Ruokakeskustelu

Urpo kirjoitti:

Suisel ajal Saaremaal on kena valmistaa ruokaa ulkosalla. Tuossa pari yötä sitten eräs Karujärven rannalla asuva ystävä toi kymmenkunta kiloa suutaria (linask) kahden jälkeen am. Siivosin ja savustelin kalat mehukkaiksi ja uskokaa tai älkää suutari pysyi lestissään ja oli vallan mainiota, eikä jääkaappiin tai kellariin tarvinnut tähteitä asetella. Hieno, maukas ja suomuton rasvainen kala, vaikka kuuluneekin särkikalojen älyllisesti ja moraalisesti turmeltuneeseen sukukuntaan.

Ruuasta riittää juttua. Ilmeisesti, kun on enemmän aikaa MIHIN VAAN, niin ruuanlaittokin saa ihan uusia merkityksiä.
Tänään väänsin lopuista raparpereista hilloa. Reseptin sain jo alkukesästä joltain vieraaltamme. Aika helppo, siksi teinkin. Vain sitruunaa ja inkivääriä (no, sokeria tietysti) lisäksi. Kohta purkitan sen ja pakotan täällä käyvät vieraat ottamaan sitä mukaansa tuliaisena. Voivat sitten vuoden kuluttua heittää hyvällä omalla tunnolla roskikseen. Ovat kuitenkin säilyttäneet aikansa.
Sen lisäksi tein viisi litraa kalakeittoa. Mieheni kuitenkin halusi uusia perunoita ja Vesta-silliä (olin tuonut sillit Suomesta). Hyväähän sekin oli. Perunat itsekasvatettuja. Mutta nyt on viisi litraa kalakeittoa ja sekin aika hyvää...

Muutama päivä sitten ostimme 5kg mansikoita, hinta 24 euroa, eli kiloa kohden alle 5e. Hinnat olivat siis laskeneet, mutta miehen mielestä tosi kallista.. Eestistä kun kuulemma saa 2e/ kg.

Hieman harmittaa, kun en tänä vuonna pääse metsään sieniä poimimaan. Viime vuonna suppilovahveroita sai tosi hyvin ja niitä riitti talveksi. Kantarellejakin löytyi mukavasti. Suomalaiset kantarellit eivät vielä ole ehtineet torimyyntiin, mutta eestiläisiä pikkuisia jo saa. Hinta tosin on pöyristyttävä: 6e/ litra!

Olen koittanut syödä viime viikot hieman kevyemmin, sillä vatsalaukku on vauvan ja kohdun kasvun vuoksi noussut melko ahtaalle ja raskaista ruoista aiheutuu paha närästys.

Torilta tarttui mukaan suomalaisia kantarelleja, 5e/ litra. Samalla ostimme viimeisiä syömämansikoita 3e/ litra.. ja ruotsalaisia pensasmustikoita 6e/ litra. Pensasmustikoiden maku oli yllättävän hyvä, tosin metsämarjoja ei mikään voita!

On se kyllä hurja hinta litralta kanttarelleja vaikka ei ne siitä sen halvemmiksi torilla enää mene vaikka olisi metsät täynnään niitä. Ikävä kyllä. Saa siitä litrastakin kyllä vaikka mitä namia tehtyä.

Klassmormorin kanssa me yritetään kääriytyä tästä sienimetsään kuun lopulla ja pitänee ottaa jonkinlainen törppö mukaan mahdollisia marjojakin varten. Tehdään oikein syysretki johonkin suuntaan jos vain hennot sääremme jaksavat meitä kannatella susipoluilla.

.. ja olihan se kantarellikastike herkkua possun kyljellä

Lakasta maksetaan poimijoille pohjoisessa 11euroa kilolta. Myyntihinta jotain 16- 18/ kilo. Tuossa voisi sanoa olevan kohdillaan poimijoille maksettavan hinnan, on se suolla kykkiminen helteellä niin "kovvoo hommoo".

Laitoin uuniin paistin. Tein myös folionyytin, jonka täytin kukkakaalilla, porkkanalla, purjosipulilla ja valkosipulilla. Sekaan muutama nokare smetanaa ja tilkkanen ruokakermaa. Njammnnn!

Täna tegin ühe mõnusa päeva enda jaoks, käisin seenemetsas. Eesti metsad on sel aastal väga seenerikkad. Korjasin tunniga 2 ämbrit...fantastiline/kollaseid pilvikuid,kukeseeni, puravikke, musti seeni, minu isa nimetas neid seaseenteks, kuna need on väga viljaka lihaga Nüüd lõpetasngi seente marineerimise. Aga leidsin ka ühe huvitava artikli, miks tasub kallid NAISED, just teil, seeni süüa....
https://www.arst.ee/et/Uudised-ja-artiklid/32726/seente-soomine-kahandab-rinnavahi-ohtu
Nii et head isu...

Sunnuntaisin Suomesta ei saa muuta tuoretta leipää kuin raakapakasteina joko kauppojen tai kodin uuneissa kypsennettävinä leivän korvikkeina. Ne eivät oikein taikinasta asti alustetuille leiville vetele vertoja. Tänään meillä oli nihkeästi kotona leipää, joten päätin pitkästä aikaa leipoa itse. Spelttijauhoista, vehnäjauhoista, kaurahiutaleista, kuorituista ohranjyvistä, myslistä, oliiviöljystä, joka oli saanut makua aurinkokuivatuista tomaateista ja valkosipulista, vedestä, hiivasta ja suolasta nousikin muhkeita leipiä, jotka paistuivat uunissa rapeiksi (valitettavasti ruisjauhot olivat loppuneet). Vasta paistetun leivän päälle sulava voi antoi viime silauksen, joka tyydytti vaativankin leivänhimon.

Voin tässä samassa yhteydessä mainita, että virolaiset ne vasta osaavatkin leipoa leipää, erityisesti hapanta ruisleipää, joka heidän mielestään ansaitsee ainoana leib-nimityksen. Kaikki vaalea vehnäleipä on pullaa (sai). Siinäkin he ovat oikeassa.

Jännityksellä odotan millaista tämän päivän ruoka on. Jääkaapissa oli tällaisia raaka-aineita. Porkkanoita mitkä oli korkea aika käyttää, lanttua, sipulia, purjosipulia, punainen paprika, pizzerian kaalisalaattia pieni rasia, anjovispurkki missä parasta ennen päivämäärä kaksi viikkoa sitten, kuohukermaa, kilo jauhelihaa ja keitettyjä perunoita.
Paistoin jauhelihan, pieneksi hakatut, porkkanat, lantut, paprikan ja sipulit. Sitten ladoin laajaan uunivuokaan ensin kerroksen perunaa alimmaiseksi, sitten vihannesseoksen, sen purkillisen pizzasalaattia, sen päälle paistetun jauhelihan, hakatut ja liotetut anjovikset. Valkopippuria, suolaa ja kokonaisia maustepippureita sinne tänne. Päällimmäiseksi loput perunat ja voisiivuja niiden päälle. Sitten lurautin 4 dl kuohukermaa koko hoidon päälle ja uuniin.

Joudun kyllä paiston välillä sekoittamaan koko hommelia että maustaisivat toinen toisiaan ne ainekset ja se kerma ei jäisi vain sinne pohjalle. Katson sitten joskus tunnin kuluttua tuleeko tästä syötävääkin .

Jos ei noilla aineksilla saa gourmet´ia aikaiseksi, niin ei sitten millään. Ihan vesi kihosi kielelle, kun ajattelin anjoviksen aromeita valumassa kaikkien kerrosten läpi sinne pohjalle maustaen perunatkin makoisiksi.

Paistoin tänään aamiaiseksi pannukakkua virolaiseen tapaan. Kyllähän Viross usein ihan tavallisia lettujakin valmistetaan, mutta niitä tehdään myös seuraavaan tapaan. Tee lettutaikina ihan normaaliin tapaan, mutta tee siitä tavanomaista paksumpaa ja lämmitä maitoa vähän ja lisää siihen pussi kuivahiivaa. Anna taikinan kohota tunnin ajan ja paista sitten voissa pannukakut pannulla kuten ruokalajin nimikin jo sanoo. Noista paistoksista tulee paksuja ja kuohkeita vähän blinien tapaan ja tarjoa lisäkkeenä hilloa ja kermavaahtoa.
Ainakin tänä aamuna aamiainen kelpasi poikkeuksellisen hyvin.

Jah Urpo nii tehakse meil ka pannkooke, aga see on juba maitseküsimus, kellele meeldivad õhukesed krõbedad või kohevad pannkoogid.
Mina tegin ka Lapimaal mitu korda pannkooke ikka soome tava järgi, aga üks päev tegin keefirist, siis sellest "piimäst", mis Soomes saadaval. Kaaslasele, kui ütlesin, vaatas ta mulle pikalt otsa - "piimästa?..." Aga kui sööma hakkas, siis kiitis

Niin. Miten te foorumilaiset pannukakkutaikinanne oikein teette? Minä teen kyllä "silimäkoajeella" niin kuin lähes kaiken muunkin.

Teen aina mahdollisimman ohuen taikinan ja annan sen turvota joitain tunteja ennen paistamista. Siihen taikinaan laitan hivenen bikarbonaattia (ruokasoodaa) myös. Hiukkasen soodavettä joukossa olisi vielä parempi, mutta sitähän ei useimmiten satu kotona olemaan. Minun pannukakkutaikinassani on mieluummin liian vähän kuin liian paljon kananmunia ja sokeria ei murustakaan, hiven suolaa kylläkin. Sitten paistan siitä pannulla mahdollisimman ohuita pannareita pannua kallistellen. Kun näille nelin- tai kaksinkerroin käännetyille pannukakuille sitten laittaa marjahilloa ja vatkattua kermaa päälle niin kyllä ovat namnam.

Aikoinaan ihmettelin miten ruotsalaisissa ravintoloissa sai niin valtavan hyviä pannukakkuja hernekeittopäivinä. Siispä kyselin näiltä kokeilta sitä salaisuutta ja opin tuon sitten itsekin.

Uunipannukakkuun on kyllä laitettava enemmän jauhoja mutta mahdollisimman ohutta senkin taikinan on mielestäni oltava. Senkin pitäisi saada ensin muhia sen taikinan edes tunnin verran. Siihen pannukakkuun voi laittaa hivenen sokeriakin mutta oikeastaan ei kaipaa sitä sekään. Teen sitä uunipannulla eikä sille pellille saa laittaa liian paksua kerrosta taikinaa eikä uuni olla liian kuuma. Tuon bikarbonaatin johdosta se uunipannukakku tekee kuplia pannukakkuun paistumisen aikana. Ne kuplat käyn haarukalla puhkomassa sitä mukaa kun niitä ilmaantuu. Kun se uunipannukakku on hieman tummempaa kuin tämän foorumin pohjaväri niin on jo valmista .

No täältä tulee Klassmormorin Uunipannukakkuohje:

5 dl maitoa, 3 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 2 rkl voisulaa,
ainekset sekoitetaan ja annetaan seistä puolisen tuntia

2 munaa ja 2 rkl sokeria vatkataan ja sekoitetaan taikinaan

Paistetaan 200 asteen lämmössä kunnes se on kauniin ruskea.

Tätä valmistan kun olen laiskalla tuulella.

Kokeilen tuota laiskan pannukakkuohjetta vielä joskus

Tämä ohje piti laittaa Viroon, kun oli kuulemma niin makoisa.. edesmenneen "mummeliystäväni" peruja:

Kertun makoisa pannari:

2 isoa munaa
8dl maitoa
4dl vehnäjauhoja
1,5tl suolaa
4rkl sokeria
1dl voisulaa
0,5tl leivinjauhetta

Yhdistä ainekset, viimeisenä voisula. Vatkaa hyvin. Paista 200 asteessa n. 40min. Rapeutta saat, kun käytät pellin uunissa tyhjänä ja lisäät kuumalle pellille voinokareita ennen taikinan kaatamista. Noin reunoista tulee tirisevän rasvaiset ja maukkaat.

Huomenna eli tänään tulee meidän hyvä ystävä vääntämään meille lähi-idän röppöä.
Kyseinen herra on kovin taitava ruuanlaittaja. Olemme olleet hänen seurassaan muutaman kerran Balilla. Minä, joka olen ruokafriikki, minutkin tuo kyseinen mieshenkilö johdatteli balilaiseen ruokakulttuuriin. Meidän lisäksi tulee ystäviä, jotka kymmenen vuotta sitten sulostuttivat läsnäolollaan meitäkin siellä Balilla.
Tällaisia ystäviä haluaa pitää lähellään. Mies, joka osaa ruuanlaiton, ei pidä ikinä hävittää.

Kerron varmaan myöhemmin mikä oli menun sisältö. Voitte saada siitä vihjeitä, jos joskus haluatte järjestää lähi-idän "viikot" kotonanne.

Aliel, mahtoikohan teidän listallanne olla hummusta, tahinea tai leipäsiä, jotka on paistettu sellaisessa jännässä pömpelissä jonka sisällä on vastukset? Olen joskus saanut itse sellaisia herkkuja erään lähi- idästä kotoisin olevan tuttavani kesteissä? Lisäksi oli kasviksia, salaattia ja mausteisia jauhelihapötkylöitä.

Minulla on euforinen olo. Söin juuri kiusausta Janssonin tapaan, ja tällä kertaa "väike armas" nukkui koko ruokailuni ajan kiltisti Noilla pienillä kun on ihmeellinen kyky aistia milloin vanhemmat haluavat esim. syödä keskeytyksettä, ja sitä se yleensä meilläkin on että täytyy pompata vaavia hoitamaan aina välillä. Nyt kuitenkin Alman masu on pumpollaan ruoasta ja olo todella tyytyväinen kunnon suolapalan jälkeen!

No hummusta ja muita tahnoja oli riittämiin. Yksi niistä oli tehty munakoisosta. Kauhistelin, että tulee aika hintavaa. Minusta munakoiso on Suomessa kallista. Kokkimme oli kuitenkin löytänyt Lidlistä ihan kohtuuhintaista. Oli vielä tsatsikia, itse tehtyä tietenkin.
Niitä jauhelihapötkylöitä oli myös tehnyt. Minulle tuoretta tonnikalaa. Leipäset tehtiin vaan uunissa, koska meidän kotoa ei löydy niitä vastuksia. Toiset leivät oli leivottu filotaikinasta, siitä tosi ohuesta. Sisällä juustoa. Lämmin salaatti kuului myös menuuhun + kaikki mahdolliset pikkulisukkeet.
Armas kokki toi kaikki tullessaan jopa sipulit valmiiksi pilkottuna. Ei tarvinnut kuin lämmittää ja karitsanjauhelihapötkylät paistaa uunissa.
Kyllä riitti kehuja. Minä söin niitä herkkuja vielä sunnuntain niin, että täytyi pitää pikku välimatkaa töissä ihmisiin valkosipulin takia.

Oi teitä herkkusuita. Minulle tuo kaikki oli täyttä hepreaa. En ole koskaan kuullutkaan mistään hummuista ja
muista ihmellisyyksistä.
Naapurini, joka juuri nyt on Thailandissa, tulee kotiin tiistaiyönä, kertoo varmaan sitten kaikenlaisista herkuista.
Ehkäpä tuo sitten taas minullekin maistiaisia.
Eilen poikani käytti minua Rusta nimisessä kaupassa. Sieltä löytyy kaikenlaista roinaa.
Ostin hänelle kunnon rautapadan, kun hän niin tykkää laittaa ruokia uunissa. Se oli niinkuin vähän ennenaikainen
joululahja. Tulostin vielä netiltä kolme erilaista Karjalan paisti ohjetta.
Oli kovasti mielissään ehkä mutsi saa sitten paistia, kun hän taas on kotona sitä laittamassa.
Aamulla lähti taas tienpäälle viikoksi.

Voi että.. meikäläinen saa Thai- ruokia vain ravintolasta, joten hieman kateeksi käy tuota onneasi, Klassmormor

Joskus meillä halutaan ruokaa, jossa on vähän enemmän potkua. Tällöin valmistan yleensä mukaeltuja intialais- tai aasialaistyyppisiä ruokia. Kiinan eri osissakin on erilaiset seuduille ominaiset keittiönsä, joten kotona ei ole niin nokon nuukaa, noudattaako orjallisesti joitakin alkuperäisiä reseptejä. Onneksemme täällä meillä päin on monen etnisen kaupan keskittymä. Niistä saa jopa tuoreita aasialaisia, intialaisia ja afrikkalaisia vihanneksia, juureksia, yrttejä ja mausteita. Pakastettuina myydään eksoottisia kaloja ja äyriäisiä. Tämän kaiken kruunaa edullinen hintataso.

Minä en ole erityisen innostunut kokki, paremminkin laiska ja mukavuudenhaluinen ruuanlaittaja. Syömättäkään kun ei elä, niin onhan sitä ruokaa silti joka päivä jonkinmoista tehtävä. Reseptejä en jaksa koskaan tutkia, mutta joskus onnistun saamaan aikaiseksi jopa ihan herkullistakin apetta. Kuten eilen paistettuja nuudeleita, herkkusieniä, sipuleita, vihanneksia ja katkarapuja, nam!

Kiinalainen ruuanvalmistustapa sopii mentaliteettiini, nopeasti valmista .

On vain tylsää kun pitää tehdä kahdenlasta ruokaa, poika kun haluaa proteiinimättöä joka aterialla, eikä sille kannata soijaa tai muitakaan papuja esitellä...kalaakaan ei montaa kertaa viikossa jaksa syödä. Minä kun en syö lihaa ja toiselle se on elinehto. Onneksi on keksitty Saarioisten rusinaton maksalaatikko, se on ruokateollisuuden lahja laiskalle äidille.

Latvialainen kauppaketju Maxima vie Viron myymälöihinsä savustettuja mustekalan lonkeroita. Ne myydään vakuumipakkauksissa ja säilyvät melko kauan. Syön meren eläviä, mikäli ne eivät ole nisäkkäitä ja voin vakuuttaa, että nuo savustetut lonkerot ovat vaarallisen herkullisia. Minä ihmettelen kyllä sitä, kuinka he pystyvät noita tuotteita myymään n. 5:n euron kilohintaan. Jos käytte Virossa, Latviassa tai Liettuassa, niin poiketkaapa Maximassa ostoksilla.

Helsingin Sealifessa on mustekala, joka avaa purkin kannen saadakseen sieltä herkkupalan. Seuraavan australialaisen (?) videon katselu kannattaa kyllä unohtaa, jos tuota herkkua aikoo maistaa.

Tässä linkki niille, jotka käyvät Virossa ravintolassa syömässä: http://www.viisitahtea.fi/kilpailut/111/3115 . Tämä tieto on jo vähän vanhentunutta ja saattaa olla, että tänä vaikeana aikana noita kaikkia ravintoloita ei enää ole. Eräs meille monille tuttu puuronhämmentäjäkin on kertonut olleensa avaamassa Viroon monia ravintoloita, joita ei enää kuitenkaan tänä päivänä ole. Ravintolan avaaminen saattaa olla helppoa, mutta pysyvän maineen luominen ja ravintolan kannattavaksi kehittäminen sitten vaatiikin jo hieman enemmän asiantuntemusta, suunnittelua, hyvää liikeideaa ja realistista näkökulmaa tulevaisuuteen.

Tuossa listassa on varmasti hyviä vinkkejä. En ole läheskään noissa kaikissa käynyt, mutta muutamissa kylläkin. Koska ruoka on erityisesti makuasia, en lähde suosittelemaan yhtäkään, joista itse olen pitänyt. Toisaalta en lähde tuomitsemaankaan yhtäkään, jotka minusta missään nimessä eivät kuuluisi tuolle listalle. Viron kokoisessa maassa on kuitenkin lukuisia ravintoloita ja varmasti tänä päivänä voi jopa viittäkymmentä suositella ihan turvallisin mielin. Niin paljon ravintoloiden ruokakulttuuri on ottanut edistysaskeleita niinä vuosina, joina minulla on mahdollisuus ollut Viron ravintolatarjontaan tutustua.