Juomakeskustelu

Suomalaiset ei osaa keittää kahvia.

Tauno Taunola kirjoitti:

Suomalaiset ei osaa keittää kahvia.

Tauno.. et kai sinä vain haasta riitaa ?

Enhän minä, kunhan tässä vaan totuutta puhun.

Tottakai udella foorumillamme kahvikeskustelu on oltava. Mutta saahan tähän muustakin juomasta kirjoittaa, paljonkohan suomessa keskikaljapullo nykyään maksaa?

Minulla ei ole mitään hajua keskikaljan hinnasta, olen tainnut ostaa sellaisen joskus 12v. sitten. Kyllä niitä mäyräkoiria mainostetaan joskus tarjoushinnoin ja vasta viikonloppuna Riihimäen Citymarketissa joku edelläni oleva osti 12 pullon tarjousboksin. En muuten olisi merkannut asiaa, mutta tuntui se tarjoushinta olevan tosi tärkeä varmistaa..

Kahvia tulee nykyisin juotua yleensä vain se mukillinen aamulla (maidolla), kofeiinikin kun on nykyisin katsottu melkein pahimmaksi mahdolliseksi myrkyksi sikiölle. Toisaalta ei niin mielikään ole tehnyt.

Juomista ykkösiä tällä hetkellä vesi, maito, Rybb & Deckers appelsiinimehu, piimä ja Marlin vadelmamehu (sokeriton).

Itse juon paljon. Vähintään kolme litraa päivässä. Juomiseni koostuu pääosin neljästä eri nesteestä:
Kahvi, maito, vesi ja appelsiinilimonaadi.

Appelsinilimsaan minulla on eräänlainen himo, sitä menee noin 1,5 litran pullo päivässä. Suosikkilimsani on nimeltään Zingo, Suomessa käydessäni Hartwallin Jaffa. Hätätapauksessa Fanta.

Vanhan Mallasjuoman Jaffan kadottua markkinoilta olen lipittänyt limsahimon iskiessä Fantaa. Se on aika mukavan täyteläinen ja sopivan hapokas. Juon limsaa ehkä kerran viikossa/ kahdessa ja pojan kanssa jaamme pullon, olipa se iso tai pieni. Fantan sijaan saattaa maistua colajuomakin, mutta se sitten pitsan kanssa. Tytär ei juo koskaan limonadia.

Kaipaan Zoo- banaanilimsaa. Vastaavaa ei ainakaan Suomesta saa. Ananas light on myös aika raikas, ja sitäkin kaadan lasiini joskus.

Tagasi kohvi juurde..
Siin Taunole link Õhtulehest: http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=336090
Ehk tehaksegi Eestis maailma paremat kohvi

No älä nyt Agnes innostu, eikö se riitä että Eestissä on maailman parhaat sinapit ?
Minä täällä nyt testailen eri Gevaliasortteja ja yritän arvailla mitä niistä uskaltaisi Ramolle seuralaisineen tarjota. Päämääränäni kun on saada Ramo myöntämään ettei Gevalia suinkaan ole pahaa kahvia .

Itse kyllä muistan että kun menin ensimmäistä kertaa Suomeen 3½ vuotta täällä asuttuani, niin ensimmäiseksi tilasin Helsingissä Fazerin kahvilassa kannullisen kahvia ja join sen hitaasti nautiskellen viimeistä tippaa myöten. Kyllä siinä kannussa puoli litraa oli. Fazerin sämpylätkään eivät olleet mitään huonoja siihen aikaan.

Kahvia, kahvetta, kahavia tai kahvea. Monta on rakkaalla lapsella nimeä mutta kahvinjuonnissa suomalaisille ei taida pärjätä mikään kansallisuus mutta muistelen että Ruotsi on hyvänä kakkosena kärkilistalla. Aika merkillistä koska pöönänkasvattajia ei taida näiltä korkeuksilta juuri löytyä.

Niin...eipä Viro mitenkään voi kahvin laadulla kilpailla Suomen kanssa mutta tee on toinen juttu. Tee on Virossa yleensä erinomaista ja laatuja riittää. Virolaiset ovatkin kokemukseni mukaan jonkin verran kovempia teen juojia kuin suomalaiset. Mitään virallisia tilastoja en ole kyllä nähnyt mutta tälläinen on minulla näppituntuma.

Ramo, Eestis tehakse IGAL JUHUL paremat kohvi, kui Soomes!!! Olen seda omal nahal tundnud Soomes ringi sõites, õigemini kadus mul Soomes igasugune kohvi-isu.. Aga võttes arvesse, et mu soomlasest sõber ei pea jälle eesti kohvist midagi, siis ma arvan, et siin on asi maitses.
Pigem arvan, et eestlaste kohvimaitse on rootslastega enam samane, Stockholmis kunagi sain võrratut kohvi.
Mis puutub teesse, siis kas loeb vanus või mis, aga väga on hakanud maitsema erinevad teesordid. Roheline jasmiinitee sidruniga või tavaline must tee väikese rummiga pimedatel, külmadel talveõhtutel, super!

Mina olen mõned korrad Eestis kohvi joonud aga veel ei ole sobiva leidnud. Tavaliselt mulle meeldib Eestis käia restoranis söömas, mitte nii tihti kohvikus kohvi joomas kui hea maitseline kohvi pole leida. Kohvikuist võib küll leida eriti head pannkookid. Vaarikamoosiga loomulikult.

Niin tuosta keittokahvista tulee mieleen että vieläkin on ihmisiä jotka keittävät kahvia vanhan ajan tyyliin kahvipannussa. Exmieheni sisar esimerkiksi. Eikä hän edes sitä keittokahvia osaa oikein keittää vaan tosiaan kiehuttaa sitä 5 minuuttia. Pilallehan se sillälailla.... eihän se saa kuin juuri ja juuri kuplia vähän ja antaa sitten rauhassa "selvitä" ennen juomista.
Joskus 70-luvun puolivälissä muistan että sain Suomessa eräällä juhlapaikalla sellaisessa 10 litran vanhanaikaisessa pyöreäpyllyisessä kuparipannussa keitettyä kahvia. Muistan vieläkin miten hyvää se oli.

Paljonhan se kahvin maku riippuu keittimestä ja vedestäkin. Monet suodattavat kahvia keittämällä veden ja kaatamalla sen suoraan itse kahvin päälle filtteriin ja väittävät että siitä tulee parempaa kuin keittimellä valmistetusta kahvista. Itselleni ei ole niin nuukaa että olisi edes viimeisen päälle parasta mahdollista, kunhan on märkää eikä aivan älyttömän vahvaa. Monet kun yliannostelevat kahvin niin vahvaksi että se ei enää ole kahvia vaan pikemminkin jonkunlainen matokuuri. Se jos on vielä vähän aikaa seisonut siinä keittimessä niin kyllä siitä aromit on aika kaukana.

Kahviloissa on kyllä myös katsottava että siellä on kova menekki että kannattaisi juoda kahvia. Jos on paljon asiakkaita niin luultavasti kahvikin on hyvää. Kun noita suomenmatkoja on autolla tullut aika paljon tehtyä niin thermospullo on mukana. Jossain bensa-asemalla jos sen täyttää niin ensin on juotava koekuppi paikan päällä että tietää kannattaako sitä ostaa. Pitkillä automatkoilla on tosiaan paljon hauskempaa juoda kahvia taukopaikoilla kuin etsiä kahviloita matkanvarrella.

Sadeca kirjoitti:

Niin tuosta keittokahvista tulee mieleen että vieläkin on ihmisiä jotka keittävät kahvia vanhan ajan tyyliin kahvipannussa. Exmieheni sisar esimerkiksi. Eikä hän edes sitä keittokahvia osaa oikein keittää vaan tosiaan kiehuttaa sitä 5 minuuttia. Pilallehan se sillälailla.... eihän se saa kuin juuri ja juuri kuplia vähän ja antaa sitten rauhassa "selvitä" ennen juomista.
Joskus 70-luvun puolivälissä muistan että sain Suomessa eräällä juhlapaikalla sellaisessa 10 litran vanhanaikaisessa pyöreäpyllyisessä kuparipannussa keitettyä kahvia. Muistan vieläkin miten hyvää se oli.

Paljonhan se kahvin maku riippuu keittimestä ja vedestäkin. Monet suodattavat kahvia keittämällä veden ja kaatamalla sen suoraan itse kahvin päälle filtteriin ja väittävät että siitä tulee parempaa kuin keittimellä valmistetusta kahvista. Itselleni ei ole niin nuukaa että olisi edes viimeisen päälle parasta mahdollista, kunhan on märkää eikä aivan älyttömän vahvaa. Monet kun yliannostelevat kahvin niin vahvaksi että se ei enää ole kahvia vaan pikemminkin jonkunlainen matokuuri. Se jos on vielä vähän aikaa seisonut siinä keittimessä niin kyllä siitä aromit on aika kaukana.

Kahviloissa on kyllä myös katsottava että siellä on kova menekki että kannattaisi juoda kahvia. Jos on paljon asiakkaita niin luultavasti kahvikin on hyvää. Kun noita suomenmatkoja on autolla tullut aika paljon tehtyä niin thermospullo on mukana. Jossain bensa-asemalla jos sen täyttää niin ensin on juotava koekuppi paikan päällä että tietää kannattaako sitä ostaa. Pitkillä automatkoilla on tosiaan paljon hauskempaa juoda kahvia taukopaikoilla kuin etsiä kahviloita matkanvarrella.

Ai että on hankala käyttää tätä konetta, kun hiirestä simahti patteri ja pitää ihan käsipelillä siirrellä kursoria.
Mutta kahvista; parhaat kahvimuistot liittyvät erilailla keitettyihin kahveihin. Milloin leiritulilla milloin oudoissa paikoissa. Liekö niin, että on vain tehnyt niin kovasti mieli kahvia, että huonompikin röppö on kelvannut.
Nykyisin juon oikeastaan vain aamulla kahvia, jossa pitää olla paljon (lämmintä) maitoa ja sokeria. Kyllä viron kahvit päihittävät suomalaiset.
Vaikka selvästi suomalainen merkki, niin maku pehmeämpi. Oisko niin, että Viron markkinoille tehdään toisenlaisella paahdolla.
Mutta parasta on kuitenkin espresso. Sitäkin saa, kun on hyvä pannu ja aito kahvi. Italiassa on muuten kahvimerkki nimeltä Paska. Tuomme sitä yleensä ystäville tuliaisena. On muuten hyvää kahvia.

Heh heh aliel. Niin se kai onkin että kun oikein on tehnyt mieli kahvia niin hyvältä ne leirikahvit silloin maistuvat. Noista ulkomaiden kahvi-ihmeellisyyksistä joiden nimiäkään en osaa kirjoittaa en oikeastaan mitään tiedäkään . Aina kun olisi niitä vaihtoehtona niin päädyn oikeaan tavalliseen kahviin joten jää ne hienoudet oppimatta..... ja kun ei ole oppinut niin ei kaipaakaan. Menetyshän voi olla suurikin mutta kun siitä ei tiedä niin se ei tunnu sellaiselta.

Entäs tee!?

Ostin juuri teepannun, ja harjoittelen nyt sen käyttöä erilaisilla teelaaduilla. Kamalia. Kaapissani oli vanhoja teepaketteja, joita olen hätäpäissäni ostanut joidenkin teejuojien varalle. Kai ne menevät pilalle aikojen saatossa.
Heitin ne pois.
Mikä on turvallinen laatu, jota voi tarjota teen ystävälle? Haluaisin tarjota haudutettua teetä enkä niitä kamalia pusseja, joiden aikaansama värillinen neste puistattaa. Varsinkin ne hedelmäesansseilla maustetut.

Eräs tuttavani kertoo minulle joka kerran eri teelaadun. Hän haluaa mustaa teetä tai sitten on "viimeaikoina juonut kiinalaista vihreää". Olen ostanut hänen mieleisiään laatuja, mutta huomaan, ettei hän kuitenkaan välitä kuin kupillisen, vaikka yritän noudattaa haudutusohjeita. Hän muistaa aina sanoa, että huomaa kyllä, etten ole tottunut keittämään teetä.

Se vaatii ilmeisesti salattua tietoa.

Nordquistin irtoteet ovat ainakin hyviä, niistä voi tehdä myös sekoituksia keskenään. Suosittelen Keisarin morsianta tai Sadepäivän iloa

http://www.nordqvist.fi/web/index.php?page_show_product_search=1&id=21&product_word=&selected_group%5B%5D=106&x=29&y=9

Olimme tutustuneet muutama vuosi sitten valkoiseen teehen. Meille tuli englanninkielisiä vieraita kylään ja kysyttiin millaista juotavaa he halusivat pitkän ajomatkansa päälle. "White tea"!
No tehtiin valkeaa teetä ja se poiki kysymyksen: "Where is the milk?"
No opittiin englantilainen termi "valkoinen tee". Käskettiin maistaa ilman maitoa ja sen jälkeen ei maito siihen kelvannutkaan. Englantilainen teehän on aika myrkkyä, niin että sen maku pitää maidolla taittaa. Joskus olen tilannut sanoilla "only a little dirty water" ja saanut pohjoisenlaihaa teetä.
Saksassa, missä kaikki tehdään sääntöjen mukaan, meille tuotiin pikkukannut teetä ja siinä parissa desissä oli 2 teepussia uimassa. Edeskäypä käski odottamaan 5 minuuttia, että tee on valmista. Kun selkä kääntyi, aloitimme pussien poiston, mutta ilmeisesti tarjoilija ei uskonut ulkolaisten kielitaitoon, kun tuli kertomaan dass Ich habe 5 minuten gesgt!
Kerrottiin, ettemme välitä väkevästä ja saimme armon ottaa pussit pois. Olkiaan kohautteli mennessään, kun sääntö ei koskenutkaan meitä

Muistan lapsuudestani, kun olimme maalla kylässä, niin jotkut vanhemmasta väestä joivat hopeateetä. Tuossa juomassa ei muistaakseni ollut teetä lainkaan, vaan kuumaan veteen sekoitettiin maitoa tai kermaa. Minua puistattaa jo pelkkä ajatuskin tuosta juomasta, joka saattaa hyvinkin sopia monelle muulle.

Suomestakin saa nykyisin monia hyviä teelaatuja vaativaankin makuun ja teen suosio on viime vuosina lisääntynyt täällä meilläkin. Teetä maustetaan usein milloin milläkin ja esimerkiksi earl greytä maustetaan kitkerällä sitrushedelmästä puristetulla pergamottiöljyllä, jota käytetään myös yleisesti hajuvesien valmistuksessa. Minulle tuo öljy ei maistu teessäkään, vaikka tuota öljyä käytetään myös aromaterapiassa masennuksen hoitoon. Ehkäpä tänä pimeänä aikana kannattaisi kupillinen earl greytä nauttia joka päivä.

Tuota valkoista teetä on olemassa ihan teelaatunakin:

"Valkoiset teet

Valkoisen teen valmistuksessa käytetään tee-pensan nuppuja ja kärkilehtiä. Nimi tulee kärkilehtien pintaa peittävästä valkoisesta karvasta. Valkoisen teen ei anneta hapettua.

Valkoisen teen haude on hennon tai vihertävän keltainen. Maku on kevyt ja hienostunut. Kiinassa tätä teelaatua juodaan usein kuumalla säällä, koska juomalla on viilentävä ja virkistävä vaikutus.

Valkoisella teellä on samat terveysvaikutteet kuin vihreällä teellä, mutta ne ovat voimakkaampia, koska valkoinen tee on vähemmän käsitelty. Kiinalaisessa lääketieteessa valkoisen teen terveysvaikutuksia pidetään suuressa arvossa. Valkoinen tee sisältää runsaasti antioxidentteja.

Valkoista teetä tuotetaan Kiinassa, Fujian-maakunnassa.


Monella muullakin teelaadulla väitetään olevan erilaisia terveysvaikutuksia ja tuo yllä oleva kuvaus oli Teetukun http://www.teetukku.fi/index.php/fi/teekauppa?page=shop.index ilmoituksesta. Tuosta osoitteesta saa melko paljon arvokasta informaatiota ja sieltä voi myös tilata erilaisia teelaatuja. Mirjamarja, vilkaisepa tuota linkkiä, niin ehkäpä saat teevinkkiä.

Lankesin jo ostamaan kokeilumielessä ihan tavallisen teelaadun: Luomu Earl Greytä. Muistelen, että sen väri ainakin on kaunista.
Piti keittää siitä heti uudella pannulla, mutta nukahdin teeveen ääreen.
Joku sanoi kyllä, että E.G. on karvaan makuista. Pitää maistaa.

Glögi kuuluu olennaisena osana useimpien suomalaisten jouluun tai joulunodotukseen. Punaisia ja valkoisia glögejä on moneen lähtöön alkoholittomina tai alkoholilla terästettyinä. Meillä yleisin glögi on punaviinipohjainen, jonka maustamiseen käytetään usein neilikkaa, kanelia, inkivääriä, kardemummaa, pomeranssin kuorta, vaniljaa, muskottipähkinää jne. Lisäksi glögin joukkoon pannaan mantelia ja usein myös rusinoita.

Glögi on rantautunut suomeen Ruotsista jo 1600- luvulla ja ruotsin kielen glögg on tullut sanasta glödga (glödgat vin), joka tarkoittaa kuumentamista, hehkuttamista. Ruotsissa ja Norjassa on pitkät perinteet talviaikaan esimerkiksi ratsastajien kylmää vastaan suojautumiskeinona juoda kuumaa alkoholia. Saksassa glühweinia juodaan talvella muulloinkin kuin jouluna kuten myös Virossa höögveiniä. Kyllähän nuo juomat tällaisilla pakkasilla lämmittävätkin, vaikka en olekaan vielä tänä talvena kokeillut.

valkoiset teet ovat esteettisiä elämyksiä, kuten hopeaneulaset, on siinä vähän ihmettelemistä kun ekan kerran näkee tommosen pöydällä lasikannussa

Onko kukaan maistanut kiinalaista riisiviinaa. Jos ette ole, niin älkää maistakokaan. Minun kälyni oli joulun alla työmatkalla Kiinassa ja toi sieltä kaikkein laadukkainta riisiviinaa minulle joululahjaksi. Pullo on pakattu todella tyylikkääseen kiinalaiseen pahvirasiaan ja itse tuote on hienossa lasitetussa keraamisessa pullossa, jonka korkki tulee aukaista pullon kaulaan liitetyllä avaajalla. Yllättävää kyllä tuolla pienellä avaajalla neljästä kohtaa pulloon keraamisesti kiinnitetty korkki napsahti helposti poikki. Ikävä kyllä korkkia ei saa enää paikoilleen. Ikävä siksi, ettei pulloa saa kunnolla kiinni ja juomaa on täysin mahdotonta itse nauttia. Jollekin hyvälle ystävälle voisin kyllä tarjota.

Maistelin pienen lasillisen tuota jaloa juomaa tänään päivällä ruoan kanssa. Makua on mahdotonta kuvailla. Se muistuttaa lähinnä mädäntynyttä kananmunaa, joka on höyrytetty rikkipitoisessa kuumassa lähteessä. Jos röyhtäisen, niin tuo mädäntyneen kananmunan maku tulee vahvana suuhun ikään kuin olisin juonut petroolia ja raikastaa hengitykseni.

Tässä on kuva riisiviinapullosta, mutta se lienee lahjaksi saamani pullon rinnalla keskiluokkaista juomaa.

Kiinalaiset käyttävät tuota myrkkyä ruuanvalmistuksessakin.

Issakene Urpo!

Kas see riisiviin on sama, mis see jaapani sake, mida pakutakse sushi kõrvale? Korra sai käidud sushi restoranis, kus seda saket tüdrukutega proovisime ja see oli soe ja vastik viin, maitsest ei saanudki aru, sest sushi ise viis maitsemeeled minema. Aga purju tegi küll.
See selleks, aga tüdrukute õhtu päädis sellest hoolimata korralikus Beer Houses, kus sai mõnusat seapraadi koos hapukapsastega ja elavat õlut kõrvale juua. Oma on ikka oma, midagi pole parata.

No Agnese liköör oli vist ikka parem!

Olen minä maistanut riisiviinaa mutta siitä on 38 vuotta joten en enää muista muuta kuin että hirveän pahanmakuista se oli. Kun asuin pikkuriikkisessä asunnossani opiskelijakompleksissa niin viereisen kopperon oli vuokrannut Göteborgin yöpymisiään varten skånelainen liikemies joka harvoin kävi kämpillään. Sen verran kuitenkin siinä naapuruksina puheltiin että erään kerran kutsui minut ja tsekkiläisen Ewan (joka oli toinen seinänaapurini) pakinoimaan hänen luokseen. Tarjosi tuota riisiviinaa jota hänkin oli tuonut Kiinan tai Japanin matkaltaan. En siis muista ihan varmaksi oliko se kiinalaista vai japanilaista. Olipa hyvä että oli niin pikkuriikkinen snapsilasi mistä tarjosi. Yksi sormustillinen sitä tuotetta kun riitti oikein mainiosti niin minulle kuin Ewallekin.

Se oli sinistä väriltäänkin kuin autonikkunan puhdistusaine ja siinä oli jopa melkoisen vastenmielinen hajukin ja maultaan sitten ihan hirveää. Onneksi tuolla liikemiehellä oli muutama olutkin millä saatiin huuhdeltua makua hieman pois ja ne keitetyt maissintähkät mitä mies oli valmistanut jyrsittiin hyvin sukkelaan putipuhtaiksi. Mies oli muuten ihan mukava, mutta mistähän lie saanut päähänsä meille niin tukevaa juomaa tarjota.

En minäkään usko, että Urpon tarkoittama lahjajuoma olisi sakea.
Sitä olen maistanut eikä ollut sen pahempaa tai parempaa kuin muutkaan viinat.
Olen kyllä maistanut Indonesiassa palmuviiniä, joka nosti karvat pystyyn - niin pahaa oli.
Se oli ilmeisesti paikallisten miesten oma rustaamaa. Kauppojen väkijuomiin heillä kun ei ollut varaa.
Jopa pari kaveriani, jotka yleensä kulauttavat kurkkuunsa mitä vaan, jättivät juoman suosiolla juomatta.