Eläkkeelle jääminen, eläkkeelläolo ja vapaa-aika

Keskustelin tänään erään työtoverini kanssa eläkkeelle jäämisestä, koska tuo päivä koittaa hänelle parin vuoden kuluttua. Tuohon asiaan suhtautuminen tuntuu olevan hyvin henkilökohtaista. Hän oli ollut kolme viikkoa sairaslomalla ja oli aivan innoissaan, kun pääsi taas töihin. Elämä oli ollut tylsää, kun ei ollut mitään tekemistä. Kaupungilla kävely oli päivittäin vienyt hänen apeat ajatuksensa ja huomionsa hetkeksi ympäröivään maailmaan. Synkät mietteet olivat johtuneet siitä, että sairaslomallakin oli ollut niin puuduttavaa tekemisen puutteessa ja pahin ahdistus oli tullut siitä, kuinka hän selviytyy eläkepäivistään, kun työhönkään ei enää pääse. Vähän kummastelin mielessäni, kun hänellä on sentään neljä lasta ja useita lapsenlapsiakin. Jotkut eläkkeelle jäädessään menettävät elämänhalunsakin, kun tuntevat itsensä tarpeettomiksi ja vapaa-ajan täytteeksi ei oikein tunnu löytyvän mitään.

Sitten on taas niitä, joiden elämä vasta alkaa, kun työvelvollisuudet ovat ohi. Vapaa-ajan harrastuksille jää aikaa, samoin matkusteluun, mahdollisille lapsenlapsille ja jotkut ovat niin reippaita, että peräti muuttavat eläkepäiviksi toiseen maahaan ja vieraaseen kulttuuriin. Jotkut toteuttavat eläkkeelle päästyään pitkäaikaiset haaveensa ja ryhtyvät puuhailemaan sellaista, mitä he ovat pitkän aikaa halunneet tehdä, mutta työura on ollut jonkinlaisena esteenä.

Kolmas ryhmä on sellainen, joiden elämään eläkkeelle jääminen ei juurikaan vaikuta. He ovat tyytyväisiä siihen, että ovat tehneet oman osansa ja nauttivat levosta ja vapaa-ajastaan omissa oloissaan ja tapailevat silloin tällöin ystäviään. Siellä eläkkeellä olon loppupuolella jotkut alkavat jo kaipailla ikuiseen lepoon pääsemistä.

Onhan tietysti myös eläkeläisiä, joita ei voida luokitella millään tavoin, vaan he ovat tämän tässä kyhäämäni luokittelun "sekakäyttäjiä". Eräänlaisia välimuotoja tai he ovat yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Kaikkein eniten minua ihmetyttää nuo työtoverini kaltaiset ihmiset, joille eläkkeelle jääminen on maailmanloppu. Itse olisin valmis jäämään jo huomenna eläkkeelle, jos se olisi jollakin tavoin mahdollista ja taloudellinen tilanteeni olisi sellainen, että voisin lopettaa työnteon tähän paikkaan. Minulla on jo tässä vaiheessa valmiita suunnitelmia ja haaveita eläkepäiviksi, enkä voi suin surminkaan uskoa, että minulle tulisi vapaa-ajan ongelmia.

Urpo, olen sinuga igati ühel meelel!!! Mina jääks ka kasvõi homme pensionile ja ma oleks niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii õnnelik! Kahjuks pean ootama veel sama palju aastaid, kui olen tööl siiani käinud. Noh, nii 20 aastat kui nad seda pensioni-iga veel ei tõsta.
Ooh, mida ma kõike siis teeks!!! Lähen kasvõi teise riiki või abielluks mõne kobeda mehega veel ja peaks mesinädalaid.. No kui see ei õnnestu, siis igav mul juba ei hakkaks, võtaks koera ja loeks raamatuid ja käiks kuskil eakaaslastega kasvõi kohvitamas või mingit tervislikku ala harrastamas. Oh, neid tegevusi oleks niiiiiiiii paaaaljuu, hohhoiaaa! Oleks vaid aega! Ei mingit palgatööd, heh, selleks on noored! Isegi lapselapsi ei hakka mina kasvatama vaid vahel võib nendega õunapuu otsas turnida, kui nad seda väga soovivad

Niin Urpo minä voisin kuulua siihen sekaryhmään. Minäkään en ymmärrä työtoverisi kaltaisia ihmisiä.
Monelle on kauhistus kun pitää jättää se 30-40 vuoteen opittu työpaikka. He varmaan tuntevat turvattomuutta.
Täälläkin ovat monet jopa kuolleet vähän eläkkeelle jäämisen jälkeen.

Nautin todella vaikka eläke onkin kovin pieni. Juuri ja juuri pärjää. Ei paljon pysty matkustelemaan, mutta
niihän sitä sanotaan että suu säkkiä myöten. Miksi minä en pärjäisi kun äitinikin tuli toimeen puolella
siitä mitä minulla on nyt. Ensi syksynä kun on sitten se varsinainen eläkeikä niin vähän paranee tulot,
kun saa työeläkettä ja ehkä vuokratukea, jota saa vasta sitten.

En ole päivääkään kaivannut töihin takaisin. Espanjaan tulin talviksi, koska olen oman osani jo lumesta luonut. Netti ja talonhoito riittävät minulle harrastuksiksi. Joskus vähän teen kuviakin kameralla ja pensselillä. Minäkään en ole innokas lastenlapsiani hoitamaan. Riittää kun muutaman kerran kesässä käy heitä tervehtimässä. Eipähän tule lepsille mieleen, että haluaisin heidän elämäänsä pomotella.
Tämän päivän maininkeja:

Tuli mieleen tuosta faarin kirjoituksesta.. aika monet nykyeläkeläiset viettävät muutenkin niin aktiivista elämää, etteivät jaksa/ halua enää paapoa pieniä energiapakkauksia. Ollaan tehty pitkä työura, eletty "oravanpyörässä" asuntolainoineen, arjessa ne eläkepäivät ovat ehkä siintäneet vapautena ja haaveena saada viimeinkin aikatauluttaa itse loppuelämänsä. Kun siihen viimein koittaa tuo mahdollisuus, niin taitaa nykyisin yhä harvempi isovanhempi niitä sukunsa vesoja enää viitsiä paimentaa. Sellaisia ovat minunkin vanhempani, ja minun on se vain hyväksyttävä vaikka olen usein toivonut heidän ja lasteni välille samaa kuin itselläni oli toisten isovanhempien kanssa. He rakastivat sitä, kun me lapset vietimme suuren osan lomistamme mummolassa ja ottivat aina avosylin vastaan, se oli vaihtelua heillekin vaikkei varmaan ihan kevyttä kuitenkaan.

Ei taatusti minulla tule työelämää ikävä eläkeläisenä ja yhtä varma olen siitäkin etten tule kärsimään ajanvietto-ongelmista. Kun 6 vuotta sitten olin vuorotteluvapaalla kokonaisen vuoden niin olin kuin oikein ylimmässä taivaassa joka armiaan päivän. Ei puhettakaan että olisin hetkeäkään ikävöinyt töihin. Minun työni ei ole millään tavalla tylsää eikä työtovereissani tai työpaikan ilmapiirissäkään ole mitään vikaa, mutta tunnen vain jo saaneeni maistella palkkatyön tekemistä niin tarpeekseni että on sula mahdottomuus ikävöidä sellaista.

Heti kättelyssä en tarvitse edes erityisiä harrastuksia tai seurapiiriä ympärilleni vaan ihan tämä maalaiselämä oululaisen ja Gea-koiran seurassa riittää mainiosti. Sitten jos sattumalta innostuisin jostain asiasta niin voisin hyvinkin ajatella aktivoituvani vielä vaikka mihin juttuihin mutta siitä pidän huolen etten tule ottamaan mitään turhia työnkaltaisia isompia velvollisuuksia niskoilleni. Ajatella että saa suunnitella ja tehdä mitä tykkää tarvitsematta ottaa huomioon työtä, vain vapaapäiviä, vapaakuukausia ja vapaavuosia. Ihana vapaus!

Olen jo asettanut itselleni maksimiajan työelämässä ja se on 9 kk, viimeistään silloin alan vapaaherrattareksi mutta kernaasti hieman aiemminkin jos olosuhteet asettautuvat puolelleni.

Sadeca kirjoitti:

Ei taatusti minulla tule työelämää ikävä eläkeläisenä ja yhtä varma olen siitäkin etten tule kärsimään ajanvietto-ongelmista.

Minä pelkään että minun kohdallani asia tulee olemaan täsmälleen päinvastoin. Työelämää tulee ehdottomasti ikävä ja vapaa-ajanvietto ongelmat iskevät ilman muuta. En ole millään lailla työnarkomaani luonteeltani että sen takia ikävöisin töihin. Ainakin tällä hetkellä työ vain täyttää elämästä melkoisen suuren osan. En osaa oikein kuvitella mitä tekisin ilman sitä.

Minulla on onneksi vielä aika pitkä matka eläkevuosiin. Ehkäpä vanhentuessani väsyn tai työ muuttuu muuten vain haasteellisemmaksi ja raskaammaksi vuosien myötä. Silloin saatan ajatella työstä toisinkin. Vapaa-ajan ongelmia se ei silti poista. Ehkä muutan sitten lopullisesti nettiin asumaan. Nykyisin elän siellä vain osa-aikaisesti.

On tosi kivaa kun ei tarvitse aamulla nousta kukon laulun aikaan vaikka
kroppa on siihen tottunut ja haluaa aamiaista aikaisin.
Olen jo nauttinut eläkepäivistä viime vuoden maaliskuusta saakka.
Tekemistä on riittänyt niin täällä netillä kuin todellisuudessakin.
Yhdistyselämä vie aikaa kun pitää suunnitella kaikenlaisia aktiviteetteja
että ihmiset viihtyvät ja tulevat mukaan toimintoihin.
Juhlia on tämän tästä ja monenlaisia "matkoja" sinne ja tänne.

Lähi aikoina juhlitaan taas kolmea henkilöä jotka pääsevät varsinaiselle
eläkkeelle, yksi hiestä olen itse lokakuussa.
Tiukkaa on ollut ekonomisesti, kun jää itse eläkkeelle niin ei saa edes
asuntotukea ennen 65 ikävuotta saati sitten muita avustuksia.
Yksi kuukausi vielä ja sitten helpottaa, ehkä sieltä Suomestakin tulee jotain.

Olen ollut niin monessa työpaikassa ja erilaisissa ammateissa että en osaa
kaivata mitään hommia. Oloneuvoksen virka sopii mainiosti.
Tervetuloa Sadeca meidän joukkoomme ja ehkä sitten pistäydyt myös
meidän talossammekin, ei sitä passaa sentään ihan erakoitua.

Meillä täällä Suomessa on alettu puhua jo seitsemänkymmenen vuoden iästä työelämässä jaksamiseen. Kuullostaa aika hurjalta minun korvissani. Voihan olla töitä, joissa jaksaisi vielä tuossakin iässä.
Minä tein tänä syksynä päätöksen, että teen töitä juuri sen verran kuin jaksan. Rupesin siis eräänlaiseksi keikkatyöläiseksi. Voin näin itse valita milloin jaksan ja mitä ja missä.
Vielä noin kymmenen vuotta sitten Suomessa oli mahdollista hakea tällaiselle osa-aikaeläkkeelle jo 56 vuotta täytettyään. Nyt sellaista mahdollisuutta ei käsittääkseni ole. Mutta minä nyt yritän järjestää sen itse itselleni.
Voihan olla, että joku vielä tekee työtarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Täytyy sitten olla aikamoinen tarjous, jos siihen tartun.

aliel kirjoitti:

Meillä täällä Suomessa on alettu puhua jo seitsemänkymmenen vuoden iästä työelämässä jaksamiseen. Kuullostaa aika hurjalta minun korvissani.

Kuka näistä on alkanut puhua? Poliitikot ja erilaiset elinkeinoelämän pamput joilla itsellään ei ole aikomustakaan sinnitellä työelämässä noin vanhaksi. Useimmat heistä siirtyvät nauttimaan ansaitusta usean kymmenen tuhannen euron kuukausieläkkeestä viimeistään viisikymppisenä.

Joo Ramo, on aivan hienoa että vielä mielestäni "nuorena miehenä" koet työelämän noin positiivisena itsellesi. Sehän veisi kaiken innostuksen ja motivaation jos jo tässä elämäsi vaiheessa kaipaisit eläkeläiseksi. En minäkään ennenkuin joskus neljä vuotta sitten edes ajatusta suonut eläkeajatukselle. Toisaalta taas en muista että koskaan edes nuorena olisi lomalta ikävä töihin ollut, aina ne lomat ovat olleet liian lyhyitä ja ensimmäinen päivä töissä sitä "tervan juontia".

Täällä ei nykyisin pysty monikaan edes jäämään eläkkeelle ennen 64-65 vuottaan koska silloin se eläke jää niin pieneksi koko loppu elämän ajaksi, ei edes vaikka olisi tehnyt koko aikuiselämänsä ajan yhtäjaksoisesti töitä. Vain jos on onnistunut säästämään hiukan ylimääräistä, omistaa jotain jonka voi muuttaa rahaksi tai on partneri joka ekonomisesti on tukena, se on mahdollista. Monet jos jaksavat ovat yksinkertaisesti pakotettuja tekemään vielä jopa yhden ylimääräisen vuoden että saisivat eläkkeen jolla pärjäisivät jotenkuten. Se on yksinkertaisesti kylmä totuus täällä tämän päivän Ruotsissa.

En itsekään tule ottamaan vanhuuseläkettä ennenkuin aikaisintaan 63-vuotiaana ja luultavasti vasta 64-vuotiaana mutta sinnittelen ne muutamat vuodet 25 tai 50 prosentin sairauseläkkeellä ja oululaisen turvin. Yksi mahdollisuushan on ilmoittautua työnvälitykseen ja nauttia työttömyyspäivärahoista koska ei ole pienintäkään pelkoa siitä että joku minut töihin ottaisi, mutta saa nähdä viitsinkö edes siellä alkaa juoksemaan.

Suomensisareni on 58-vuotias ja ikänsä palveluammatissa töitä tehnyt, aiemmin ravintolassa ja viimeiset yli 20 vuotta kaupassa myyjänä. Hän sanoi itsensä irti työstään ja teki viimeisen työpäivänsä tammikuun alkupäivinä. Ei häntäkään mikään työnantaja palkkaa ja työnvälityksessä tarvitsee käydä vain noin 3 kk väliajoin. Miehensä oli kehunut jo parin kuukauden päästä että hän oli saanut aivan kuin uuden vaimon, hyväntuulisen, tasapainoisen ja leppoisan sen entisen jatkuvasti kärttyisän, väsyneen ja stressaantuneen tilalle.
Kesäkuun alusta sisareni lähti mökille saareen ja lukuunottamatta yhtä viikkoa ennen juhannusta hän on vain noin korkeintaan kerran viikossa käynyt pesemässä pyykkiä kaupunkiasunnossa ja ollut koko kesän siellä saaressa. Lomien aikanahan siellä oli tyttärensä perheineen naapurimökissä ja miehensäkin sen kolmen viikon ajan mutta muuten hän on ollut ypöyksin arkipäivät viikottain tapaamatta yhtään ketään. Hän sanoo että mitään kiirettä ei ole kaupunkiin ja aika ei käy himpun vertaa pitkäksi ja ymmärrän että näin on. Kun hän oli käynyt entisessä työpaikassaan ruokaostoksilla niin entiset kolleegat olivat ihmetelleet että miksi hän ei ole siellä aiemmin käynyt. Hän oli nauraen sanonut: "Mitä se rahaton kaupassa tekee?"
Ei eläkeläisen mitään projekteja kannata itselleen hankkia ennenkuin alkaa niitä todella kaipaamaan, opettelee vain nauttimaan siitä vapaudestaan tehdä mitä tykkää ja vaikka olla tekemättä silloin kun ei huvita. Jos ei ansiotyötään ole pitänyt elämänsä pääsisältönä niin ei tuon pitäisi vaikeuksia tuottaa.

Luin hesarin foorumista kannanoton missä eräs vanhempi nainen oli iloinen kun loma loppui ja pääsi työtovereiden joukkoon. Hän valitti kun ei lomalla ollut seuraa jonka kanssa käydä kävelyllä kaupungilla, elokuvissa j n e koska yksin hänestä oli kummallista olla kaupungilla vain aikaa kuluttamassa. Hän oli soitellut tuttavilleen että tulisivat käymään ja kahvittelemaan kun hänellä nyt olisi aikaa, mutta kaikilla oli omat menonsa. Kyllä nyt toki oikealla asenteella Helsingin kokoisessa kaupungissa aikansa saisi kulumaan yhden loman verran jos ei laittaudu marttyyriksi. Tällaisena hienona kesänä olivat varmasti puistotkin täynnä ihmisiä ja mahdollisuuksia ihan roppakaupalla. Ei toki sinne kämpän ovikelloa kukaan vapaaehtoisesti tule rimputtelemaan päästäkseen kuulemaan valitusta yksinäisyydestä tai seikkaperäisiä kertomuksia toisen työpaikasta.

Vaikka jo edellinen viestini on kiduttavan pitkä niin vieläkin on hiukan lisättävä tuosta työelämästä. Vaikka en ole koskaan kokenut että työelämä olisi se pääsisältö niin tottahan toki minun on todettava että se on ollut hyvin tärkeä osa elämästäni ja että saan olla onnellinen että sitä on minulle aina riittänyt. En suin surminkaan olisi halunnut elää pätkätöillä ja työttömyyskausilla millä tämän päivän ihmiset joutuvat elämään, jopa hyvin koulutetut ihmiset.

Työnantajan markkinat kukoistavat työttömyyden myötä eikä näköjään ole tarkoituskaan että kaikille pitäisi löytyä työtä. Ne jotka ovat syrjässä syyllistetään ja varattomina eivät sille vapaa-ajalleenkaan saa mitään mielekästä käyttöä. He tuskin edes uskaltavat ajatella eläkepäiviään koska se on liian masentavaa. Mielestäni ne lähes kaikki etuudet ja helpotukset Suomessakin ovat menneet työnantajille ja kapitaalille mutta silti nämä käyttävät veronmaksajien rahoilla maksettua työvoimaa harjoittelijoiden ja pätkätyöläisten muodossa lisäämättä lainkaan vakituisia työpaikkoja. Se ruoan alv;n alennus esimerkiksi meni suoraan työnantajille, ei sillä työpaikat lisääntyneet ja vain osa laski ruoan hintoja. Kuulemma nostivat hintoja juuri aiemmin että hinnat ovat lähes samat kuin aiemminkin.

Kun jopa 40-vuotiaat katsotaan liian vanhoiksi työnantajien taholta niin väkisinkin se on niin että työnantajan markkinat ne vallitsevat ja vain halpatyövoima heille kelpaa. Sitten se on kyllä ihan täyttä totta mitä Ramo tuolla sanot että kyllä osalla on ollut varaa pitää huolta siitä että 50-vuotiaana voi huoletta siirtyä jonnekin paratiisiin lekottelemaan. Poliitikot ja muut vaikutusvaltaiset ovat erkaantuneet täysin tavallisten ihmisten arkitodellisuudesta. Valtaa käytetään törsäämällä ja lupaamalla verorahat milloin mihinkin kansaa vähääkään hyödyttämättömään aukkoon ulkomaita myöten. Työttömät heille ovat "laiskoja loisia" jotka mielellään vetävät lonkkaa muiden kustannuksella. Tottakai sellaisiakin voi olla olemassa ja onkin mutta tuskinpa vain enempää kuin joku hassu siellä täällä.

Tuon muistaen on todettava että vaikken todellakaan ole kultalusikka kädessä syntynyt niin olen saanut sitä lainata koska huolimatta pienestä tulevasta eläkkeestäni olen säästynyt olemasta pelinappulana ja hyväksikäytettynä valtaa pitävien taholta. Tänä aikana kun on turhaa sanoa että työtön olisi oman onnensa seppä millään tavalla, pikemminkin sepän työkalu.

Luin tuossa juuri Sadecan viime elokuussa kirjoittamat jutut. Minun eläkkeelle jäämistäni juhlittiin joukolla suomalaisen
yhdistyksen tiloissa viime lokakuussa. En ole koskaan suuremmin synttäreitä juhlinut, mutta kun jättää työelämän niin kanattaa juhlia. Olin silloin vielä yhdistyksen puheenjohtajana niin ystävät alkoivat puhua että minua juhlittaisiin. Pistin ensin hanttiin,
mutta sitten ajattelin, että kerran se kannattaa tehdä kunnolla. Ei kuitenkaan alkoholin merkeissä vain hyvät ruoat ja kakku-
kahvit. Olin jo silloin aloittanut elämäkertaani kuvein skannauksella, niin laitoin ne pyörimään tv:hen. Kaikki tykkäsivät ideasta.

Keväällä maaliskuussa vuosikokouksessa sitten lopetin johtajuuden. Yksi pariskunta kysyi miksi? niin vastasin että silloin se on lähdettävä kun on huipulla. Vuoden olin siinä hommassa. En ole mikään yhdistys ihminen. Aikomukseni oli muuttaa kokonaan pois
Göteborgista, mutta vielä olen täällä. Ehkä ensi kesänä.

Nyt olen sitten kirjoitellut tarinaa niiden kuvien, joita on n. 2800, perusteella ja olen päässyt vuoteen 1990, mutta aina tulee
lisäyksiä teksteihin. Kyllä tietokone on ihana asia, muuten menisi hermot, jos pitäisi kirjoittaa tavallisella koneella, ja tulisi
paljon virheitä niin heitä paperi roskiin.

Kuntoani pidän yllä käymällä uimassa vähintään kolme kertaa viikossa. Puolisen kilometriä polskuttelen, mutta matka
lisääntyy koko ajan kun kunto kohenee. Nuo kahdenkymmenenviiden metrin alttaat eivät oikein miellytä. Joskus pitää
maksaa toiseen paikkaan että pääsee pitempään altaaseen. Heinäkuussa sain kuitenkin käydä samalla kortilla maauimalassa
viidenkymmenen metrin altaassa.
Ensi viikolla menen poikani luo maalle kun hänellä on vielä loma. Kiva nähdä taas tyttöjä, siitä on kuukausi kun näin viimeksi.

Sillälailla Klassmormor! Kuulostat oikein täystyöllistetyltä ja pitkäjännitteisyyttä omaavalta ihmiseltä kun noin ahkera olet!

Niin aikansa kutakin, kuten sitä yhdistyksen puheenjohtajuuttakin.

Oikein mukavaa vierailua sinne maalaismaisemiin poikasi perheen luo!

Minäkin toivotan touhukasta lomaa Klassmormorille! Ei siellä maalla ainakaan aika käy pitkäksi niiden pikku "nuppusten" kanssa!

Kyllä Suomessa vapaaehtoisia eläkesäästöjä voidaan ruveta nostamaan heti, kun jäädään eläkkeelle. Nopeimmin koko säästämänsä eläkepotin saa itselleen kuienkin, jos jää eläkkeelle 65-vuotiaana. Tässä tietoa suomalaisesta vapaaehtoisesta työeläkemallista.

Suomessa työeläkkeelle voi jäädä aikaisintaan 63-vuotiaana, mikäli ei ole ennen jo jostakin muusta syystä päässyt tai jäänyt eläkkeelle tai viimeistään 68-vuotiaana. Jotkut jatkavat työssään vielä senkin jälkeen, kun he saavat jo eläkettä. Mitä kauemmin työelämässä on mukana, sitä suuremmaksi työeläkepotti kertyy ja 63:n ikävuoden jälkeen eläkkeelle jäävien eläke karttuu prosentuaalisesti korotettuna. Prosenttikorotus 63:n ikävuoden jälkeen nousee sitä suuremmaksi, mitä kauemmin on miukana työelämässä ain 68:aan ikävuoteen asti. Työeläke ei kuitenkaan kartu enää 68:n ikävuoden jälkeen.

Viime vuonna suomalaiset jäivät eläkkeelle keskimäärin 60,5:n vuoden ikäisinä. Ennen varsinaista ikää voidaan eläkkeelle jäädä monista eri syistä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle, työttömyyseläkkeelle, eläkeputkeen jna. Työurien pidentäminen on ollut nykyisten hallitusten ja työnantajine tavoitteena ja eläkkeelle jääneiden keski-ikä on jo nytkin noussut vuodesta 2007 noin vuodella.

Nyt kyllä menen sekaisin entistä enemmän. Eihän tuo "aikaisintaan" voi pitää paikkaansa. Sehän tarkoittaisi sitä että kun jäisi normaalissa 63 vuoden iässä eläkkeelle, niin ei saisi ottaa työeläkkettään avuksi henkensä pitimiksi ennenkuin viisi vuotta myöhemmin.

Ei se sitä tarkoita. Minulta lipsahti kirjoitusvirhe sinne edelliseen viestiini. Piti kirjoittaa aikaisintaan 63-vuotiaana ja vielä lisätä siihen, ellei jo jostakin muusta syystä, esimerkiksi työkyvyttömyyden takia, pääse jo ennen 63:a ikävuotta eläkkeelle. Vapaaehtoisia työeläkesäästöjä voi ryhtyä nostamaan heti, kun pääsee eläkkeelle vaikka alee 60-vuotiaana.

Korjaan tuon virheen edelliseen viestiini.

Urpo. Sitä varhennetulle eläkkeelle pääsyä ainakin nostettiin nyt vuodella Suomessa ja jos se oli ennen 60 vuotta, niin nyt olisi 61. Myös mahdollisuus osa-aikaiseen eläkkeeseen otettiin nyt pois, ja se on minusta aika hullu homma jos halutaan että ihmiset tekisivät töitä mahdollisimman pitkään. Vaikka se tietysti työnantajalle vähän järjestelyjä sen sanotaan vaikka puolipäiväisen työn järjestäminen aiheuttaisikin, niin monelle vanhalle se voisi jatkaa työuraa parilla vuodella.

Olisikohan tuossa ideana se, että arvellaan kuitenkin vanhempien ihmisten jotka sitä käyttäisivät, olevan sen verran kuluneita että he sillä osa-ajallaan estävät jonkun nuoremman kokopäiväisen työn saannin ja etteivät oikeasti enää anna täyttä työpanosta.

Myös sitä työputkeen pääsyä myöhennettiin nyt. Ainakin osa noista muutoksista, jos ei peräti kaikki koskivat vain 1957 tai sitä myöhemmin syntyneitä, kun eihän niitä voi laittaa ihan eläkeiän kynnyksellä oleville yhtäkkiä eteen.

Tuollaista työputkeen pääsyä täällä Ruotsissa ei ole koskaan ollutkaan, mutta raihnaiset pääsivät ennen sairauseläkkeelle. Nyt kenenkään ei katsota enää olevan sairaskaan joten juuri kukaan ei saa sairauseläkettä. Nekin joilla oli määräaikainen sairauseläke joutuvat työkkäriin mutta ne joille oli jo myönnetty pysyvä sairauseläke, saavat sitä jatkossakin.

Kelan maksama mahdollisuus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen poistetaan vuonna 2014 kokonaan. Aikaisemmin varhennettua vanhuuseläketta saattoi hakea 62:sta ikävuodesta lähtien. Tosin tuolloin vanhuuseläke olisi ollut vielä pienenmpi kuin normaaliaikaan vanhuuseläkettä hakeneilla (valinnaisesti 63-68v:n iässä). Ehtona vanhuuseläkkeelle on kuitenkin se, että samaan aikaan on oltava myös työeläkkeellä.

Työttömyyseläkeputken eläkeikää nostetaan vuonna 1957 ja sen jälkeen syntyneille 61:stä ikävuodesta 62:een ikävuoteen. "Jos työttömyysturvapäivät ovat loppumassa, 60-vuotiaalla on oikeus vähintään puolen vuoden tukityöpaikkaan. Tämä takaa hänelle ansiosidonnaisen työttömyysturvan, koska työttömyysturvan työssäoloehtoa ollaan lyhentämässä kuuteen kuukauteen. Lisäksi tukityöpaikassa olleen yli 60-vuotiaan työttömyysturva määräytyy aiempien ansioiden perusteella, ei tukityöpaikan".

Tämä kaikki on sovittu työnataja- ja työntekijäpuolten neuvotteluissa. Kovin radikaaleja nuo muutokset eivät ole, mutta näillä toimenpiteillä pyritään työurien kestoa pidentämään.