Vanhat autot

Minun mielestäni auton tarkoitus on kuljettaa tyydyttävästi ihmisiä paikasta A paikkaan B. En koskaan ole erityisemmin ollut innostunut autoista. Tänään ajelin vanhan Volvo Amazon farmarin perässä ja minusta se näytti hämmästyttävän pieneltä. Kaverini isällä oli samanlainen ja tuolloin se oli kohtalaisen kookas perheauto.

Mieleeni tulvahti nostalgisia muistoja hamasta nuoruudestani. Minun ensimmäinen autoni oli Ford Anglia, jonka ostin koulun kesälomalla ansaitulla palkalla. Kyllä autot olivat tuohon aikaan hienoja.

Minun suosikkini vanhoista autoista.

Ruotsi tasoittaa. Näitä Ahlgrenin autoja on myyty vuodesta 1953

Tosi vanhoja autoja Ruotsinmaalla.

Urpo, oli meilläkin vanhoja autoja lapsuudessani, tosin ne eivät silloin niin vanhoja olleet. Cortina oli ja tippa- Rellu, naapurissa oli Anglia.

Tuollaista olen ollut mukana entisöimässä.

Tällainen meilläkin oli:


En löytänyt parempaa kuvaa Caminasta.

Isäni ensimmäinen oma auto oli Austin A 40. Silloin siihen mahtuivat hyvin vanhemmat, kolme lasta ja matkatavarat.

Minullekaan autot eivät ole koskaan olleet mikään erityinen kiinnostuksen kohde. Yksi nuoruudestani tuttu automalli kuitenkin mielestäni ansaitsee tulla mainituksi vanhojen autojen ketjussa. Nimittäin Lada. Kai siitä voidaan nykyisin jo puhua vanhana autona, onhan se suurimmaksi osaksi jo kadonnut Suomen maanteiltä.

Suomalaisilla lienee jonkinlainen viha-rakkaussuhde tähän idän ihmeeseen. On periaatteen ihmisiä jotka eivät ikinä asuisi tai astuneet tähän auton irvikuvaan. Toisella puolella taas vannoutuneet Lada-fanit ja karvahattu korvilla Ladallaan huristelleet korpikommunistit. Itse kuulun näiden kahden ihmistyypin välimaastoon.

Olen omistanut kolme kappaletta Lada 1200 L mallin autoja. Ne olivat autoja siinä missä muutkin. Matka paikasta A paikkaan B sujui vaivatta. Olihan Ladassa omat heikkoutensa. Ohjauspyörä oli suuri kuin valtamerilaivan ruori. Sitä sai myös pyörittää ja veivata melko paljon pitääkseen auton suunnassa. Alusta ja jousitus olivat aika tunnottomia. Ladalla oli aika hurja tunne ajella sorapintaisia sivuteitä maaseudulla jossa nuoruuteni vietin. Useinhan nuo tiet olivat pinnan profiililtaan kuin sian selkä. Keskeltä koholla. Siinä pikkukivien päällä Ladalla ajellessa oli tunne kuin olisi luistellut kuulalaakerien päällä. Auto tuntui koko ajan olevan vähän irti tiestä.

Ajoasento oli myös yksi Ladan ongelmista. Jos laitoit penkin sopivan matkan päähän päähän että voit rennosti painaa kytkimen pohjaan suorin jaloin niin silloin kädet eivät yltäneet ohjauspyörään. Kun penkkiä siirsi lähemmäksi yltääkseen ottaa ratista kiinni joutuivat jalat koukkuun. Sellaista polvet koukussa köröttelyähän se Ladalla ajaminen sitten olikin.

Lämmityslaite oli myös jonkinlainen murheenkryyni. Siinä oli käytännössä vain kaksi asentoa on ja off. Pakkasilla se oli ihan ok. Ladassa ei nimittäin ikinä tarvinnut palella. Se oli kuin sauna. Nollakelillä olisi kyllä kaivannut sitä väliasentoakin. Ladassa joko paistui tai paleltui, välimuotoa ei ollut.

Ladassa oli kuitenkin paljon hyvää. Pakkasilla ei tosiaan tarvinnut palella. Toinen hyvä puoli oli käynnistäminen. Eipä ollut pohjoisessakaan niin kovaa pakkasta etteikö olisi auto lähtenyt "tantereelta" käyntiin. 70-luvun mittapuun mukaan auto oli myös varsin kestävä. Laatuongelmat alkoivat näkyä pahemmin vasta 80-luvun loppupuolen malleissa jotka olivat jo täynnä pikkuvikoja. Varaosat olivat halpoja ja tekniikka yksinkertaista. Vähän heikompikin -tee se itse- asenta pystyi suoritumaan Ladan huoltotöistä paljon helpommin kuin muiden merkkien monimutkaisemmasta tekniikasta.

Korkean maavaran ansiosta Lada oli myös melkoinen menemään auraamattomilla teillä. Pienet lumipolanteet eivät pysäyttäneet. Uskoisin että takavetoisista henkilöautoista se oli tässä suhteessa ihan parasta A-ryhmää. Vain etuvetoiset Saabit pystyivät parempaan.

Tässäpä muistin virkistämiseksi pari nostalgista mainosta tuosta automaailman legendasta.

Siin on vana hea "Zaporozets", meie pere esimene auto, mille saime tänu sellele, et isa töötas pomona ühes riigifirmas, kust sai auto-ostu loa. Kuvitteletteko edes, että neukkuaikana ennen kuin sai ostaa auton, sulla täytyi olla auton oston lupa! Muistan vieläkin sitä päivää kuin menimme koko perhe jossain aukiolta autoa valitsemaan, olin superonnellinen!!! Ostimme keltaisen värisen ja sillä sai paljon matkustettu silloin Venäjälla, Valkovenäjälla, Ukrainassa Puolan rajan asti. Siellä katsoimme kateellisina, miten autot pääsivät rajan yli, meille sinnepääsy oli kielletty, se oli ulkomaa ja sitten sieltä Liettuan-Latvian kautta takasin.
Vormsi saaren karjamaalla sain oman ekaat ajon oppitunnit isälta. Myöhemmin kuin saimme luvan ostaa mökkitontin Tallinnasta noin 30 km, oli automme ihan tarpeessa. Kerran se syttyi palaamaan jossain mökkitiellä, onneksi vaikka sillä on kaksi ovea ja moottori asuu takaosassa takapenkillä istujat (mun täti ja tätimies) eivät loukkantuneet (minä silloin en ollut mukana). Saimme uuden luvan ja ostimme uuden siis valkeavärisen ja se kesti isän kuoleman asti.

Agnes kirjoitti:

moottori asuu takaosassa

Tämä on täysin asiaankuulumaton huomautus mutta tuo käyttämäsi ilmaisu on niin niin virolainen. Vain virolainen osaa ilmaista asian noin hienosti. Joskus kyllä suorastaan rakastan vironkieltä ja varsinkin virolaisten tapaa käyttää suomenkieltä. Se on niin hienoa. Toit lauseellasi mieleen parhaan virolaisen ystäväni, hän on spesialisti käyttämään suomenkieltä persoonallisella tavalla.

Kiitos Ramo, mutta omasta mielestä toivottavasti en kirjoittanut paljon väärin Ehkä lauseiden rakennus on vähän toinen?
Just Zaporozetsi mootor oli auto tagaosas, ees oli pakiruum. Miten se suomeksi oikeasti kirjoitetaan? Ja vielä tämä auto oli kovaääninen, vähän hiljaisempi kuin traktori, mutta sisälläolijoita se ei paljon häiritsenyt. Kerran hävisi jossain Liettuan teillä siltä "sumbuti" (onko se äänivaimestinko, se mistä tulee pakokaasua?), niin jossain kaupunkeissa ihmiset pysähtyivät meidät katsomaan ja pari kertaa miliisitkin pysäyttivät meidät, mutta silloin ei ollut huoltoasemia vain tuttujen kautta sai autot korjattu, niin jouduimme sillä "traktorilla" ajamaan kotiinpäin asti.

pa

Agnes kirjoitti:

Just Zaporozetsi mootor oli auto tagaosas, ees oli pakiruum. Miten se suomeksi oikeasti kirjoitetaan?

Suomessa käytetään nimitystä peräkontti. Sana kuvaa sitä kuinka tuo kyseinen tila autoissa yleensä on takana eikä edessä. Toki Suomenkin teillä on sellaisia autoja liikkunut joissa pakiruum oli edessä. Ainakin Wolksvagen kupla ja jotkin Wartburgin mallit olivat sellaisia. Zaporozetsiä ei tiettävästi ole tuotu koskaan Suomeen.

Agnes kirjoitti:

Kerran hävisi jossain Liettuan teillä siltä "sumbuti" (onko se äänivaimestinko, se mistä tulee pakokaasua?), niin jossain kaupunkeissa ihmiset pysähtyivät meidät katsomaan ja pari kertaa miliisitkin pysäyttivät meidät, mutta silloin ei ollut huoltoasemia vain tuttujen kautta sai autot korjattu, niin jouduimme sillä "traktorilla" ajamaan kotiinpäin asti.

Minulla myös tipahti kerran ystäväni kanssa Saab 96 mallisesta henkilöautosta äänenvaimennin eli pakoputken takapönttö maantielle. Pakoputki oli ruostunut puhki pöntön etupäästä ja äänenvaimennin tökkäsi tiehen ja ja pomppi hirveän kolahduksen säestämänä pitkin tietä. Onneksi kukaan ei nähnyt (ehkä kuuli). Keräsimme pudonneen osan kyytiin ja jatkoimme matkaa. Vähän alkuperäistä äänekkäämmin toki.

Ramo kirjoitti:

Korkean maavaran ansiosta Lada oli myös melkoinen menemään auraamattomilla teillä. Pienet lumipolanteet eivät pysäyttäneet. Uskoisin että takavetoisista henkilöautoista se oli tässä suhteessa ihan parasta A-ryhmää. Vain etuvetoiset Saabit pystyivät parempaan.

Aivan oikein Ramo. Tästä ei auto parane:



Itse olen omistanut näitä pakettimalleja kaksi ja yhden 96:n, tavallisen sammakkoa muistuttavan henkilömallin. Jos olisin itse saanut päättää autoteollisuuden tulevaisuudesta, olisin pysäyttänyt kehityksen tähän. Tosin ystäväni automekanikko kertoi ammattikoulussa opettajansa esitelleen mallin sanoin: "Ja nyt hyvät oppilaat, tänään tutusutmme automalliin jonka kehittäjän on täytynyt olla täydellinen ääliö". Korjaajan kannalta nämä moottorit eivät olleet mitenkään miellyttäviä.

Mutta on minulla Ladakin ollut, 2105, eli vähän uudempaa mallia kuin Ramon, eli tällainen, jopa saman värinenkin:



Kyllä sillä ajeli mutta kuten Ramokin sanoi, ajoasento oli jokseenkin epämukava, jopa Saabissa tunsi tiettyä arvokkuutta kun istui ratin takana. Jotta Ladassa ylsi raittiin oli kyykisteltävä etukumarassa ja tuntui kuin olisi istunut paskalla. Meno oli myös hieman heittelehtivää takavedon ja kevyen perän vuoksi. Kuulin suomalaisista maamiehistä jotka laittoivat sementtisäkin takakonttiin tasoittaakseen ajoa. Ei tullut kokeiltua.

Vielä vanhoista autoista sen verran että vaikka tässä nyt on tullut kehuttua muitakin autoja niin avatartani en vaihda!

On minullakin ollut kaksi Ladaa ja yksi Watrburg 343 Limousine



Kun ensimmäistä kertaa ajelin käytettynä ostetulla Itä-Saksan autoteollisuuden ylpeydellä Warrella Puolaan tapaamaan ystäviäni, niin eräs heistä huomatessaan ylevän kulkuneuvoni puhkesi miltei itkuun ja loihe lausumaan:" Urpo (nimi muutettu) but why?". Hänen mielestään minun länsimaalaisena olisi tullut ajaa länsiautolla. Warressa oli kaksitahtimoottori ja se savutti melkoisesti. Siksi sen myyminen oli Ruotsissa kielletty. Kun läksimme tuon Puolan retken jälkeen seuraavana kesänä Prahasta sunnuntaiaamuna kohti Plzeňin kaupunkia, poliisi pysäytti meidät Prahan keskustassa, koska Warren takaa nousi valtava sauhu. Olin lisännyt polttoaineeseen vähän reilummin paikallista 2-tahtiöljyä. Tekeydyin kaikkia kieliä osaamattomaksi ja poliisi kyllästyi ja huitaisi kädellään meidät menemään.

Oli minulla myöskin yksi Polski Fiat


Sillä käytiin Kreikan saarilla asti ja se tuntui ylelliseltä autolta Lada 1200l:n jälkeen.

Tuota en tiennytkään että Wartburgia ei saanut myydä Ruotsissa, olen joskus ihmetellyt miksi ei yhtään ole koskaan näkynyt. Sinänsä puolueellista meininkiä että nuo rakastamani Saabit olivat alunperin kaksitahtisia. Niissä oli eräänlainen kompromissi voitelua varten, eli "vapaapyörä", joka säilytettiin sitten koko mallin valmistuksen ajan vaikka moottori muuttuikin nelitahtiseksi. Tämä vapaapyörä teki sen että 3-4-vaihteita pystyi vaihtelemaan ilman kytkintä. Kun kaasun päästi kovassa vauhdissa, ei moottori jarruttanut vaan auto kulki vapaalla, aivan kuin olisi kytkin ollut pohjassa. Sen pystyi kytkemään pois jos halusi vain vipua vetämällä.

"Wartburg 343 Limousine", miksei muut autovalmistajat käyttäneet tuota liitettä...?

Tauno Taunola kirjoitti:

Saabit olivat alunperin kaksitahtisia. Niissä oli eräänlainen kompromissi voitelua varten, eli "vapaapyörä", joka säilytettiin sitten koko mallin valmistuksen ajan vaikka moottori muuttuikin nelitahtiseksi. Tämä vapaapyörä teki sen että 3-4-vaihteita pystyi vaihtelemaan ilman kytkintä. Kun kaasun päästi kovassa vauhdissa, ei moottori jarruttanut vaan auto kulki vapaalla, aivan kuin olisi kytkin ollut pohjassa. Sen pystyi kytkemään pois jos halusi vain vipua vetämällä.

Hitto vie, niinpäs olikin. Olin tuon Saabin hienouden jo kokonaan unohtanut. Siinähän tosiaan voi vipua vetämällä valita menikö se vapaalle kaasua nostaessa vai aloittiko moottorijarrutuksen. Kerta kaikkiaan hieno laite. Puhumattakaan fasten seat belt valosta jota ei monessa autossa 70-luvulla ollut.

Minä olin erityisen ylpeä, kun huomasin Wartburgin rekisteriotteessa tuon limousine-sanan. On niillä Itä-Saksan insinööreillä ollut huumorintajua.

Minun äidilläni oli muinoin Saab 96 ja hän kerran alamäkeä yksin ajaessaan ihmetteli talonmiehen renkaanvaihdon jälkeen, kun mutkassa hiljaisessa vauhdissa takaa tuli rengas ohi. Se oli ollut oikeanpuoleinen takarengas, mutta Saab oli kuitenkin pysynyt vakaasti tasapainossa. Kyllähän siinä aluksi oli ihmettelemistä ollut, mutta sitten pienen taidepaussin jälkeen asia oli äidilleni valjennut ja joku tuttava oli tullut hätiin ja rengas saatu ehjänä paikoilleen.

Entisellä naapurin mummollani oli tuollainen myös. Erääseen risteykseen oli auto pysähtynyt ei kovin kaukaa kotoaan. Pysähdyin hänen taakseen ja neuvoin ettei sitä shokea saisi liiallisesti käyttää. Kun niitä näitä siinä välillä poristiin niin tämän entisen itäsaksalaisen naapurin Saab starttasi kiltisti taas.

Tuo Agneksen Zaporozets, mistähän maasta tuo on kotoisin? Olen joskus muistavinani että olen sellaisiakin nähnyt, mutten kovin montaa. Mutta hyvin persoonallinen ilmestys sekin.

Olkaamme yhtä mieltä siitä että autot ennen vanhaan sentään näyttivät autoilta ja että niissä oli enemmän sielua kuin nykyään. Siis katsokaa näitä nykyautoja, tässä neljä kappaletta, jokainen eri merkkiä mutta mistä ne erottaa? Eivätkö insinöörit enää osaa piirtää? Vai eivätkö saa? MISSÄ LUOVUUS!!!???

Tauno Taunola kirjoitti:

tässä neljä kappaletta, jokainen eri merkkiä mutta mistä ne erottaa?

Neljä eri kuvaa mutta vain kolme eri merkkiä. Pointti tuli kuitenkin ymmärretyksi. Syynä tähän tasapäistymiseen lienee tuulitunneli. Kun siellä etsitään niitä muotoja että kuluttaisi mahdollisimman vähän polttoainetta yms. niin kaikki tehtaat päätyvät enemmän tai vähemmän samankaltaisiin pyöreälinjaisiin muotoihin.

Tuo Zaporozets oli venäläinen auto, enkä tiedä, vietiinkö sitä koskaan Neuvostoliiton ulkopuolelle. Monet vanhemmat tuntemani virolaiset miehet kertoivat, että Zapakka oli heidän ensimmäinen autonsa ja he kehuivat sen helppoa huollettavuutta jatoimintavarmuutta.
Katsokaa tämä minusta mielettömän hieno virolainen mainos, josta nykyajan mainosmiesten tulisi ottaa oppia:

Todella hyvää mainontaa!

Juu, yksi Audi todellakin jäi pois kuvasta ja laitoin vahingossa kaksi Toyotaa. Siinäs näette, en edes itse nähnyt niiden välillä eroa...

Ja kai Ramon selitys pitää paikkansa mutta sielu puuttuu siltikin! Kaikki oli ennen parempaa. Ihan kaikki.

Oma eka autoni oli VW K-70. Ja osasivat näköjään ruotsalaisetkin mainostaa, eivät mielestäni hävinneet paljoakaan venäläisille tyylitajussa.



Kuvateksti: - Rakas olen niin iloinen uudesta autostamme!

Tämä malli oli liikenteessä vain muutaman vuoden, alunperin NSU:n ja Audin yhdistelmä joka sitten siirtyi Volkswagenille. Tämä fuusio oli kuten autokin, kukaan ei osannut päättää mikä siitä tehdään ja autossa oli aina jotain lapsitautia kun insinöörit olivat tehneet perverssejä kokeilujaan tälle automaailman sensaatiolle. Hulluista tiedemiehistä tulee lähinnä mieleen Tohtori Frankenstein, jos hän olisi operoinut tekniikan kanssa oli hän, eikä kukaan muu, keksinyt tämän automallin. Auto joutui omistukseeni kauneimman ja rakkaimman sisareni kautta. Hän tunsi jonkun autokauppiaan joka myi sen minulle muistaakseni hyvin halvalla. Aikaa myöten tulin tajuamaan miksi.

Minun ensimmäinen autoni oli tälläinen. Aloitin autoilun siis huipulta. Sen jälkeen taso onkin laskenut toyotan, ladan ja jopa talbot horizonin kautta olen lopulta päätynyt nykyiseen Mazdaan. Välissä ehdin omistaa myös pari Saabia ja muutaman Nissanin.

Joko olette laittaneet vanhoihin autoihinne talvirenkaat? Jos ette, niin suosittelen tällaisia: