Viro kuului aikanaan Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitossa oli paljon hyvääkin. Mm. se, että elokuvataiteeseen ja elokuvakoulutukseen panostettiin ja siellä tehtiin koko maailmanlaajuisestikin huomioiden loistavia elokuvia. Jo 1920-luvulla yksi maailman ehdottomasti tärkeimmistä elokuvan kehittäjistä ja ohjaajista Latvian juutalainen Sergei Eisenstein osoitti venäläisen elokuvan loistokkuuden. Eisenstein kehitti elokuvan leikkaamisen sen ajan huippuunsa ja ohjasi myös tuon ajan maailman merkittävimpiä elokuvallisia taidetoksia.
Toisen maailmansodan jälkeen venäläisessä elokuvassa sijaitsi jonkinlainen hiljainen suvantovaihe, mutta 1960- ja 1970-luvuilla venäläinen elokuva nousi sille tasolle, mihin se kuului, maailman huipulle. Mainittakoon tässä yhteydessä vain tuon ajan tunnetuin elokuvaohjaaja Andrei Tarkovski. Taide oli aika lailla neuvostoaikana systeemin talutusnuorassa ja siksi onkin erityisen ihmeellistä, mihin elokuvantekijät ja muutkin taiteilijat kykenivät.
Virolaiset tuon ajan elokuvaohjaajat olivat neuvostoelokuvan kasvatteja ja osasivat asiansa. Tuossa Agnesin elokuvassa on sekä neuvostoelokuvan taidokkuutta, että virolaista näkemystä tehdä elokuva. Minusta Kevade muistuttaa jossakin määrin suomalaista sen ajan ja hiukan vanhempaakin elokuvaa ja kertoo kansojemme samantyyppisestä luonteesta. Minä olen hiukan eri mieltä Agnesin kanssa virtolaisen elokuvan tämänhetkisestä tasosta. Virossa on tehty hyviä elokuvia viime vuosinakin ja myös TV:lle on ohjattu täysin kelvollista draamaa. Ajat muuttuvat, vaikkemme itse muuttuisikaan aikojen saatossa.
Pääsivu 
Galleria 
