taloa, on aina sen verran rahanpuutteessa.

Kieliketjuun kyllä voisin pistää tuon agrobatia-sanan. Miten se nyt oikein meneekään. Minulla ainakin päin mäntyä.

"Akrobatia"

krobbe kirjoitti:

Rapakunnosta ja ylipainosta kohti parempaa, ainakin toivon niin!

Mitä kuuluu tämän rantaleijonan kuntokuurille?