Paras kala/ Kõige parem kala

Minä ainakin olisin halunnut olla särpimässä noista kaloista tehtyä keittoa. Toivottavasti keitit kalaliemen merikrotin päästä ja muista kalojen osista, joita jäi. Tai sitten panit kalat kokonaisina keittoon. Merikrotin päästä keitetty kalaliemi on kalalienten huippua. Minusta vain kiiskiliemi yltää makunsa puolesta samalle tasolle.

Merianturan (kielikampelan) ja piikkikampelan olisin kyllä paistanut pannulla. Ovat ne makunsa puolesta niin hienoja kaloja, etten olisi raskinut niistä kalakeittoa tehdä. Olen vakuuttunut, että kalakeitossakin ne pääsivät oikeuksiinsa, mutta äärimmäisen hienoa juhlaruokaa olet keitellyt.

Ei ne ollut kokonaisia vaan sahattuja noin 2½ sentin vahvuisia valmiita annospaloja. Nahkaa vain se suikale päällä. Toivottavasti eivät ole käyneet Aasiassa perattavana, tuntuisi vähän uskomattomalta että olisivat kertaalleen välillä jo sulatettujakin moiset herkkukalat.

Olen ihan samaa mieltä että paistettuina ne tulevat oikeuksiinsa parhaiten, mutta teki vain niin mieli sitä kalakeittoa.
Naapuri oli kuulemma ostanut myös kalaa ja neuvonut menemään kuusiaidan taaksekin myymään ja arvellut että ostetaan.
Arvelen ettei noin hirmuisen kalliit kalat ole ihan helppoja myytäviä illan pimeydessä perjantai-iltana täällä kylällä. Tavallisissa kaupoissa näitä ei ole edes pakastettuina ja kauppojen vieressä olevissa kala-autoissakin harvemmin. Kalakirkossa ja hyvin varustetuissa kalakaupoissa Göteborgissa kylläkin, sekä tuoreina että pakastettuina.

Täällä alkoi juuri seitsemän osan tv-kilpailu Ruotsin tunnettujen mestarikokkien kesken. Vaniljavoita kaatelivat kalan päälle ensimmäisessä osassa ja oli kuulemma uskomatonta herkkua. Ennenkuin nuo kalat on loppu, niin saattaa siitä ohjelmasta löytyä vielä aikamoisia reseptejä.

Minullekin olisivat tuollaiset kalaherkut kelvanneet! Melko hintavaa kyllä.. ja mietinkin liekö ollut pimeän kalan kauppias.. vähän kuin muita tuotteita koskevien kieltolakien aikaan illan pimeydessä tehdään salamyyntiä

Viikonloppuna laitoin uunilohta perunamuusin kera. Ei mitä tahansa uuniruokaa, vaan raastoin tuoretta inkivääriä lautaselle, lisäsin paprikajauhetta, suolaa, hitusen sweet chiliä ja öljyä. Sitten vain hieroin kalapalat mausteseoksessa, esipaistoin pannulla, tyrkkäsin vuokaan, kuorrutin kevytmajoneesilla, sekä veistelin sipulilohkoja kylkeen. Lorautinpa kermaakin päälle, ja paistoin loppuun uunissa. Harmi, ettei lapsille kelvannut.. nuorimmainenkin vain sanoi, että kala haisee pahalle, vaikka tykkää muikuista ja ahvenista ainakin.

Voi hyvinkin olla Alma että oli sellainen. Autonsa oli sellainen vähän folkkaribussia isompi pakettiauto. Esitteli niitä kaloja muovitetusta pahvilaatasta kyllä missä oli vain näitä kalliita kaloja ja sellainenhan on helppo tehdä ihan tarkoitusta varten. Voi olla että oli ihan joku kalakauppias joka halusi päästä varastoistaan eroon ja teki sitä vapaa-ajallaan.
Kumma kuitenkin että tällaisia maalaiskyliä kiersi mutta toisaalta voi olla että hyvinkin kauppa kävi. Tämä kun on kuitenkin vielä sellaista rannikkoaluetta että ihmiset tietävät mitä ne kalat ovat ja ovat niitä syöneet ja vanhemmat ihmiset joita enimmäkseen kylissä asuu eivät lähde asioikseen Göteborgiin niitä ostamaan.

Olipa Almalla mielenkiintoista ruokaa, sweet chiliä en olisi ikinä keksinyt laittaa tuohon uuniloheen. Harmi se tosiaan on jos eivät uskalla lapset edes maistella mutta sellaistahan se on että jo vähän vieraampien mausteiden hajutkin huolettavat.

Lohessa itsessään on jo aika voimakas tuoksu, ja ehkäpä se noiden mausteiden kanssa vielä "muhi" vahvemmaksi. Käyttämäni mausteet kuitenkin korostivat makua kivasti, eikä tullut ollenkaan tulista. Kerronpa mitä muuta kivaa keksin kokeilla vasta: kuutioitua tuoretta luumua tuoresalaateissa. Aiemmin olen pitäytynyt rypäleissä, omenassa, persikassa tai ananaksessa halutessani salaattiin pikkuisen makeutta, mutta luumu on aivan yliveto! Se ei ole liian makea, ja sulautuu hyvin vaikkapa lehtisalaatin, erilaisten paprikoiden, tomaatin sekä kurkun kanssa kuitenkin omalla maullaan kokonaisuutta täydentäen

Lohi kestää rasvaisena (lohen rasva on terveellistä) kalana monelaista valmistustapaa. Kannattaa kokeilla tiukkaakin maustamista. Lohi soveltuu esimerkiksi unkarilaisen karppikeiton tapaisen kalakeiton valmistamiseen. Tässä linkki ponty halászlén valmistamiseen. Periaate on se, että kalaliemi valmistetaan mahdollisuuksien mukaan itse ja lientä keitettäessä käytetään mahdollisimman paljon ja monenlaisia ja -vahvuisia paprikoita tuoreina, kuivattuina ja jauheina. Tiukka paprika unkariksi on csípős ja makea, jota voi käyttää tosi paljon édes.

Jauheista saa vaikuttavan punaisen värin ja hyvän maun. Kalalientä keitettäessä sipulia, valkosipulia ja juureksia ei kannata unohtaa. Sitten, kun liemi on valmis, kokonaisesta lohesta leikataan "kyljyksiä" selkärankoineen kylkiruotoineen päivineen ja niitä keitetään tovi valmiissa kalaliemessä. Keittoon lisätään maun mukaan lisää paprikajauhetta ja tomaattipyreetä tai murskattua tomaattia. Eikä sitten muuta kuin särpimään paksujen leipälohkojen (sekaleipä) särpimeksi ja valkoviiniä kyytipojaksi rasvan sulattamiseksi.

Alma kirjoitti:

Minullekin olisivat tuollaiset kalaherkut kelvanneet! Melko hintavaa kyllä.. ja mietinkin liekö ollut pimeän kalan kauppias.. vähän kuin muita tuotteita koskevien kieltolakien aikaan illan pimeydessä tehdään salamyyntiä

Viikonloppuna laitoin uunilohta perunamuusin kera. Ei mitä tahansa uuniruokaa, vaan raastoin tuoretta inkivääriä lautaselle, lisäsin paprikajauhetta, suolaa, hitusen sweet chiliä ja öljyä. Sitten vain hieroin kalapalat mausteseoksessa, esipaistoin pannulla, tyrkkäsin vuokaan, kuorrutin kevytmajoneesilla, sekä veistelin sipulilohkoja kylkeen. Lorautinpa kermaakin päälle, ja paistoin loppuun uunissa. Harmi, ettei lapsille kelvannut.. nuorimmainenkin vain sanoi, että kala haisee pahalle, vaikka tykkää muikuista ja ahvenista ainakin.

Minä olisin kyllä syönyt tuollaista kalaa ja kuolannut vielä lisääkin. Olsikohan se inkivääri ollut nuorimmaisen mielestä se, mikä haisi pahalle, jos ei entuudestaan tuttu tuoksu ollut. Minä virittelin tänään perinteistä rantakalaa hiukan uuteen uskoon. Reilun kilon perkasin muikkuja, joista sain hiukan mätiäkin talteen. Tietysti runsas voi, maustepippurit ja sipuli kuuluvat asiaan, mutta laitoin joukkoon myös tuoretta chiliä, yhden laakerinlehden, valkosipulia ja purjosipulia. Suolan sijaan käytin aasialaisia kalaliemikuutioita ja vegetaa. Rantakalaa kuuluu kypsentää miedolla lämmöllä noin tunnin ajan, jolloin ruodotkin pehmenevät syötäviksi. Ainakin muikkujen ruodot. Rantakalaa kuuluisi kai syödä siten, että ruisleipää kostutetaan liemessä ja kalat popsitaan sellaisinaan. Minusta sitä voi mainiosti syödä myös perunamuusin kanssa. Riippuu nesteen ja voin määrästä.

Jos Alma tai joku muu on edelleen kiinnostunut paprikan tai chilin kasvatuksesta, niin helpoin tapa on mennä sellaiseen kukkakauppaan, jossa myydään jo hedelmiä tuottavia chilejä. Meillä on yksi kaupasta ruukkukasvina ostettu (chili apache), joka tuottaa mainosti tiukkaankin tarpeeseen chiliä. Pieniä, mutta pippurisia. Saa nähdä, kuinka kauan satoa riittää. Edelleenkin kasvissa on yli 20 palkoa ja uusia nuppuja, kukkia ja palkoja tulossa.

Kokeilinhan minä niitä Urpon antamia chilipaprikan siemeniä, mutten saanut niitä itämään. Meillä ei ole ikkunalautoja joille ruukkuja laittaa, ja aurinkokin paistaa vain pojan huoneen ikkunaan. Siinä onkin sitten niin paahteista, ettei mikään pysy elossa sen vuoksi. Parvekkeella ei saa mitään syötävää kasvamaan, sillä hedelmää tuottavat kasvit tarvitsevat runsaasti valoa ja lämpöä... on siis pohjoiseen päin, ja itänurkalla tuuhea metsikkö.

Huomasin minäkin, että muikuissa on tosi paljon mätiä nyt. Toissapäiväisistä isoista paistinmuikuista sain riipiä suuhuni kourakaupalla paistettuja munia

Helsingissä ovat taas niin perinteiset silakkamarkkinat. Niitä on vietetty ymmärtääkseni jostain 1700-luvulta asti Kauppatorin rannassa. Mielestäni leviävät vuosi vuoden jälkeen aina vaan etäämmälle siitä Kolera-altaan ympäristöstä. Lisäksi on tullut jos jonkinlaista ohjelmaa. Musiikki raikaa, kala tuoksuu ja hymysuiset myyjät huutelevat mainoslauseitaan. Eli ihan hieno markkinameininki. Entinen majakkalaiva Helsinki on rannassa. Sisällä museo ja kapakka. Kävimme oppilaiden kanssa oppaan mukana kiertokäynnillä. Jaksoi kiinnostaa noita kuudesluokkalaisia. Poikien mielestä hienoin oli pieni tykki kannella. Se ei kuulunut alkuperäiseen varustukseen. Panin merkille, että tykin piipun suussa oli sirppi ja vasara. Myös toinen entinen majakkalaiva oli hinannut itsensä siihen Kauppatorille. Kesäisin lilluu Katajanokan kanavan kupeessa ja toimii ravintolana.

Silakoitakin ostin ja lohta ja... no kalaa. Lapset popsivat maistiaisia joka kojusta, joka niitä tarjosi. Tein vähän galluppia miltä kala maistuu. Yleensä koulussa se ei ole niitä lempiruokia. Uusia kalan tykkääjiä löytyi, kas kummaa, koko luokallinen

Pistän seuraavaan viestiin kuvan. Olin niin innoissani kirjoittamassa, että kuva unohtui. Minun vajavaisilla taidoillani ei lähdetä tallentamaan kuvia, kun jo teksti on kirjoitettu.

Ostin tänään S-marketista kalaa, josta en aikaisemmin ollut edes kuullut:nelmaa. Sitä on kasvatettu Suomessa pari vuotta kaiketi Laukaan kalankasvattamossa. No niin, nyt se on kaupoissa. Muuten hyvä siian oloinen ja makuinen kala (vivahti osin myös ahveneen), mutta lievä mudan maku häiritsi ja fileet oli vähän roiskaisemalla leikelty. Kylkiruotoja oli jäljellä ja osassa suomujakin. Hieno kala muuten, mutta luulisi, että kun kalaa aletaan lanseerata, ei huitaisemalla tehtyjä ja mudanmakuisia fileitä pitäisi tuoda kokeeksi myyntiin. Kalat oli mitä ilmeisimmin kasvatettu lammikossa, joss vesi seisoi. Toivottavasti pääsevät alkukankeuksista, kun nelmafileen hintakin oli minusta sopiva 9,90 euroa kilo. http://www.kalankasvatus.fi/sites/default/files/koulutus/Nelma%20yritt%C3%A4j%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4t%2019112010.pdf