Pukeutuminen/Riietumine

Ihminen on pukeutunut ainakin 107 000 vuotta. Tuo ajankohta on määritelty siitä, että vaatetäi eriytyi tuolloin geeniperimältään päätäistä ja valtasi itselleen uuden elintilan. Koska ihmisen karvoitus on harvaa ja jokseenkin olematonta, hänen tuli pukeutua suojautuakseen kylmältä tai kuumalta. Vaatetuksen valintaan vaikuttavat muutkin seikat kuin ilmasto. Esimerkiksi turhamaisuussyyt. Täällä pohjoisen kylmänalan ilmastossa näkee joskus pakkasella ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet kuin olisivat tropiikissa.

Eri puolilla maailmaa ihmiset pukeutuvat eri taoin, vaikka muodinluojat ja vaatetusala yrittävätkin kaikkensa saada ihmiset pukeutumaan kaikkialla samalla tavoin ja ostamaan heidän luomiaan, valmistamiaan ja markkinoimiaan vaatteita. Ilmaston lisäksi kulttuuri ja uskonnot vaikuttavat voimakkaasti siihen, kuinka ihmiset pukeutuvat. Sikhit pukeutuvat turbaaneihin, talibanit burkhiin, useat afgaanit ja kurdit pussihousuihin, monet venäläiset turkiksiin, suomalaiset tuulipukuihin, harmaisiin pehmiskenkiin ja valkoisiin tennissukkiin jne.

Eri ammateissa ja erilaisissa tilaisuuksissa pukeudutaan eri tavoin. Eri aikakausina on vallinnut erilaiset pukeutumistavat. Miehet ja naiset käyttävät toisistaan poikkeavia vaatteita, mutteivät aina ja kaikkialla. Aika monet pyrkivät kuitenkin pukeutumaan omaa persoonallisuuttaan korostaen. Ihmisyksilön pukeutumisesta voidaan päätellä jotakin ja tietyllä tavoin pukeutuvat ihmiset vetävät tiettyjä ihmisiä puoleensa. Minusta tuntuu, että nuorisojoukoissa samankaltainen pukeutuminen kertoo siitä, että kuulutaan tiettyyn ryhmään.

Usein kyse on kuitenkin tuolla aikaisemmin mainitsemastani turhamaisuudesta. Tähän liittyy myös se, että esimerkiksi monet venäläiset ja virolaiset naiset pyrkivät pukeutumisellaan korostamaan naisellisuuttaan so. kiinnittämään miesten huomion. Eihän siinä mitään vikaa ole, kauniita naisellisesti pukeutuneita naisia on mukava katsella, mutta jos turhamaisuus voittaa terveyden, niin silloin ollaan minusta hakoteillä. Koko pukeutumisteema tuli mieleeni töissä, kun naiset vaihtavat monta kertaa kenkiä päivässä. Kapeat korkeakorkoiset kengät eivät liene työjalkineiksi niitä kaikkein terveellisimpiä. En minä pakkasella liikkuisi ulkona myöskään lyhyessä hameessa ja sukkahousuissa. Muuten kylläkin . Miesten kravattikin on turhamaisuuden osoitus kuten myös silkkinen sidottu kaulahuivi. Ja presidentti Ilveksen solmuke, kiklips https://www.youtube.com/watch?v=edkR67tCFHM . Solmiokin sai kaiketi alkunsa kaulan ympärille kiedotusta liinasta, jolla vielä sentään oli jokin käytännöllinen merkitys. Minäkin joudun kyllä pukeutumaan töissä eri tavoin kuin vapaa-ajalla. Nimenomaan vapaa-ajan pukeutumisellaan ihminen pyrkinee viestittämään muille itsestään jotakin.

Miesten skraka ja muut huivit siinä pään ympärillä juontavat juurensa Ranskan vallankumouksesta. Silloin kaulaa peitti tosi runsas huivi. Tästä kravatti ym. muut miesten kauloja kiertävät kankaat saivat alkunsa. En ihan tarkkaan osaa sanoa mikä niiden sanoma oli ranskan vallankumouksen aikoihin.
Valkoiset hihansuut eli ne kalvosimet taas ovat 1600-luvulta. Se kertoi oletko suorittavaa vai ylempää luokkaa.
Käsillään työtä tekevä ihminen ei voinut pukeutua valkoisiin hihansuihin. Mutta näin eriteltiin ihmiset vaatetuksen kautta.
Olette varmaan huomanneet, että röyhelöt olivat kyllä aika ylenpalttisia 1600-luvun herrojen asuissa, siis niiden, joiden ei tarvinnut tehdä työtä. Ainoastaan ehkä sotia. Siellä pitsihihat ja housujen punttipitsit pääsivät oikein kunnon näytökseen.
Taas nunnien pukeutuminen on 1500-luvun peruja. Katsopa vain taidetta siltä ajalta, niin nunnan pukuahan se muistuttaa. Naiset jopa parturoivat etuhiuksensa, ettei niitä vaan näkyisi päähineen alta.

Koska voi olla, että epäilette noita juttuja, niin kerron taustaa.
Ensimmäinen opettajantutkintoni oli käsityönopettajan sellainen. Eli näitä tekstiilejä ja niiden jopa historiaa on tullut tutkittua.
Toiseksi minusta tuli peruskoulun luokanopettaja. Sitähän olen tehnytkin aika paljon.
Sitten on vielä tämä erityisopettajan pätevyys. Siitä puuttuu vähän opintoviikkkoja. Mutta sitäkin työtä olen kyllä tehnyt.
Jos täällä muka yritän kertoa jotain kokemuksistani
niin voivat jopa pitää paikkansa.

No siinäpä sitä taas aihetta onkin kerrakseen mistä keskustella ja Urpolta mielenkiintoinen pohjustus!
Olihan se jo 12-vuotiaasta tärkeää se muoti ja pukeutuminen, mutta köyhiä aikoja kun elettiin, niin ei ihan yksinkertaista ollut sekään. 18-vuotiaana jo luovuin osittain muodin seuraamisesta, mutta pääosin seurasin "pakollisia" trendejä jos muotivärit sattuivat olemaan mieleisiäni, noin 27-vuotiaaksi.

Siitä lähtien mielestäni oli tärkeää olla asiallisesti puettu työn takia vaikka värejä halusin silti viljellä ja toisinaan aika kirkkaitakin, kuten sitä aiemminkin. Vain harvoin koko elämäni aikana olen ostanut oikeita "hepeneitä" mutta ne kerrat kun olen niihin sortunut, niin nimenomaan siksi että olen jostain syystä kovasti tykännyt siitä vaatteesta päälläni ja silloin ei ole edes hinta saanut olla esteenä. Ylipäätään ei mikään hienostelu ole kolmikymppisestä alkaen minua erityisemmin kiinnostanut ja varmasti keskivertoa vähemmän olen ollut muodista kiinnostunut.

Vaateostoksissa olen tehnyt oikein hyviä löytöjä kirpputoreilla vuosien mittaan ja minusta ei ole maailman hauskin asia olla shoppailemassa vaatteita, laukkuja tai kenkiä. 70-luvun alkupuolella minulla oli poikakaveri joka itsekin mielellään shoppaili vaatteita. Hänet halusin aina mukaan ja ostokset hoituivat niin että minä istuin sovituskopissa ja hän haki minun kokoani vaatteita. "Ei, ei tuo ollutkaan oikein, oota kun haen toisen, luulen että tiedän nyt millainen sen on oltava" jne.
Hänellä oli aivan erinomainen silmä vaatteille ja sen loistavampia ostoksia en olisi itse osannut tehdä, olin aina enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Se vaati kyllä aina uuden laukun ja kengätkin, mutta koskaan hinnat eivät olleet ylivoimaisia.

Oikeastaan olisi oikein mainiota jos vieläkin olisi joku hänenlaisensa käytettävissä, istuisin mielelläni taas kopissa odottelemassa että joku kantaisi minulle sopivia kuteita sovitettavaksi.

Keltainen kaikenlaisissa eri skaaloissa on aina sinisen lisäksi ollut mielivärejäni, mutta harvoin mitään muotivärejä. Kaikki keltaiset vaatteet käytän aina loppuun saakka, muun väriset pääsevät usein kirppiksen kassiin. Täällä maalla arkioloissa olen tosiaan sitä suomalaista tuulipukukansaa, en näe yhtään mitään syytä miksi en asettaisi mukavuuttani etualalle. Jos joku vieras sattuu tänne tupsahtamaan niin ottakoon minut sellaisena kuin olen. Joo, on minun pakko melkein poikkeuksetta vaihtaa vaatteita jos jonnekin kylille ostoksille lähdetään.

No vielä korostan Sadeca sinullekin, että se keltainen väri noin niinkuin vaatteissa tai vastaavissa ei sovi meille pohjoismaalaisille ihmisille.
Se on vaan värinä joko rakastettava tai sitten ei.
No varmaan ymmärrät. Sinä tunnet minut. Tämäkin menee läpi. Vai mitä?

Hyvin ja naisellisesti pukeutuneena olo on hyvä, olipa kotona tai kodin ulkopuolella. Myös vanhoissa lökäreissä ja rennoissa vaatteissa on hyvä olla, mutta keskustaanen kyllä lähde missä tahansa vaatteissa. Lenkille ja ruokakauppaan en tarvitse meikkiä tai edes siistejä vaatteita. Lompsuttelen vaikka kumppareissa

Ostan erittäin harvoin vaatteita itselleni, raha kun menee tärkeämpään, eli lapsille. Viime aikoina olen kyllä katsellut omaa vaatevarastoani kauhistellen, sillä mikään ei näytä hyvältä tai sopivalta. Ehkäpä olisi aika uudistaa garderobia, sitten kun saan muutaman touhutonnin vaikka lottoamalla

Pukeutumiseni on muuttunut iän ja elämäntilanteiden myötä, joten en voi sanoa omaavani jonkin tyylin, jolle olen aina uskollinen.

Haahaa aliel, olen tummapigmenttinen sillä tavalla että joka kesä olin keskipaahtoisen Gevaliakahvin värinen jo kesän puolivälissä ja kyllä vain se keltainen sopi erinomaisesti minulle. Isänisäni oli niin tumma väreiltään että setäni sanoi olevansa Mustanparran Tipoista tehty,,,,

Keltainen oli tenttipaitanikin. Löysä kiiltävänkeltainen melkein polviin asti ylettyvä paitani sai pidettyä minut irti kaikista muista kuin mentaalisista ajatuksistani kun piti sekä kirjallinen että suullinen vastaus eri tenteissä esittää.

Ollessani 17-vuotias eräs kaveri oli iskenyt silmänsä minuun juuri keltaisen takkini ansiosta ja alkanut kyselemään muulta nuorisolta tiesivätkö he kuka ja mistä olin. Seurassaan hujahti se yli kaksi vuotta. Nykyisinkin minulla on keltainen kesätakki ja jos saisin, niin kaksi seinää ainakin olohuoneesta maalaisin jonkun sävyn keltaiseksi.

Tottavie keltainen sopii meille pohjoismaalaisillekin, toisille enemmän ja toisille vähemmän. Henkilökohtaisesti en oikeastaan mitään niin inhoa kuin lilan ja rosan eri muotoja. Mikähän siinä on etteivät koskaan näytä häviävän muodista!?
Tämä Urpon aloittama aihe on aikalailla mielipiteitä herättävä.

No ensimmäiseksi; IHANAA KELTAINEN IHANAA!!
Toiseksi vähän nolompi juttu. Nunnan puvun historia heitti usealla sadalla. Keskiajaltahan se puku on peräisin. Mitä lie mietin puhuessani 1500-luvusta.
Joo tämä pukeutumisasia vetää varmaan meitä naisia enimmäkseen puoleensa. Itse en ole aikaisemmin ollut kovin kiinnostunut siitä mitä päälleni panen. Nykyään oikein nautin miettiessäni asuvalintoja. Ehkä sitä yrittää korvata rapistuvaa kehoa uloimmalla kuorella.
Ostan suuren osan vaatteistani Virosta jo hinnankin takia. Sen lisäksi sieltä löytyy erilaisia vaatteita.
Vaikka Haapsalun kaupoissa vielä näkee niitä kimalleasuja, niin jo jotain muutakin on tarjolla.

Kauheata tässä nyt myöntää, että ne lilan ja rosan sävyt ovat minun lemmikkejäni.
Tosin vähän murrettuina. Ihailen noita värejä silloin, ku niihin on ikäänkuin siroteltu puuteria.
Ainoat värit, joita en pukimissani suosi, ovat sellaiset puhtaat kirkkaat värit. Kasvoni näyttävät vihreiltä vaikkapa puhtaan punaisen vieressä.

Valkoinen, turkoosi ja musta ovat nykyään lempivärejäni, mutta pidän myös kuvioista yhdistettynä mustaan. Keltaistakin käytän yläosassa ja se kyllä sopii minun ihoni väriin, mikäli keltainen ei ole "rätväkkä" tai taitu vihreään. Liian haaleakaan keltainen ei kuitenkaan sovi. Värit eivät ole niin yksinkertaisia kuin vain väri, niissä on aina valoisuusaste ja sävy. Ne merkitsevät hyvin paljon.

Juuri niin Alma. Värit ovat upeita, mutta oikein käytettynä.
Olen joskus käynyt tällaisessa värianalyysissä. Siellä todettiin sama asia, että ne kirkkaat värit eivät ole meikäläisen juttu.
Ihmisten pärstän väri luokitellaan neljällä asteikolla. Itse olen se kesähipiäinen.
Tarkoittaa sitä, että iho punoittaa ja on välillä sellainen kalmankalpea. Eli tosi ällöttävä.

Minu meelest on äärmiselt vale arvata, et kui naised on kaunilt ja naiselikult riides ja kontsadega, siis nad tahavad "meeste pilke püüda"! Naine tunneb end kenana ja kaunina ning enesekindlus ning rõõmsameelsus on naise üks õnnelik olemise nüansse.
Isiklikult on minul kõik jalanõud kas väiksema või kõrgema kontsaga, väljaarvatud sporditossud ja kummikud. Madalat kinga kandes hakkab mu jalg valutama. Kuigi kannan tööl enamasti pikki pükse, on pluusi alati kaunistamas kas mingi kaelaehe või erksavärviline sall ja käevõrud on kenad, aga arvutil töötades need segavad.
Lemmikvärvid on mul aga aasta-ajati erinevad. Sügisel ja talvel kannan looduslähedasi rohelisi-pruune toone või musta, aga musta puhul peab mingi kena värvilaik kuskil olema, näiteks musta mantliga roosat või türkiisivärvi salli. Jõulude ajal veinpunast salli mantli peale. Kevadel ja suvel päevitunud nahaga aga heledad pastelsed toonid, Alma lemmik türkiis koos kollasega on suvel ka minu lemmik.
Huvitaval kombel aga üks värv nagu hele sirelililla sobib mulle ainult päevitunud nahaga, talvel muudab see värv kahvatu näo veel kahvatumaks ja suisa halliks. Ja hall ise ei lähe üldse mitte mingil ajal.

Anteeksi, että vastaan nyt suomenkielellä. Sinun viestisi tästä pukeutumisasiasta oli hyvin tyhjentava ja mukava.
Juuri noin varmaan ajattelemme pukeutumisestamme. Tunnistin itseni tuosta viestistäsi.
Nykyään, kun en oikein edusta itseäni vaan Emiosastoa , niin vaatetus on sellaista säähän sopivaa. Ajatella, että ostin jopa kumisaappaat Virosta (siis sellaiset "hienot"). Ne saappaat ovat olleet oikein tarpeelliset. Ostin sieltä myös saappaisiin sopivan vaatteen yläosan lämmittämiseen. No nyt näette, että olen aika turhamainen. Kumisaappaiden pitää sopia yhteen muun osaston kanssa.
Mutta mitä muuta tässä nyt voisi ajatella, kun aika kuluu hiekkalaatikolla ja vaippojen vaihdossa.

Kylläpäs Urpo tosiaan avasit Pandoran lippaan. Pukeutumisella on kautta aikojen osoitettu jotain. Lähinnä sosiaalista asemaa. Myös rituaalipukeutuminen on pukeutumista.
Nykyään me vaatteinemme emme edusta jotain ryhmää. Varsinkin me iäkkäämmät ihmiset emme sitä ajattele.
Nuoret kylläkin samaistuvat johonkin pukeutumisella. Ei vois kuvitella hevikundia samoissa vaatteissa kuin tanssikoulun kasvatti.
Vaatteet on mun aatteet. Se oli joku slogan muutaman vuoden takaa.
Pukeutumisemme kertoo meistä tosiaan aika paljon.

Mustaa en koskaan halua kasvojani vasten ja siksi en osta minkään väristä paitaa missä musta kaulus. Sellaisesta määrätynlaisesta antiikinvihreästä pitäisin värinä mutta ei se minulle sovi, oululaiselle sopii sen sijaan oikein erinomaisesti.

Rosaa ja lilaa suosivia työtoverita ja ystäviä minulla on ollut oikein monta. Heidän kotinsakin on pääosin niillä väreillä sisustettu. Ihan oikein jos se heistä siltä tuntuu, minulla vain käy mielessä se Englannin drottningmoder kun niitä rosan väristiä rimpsuja verhoissa ja tyynyissäkin katselen.
Kurioosina mainitsen että 80-luvulla "kummallisilla kurseilla" testasimme värejäkin. Niiden vaikutusta ihmiseen tarkemmin kerrottuna. Ainoa väri mikä VEI ENERGIAN LÄHES TÄYSIN ihmiseltä oli eräs määrätynlainen rosa ja se oli sellainen aika tavallinen rosa mitä monet käyttävät makuuhuoneidensa väreissä. Joku toinen lilan tai rosan sävy kävi hyvin joillekin mutta tuo yksi rosa ei kenellekään. Tulimme siihen tulokseen kuitenkin että varmuuden vuoksi sitä lilaa ja rosaa kannattaisi välttää nimenomaan makuuhuoneessa missä nukkuessaan on tarkoitus KERÄTÄ VOIMAA eikä hävittää sitä.

Minä en kyllä muuten edes näe mitä vaatteita jollakin ihmisellä on päällään jos eivät ole erityisen räikeitä ja silmiinpistäviä. Jos minulta kysytään millaisia vaatteita jollakin tunti sitten tapaamallani henkilöllä oli päällään, niin en varmasti osaa sitä sanoa, sen sijaan muistan melkein sanatarkasti mitä hän sanoi.
Pari kesää sitten meillä oli työpaikalla kesäloman sijaisena sosionomiksi opiskelevia hieman yli parikymppisiä tyttöjä. Eräälle heistä meidän oli pakko varovaisesti sanoa että hänen pitäisi pukeutua asiallisemmin että pystyisi saamaan edes jonkinlaisen uskottavuuden muslimiasiakkailtamme.
Eihän se nyt samperi käy että mennään uskovien muslimimiesten tykö kotikäynnille jeanseissa joissa on tahallaan revitty aukot pikkuhousujen näkymiseksi perseen ja reisien kohdalla ja missä yläosan pikkuriikkistä peitettä kannattelee vain puolen sentin nauhat juuri nännit peittäen ja loppu pinta on täysin paljaana niin edestä kuin takaakin! Rintaliivien ohuet nauhat siinä toisena vieressäpaljaalla selällä ja rinnalla. En taatusti ole moralisti eikä se suomalainen nurempi työtoverinikaan, mutta joku roti oli löydettävä ja jos töissä ollaan niin ne työtehtäväthän ne on oltava etualalla ettei aivan hulinaksi koko toiminta menisi ja siksi jouduimme puuttumaan tuon tytön pukeutumiseen vaikka hän muuten oli ihan mukava ja hieno tyttö.

Nyt viikonlopulla lähtee sisareni tyttären 17-vuotias tyttö Helsinkiin praktikantiksi kahdeksi kuukaudeksi olikohan kansallisteatteriin vai minne rekvisiittapuolelle. Hän käy jotain taideammattikoulua ja on sitä kautta saanut sen paikan. Hän on taiteellinen ja minulla on hänen 5-vuotiaana maalaamansa kreikkalaisaiheinen taulu sänkyni yläpuolella ja sitä ei kukaan voisi käsittää 5-vuotiaan maalaamaksi! Hän on niitä jo 13 vuotiaasta extreemisti pukeutuvia nuoria. Olen kuitenkin vuosien varrella nähnyt että kaikessa extreemiydessäänkin hänellä on erittäin varma ja hyvä maku pukeutumisessaan ja selvästi näkee itsensä kokonaisuutena jopa ulkopuolisen silminkin. Tunnistan hänet oikein hyvin sukulaisekseni siitä että hän tekee sen mitä en itse uskaltanut vaikka aika extreemi olin itsekin saman ikäisenä ja oikeastaan olisin halunnut kirkua sen ulos noin.

Nyt minua kuitenkin huolestuttaa äitinsä tavoin se että hän kajaanilaisena ei ehkä käsitä miten paljon vaarallisempaa on olla liikkeellä Helsingissä kuin pienessä kotikaupungissaan missä hyvin monet nuoret luultavasti ulkomaalaisia myöten hänet tietävät. Hän tulee asumaan isänsä luona Vantaalla ja isänsä on kyllä todella velvollisuudentuntoinen joten ehkäpä tarkasti silmällä tuota nuorta neitoa pitää. Hänen extreemi ylpeä ulkokuorensa voisi ärsyttää monia varsinkin nuoria miehiä hänen peräänsä. Isänsä on sellainen japanilaisen Kempon kansainvälinen harrastaja ja tuo Silja kertoi jo viisivuotiaana miten japanilaisessa ravintolassa käyttäydytään. Hän liitti kätensä yhteen, kumarsi kunnioittava ilme naamallaan suoraan lantioista asti ja kertoi että näin me isin kanssa mennään Helsingissä puikoilla syömään aina kun olen siellä.

Ajattelen että ehkä väreillä on sittenkin paljon tekemistä juuri itsensä ja oman halunsa esittämisen kanssa. Se ääretön sovinnaisuus ja harmaana massana oleminen ei ehkä edistä ja kehitä omintakeisena ihmisenä ja omana persoonallisuutenaan kehittymistä. Jos saa jossain vaiheessa nuorena luvan olla extreemi, niin ehkäpä se kehittää kokemuksen mukanaan tuomaa ajattelua ja muidenkin arvojen pohtimista. Se ihmisten itseensä kohdistuva suhtautuminen, inhokin, voisi itseasiassa kehittää myös kykyä erottaa rehelliset suorat ihmiset kieroista. Jos ihminen ei pärjää omilla avuillaan ihmisenä, niin hän luovuttaa itsenäisyytensä muuttumalla muotioikkujen orjaksi. Pikkuinen rebelli on hyvä löytää itsestään ja siinähän sitä kasvattajilla taitaa miettimistä ollakin että miten minkin asian omien lastensa kohdalla suhtautuu.

Agnes kirjoitti:

Minu meelest on äärmiselt vale arvata, et kui naised on kaunilt ja naiselikult riides ja kontsadega, siis nad tahavad "meeste pilke püüda"! Naine tunneb end kenana ja kaunina ning enesekindlus ning rõõmsameelsus on naise üks õnnelik olemise nüansse.

Sul on õigus Agnes. Ma kirjutasingi soome keeles, et "monet naiset". Oleks parem olnud kirjutada mõned (jotkut) naised. Eks ju igaüks tahab endast riietumisel positiivse mulje jätta ilma seda tähenduseta, et tahaks vastassugupoolele mingi vihje anda, et otsib kaaslast. Ilus võib ja saab olla muitugi. Igaüks riietugu kuidas hea on olla ja tunneb oma olemise mugavaks. Ainult see peab meeles pidada, et mitte kedagi ei oma riietega solva ja ei paista välja nördimust tekitavalt. Kodus ja maal oma rahvaga koos on enam või vähem ükskõik millised vabaaja riided meil on.

Nyt, kun mietin, niin aika erikoista kohdallani on se, että olen lapsesta asti pukeutunut lähinnä vihertäviin, eri ruskeisiin (vaaleanruskeaan tai oranssiin vivahtavaan ruskeaan) ja harmaan eri sävyisiin vaatteisiin. Punaisia tai räikeän keltaisia vaatteita en pukisi päälleni mistään hinnasta. Joku lilaan vivahtava neule tai paita saattaisi kyllä mennä. Värit taitavat olla yhtä henkilökohtaisia makuasioita kuin musiikki, kirjallisuus ja ruokakin. Kaikkein mukavin asu on pelkkä iho, tosin vain saunassa ja vuoteessa. Nukun aina alasti, mikäli ei ole kylmä.

Että jaa. Mitenköhän paljon sinä rakas Sadeca nyt noita värejä ajattelit.
Halusit kertoa mistä et pidä ja piste.
Ei sen niin väliä. En minäkään jaksa loputtomia jorinoita. Vanha kun on niin mitä väliä mistään.

Sukulaistyttösi elämä täällä Helsingissä varmaan soljuu hyvin. Noita vaaranpaikkoja kyllä tiedän. Kaisaniemenpuistoon ei pidä mennä yöllä. Se on fakta. Siellä väijyvät ne kaikki hirviöt mitä pienen ja kauniin tytön elämässä voi olla.

Ensin tuohon kommenttiisi aliel jonka olen jotenkin missannut enkä edes lukenut. En toki ole värikiihko mitenkään enkä edes näe mitä ihmisillä on päällään jos ei ole oikein extreemejä pukuja. En myöskään edes viihdy oikein viimeisen päälle perfekteissä asunnoissa koska niissä on jotenkin jäykkä tunnelma.

Kaikilla on oma makunsa värien suhteen ja se mikä sopii itselle saa luvan sopia muille ja sillä siisti. On niissä väritesteissä hyvinkin paljon ideaa koska vivahteet eri väreissä ovat niissä tärkeitä. Ei kai kukaan ole ketään nähnyt esimerkiksi oikein räikeän vihreässsä asussa viimeiseen 10-15 vuoteen.

Toivottavasti tosiaan neitonen pärjää siellä pääkaupungissa. "Sinisilmäinen" hän ei ehdottomasti ole ja temperamenttia löytyy! Monena vuonna hänellä oli koulussa käytös 7 kun vissiin se "taiteilijaluonne" esittäytyi melkoisen epäsopivasti. Näin sen jo hänen ollessaan kolmivuotias notta siinähän se vasta änkyrä onkin kasvamassa joka vielä minutkin voittaa.
Äitinsäkin oli jossain mielessä epeli ja rebelli lapsena mutta aikuisena aina ollut valtavan fiksu ja tasapainoinen ihminen. Saattaisi olla joku sukuvika kun tiedän että kaikki olemme isäni suvun puolelta olleet niitä näkyviä ja kuuluvia rebellejä hyvin nuorina, mutta hyvin nopeasti ja varhain järkiintyviä ja myös erinomaisen hyvin olosuhteisiin sopeutuvia. Tuon neitosen suhteen asiaa ei tee paremmaksi se että myös isänsä ja äidinisänsä puolelta suku on sitä aika vilkasta sorttia.

Pari vuotta sitten tuo neitonen oli poikaystävänsä viemänä päätynyt lapsuudenaikaisen lähes lähikyläni taloon vieraaksi. Pojan ukki oli kysellyt sen verran että oli todennut tuntevansa minut kouluajoilta ja kertonut olleensa oikein valtavan ihastunut minuun silloin 60-luvun alkuvuosina. Vaikka kuinka yritin nimen perusteella muistella niin en vain saa päähäni sitä kuka hän on. Näin sitten että hän kävi useita kertoja Netlog saitin profiilissani lukemassa sitä. Muistaisin jos olisin ollut jossain tekemisissä kanssaan, mutta ilmeisesti en ole ollut, vaan hän muistaa vain sen aika sosiaalisen eläväisen tytön sieltä koulusta.
Me sen aikaiset nuoret olemme mummuja ja ukkeja, omalaatuisia ja itsepäisiä. Kuitenkin meillä on ollut mahdollisuus elää aivan mahtava elämä kukin tahollamme ja ennen kaikkea mahdollisuus vaikuttaa itse omaan elämäämme.
Minua huolestuttaa se miten mahdollisuudet ovat näille jotka nyt ovat nuoria. Se himo elämän mahdollisuuksiin ja optimismi siihen että jos tosissaan itsekurilla yrittää niin onnistuu, on aika valheellinen nykyisin ja nuoret ovat sen tajunneet.
Näinä vuosikymmeninä se markkinatalous ja aivan älytön luonnonrikkauksien riisto on luotu, ja nekin voitot menevät yksien taskuun. Yksien valta toimii ja demokratiakin on vain nimellisesti olemassa, käytännössä se ei toimi, sen näimme jo hallituksen muodostuksessa.

Sanonpa tähän Sadecan mausta sellaisen asian, että sain viime vuonna häneltä kauniin tunikan. Se siis oli mielestäni kaunis, mutten olisi itse osannut kaupasta sellaista valita. Jännittyneenä kokeilin sitä ylleni, ja katsottuani peilistä olin aivan äimistynyt siitä kuinka hyvin se minulle sopi! Aivan nappivaate! Samainen tunika on ollut minulla ylläni aina, kun haluan pukeutua nätisti. Pidin sitä taannoisella teatterikäynnilläkin.
Erikoisen monipuolinen vaate se on: sopii erilaisten housujen ja hameiden kanssa, on rento ja nykyaikainen, mutta myös hienostunut. En tiedä millaisia vaatteita Sadeca itselleen valitsee ja millaisia pitää, mutta minulle häneltä saamani tunika sopii uskomattoman hyvin

Hihhihhii, Sadeca se osti viime viikollakin velttopuvun kotioloihin LIDLILTÄ ihan summanmutikassa paketissa koon perusteella. Oululainen esteli mutta sanoin että koetahan kestää, tai lähde itse sovittelemaan vaatteita ympäri kaupunkia itsellesi niin teen sillä aikaa pari mutkaa ja tulen parin kolmen tunnin kuluttua hakemaan.

Sinun väreistäsi Alma olin niin varma kyllä että ehdottomasti tiesin sen sopivan perfektisti sinulle, mutta koosta voin vain toivoa että sopisi. Minunkin mielestäni se oli jotenkin ihana se tunika.
Aika lähellä sitä väriä minulla oli itselläni nuorena sellainen aidosta nahkasta tehty verkkopaita missä silmukat olivat noin 4x4 senttiä ja nahkan leveys noin 1 sentti. Se verkko ei ollut katsojan silmissä neliöitä vaan enemmänkin sen alla näkyvä paita tähtiä. Sitä voi käyttää lähes minkä värisen paidan päällä hyvänsä, kauluspaidan, t-paidan ja monen muunkin kanssa. Se ei ollut mikään vaate vaan vaatelisä ikäänkuin joku kaulaliina vaikka siinä oli pitkät hihatkin. Se ulottui sinne hiukan pepun alapuolelle ja oli suora muttei mikään löysä malli siltikään. Eihän se likaantunutkaan samalla tavalla kuin ihoa vasten olevat vaatteet, mutta jouduin sen noin 12 vuoden käytön jälkeen heittämään kun en sitä millään aineilla saanut enää mieleiseeni kuntoon. Varmaa on että vielä tänäkin päivänä ostaisin sellaisen uudestaan jos olisi kaupan. Sen allahan voi käyttää ihan mitä vain itselleen sopivia värejä koska sen pohjavaatteen väri voitti aina. Muodot ja vyötäröt näkyivät läpi joten se todellakin oli vain sellainen piste iin päälle.

'Värien sopivuuskin muuttuu iän mukana ja niin tyylikin. Joskus on oikein ilo nähdä sellaisia vanhempia ihmisiä jotka uskaltavat käyttää värejäkin ja melkein poikkeuksetta ne värit sopivat heidän persoonallisuuteensa ja muusta niin suurta väliä olekaan. Eivät joudu nurkkaan, vaan heidätkin nähdään ja siitä sitten iloisena ovat oikein hauskoja ja osallistuvia.

Joitakin vanhoja vaatteitaan jää kaipaamaan sitten, kun niistä ei enää pidettäväksi ole. Minä kaipaan vieläkin yhtä parikymppisenä saatua trikoopaitaa. Siinä oli lepakkomallin puolihihat, kauniisti kaartuva pääntie ja kuosi raidallinen, tummansinistä ja valkoista. Helmassa kuten hihansuissakin oli leveät resorit, ja se korosti kauniisti myös vyötäröä.

Lidlin olovaatteita olen monesti itsekin kuvastoissa silmäillyt sillä mielellä, että voisin jotain joskus hankkiakin. Näyttävät niin mukavilta päällä

Pukisitko nämä housut yllesi ja maksaisitko niistä 119 €? Liikuttelemalla hiiren avulla suurennuslasia housuja pitkin näet tarkemmin vaatekappaleen ornamentit.

Urpo kirjoitti:

Pukisitko nämä housut yllesi ja maksaisitko niistä 119 €? Liikuttelemalla hiiren avulla suurennuslasia housuja pitkin näet tarkemmin vaatekappaleen ornamentit.

No en maksaisi/ laittaisi päälleni.. osa noista makkaroista näyttää härskiintyneiltä, oudon värisiä