Tiedeuutisia/ Teaduslikud uudised

Amerikkalaistutkijat ovat todenneet, että naiset lihovat yleisimmin häiden jälkeen, mutta miehet sen jälkeen, kun on erottu http://www.tiede.fi/uutiset/4394/ero_lihottaa_miehia_haat_naisia . Samansuuntaisia havaintoja olen ollut tekevinäni Suomessakin. Onkohan ilmiö yleismaailmallinen? Ainakin Venäjällä, Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa naiset lihovat yleisesti astuttuaan aviosäätyyn. Syitä nuo tutkijat vain arvelevat, ja naisten lihomisesta naimisiinmenon jälkeen syyttävät sitä, että kotirouvilla ei ole aikaa kuntoilla enää niin paljon kuin aikaisemmin. Minä luulen, että monet naiset eivät enää piittaa ulkonäkönsä hoitamisesta enää niin paljon, kun ovat "päässeet" naimisiin. Ote repsahtaa, kun parinvalintakilpailu on ohi ja mies tukevasti kainalossa.

Miesten lihomisen syistä eron jälkeen kyseiset tutkijat pitävät seuraavana: ""Toisaalta tutkimukset osoittavat, että miesten terveys hyötyy avioliitosta. Erotessaan he menettävät edun, mikä voi johtaa lihomiseen". Kyllä tuollakin on varmaan merkityksensä, mutta luulen, että miehistä tulee vielä laiskempia, kun he ovat eronneet. Tämä voi tietysti myös johtua siitä, että miesten terveyshyöty avioliitossa on menetetty, kun puoliso ei ole enää kontrolloimassa miesten tapoja. Televisiota voi katsella ihan rauhassa ja siinä sivussa nauttia runsaita välipaloja, kuten lenkkimakkaraa ja huuhtoa herkkupalat alas runsaalla oluella. Jotkut ratkeavat ryyppäämään eron jälkeen ja alkoholissa on tunnetusti runsaasti kaloreita, eikä juopunut tila innoita lähteä harrastamaan liikuntaa. Jotkut alkavat syödä enemmän myös lohdukseen.

Paino on aika mielenkiintoinen asia, erityisesti siten että se asettaa ainakin nykyisin ihmiset eriarvoisiksikin. Jokseenkin kauhulla katsoin takavuosina amerikkalaista dokumentääriä missä yritettiin pelastaa ylipainoisia lapsia ja missä vanhemmat salakuljettivat hampurilaisia ja pizzaa lapsensa laihdutusleirille. On se melkoisen älytöntä jos pilataan pennutkin omilla tottumuksillaan.

Siltikin. Yritän muistella ihan lapsuudesta saakka tätä painon merkitystä. Ehei, ei toki meidän kainuulaisessa köyhässä kylässä mitään ylipainoisia lapsia ollutkaan, enkä kai sen vuoksi koskaan muista että mitään painoja olisi edes vertailtu tai että kukaan olisi keksinyt siitä puhua.

Noin 17-20-vuotiaana tiesin ettei siinä kropassani mitään ihmeellistä vikaa ollut, vaan että olin aika sopusuhtainen ja kumma kyllä edes siinä iässä meidän tyttöjen keskuudessa ei puhuttu painoista ylipäätäänkään mitään. Erästä ystävätärtäni kyllä arvosteltiin hiukkasen "laudaksi" miespuolisten ystävien taholta koska hän oli pitkä ja laiha.

Kumma kyllä kaikkina työvuosinani on minulla ollut vain aniharva kokemus ihmisistä jotka arvostelevat muiden painoa ja luokittelevat heidät sen mukaan. Edes työpaikoillani ei ihme kyllä ole ollut koskaan koko elämäni aikana juurikaan keitään painosta ilkkujia vaan aina on se työnsuoritus ollut se tärkein, ja että jotenkin sopeutuu sekalaiseen sakkiimme.

Kyllä vain se painonvartija silti minustakin kehittyi ja taisin vahtia sitä sinne lähes 40-vuotiaaksi asti, vaikkakin vain pienin omin uhrauksin. Ei olisi tarvinnut kun olin niin aktiivisti liikrekannalla vapaa-aikoinakin. Nyt en edes ole ihan varma onko meillä vaakaa jossakin. Hmmm, laiskako? No jaa, laiskistunut tietenkin ja kyllä ylipainoakin on. Minä mittaan sitä ylipainoa kyllä vaatteilla enkä vaa`alla. Jos ei nappi oikein vyötäröltä mene kiinni, niin on pakko vähän ajatella mitä syö. Toimii se noinkin, vakuutan!

Pystyy sitä painoaan pudottamaan joka armiaan ihminen jos haluaa, mutta tuleeko hänestä jotenkin arvokkaampi ihminen sitä kautta? Mielestäni painokysymys alkaa olla melkein "vihapuheen" arvoinen asia monessa mielessä. En, en minäkään palkkaisi vahvasti ylipainoista jos sopusuhtaisemmilla mitoilla varustettu olisi vaihtoehtona samoilla meriiteillä.
Tämä on siis hankala aihe ja paljolti tunnepitoinenkin!

Taannoin mitattiin, että Cernissä tuotetut neutriinot ylittivät valonnopeuden. Tosin ainakin minulle käsittämättömän lyhyen ajan, 60 nanosekuntia, matkatessaan Sveitsistä Italiaan. Nyt hollantilainen tutkija Ronald van Elburg tarjoaa tälle sensaatiolle minusta järkeenkäyvän selityksen täällä .

Lohdullista tässä uutisessa on se, että nuo muutokset aivoissa eivät vaikkutaisi tuon tutkimuksen mukaan olevan pysyviä. Useimmat pojathan ovat aina leikkineet jonkinlaisia sota- tai pyssyleikkejä. Niin tein minäkin. Tosin me leikimme Villin Lännen leikkejä, joissa kerran haavoituin oikeastikin. Serkkuni kalautti minua leikkipussyllä vahingossa päähän, kun hän oletti minun pysyvän kyykyssä pitempäänkin ja yhtäkkiä paetakseni nousinkin pystyyn. Päässä ja päänahan ihossa on riittämiin verisuonia veren vuotaa runsaasti pikkuhaavastakin. Sairaalassahan se päänahka paikattiin ja vastenmielisintä oli se haavan ympäriltä hiustan kaapiminen. Varmaankin partaterä oli hiukan ruosteessa.

Minusta tuntuu, että tuon tapauksen jälkeen päähäni on jäänyt jonkinlainen pieni aukko, josta suunta on vain ulospäin. Puolityhjähän se koppa oli ennenkin, mutta nyt se vaikuttaisi ammottavan tyystin tyhjyyttään.

Se minun avaruuden ikkuna onkin jo mennyt jonnekin kauas. Ymmärrän, että ketään muuta ei kiinnosta.
Mutta tällainen arkipäivän juttu ehkä menee läpi.
Ihanteeni eli herra tähtitieteilijä Esko Valtaoja oli aamutelkkarissa (mustat lasit päässään, jotta valosaaste ei tunkeudu).
Kertoi siellä uudesta löytyneestä eksoplaneetasta eli maan kaltaisesta kiertolaisesta jossain hyvin kaukana. Mutta tämä planeetta oli sikäli erikoinen, että kiersi tähteään suunnilleen samalla etäisyydellä kuin maa.
Eihän Esko-herrakaan luule, että siellä on maan kaltaista elämää. Mutta muistutti, että elämää luultavasti on muuallakin kuin täällä meidän rakkaalla pallolla.
Noita eksoplaneettoja on löytynyt niin tiuhaan tahtiin, että epäilys muustakin elämästä jossain muualla on ihan aiheellinen.

Ei se nyt sentään avaruuteen asti ole lentänyt. Se löytyy täältä. Sinä olit johonkin aikaisemminkin kirjoitellut avaruudesta ja tähdistä, mutten sitä löytänyt tuolloin, kun aloitin tuolta linkistä avautuvan ketjun. Sinne vaan tähtitieteestä kirjoittelemaan. Minua ainakin tähtitiede ja avaruus kiinnostaa. Olen usein Saarenmaalla ja siellä ei ole valoja, jotka häiritsisivät tähtien näkemistä. Ihmettelin muutamia vuosia sitten naapurissa asuneelle tähtitieteilijälle, miksi näyttää siltä, että Saarenmaalla tähdet näkyisivät paljon paremmin. Hänen vastauksensa mukaan siellä todellakin tähtitaivas näyttäisi olevan lähempänä, vaikka välimatkaa linnuntietä ei olekaan kuin vaivaiset pari sataa kilometriä. Sekin tuntuu vaikuttavan ja nimenomaan nuo häiritsevät valot puuttuvat, eikä ilmakehässäkään kuulemma ole niin paljon häiritseviä elementtejä kuin Etelä-Suomessa.
Kunnollinen kaukoputki sinne pitäisi hankkia.

Niinpä Urpo.
Kun minä jostain kiinnostun, niin satsaan siihen kaiken.
Minun tähtitieteen tietämykseni on tällä hetkellä varmaan parempi kuin - no - jollain muulla.
Niitä matemaattisia juttuja en edes yritä ymmärtää. Joku muu tekee sen minun puolestani.
Mutta olla mukana tässä suuressa jutussa, joka on nyt niin ajankohtainen, siitä olen hyvin otettu.

Jotenkin tuntuu, että jos alan puhua maailmankaikkeudesta, niin ihmiset kaikkoavat. Eli en siis puhu näistä minulle tärkeistä asioista vaan niistä mitä täällä foorumilla tarjotaan. Mukavaahan sekin on. Jutella niitä näitä.
Oikeastaan kaikki juttelut ovat aika mukavia. Mutta miksi ihmiset häipyvät?
Minun arvaukseni on, että on niin tasapaksua koko soppa, puuttuu sattumat.

Ikävät kokemukset ja koetut traumat käännetään usein voitoksi, jolloin ne johtavat tavallisesti henkiseen ja aineelliseenkin kasvuun http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkija+Sinnik%C3%A4s+ihminen+sel%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4+vaikeatkin+traumat/a1305552518202 . Ikäviä kokemuksia ja tilanteita ei kannata jäädä märehtimään ja niistä ulos kasvaminen vahvistaa ihmistä. Sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" kuvaa hyvin tuota kasvua.

Aikaan on saatu lyhyt aukko http://www.tiede.fi/uutiset/4543/fyysikot_tekivat_aukon_aikaan. Aika taitaa olla sittenkin harhaa.

No ei kukaan epäile ratsastamisen hyviä vaikutuksia. Meidän viron kurssilla on kaksi miestä, joiden vaimot eivät ehdi kieltä opiskella, koska ratsastavat.
Jokainen tekee oman hyvänsä eteen kaiken mahdollisen. Ratsastaa tai oppii kieltä tai katsoo tähtitaivasta tai sitten jotain muuta.
Pääasia, että löytää jotain sellaista elämäänsä mistä ei halua luopua.

Oli tiedettä tai ei, mutta hyvä on että on jossain Savossa toistaiseksi piilossa tämä melkoisen lupaava keksintö.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=9&id=2339

Vetypommikin keksittiin jo aikaa sitten, niin miksipä ei vetyä voisi muussakin käyttää energian lähteenä. Toiset ne vaan keksivät kaikenlaista, hienoa!

En tiedä sopiiko tähän paikkaan seuraava. Ehkä sopii, koska kaasuista puhutaan. Näin löyhillä
sidoksilla taas annan itselleni oikeuden puhua mistä vaan missä vaan.
No lähinnä kierrätyksestä oli kysymys. Me ollaan oltu tässä kohdassa nyt viikko.
Eikä niitä varsinaisia roskia ole kertynyt kuin yksi pussillinen.
Toistaiseksi biojätteet olen säilönyt tuonne kylmään eteiseen. Poislähtiessä vien sinne meidän kompostiin.
Nyt on paljon lunta, muttta keväällä joku neuvokas eläin ehkä löytää sieltä jotain itselleen.
Nämä peltiset purnukat, joita vaan tulee, pistän omaan lokeroonsa. Lasi- ja muut putelit ilman muuta
omaan paikkaansa. Siihen varsinaiseen roskikseen ei lopulta jää kuin jotkut muovikääreet.
Että sydämeen sattuu, kun siellä pojan kotona ei harrasteta tätä kierrätystä ollenkaan.
Vietän päivät siellä ja kaikki roska pannaan vaan niihin samoihin pussukoihin.
En halua puuttua. Mielestäni ihmiset saavat tehdä elämänsä sellaiseksi kuin haluavat.
Mutta sydämeen sattuu. Sanomattakin on selvää, että tämä virolainen tapa on siirtynyt myös
Helsinkiin. Oikein suutun, kun mies pistää pahvia sinne sekajätepaikkaan. Ei tuo silti välitä,
vaikka esitän sen kaikkein halveksivamman ilmeeni. Kaikki eivät opi. Tongin siis roskiksia siellä
Suomessakin. Lajittelen sitä mitä mies ei VIITSI.

Ruotsalaiset ovat kekseliästä väkeä. Nyt biohajoavia kakkapusseja ei enää valmisteta ainoastaan koirille. Ihmisetkin ovat saaneet omansa. Vaikka alkuun saattaisi tuntua oudolta, niin ideahan on loistava! Enää ei tarvitse kakkia mihin sattuu ja kun palauttaa kakan pusseineen, niin myyjä ostaa paketin sisältöineen päivineen pieneen hintaan ja tekee siitä lannoitetta. Tuo lannoite on varmaan tuhdimpaa ja paljon luomumpaa kuin väkilannoitteet. Heja Sverige! Maailma ei ehkä ruotsalaisten ansiosta hukukaan paskaan.

No niinpäs onkin mainio keksintö. Jos virukset, hajut, bakteerit ja mahdolliset suoliloisetkin häviävät niin tosiaan monissa maissa oikein käyttökelpoinen idea. Mitenhän mahtaa lääkeainejätteille käydä, siitä ei sanottu mitään ja se on jo aika iso ongelma vesistöissäkin.

Kuinkahan tähän uutiseen tulisi suhtautua? Useiden tutkimusten tulokset vahvistavat tutkijoiden ennakkokäsityksiä tai tavoitteita. Niissä ei oteta huomioon muita tekijöitä kuten tässä tapauksessa punaista lihaa syövien muita elintapoja.

Onhan se varmaankin totta, että jotkut ruuat ja ruoka-aineet ovat terveellisempiä kuin toiset ja jotkut haitallisempia kuin toiset, mutta muutkin elämäntavat kuin ruokailutottimukset vaikuttavat eliniän pituuteen. Onhan niitä tehty vastaavia tukimuksiakin, jotka osoittavat, että lihansyönti on ihmiselle luontaista ja siitä saa ihmisen tarvitsemia ravinto- ja muita aineita. Minä en ole syönyt lihaa pariinkymmeneen vuoteen, mutten kuitenkaan pidä ruokailutottumuksiani sen terveellisempinä kuin sekaravinnon syöjienkään ruokatottumukset ovat. Kalasta tosin saa sellaisia tyydyttämättömiä rasvoja, jotka ovat hyväksi ihmisen terveydelle ja lihassa on tyydyttyneitä haitallisia rasvoja, mutta jos katsotaan, kuinka vähän nykyisessä lihassa on rasvaa, niin yks hailee.

Jostain muualta, vaikka en muista mistä, luin että baskien veriryhmä joka noin 50% on 0-ryhmä ainoana maailmassa ja siksi heidän oletettaisiin polveutuvan neanderthalin ihmisistä jotka olivat tuohon 0-ryhmään kuuluvia. Neanderthalien ruoka taas oli lähes täysin pelkkää lihaa. Baskien keskuudessa allergiat vilja- ja maitotuotteille ja myös muille kasveille ovat tavallisempia kuin muilla kansoilla. Siksi arvellaan että heidän ruumiinsa ei vielä ole sopeutunut kasvisruokavalioon.

Siinä valossa se karppaaminenkin sopisi mainiosti osalle ihmisiä kun taas toisille käsittääkseni sen pitäisi olla askel taakse päin jos ei kerran mitään allergioita heillä ole. Yhden lihakilon tuottamiseen menee niin paljon enemmän viljelypinta-alasta kuin kasviksien tuottamiseen, että siinä mielessä on aika kohtuutonta se lihalla ylenpalttisesti mässäileminen ja varmasti puolet siitä lihamäärästä mitä hyvinvointivaltioissa päivittäin syödään, olisi täysin riittävä määrä terveyden kannalta.

Ei sitä enää pysty minkään ruokatutkimuksen raportteihin kyllä enää luottamaan, sen verran päälaelleen ne ovat monet kerrat jo menneet milloin mihinkin suuntaan. Ei vain ruoan, vaan muunkin tieteellisen tutkimuksen suhteen on myös osa näistä tiedemiehistä myöntänyt että he ovat vääristelleet tutkimusten tuloksia. Niinhän se on että ainakin jos lääketeollisuus on rahoittamassa tutkimuksia niin he haluavat mieleisensä tulkoset myös. Samoin ilmaston lämpenemisen suhteen tiedemiehet ovat jakaantuneet kahteen leiriin ja yhä useampi heistä myöntää ettei mitään todellista näyttöä ilmaston lämpenemisestä ole ja että siihen väitteeseen markkinataloudelliset syyt ovat taustalla. Mullistavat muutokset eri maissa kun olisi helpompi toteuttaa ja pakottaa ihmiset hankkimaan kovalla rahalla uusia myyntiartikkeleita kun uskotellaan heille ilmaston lämpenemisen olevan totta.

Itse en kyllä ole kykenevä tietämään mikä asia on milloinkin totta ja mikä ei, mutta nykyisin suhtaudun varauksella kaikkiin uusiin tutkimustuloksiin.

Suhtaudutkos Sadeca varauksella siihenkin, jos väitän, että seksiä saamattomat uroskärpäset alkavat ryypätä alkoholia 4 kertaa useammin kuin ne kärpäset, jotka ovat jo temppunsa saaneet tehtyä? Näin kuitenkin on ainakin tämän tukimuksen mukaan.

Pitäsiköhän tuota tukimuksen tulosta alkaa soveltaa ihmiskuntaankin: alkoholistimiehille tulisi viinan sijaan tarjota mahdollisuus seksiin . Mahtaisiko tuo sovellus toimia niinkin päin, että tissutteleville naisille pitäisi löytää mahdollisuus löytää sopivia viriilejä miehiä.

Vaikka sitä ihmettelenkin että on ylimääräisiä varoja tuollaisiin kärpästen tutkimuksiin, niin miksei se voisi pitää paikkaansa.
Jotain ainakin alkoholismilla ja seksielämällä on keskenään tekemistä. Puolenkymmentä alkoholistia tiedän jotka ovat olleet homoseksuaalisissa suhteissa pitkän aktiivin juoppouskauden aikana. Raittiiksi ryhdyttyään he ovat sitten hankkineet naispuolisen elinkumppanin. Voisivathan he tietysti olla bi-seksuaalisiakin, mutta se ei ole käsitykseni että olisivat.

Jos seksi pystyisi parantamaan alkoholismia niin ihan varmasti se olisi erittäin kannattavaa vaikkapa valtion puolesta maksaa erittäin hyvää palkkaa niille seksityöläisille jotka sitä terapiahoitoa tarjoaisivat. ....

Suomalaiset tutkijat ovat löytäneet geenin, joka selittää, miksi influenssa kehittyy joillakin ihmisillä vaarallisemmaksi kuin toisilla.

Tämä on ollut jo kauan tunnettu tosiasia, mutta nyt sitä on tutkittu oikein tieteellisestikin. Jos syö ennen nukkumaanmenoa, niin on selvää, että nukkuessa elimistökin lepää, eikä rasva pala samalla tavalla kuin valveilla ollessa ja liikkuessa. Joskus on kyllä vaikea kieltäytyä illalla tai yöllä syömisestä. Erityisesti silloin, kun on hauskaa hyvässä seurassa. Syöminenkin tuottaa mielihyvää, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän.

"Nattvickning" on kyllä tosiaan välttämätön ainakin kosteassa seurassa iltaa istuessa, joku Janssonin kiusaus tai lohilaatikko mikä valmistuu itsestään. Muutenhan se on kyllä niin että tulee turhiakin iltapaloja napsittua. Mikä ei ole lähestulkoonkaan välttämätöntä, niin ei ole.

Ihminen on yllättävän monipuolinen ja laaja kasvualusta monenlaiselle elämälle. Onneksi kaikki pieneliöt eivät ole pelkästään haitallisia ihmiselle, vaan suuri osa mikrobeista on jopa kehomme kannalta elintärkeitä.

Jos itsestään ei muuta hyvää löydä, niin aina voi ajatella, että minä ylläpidän käsittämättömän määrän elämää .

Lapset kannattaisi ehkä tehdä nuorena. Ainakin tämän uutisen mukaan ja erityiseti miesten tulisi siittää lapset nuorena. Onhan se selvää, että keho ja kehon tuottamat solut eivät iän myötä ainakaan tule paremmiksi. Miksei sukusolujen kävisi samoin. Ei tuo nyt vielä niin kovin hälyttävää ole, mutta myös vanhojen isien lasten on paremmasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta todettu oppivan hitaammin kuin nuorten isien lasten. Erikoista on se, että tutkimusten mukaan iäkkäiden naisten synnyttämät lapset ovat muita lapsia jonkin verran älykkäämpiä.

Tuossa kyseisessä tutkimuksessa kerrotaan, että "20-vuotias isä siirtää keskimäärin 25 de novo –mutaatiota lapselleen, 40-vuotias noin 65. Äidin siirtämien uusien mutaatioiden määrä pysyi sen sijaan noin 15:ssä iästä riippumatta". De novo -mutaatio on ymmärtääkseni uusi geenin mutaatio, joka syntyy vanhempien sukusolouissa, mutta ilmenee vasta heedelmöittyneessä munasolussa.Ilmennyt de novo -mutaatio ei kaiketi periydy lapsesta seuraavalle sukupolvelle. Vanhempien naisten laspsista nuorempiin synnyttäjiin verrattuna huomattavasti suurempi osa syntyy Downin syndrooma -lapsina. Kyseessä ei kaiketi ole geenimutaatio, vaan 21. kromosomi on kaksinkertaistunut. Siksi Downin syndrooma ei näy tuossa de novo -mutaatioiden tilastossa.

Vanehmmilla isien lapsilla on kohonnut riski sairastua autismiin tai sen lievempään muotoon aspergerin oireyhtymään sekä skitsofreniaan. Tämänkään tukimuksen perusteella ei kannattaisi jättää lapsia tekemättä, sillä jonkin verran kohonnut riski saada sairaita lapsia ei tarkoita sitää, etteikö edelleen suurin osa iäkkäämmille vanhemmille syntyvistä lapsista syntyisi terveinä.