Juomakeskustelu

Riisiviiniä olen maistanut kyllä, ihan Suomessa käytettyä. Oli karmeaa maultaan, mutta kyllä siitä aikoinaan sai topakan kännin.

Niinpä Alma, nuorena oli topakka känni paikallaan. Noin kokeilumielessä.
Veljeni teki alakerran pojan kanssa pirtua alakerran pojan vanhempien kellarikomerossa. Kiinnihän tietenkin jäivät,
kun juoma alkoi kuplia ja kellarissa kävijät valittivat vanhemmille ikävistä sivuäänistä kellarikomerossa.

Sake on käymismenetelmällä valmistettua riisiviiniä. Riisiviina on taas riisiviinistä tislattua viinaa, joka maistuu pahalle. Kiinassa tehdään myös viinaa joistakin muista kasveista. Esimerkiksi luo kaoliangista. http://fi.radio86.com/ihmiset-elama/maotai-keisareiden-ja-suurmiesten-legendaarinen-iloliemi .

Aliel on varmaankin juonut Balilla arakia, joka on paikallinen palmusta tai riisistä valmistettu viina. Balilaisissa ravintoloissa tarjotaan Attack Arak- nimistä drinkkiä, jossa arakia on sekoitettu appelsiinimehuun. Voin vakuuttaa, että arak on niin pahaa viinaa, ettei appelsiinimehu peitä sen makua.

Niin onkin pahaa. Tuli sitäkin maistettua.
Mutta Ketutin työmiehet väänsivät ihan oman ,juomakelvottoman, juoman, koska Ketut maksoi niin surkeaa palkkaa.

Venäjällä yritetään uutta versiota Raamatun vesi viiniksi-kertomuksesta: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/03/olut_muuttunee_alkoholijuomaksi_venajalla_2404661.html . En ole koskaan käynyt Venäjällä, mutta muutaman kerran Neuvostoliitossa kylläkin. Olut oli siellä niin heikkolaatuista ja pahaa, etten minäkään mieltänyt sitä alkoholijuomaksi ja jätin juomatta. Nykyisin Venäjällä kyllä pannaan kunnollista olutta ja mm Hartwall on pystyttänyt sinne omia panimoitaan. Suomen Alkosta saattaa saada venäläistä olutta, en tiedä, mutta Virossa niitä ainakin myydään ja ihan kunnollisia juomia ovatkin, vaikka eivät toistaiseksi olekaan alkoholijuomia. Saksassakin olut luokitellaan elintarvikkeeksi.

Jos juon alkoholia, niin juon yleensä punaviiniä tai olutta. Kuohuviinit eivät minulle maistu lainkaan ja samppanjat ovat räikeästi yliarvostettuja hintoihinsa nähden. Niitäkin juon korkeintaan sormustimellisen. Joskus joudun maalla paikalliseen tapaan nauttimaan, paino sanalla nauttia, jonkun ryypyn viinaa saunan takana.
.

Meillä oli eilen illalla vieraita, tarkemmin sanottuna omaa väkeä, vaikka olinkin itse töissä. Ostin varmuuden vuoksi valkoviiniäkin, joka oli valmistettu chenin blanc-rypäleestä. Maistoin sitä juuri äsken itsekin. Chenin blancia siksi, että se on mielestäni toinen rypäle sauvignon blancin lisäksi, joista valmistettu valkoviini ei maistu naisille valmistetuille kosmetiikkatuotteille: hajuvesille.

Miksiköhän muuten suomeksi käytetään sanaa hajuvesi? Mahtaisiko sanan suomen kieleen olla tuonut mies, jonka mielestä hajuvedet haisevat eivätkä tuoksu? Joskus kyllä joidenkin naisten ympärillä pelmahtelee sellainen hajuvesien aiheuttama pilvi, josta läpi päästäkseen tulisi olla sonnustautunut kaasunaamariin ja leikata puukolla aukko jatkaakseen hajuvesipilven läpi matkaansa.

Vaikkei tämä nyt juomiin liitykään, niin on kahdenlaisia pahaa tekeviä tuoksuja noissa parfyymeissä: liian voimakkaita volyymiltään ja vääränlaisia tuoksusävyjä. Ihmiset kestävät voimakkuuksia eri tavoin ja pitävät erilaisista tuoksuista.. siksi ei yksi sovi kaikille. Minulle ei ole kukaan sanonut häiriintyneensä tuoksuistani. Olen lievästi allerginen joillekin asioille ja ihonikin on herkkä, joten valitsen kevyehköjä, raikkaita tuoksuja. Kaikki lahjaksi saamani tuoksut ovat olleet hyviä myös.

Palaan ketjun alkuun, eli kahviin. Nyt tuli sellainen vastustamaton himo saada vielä iltakahvit, vaikka kello on jo 23:01. Minkäpä sitä himoilleen mahtaa

Alma kirjoitti:

Palaan ketjun alkuun, eli kahviin. Nyt tuli sellainen vastustamaton himo saada vielä iltakahvit, vaikka kello on jo 23:01. Minkäpä sitä himoilleen mahtaa

Kenties kyse onkin yömyssystä. Sinähän et ole varsinainen alkoholin suurkuluttaja, mutta saattaa olla, että alitajuntasi on kaivanut ihmiskunnan kollektiivisesta muistista välähdyksen kahvipavun käytön alkuajoilta. Tuolloin kahvipensaan pavut murskattiin raakoina ja sekoitettiin nesteeseen. Kahvipavuissa on sokeria ja tuo kahvinpapuvierre kävi alkoholiksi, joka sitten nautittiin. Sitä juomaa piti varmaankin nauttia melkoisesti ennen sammumista, sillä kofeiini ja alkoholi saattoivat kumota toistensa vaikutuksen tiettyyn rajaan asti.

Yömyssystähän se taisi mennä, se kahvi siis. Nukahdin helposti, mutta kolmen jälkeen virkosin unesta kolinan vuoksi, enkä sitten sen loputtua päässyt enää sikeään uneen. Varmaankin noin kahvin vuoksi.

Aasiassa viinapulloihin laitetaan mausteeksi kaikenlaisia liskoja, käärmeitä ja muita matelijoita. Joissakin maissa viinaa maustetaan hyönteisillä kuten esimerkiksi torakoilla. Yhdysvalloissa tunnutaan alkoholijuoman ällöttävyydessä ylitettävän kaikki rajat http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/onko-hapanvarvas-maailman-yokottavin-drinkki/art-1288426355799.html .

Anteeksi nyt vaan. Joudun lähinnä pyytelemään anteeksi, mutta pyydänpä taas.
Olisi niin kiva kuulla ihmisten mielipiteitä, ei lukea joitain linkkejä jostain muualta.
Onko liian työlästä ensin suodattaa lukemansa ja sitten kertoa mitä miettii mistäkin.
Lehtiä ja nettiä voimme lukea kaikki ihan omassa rauhassamme, mutta ihmisten omat ajatukset ovat niitä kaikkein kiinnostavimpia.
Anteeksi, jos loukkasin ketään.

No kukapa tuosta mielipiteestäsi nyt loukkaantuisi. Sehän on vain niin että tänne mahtuu molempia, sekä linkkejä että itse omin sanoin kirjoitettuja kerrottuja asioita. En avaa itsekään linkkejä jos aihe ei erityisemmin kiinnosta, jos taas kiinnostaa niin olen oikein iloinen siitä että on mahdollisuus lukea se alkulähde jonka toinen on katsonut linkityksen arvoiseksi.

Monet asiat nyt vain ovat sellaisia että niitä ei edes osaa paremmin ja tyhjentävämmin itse esittää kuin mitä niissä linkeissä on, joten olisi täysin turhaa ajan tärväämistä esittää ne omin sanoin ja silti ne voisivat jotain toistakin kiinnostaa.
Joillakin foorumeilla jopa herkästi kysäistään, olisiko jotain linkkiä mistä antaa mielipiteensä tueksi ja niiden linkkienkin perusteella syntyy usein keskusteluja.

Ainahan on antoisaa lukea niitä omin sanoin kerrottuja mielipiteitä joten oikein tervetulleita ovat sellaiset ja toivotaan että kirjoitushalukkuutta foorumilaisilla riittää.

Jos käytte Tallinnassa ja haluatte ostaa viiniä tai muita alkoholijuomia, niin suosittelen tätä viinikauppaa. Siellä myydään kelvollisia viinejä erittäin kohtuulliseen hintaan. Jouluviinit tuli ostetuksi sieltä.

Ostin myös olutta. Tällä kertaa ruotsalaista dortmunder-tyyppistä Mariestads Exportia Yllätyksekseni oluessa oli runsaasti tasapainoista maltaan makua, se oli hyvin humaloitu ja purkin kyljessä kerrottiin olutta valmistetun käsityönä Mariestadissa jo vuodesta 1848. Ruotsissa aikanani asuessani ostin vain lisenssillä valmistettuja keskieurooppalaisia oluita. Tuohon aikaan ruotsalaiset oluet olivat yleisesti paljon mauttomampia kuin suomalaiset oluet. Näin erinomaista lageria ei Suomessa nykyään yksikään panimo valmista.

Niin mitähän mahdoit Urpo Mariestad Exportista maksaa Eestissä? Täällä se taitaa olla ihan kalleinta olutta jos ei joitain yksityisesti pienissä erissä valmistettuja lasketa mukaan. Täällä sellainen puolen litran purkki maksaisi 1,67 € (15,40 kr).
Muut maksaisivat 30-50 centtiä vähemmän vaikka ottaisi huomioon sen hiukkasen pienemmän alkoholiprosentin eronkin.

Katselin ihan kiinnostuksesta eri oluiden makujen arviointejakin systembolagetin listoissa. Tuo Mariestad näytti tosiaan olevan senkin mukaan tasapainossa mutta makeutta olevan siinä tosi vähän. Itse pidän enemmän sellaisista miedommista oluista joissa on vähän enemmän makeuttakin. Katsoin esimerkiksi kovasti mainostetun Lapin Kullan makuarvioinnin. Ei siinä kirpeys ja täyteläisyys ollut lähelläkään tuota Mariestad Exporttia joten varmaan siksi siihen on tuota hintaakin niin roimasti enemmän lyöty, tuskinpa se valmistus maksaa enemmän kuin muillekaan.

Kun olen joskus ihan vain maistaakseni ja vertaillakseni ostanut Mariestadia, niin en sitä sen erinomaisuutta ole löytänyt.

Tuo mainio olut maksoi 8:n sentin pantteineen 0,75 euroa. Luulen Mariestadin oluen hinnan johtuvan siitä, että sen kantavierreväkevyys (stamvörtstyrka ?)on muita ruotsalaisoluita korkeampi. Kantavierre on mäskiin liuenneiden uuteaineiden määrä ja mitä korkeampi kantavierre on, sitä enemmän oluessa on makua. Suomessa muutama vuosikymmen sitten oluissa vähennettiin kantavierteen määrää, joka tarkoitti sitä, että oluet vesitettiin mauttomammiksi. Tämä tehtiin siksi, että oluen pariin saataisiin houkuteltua uusia kuluttajaryhmiä, naisia ja nuoria ja oluen raaka-ainekustannukset saatiin pienemmiksi. Lapin Kulta oli oluen vesittämisessä edelläkävijä ja sitä mainostettiin tunturipurojen raikkautena. Ei se maku paljon tunturipurojen vedestä poikkeakaan, vaikka olutta ei enää Lapissa pannakaan. Ruotsalaiset olivat tottuneet Prippsin mauttomiin oluisiin ja ehkä juuri siitä syystä Lapin Kulta ylsi siellä nopeasti sellaiseen suosioon, minkä se Ruotsissa saavutti.

Minä henkilökohtaisesti pidän voimakkaanmakuisista oluista ja ehkäpä nimenomaan siksi tuokin ruotsalainen olut oli minulle iloinen yllätys. Erityisesti tummat oluet ovat mieleeni. Virossa pannaan paljon parempia oluita kuin Suomessa. A. Le Coqin kausiportterit Chocolateporter jaJõuluporter ovat huippuluokkaa. Tuo suklaaportteri on parasta olutta, mitä olen koskaan maistanut, eikä maistamiani oluita ole ihan vähän. Suklaan aromi ei tule suklaasta, vaan erityisistä suklaamaltaista. Ei se makua haittaa vaikka entinen Tartu Õlletehas, nykyinen A. Le Coq on sataprosenttisesti suomalaisen Olvin omistama. Tietotaito on osin perittyä ja osin tuotu muualta kuin Suomesta.

Olen sinuga 100% nõus Urpo! A´Le Coqi õlu on kõige parem, see shokolaadi õlu on liiga vänge minu jaoks, aga porter on nami, need tavalised lahjadki on just naiste meelele palju paremad, kui Saku omad. Oma suhtlusringkonnas eelistavad naised just a ´Le Coq´i. (Loodetavasti ei saa ma nüüd õllejoodiku mainet omale, kuid tõesti vahel nädalavahetusel küünlaid põletades on hea maiustada ühe või paari pudeli hea jõuluõllega!)

Tubli Agnes. Aga millal meie ühes koos proovime Saare koduõlle toodangut? Meie naabrimees on meister ja ma olen korra temaga koos teinud vana traditsioonide järgi superheard jooki. Aega ja oskust meil pidi olema. Mitte minul, aga naabrimehel oli oskust ja aega, minul ainult aega. Meil oli tollal mingi pidu tulemas ja kõik kiitsid koduõlle head maitset ning kangust ka.
Praegu Tallinnas saab Saaremaa koduõlut vaadist vist vähemalt kahest kõrtsist. Teist ma ei tea, ag teine on vanalinnas asuv Põrgu. Maitsev koduõlu on Taako ASsi EE 94101 Pihtla vald, Saaremaa toode.

No minu ema on pärit Saaremaalt ja mu isa tegi head koduõlut suure ankrutäie ("ankur" - selline suur roostevabast terasest tünn, millel rõhumõõtja üleval otsas ja all kraan), alati kui oli mingi pidu või sünnipäev tulemas, oli isal asja sinna keldrisse, kus see õlleankur asus. Ma ei mäleta ega tea, mida ta sinna valas ja pani, aga esimese õllesõõmu sain alati mina maitsta, sest siis ei olnud sel veel kangust. Ja kui see õlu valmis sai ja pidu käes, siis lasti suur õllekapp kraanist vahutavat (no see ikka vahutas vägevalt, pidi väga kaua ootama, et vaht ära vajuks) kanget mõdu ringiratast mööda seltskonda käima, enne kui pidulikult lauda istuti.
Ja eks see saarlaste koduõlu ka vähe kaval värk, jood seda nagu limonaadi, aga pähe hakkab kuradimoodi
Eks kunagi saab Urpo sinu juures seal Saaremaal kohaliku õllemeistri jooki ka tulla proovima, pean siis oma "asjatundjast" ema kaasa võtma.

Kohta on taas syytä panna sima käymään vapuksi. Siman (ruotsiksi, mjöd, englanniksi mead) alkuperä ajoittuu jo 9000:n vuoden päähän Pohjoi-Kiinaan. Sima oli hunjasta ja yleensä hedelmistä käymisteitse valmistettu oluen tyyppinen alkoholijuoma, jonka tunsivat myös inkat, atsteekit, antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset jo ennen kuin viiniä alettiin valmistaa. Skandinavian viikingit olivat kuuluisia simankäytöstään ja he nostattivat taistelutahtoaan juomalla simaa.

Nykyisin alkoholipitoista simaa valmistetaan lähinnä anglosaksisissa maissa Englannissa ja Yhdysvalloissa. Vahvaa simaa tehdään lisäksi myös ainakin Saksassa ja Puolassa sekä muutamassa muussa slaavilaisessa maassa. Hunajasimaa on valmistettu ainakin vielä viime vuosisadalla myös Venäjällä ja Baltian maissa.

Suomen kielen sana sima tarkoitti alkuaan hunajaa, joka oli Suomessakin alkuaikoina siman tärkein raaka-aine. Nykyisin Suomen simaa tehdään lähinnä vapuksi. Yleisimmät valmistusaineet ovat sitruuna, fariinisokeri, tavallinen sokeri ja hiiva. Lisäksi simapulloihin Suomessa laitetaan rusinoita. Vappusima on oikein raikas ja hyvänmakuinen juoma. Lisätään tähän nyt vielä yksi vappusiman teko-ohje:


SIMA vuodelta 1909

7 ltr. vettä
1/2 kg. sokeria
1/2 kg. fariinisokeria
1 sitruuna
1 dl. humaloita
1/2 tl. hiivaa
rusinoita
sokeria

Sokeri liuotetaan kiehuvassa vedessä. Sitruuna kuoritaan, valkoinen osa kuoresta leikataan pois, hedelmä leikataan viipaleiksi, ja siemenet poistetaan. Kiehuva sokeriliemi kaadetaan nyt sitruunan kuoren sekä viipaleiden ja kuumassa vedessä huuhdottujen humalien sekaan. Kun seos on jäähtynyt, vispilöidään tilkkaseen haaleata vettä liotettu hiiva joukkoon, ja juoma saa käydä.

Seuraavana päivänä siivilöidään se pulloihin, joka pulloon pannaan pari huuhdottua rusinaa ja vähän sokeria. Pullot tulpitetaan, ja korkkien yli sidotaan lanka. Pullot pidetään ensin lämpimässä huoneessa noin 6 tuntia ja säilytetään sitten kylmässä paikassa. Viikon kulutua on sima valmista juotavaksi.

Muovipulloihin pakattu vesi on ollut trendikästä jo vuosia. Nyt, kun säät tästä lämpenevät, kaupungeilla liikkuu pilvin pimein ihmisiä vesipullot käsissään. Toivoa sopii, että vesi pulloihin on täytetty hanasta, eikä aina tarvitse ostaa uutta pulloa. Muutenkin tuota vedenjuontia on tuputettu siinä määrin, että jotkut vuovat vettä liikaa ja heidän terveytensäon vaarassa. Noita älyttömiä vedenjuontisuosituksia tyrkyttävät lähinnä pullotettujen vesien taustalla häärivät heebot.

Jos vettä juo liikaa, munuaiset eivät kykene poistamaan tarpeeksi nopeasti ylimääräistä vettä elimistöstä. Tällöin verestä tulee ohuempaa ja sen suolapitoisuus vähenee. Veren suolapitoisuuden väheneminen aiheuttaa aivojen turpoamista
Kun aivot turpoavat, ne eivät pysty enää säätelemään kaikkia kehon toimintoja, esimerkiksi hengitystä, jolloin ihminen voi jopa kuolla.

Tässä lisää syitä, miksi muovipulloihin pakattua vettä ei pitäisi juoda.

Noin on. Aivan liian kauan on ollut ikäänkuin muotia se pullovesi, pienissäkin pulloissa kalliilla hinnalla. Tottakai se joskus on tarpeellistakin ja siten hyvä että niitä on.

Eräässä fb-ryhmässä mietimme sitä veden säilyvyyttä juomakelpoisena. Seisova vesihän pilaantuu aika nopeasti. Esko Jalkanen kertoo kirjassaan että lisäämällä yhden rakeen merisuolaa noin litraa kohti vettä, sen veden bioenergiakenttä lisääntyy huimasti esimerkiksi yön aikana. En kuitenkaan noin selaamalla kirjojaan, löytänyt tietoa siitä säilyykö se vesi myös paremmin silloin. Ovat niin paksuja ne Jalkasen kirjat ja vedestä puhuu usein niissä.

Joku tiesi kertoa että koivun oksalle ripustettu vesi kuulemma säilyy juomakelpoisena pitkään. Niinhän se on että liikkuva vesi ei limoitu samalla tavalla kuin seisova vesi. Sanottiin myös että vettä voi puhdistaa suodattamalla sitä sammaleen tai hiekan läpi.
Jos jossain maailman ajassa olisi sellainen tilanne että vettä olisi pakko pystyä säilyttämään pidemmänkin ajan juomakelpoisena, niin hyvä olisi tietää kaikenlaiset konstit siihenkin. Itse kuljetamme jo mökillekin juomaveden muualta joten aion kokeilla noita konsteja jo kesällä.

Tässä on melkoinen ristiriita, jota talonpoikaisjärjellä ajateltuna ei oikein tahdo ymmärtää. Mihinkähän keilto mahtaa perustua? Suomen lainsäädännössä ja alkoholilainsäädännössä on muitakin aika omituisia kohtia. En ole päivittänyt alkoholilainsäädännön tietojani, mutta ainakin vielä jokin aika sitten Suomessa ravintolaan ei saanut mennä päihtymistarkoituksessa ja anniskelu pitäisi lopettaa, mikäli anniskeltava juoma saattaisi aiheuttaa päihtymyksen. Näinollen Suomen anniskeluravintoloissa olisi mahdotonta nähdä päihtyneitä.

Alaikäisille anniskelusta alkoholilainsäädännössä oli kohta, jossa keillettiin anniskelu henklölle, joka ilmeisesti olisi alle 18-vuotias. Anniskeluun osallistuva henkilöhän alaikäiselle anniskeltuaan voisi aina väittää, että minusta tuo henkilö ei ollut ilmeisesti alle 18 vuotta vanha.

Kyllä ne jo niissä klubijonoissa jo tarkastavat nuorilta ne henkilöllisyystodistukset eivätkä päästä edes sisälle hyvää myyntituolia täyttämään alle 18 vuotiasta. Tässä keväällä sisareni tyttärentytär kavereineen olivat Hesassa ihan vain huvireissulla yhden kaverinsa luona. Kun ilta tuli, niin saivat päähänsä lähteä johonkin pubiin. Tuo sukulaistyttö täyttää 18 vasta lokakuussa ja niinpä ressukan piti jäädä yksin sinne kämpälle. Oli tympeissään soittanut sieltä äidilleen.

Siinäkin on jonkunlainen ristiriita alkoholilainsäädännössä että ihminen on 18 vuotiaana täysi-ikäinen ja hänellä ehdokaskelpoisuus vaikka kansanedustajaksi, mutta Alkon myymälään ei ole asiaa edes yhtä siideripurkkia ostamaan.
Vaikka miten, niin eivät ne nuoret odota 21 vuotiaiksi sitä alkoholin kokeilemista, ja useimmat vanhemmat luultavasti saavat sen pyynnön vanhemmiltaan että saisivat jotain alkoholipitoista heidän kauttaan.

Melkein kaikki ruotsalaiset joita tunnen ovat kertoneet että kun heillä on jotkut kutsut tai vaikka vain keskenään hienompi päivällinen mihin avaavat viinipullon, niin myös heidän nuorensa saavat oman lasin ja siihen lurauksen. Toiset meinaavat että sillä tavalla se uteliaisuus sammuu ja jos ei itsekään kekkuloida juovuksissa niin nuoret oppivat ne sivistyneemmät juomatavat jo alunperin.

Täysraittiit vanhemmat eivät varmasti osta eivätkä suostu hakemaan nuorilleen mitään alkoholijuomia, vaikka tietävät että kyllä heidänkin nuorensa kaveripiireissään ennemmin tai myöhemmin kokeilevat. Jos koti on täysin raitis, niin arvelisin että olisi jotenkin isommat mahdollisuudet siihen että heidän lapsensakin osaavat taidon pitää hauskaa ilman alkoholia mutta ihan noin yksinkertaistahan se todellisuudessa ole.

Tiedä häntä mikä se oikein olisi, mutta todellisuus on sellainen kuin itsekin nurina ollessamme, ei se siitä mihinkään ole muuttunut ja tuskinpa muuttuukaan.

Alkosta ei saväkevää alkoholia myydä alle 18 vuoden ikäiselle, eikä samanikäisille saa ravintoloissakaan alkoholia tarjoilla. Ravintolat päättävät Suomessa itse ikärajoistaan ja on totta, että monien ravintoloiden ovella tarkistetaan nuorten henkilöllisyys ja ikä. Helsingissä on yksi ravintola, jossa ikäraja on 50 vuotta. Se on suunnattu jo varttuneemmalle väelle ja minun tietääkseni ravintola on melkoisen suosittu.

Alkosta 18 vuotta täyttänyt saa ostaa mietoja alkoholijuomia (olutta, siideriä, lonkeroita ja mietoja viinejä), mutta väkeviä myydään tietääkseni edelleenkin vasta 20 vuotta täyttäneille. Aika monissa perheissä Suomessakin juhlapyhinä ja muissa juhlatilaisuuksissa tarjotaan alaikäisillekin lasillinen kuohuviiniä tai viiniä ja kohtuullinen alkoholinkäyttö on minusta hyvä opettaa nuorille jo kotona. Kyllä he sitä alkoholia joka tapauksessa halutessaan jollakin tavoin saavat.