Periferialaisten patch work

Iisalmesta löytyi hyvin äkkiä mieleinen kyltti: Kellbergin Baari. Kun he kävelivät kohti ravintolaa kuului yhtäkkiä tieltä surinaa joka voimistui ja alkoi käydä pikkuhiljaa sietämättömäksi. Kaikki kolme kääntyivät ja huomasivat että heitä lähestyi ihmeellinen karavaani, vähintään 30 vanhaa Tunturimopoa päristeli ohi letkassa, kaikki mopoilijat olivat keski-ikäisiä ja heillä oli yllään vanhanaikaiset rähjäiset asusteet, vähintään puolella kuljettajista kunnon 60-luvun Nokian kumisaappaat.
- Mitä hiton hulluja noi on? ihmetteli Eetu.
- Halavatun Papat! Iisalmen ylpeys! valisti Milla.
Matkalla baariin tyttö kertoi lisää ilmestyksestä, Iisalmeen perustettiin huumorimielessä tämä mopokerho joskus 80-luvun lopulla kun Tunturimopot olivat todella pois muodista, nämä jäsenet saivat mopoja ilmaiseksi kylän isäntien ladoista kuljeksimasta. Mopomiehet nousivat pian kuuluisuuteen, aiheuttaen täten pappamopon uudelleen tulemisen ja täten myös hintojen nousun sekä varaosien että itse mopojen kohdalla. Eetu hymyili.
- No siksi se Pasi, minun poikani siis, niin halusi vanhaa mopoa yhteen aikaan, minä kun luulin että poikaparka oli ihan seonnut.

Baari oli yksinkertainen mutta viihtyisä, Seinällä oli paikkakunnan lehdestä, Iisalmen Sanomista, leikattu kokosivun artikkeli. Milla luki kiinnostuneena.
- Tämä Kellbergin baari on seissyt täällä jo 70 vuotta! Tällaisen baarin haluan joskus itselleni, kunhan saan kokemusta.
Kaikki tilasivat päivän annoksen, lihapyörykät ruskealla kastikkeella. Milla ja Kake tilasivat keskioluet.
- Sun vuoro ajaa, sanoi Kake Eetulle.
Eetu nyökkäsi ja tilasi ison maidon.


- Harvoin saa baareista näin hyvää kotiruokaa! sanoi Kake.
- Näiden temmiklasikin on ihan onnistunutta, sanoi Milla.
- Mikä?
- Ei anteeksi, taitaa olla sousi-esanpanjoliinia.

Tyttö nauroi miesten hölmistyneille ilmeille ja kertoi sitten ravintola-alan sisäpiirihuumorista. Tämä Latviasta karkoitettu kokki josta hän oli kertonut oli kuulemma tenttaillut nuoria keittiöapulaisiaan ja nöyryyttänyt heitä kun eivät ymmärtäneet näitä aivan käsittämättömiä sanoja. Näin oli käynyt myös Millalle kunnes hänen apulaisekseen oli tullut sanavalmis nuori kaveri joka olikin koulutetumpi kuin luultiinkaan. Hän oli kuunnellut aikansa ja sanonut sitten kokille:
- Ymmärrän, kyllä mutta mitähän pirkanopneeria teillä käytetään?
Kokki oli jäänyt sanattomaksi, jolloin poika oli jatkanut.
- Niin, kyllä minä ruskeat kastikkeet, eli Demi-Glacen ja Sauce Espagnolen tunnen, mutta koska ääntämys saattaa meille pohjoismaalaisille tuottaa vaikeuksia, erityisesti jos hampaissa tai hampaankolossa on vikaa, niin ehkä pysyttelisimme äidinkielessämme. Ja tottahan te nyt kokeneena keittiömestarina sentään tiedätte mikä on kaljapullon avaaja?

Eli Beer Can Opener. Sittemmin tämä tarina oli levinnyt ravintolatyölaisten keskuudessa ja nyt sitä kerrottiin monissa kokkikouluissa ympäri maata. Jotkut opettajatkin käyttivät sitä esimerkkinä miten työpaikalla kannattaa käyttäytyä sekä asiakkaita että työtovereita kohtaan.
- Vaikutat mukavalta tytöltä! Mitä jos otetaan vielä toiset oluet, minä tarjoan, niin Kake saa ottaa kahvit että jaksaa ajaa.
Tyttö nyökkäsi hyväksyvästi.

Toisten oluiden jälkeen matkaa päätettiin jatkaa, kunhan ensin oli käyty ostamassa Iisalmen Alkosta vähän matkaevästä. Kake käänsi auton keulan kohti Kajaania ja matka jatkui iloisissa tunnelmissa.

Sukevan vankilan kohdalla Eetun mielen valtasivat kuitenkin hiukan synkemmät ajatukset ja puolison ikäväkin alkoi vähän vaivata.

-Mitäs sinä oikein mietit, kun olet noin hiljainen? Milla kysäisi.

- Mietin vain tässä, että miten sitä pystyisi saamaan jonkun tekemänsä teon tekemättömäksi? Se on vähän niinkuin laaki ja vainaa, teet jotain kännipäissäsi ja saat maksaa ajattelemattomuudestasi kovan hinnan...

Eetu mutisi lähinnä itsekseen ja haroi hiuksiansa, jotka olivat ohentuneet vain muistoksi niiistä ajoista kun hän ensimmäisiä kertoja Esteriä kotiovelle tansseista saatteli. Saisipa hän tekosensa tekemättömäksi ja sen sijasta että istuisi jonkun keskenkasvuisen tytönheitukan vieressä keskellä erämaata ajatuksiaan vatvomassa, pääsisikin Esterin tuttuun ja turvalliseen syliin. Kotona hänen ei tarvitsisi edes ajatella mitään, vaimo hoiti senkin puolen vuosikymmenten kokemuksella mallikkaasti. Kunhan pöydän päässä nyökkäilisi ja sanoisi välillä "Niin rakkaani", niin kaikki olisi taas hyvin. Hyvä vaimohan se oli, mitä nyt paha suustaan kun sille päälle äityi ja korvillekin hän kerran oli Eetulle antanut. Mutta sen hän tottavie oli ansainnut. Tulla nyt kotiin aamuyöstä juopoteltuaan tarkoituksella naapurin isännän kanssa välttyäkseen tapaamasta anoppiaan, jonka tiesi olevan koko piru luonteeltaan hänenkin, kun hyvin sattui. Nainen ei voinut antaa Eetulle anteeksi, että Pasi oli saanut alkunsa ennen papin aamenta ja Eetu oli pantu syylliseksi Esterin yläluokkaisten tulevaisuudensuunnitelmien kariutumisesta. Ainahan meitä miehiä syytetään kaikesta, niinkuin nyt tuostakin asiasta. Mutta kunnon poikahan se oli, Pasi....vaan olisi hyvin joutanut syntymään vähän myöhemminkin, eikä heti ensimmäisen kerran jälkeen kun hän Esterin peiton alle pääsi.

Ei, tästä ei hyvää seuraisi! Tuo lörpöttelevä tytönhupakko pitäisi heivata kyllä jonnekin mitä pikimmin, ajatteli Eetu ja ryyppäsi kulauksen pullonsuusta. Mikä lie vankikarkuri koko likka, syytteeseen vielä joudumme Kaken kanssa mokoman liftarin takia. Lieneekö puhtaat jauhot pussissa hänellä, vanhojen äijien seurassa viihtyvällä naisihmisellä?

- Et virka mitään, sanoi Milla.
- Näytätkin kuin kissa olisi vienyt kielesi, hän jatkoi epäluuloisen näköisenä.

-En minä mitään sen kummempia, tuli vain oma poikani mieleen. Hän on suunnilleen sinun ikäisesi. Missähän mahtaa tällä
hetkellä huidella?
-Jaa niinkö? Ja nyt sitten ihmettelet minua, mikä minä olen oikein tyttöjäni. Minäpä kerron. Olin ja olen kai vieläkin syvästi
rakastunut erääseen poikaan. Sitten kaikki meni päin helvettiä. Yhtäkkiä Pasi tuli kotiin, pakkasi tavaransa, jätti
avaimen ja ilmoitti ykskantaan, että hän muuttaa sitten toiseen kaupunginosaan asumaan toisen naisen kanssa, koska
rakastaa tätä.

Milla purskahti äänekkääseen ja vuolaaseen itkuun ja Eetun sydän suli. Hän oli ajatellut ilkeitä tuosta tytöstä, mutta hänhän olikin mitä herttaisin olento. Eetu halasi tyttöä ja sanoi:

-Voi tyttökulta, maailma kohtelee meitä joskus käsittämättömän kovakouraisesti, mutta kyllä näistä pahoistakin haaksiri-
koista selvitään. Minunkin poikani nimi on Pasi. Ota oikein kunnon kulaus.

Milla otti pitkä ryypyn viinapullon suusta kuten mies konsanaan, mutta se pani kyllä yskittämään ja oli vähällä tulla ulos. Milla kertoi lähteneensä Lappiin unohtamaan Pasin ja muut murheet ja selvittämään ajatuksiaan. Matka jatkui.

Monta päivää oli kulunut kun Eetu oli lähtenyt talosta ja nyt alkoi Esteri todella huolestua.
Onneksi Tauno oli lohduttamassa. Tauno ei ollut kertonut tavanneensa Eetua.
- Pitäisköhän ilmoittaa poliisille? mietti Esteri.
- Pasi oletko kuullut mitään isästä? kysyi Esteri. Pasi oli mietteissään eikä kuullut kysymystä.
Hän mietti, miksi oli ollut niin ilkeä Millalle. Eihän hän ollut tehnyt tai sanonut mitään pahaa.
Milla oli ihan kunnon tyttö vaikka vaikuttikin vähän kovikselta.
Ei olisi pitänyt lähteä kavereitten kanssa sinne kapakkaan ja sitten päissään hölmöillä
sinne kaverin kämpille naisten kanssa. Tietenkin Milla sai sen tietää ja on nyt hävinnyt
niinkuin isäkin.
- Mennään vaan poliisille ja tehdään ilmoitus myös Millasta, sanoi Pasi........

Kake oli sittenkin päättänyt ajaa itse ihan omankin etunsa kannalta. Vaikka Eetu oli jossakin määrin tunnelmissa suudeltuaan turhan usein rakastamansa pullon suuta, niin hän alkoi vähitellen havaita yhtäläisyyksiä Millan kertomusten ja oman poikansa Pasin elämänvaiheissa. Hän piti ajatuksen kuitenkin omana tietonaan ja vähitellen Eetun epämääräiset ajatukset harhailivat kotipuoleen ja Esterin kauhtuneeseen, kuluneeseen ja osin jo reikiintyneeseenkin mieliasuun, yöpaitaan. Tuon yöpaidan helmoja Eetukin oli innoissaan nostellut aikoinaan ennen kuin Pasista vielä tiedettiin tuon taivaallista.

Uneliaan tunnelman ja Eetun harhailevat ajatukset katkesivat kuin seinään. Takaa tulevan ajoneuvon hälytysääni ja vilkkuvat siniset valot havahduttivat koko seurueen ja poliisien antaman pysähdysmerkin jälkeen Kaken oli ohjattava ja pysäytettävä auto tien varteen.