Periferialaisten patch work

- Olet peijakas oikeassa että saunaan tässä on ensin mentävä, tuli tosiaan nukuttua koskenkorvapullon vieressä viime yö eikä patjakaan oikein puhtoinen ollut, perkele. Minusta tuntuu että on tässä käytävä ostamassa uudet vaatteet ja pyyhe ennen saunaan menoa. Mutta voisinhan minä tulle sinulle sinne torille kaveriksi tomaatin myyntiin kun olen siistimmän näköinen. Kyllä minä maalaiselta näytän vielä sittenkin. Ei huvittaisi oikein lentsikoilla tänään lennellä.
Eetu minä muuten olen.

Eetu päätti mennä ensiksi saunomaan ja paineli Yrjönkadun uimahalliin. Hän halusi vuokrata uimahousut, mutta kassaneiti kertoi, että Yrjönkadun uimahallissa kylvetään alasti ja sinne pääsee vain miehiä. Eetu hieman hämmästeli pienissä aitiontapaisissa syvennyksissä istuskelevia arvokkaan näköisiä herroja, jotka katselivat teatterikiikareilla altaassa uivia nuoria miehiä. Saunan lauteilla eräs herra puhutteli Eetua ja kysäisi, olisiko Eetu mahdollisesti seuraa vailla.
Vähitellen Eetulle valkeni, mistä oli kysymys ja hän roiskaisi ison kauhallisen vettä kiukaalle ja sai nauttia polttavista löylyistä yksin. Hän peseytyi nopeasti ja päätti mennä ostamaan itselleen vaatteita ja suuntasi kulkunsa kohti Stockmannin tavarataloa.

Eetu käveli Mannerheiminkatua Stockmanille päin. Kolmen sepän patsaan kohdalla hän jähmettyi. Kadun vastakkaisella puolella käveli vaalea hahmo joka juuri aikoi ylittää kadun ja tulla samalle puolelle.
- Tauno, täällä, keskellä päivää, ajatteli Eetu.

Eetu ryntäsi kohti Akateemista kirjakauppaa, juoksi raput ylös ja hakeutui ruotsinkielisen kirjallisuuden osastolle. Hän selaili asiantuntevan näköisenä kirjoja vaikkei ymmärtänyt sanaakaan ruotsia. Mutta hän tiesi ettei Tauno ollut lukumiehiä ja inhosi varsinkin ruotsinkieltä sydämensä pohjasta, joten täällä sai Eetu olla turvassa. "Aukust Rintperi, Rööta Rummet" Eetu tavaili. Mitähän sekin tarkoittaa?

"Söker ni något annat av August Strindberg", kaunis suomenruotsalainen myyjätär kysyi. Annat avoaukost, ihmetteli Eetu. Jokohan prostituutio on pesiytynyt maineikkaaseen kirjakauppaankin? Eetun mietteet katkaisi Tauno.

-Sinut oli vaikea löytää. Sain soviteltua sinulle mahdollisimman edullisen ratkaisun. Ette menetä taloanne, mikäli suostut näihin hieman erikoisiin ehtoihin.

Eetu tuijotti Taunoa suu apposen ammollaan. Hänen päähänsä välähti mitä kauhistuttavin ajatus. Hänen silmiensä edessä liukui filmin lailla kaikki hänen aviovuotensa. Esteri ja Eetu vihillä, Pasin syntymä, mieleenpainuvia päiviä ja yönseutujakin. Kaikenlaista perhe-elämää ja lastenlapsiakin. Sitten alkoi yhä useammin vilahdella Taunonkin kasvot filmissä. Esterin ja Taunon, Taunon ja Esterin ja heidän merkillinen huumorinsa ja silmäpelinsä. Hänen rintaansa painoi pohjaton tuska ja hän sai vain käheästi kuiskatuksi.

- Puhu perkele.

Voi Eetu hyvä ystäväni. On nyt tullut tilinteon hetki. Miten tämän nyt sinulle selittäisin. Mutta Esteri ja minä olemme jo vuosia tunteneet outoja tuntemuksia toisen läsnäollessa. Nyt on sekin tunnelataus saanut selityksensä.
Salapoliisit ja italian gigolot ovat vain etsineet sinua kertoakseen, että olemme Esteri kanssa kauan kadoksissa olleita sisaruksia. Meidät erotettiin jo luultavasti edellisessä elämässä. Virolainen noita sen lopulta minulle paljasti. Voi, kun olen pahoillani kaikista väärinkäsityksistä välillämme.

Eetu ei ollut niitä miehiä, joihin henkimaailman puheet tekisivät vaikutuksen. Ne korkeintaan ärsyttivät häntä. Eetu pilkkasi:
-Sittenhän te olette harjoittaneet sukurutsaa. Kaikenlaisia selityksiä sitä kuuleekin. No, jätetään tämä asia ja alahan kertoa, minkälaisen suunnitelman perusteella emme menettäisi taloamme. Minulla on jo toimiva suunnitelma, mutta minun on poistuttava maasta pitkähköksi ajaksi.

- Ensinnäkin emme todellakaan ole edes koskettaneet toisiamme, sinä näet miten tykkäät Eetu, lausui Tauno hyvin vakavalla naamalla ja jatkoi;

- Minä kävin Esterin luona ja totesin että tällä haavaa sinulla on maailman onnettomin vaimo. Vaikka tasantarkkaan tiedän että minäkin kiinnostan Esteriä niin sinulla sattuu olemaan harvinaisen tomera eukko Eetu. Sanopa suoraan oletko edes Esterin tapaista ansainnut? Pelata talonsa pois ja vaimonsa onnettomuuteen.... onko se aikuisen miehen hommia Eetu?
No oli miten oli niin ainakin minä yritän reilua peliä ehdotuksellani ja se nyt on sitten tällainen. Minä maksan velkanne ja otan vastaavasti kiinnityksen taloonne sopukorolla, kiskuri kun en ole ja varaa minulla tähän on.

Ainoa ehtoni on että Esteri saa ilman pienintäkään niskurointia sinun puoleltasi Eetu tulla koska hän vain itse haluaa täysin avoimesti luokseni. Minä en ole Eetu turha jätkä enkä pakota ketään. Jos Esteri ei seuraani kaipaa niin hänen ei tarvitse, mutta Esterille on tehtävä täysin selväksi tämä sopimus ja hän saa päättää ihan itse. Ja sitten kuule, minä en kyllä lupaa ettenkö yrittäisi Esteriä viekotella ja sinun on itsesi ymmärrettävä täysin että olet itse ajanut asiasi tähän pisteeseen. Jos sinua mieluummin huvittaa lähteä vinkuintiaan niin siitä vain Eetu. Varmaakin varmempaa on silloin että Esteri on tulevaisuudessa minun heiniäni.
Alapa äijä miettiä, minä en kyllä pakota sinua mihinkään. Minulle sopisi hyvin että häivyt, mutta Esterin takia tämä tarjous tulee. En halua tehdä Esteriä onnettomaksi.

-No voi perkele, nytkö aletaan käydä ihmiskauppaa ja käyttää toisen hädänalaista tilannetta hyväksi. Äskenhän sinä valehtelit, että Esteri on osoittautunut sinun siskoksesi. Haistele housusi takasauman ompeleita! Minä poistun näyttämöltä. Sinun kanssasi en tee mitään sopimuksia. Tehkää mitä tahdotte, mutta pidä se mielessäsi, että jonain päivänä Esteri tulee kaipaamaan minua ja katuu hetken huumaa. Hyvästi!

- Hei Eetu, ei tässä käydä ihmiskauppaa. Kuten jo sanoin sinä olet itse järjestänyt asiasi tähän malliin. Sitä niittää mitä kylvää ja sinulla on elonkorjuu meneillään. Minä ehdotan että lähdet mukanani Esterin luo nyt. Parkkiaika menee pian umpeen. Luuletko Eetu että olisin sinua lähtenyt etsimään ellen olisi sinunkin ystäväsi. Haluan että tästä puhellaan enemmän kolmestaan Esterinkin ollessa paikalla. Mukaan nyt Eetu täältä maailmankansalaista leikkimästä!

- No, ei kai tässä muukaan auta. Parempi kai ottaa härkää sarvista, tuumaili Eetu.
He kävelivät ulospäin. Kadulla Eetu pyshätyi.
- Niin, kuule yksi asia jäi, pitäisi käydä pankissa. On selvittämättä eräs juttu, kun tulemme Esterin luo, toivon että et herrasmiehenä sano tästä mitään.
- Et kai yritä mitään taloon liittyvää?
- Olet varmasti jutellut Esterin kanssa sen verran että tiedät että yhteisiin raha-asioihimme en yksin pysty vaikuttamaan. Tämä on aivan omaa bisnestäni. Ja ymmärrän itsekin että peli on menetetty. Missä autosi on?
- Melkein hotelli Tornin edessä.
- Mene edeltä, tulen viimeistään vartin päästä.
- Ja se on lupaus?
- Mitä minulla olisi voitettavaa?
- Niin, eihän sinulla tosiaankaan ole.

Eetua ärsytti Taunon voitonriemuinen ilme.
Kun Eetu oli ylittänyt Mannerheimintien, lähti hän itse Esplanaadia pitkin kohti toria.
- Saas nähdä kuinka Kaken tomaattikauppa käy, mietti Eetu.

Eetu näki että Kakella oli vain pari rouvaa asiakkaana ja pyyhälsi suoraan myyntitiskin puolelle Kaken viereen.

- Ja montako kiloa tomaatteja rouvalle saisi olla? Eetu katsoi kiinteästi silmiin sitä naisihmistä joka odotti vuoroaan.

- En minä tomaatteja tällä kertaa mutta broccolia tarvitsisin kilon, pari palsternakkaa ja ruukun timjania.

Vasta silloin Eetu havaitsi ettei Kake myynyt vain tomaatteja eikä hän näistä myyntiartikkeleista tunnistanut kuin noin puolet. Ennen torikaupan sulkemista oli Eetu kuitenkin oppinut mielestään melko hyvin vihannesten ja juurikasvien nimet ja Kake totesi tyytyväisenä Eetun olevan nopean ja kohteliaan myyjän jolla oli erinomainen päässälaskutaitokin. Monenmonta asiakasta olisi kyllästynyt odottamaan vuoroaan ja mennyt ostamaan vihanneksensa muiden kojuilta jos ei Eetua olisi ollut.

Heidän pakatessaan laatikoita ja vähäisiä myymättä jääneitä vihanneksia takaisin autoon kyseli Kake muina miehinä;

- Mihinkäs olet vaimosi jättänyt, vai onko hän jättänyt sinut? Sinä taidat olla vaikeuksissa.
- No joo, vaikeuksissapa hyvinkin. Olen läpikulkumatkalla, tarvitsen etäisyyttä asioihin ja joihinkin ihmisiin.
- Kuule Eetu, ajattelin pitää vähän lomaa. Ostetaan viinaa ja lähdetään minun piilopirttiini Kainuuseen.

Eetun silmät kirkastuivat ja suupielillä karehti leveä tyytyväinen hymy.

- Vai että Kainuuseen, miten ihmeessä sinulla mökki siellä? Et kai ole sieltä päin alunperin kotoisin? Katos kun minä ainakin olen. Olin jo kaksitoistavuotias kun muutettiin sieltä Riihimäelle mutta siellä mummun ja ukin luona Kainuussa ne kesät tuli vietettyä ihan niin pitkään kun aloin naisten päälle vähän enemmän ymmärtämään. Mullon kuule aikaa rutosti että minne päin Kainuuta tässä ollaan sitten lähdössä?

Kake ilahtui silminnähtävästi.

- No kivekselle lähdetään, siellähän se minun mökkini.

- Voi herrajumala sentäs, sinullako Kivesjärvellä mökki? Se minun lapsuusmökkini oli siinä ihan vieressä Manamansalossa, eihän niiden väliä ole kun kivenheitto vaikka eri järviä ovatkin. Se mökki on nyt veljelläni, hän kun oli sen verran vanhempi että jäi sinne möllöttämään. Jos ei kivekseltä löydy kalaa niin Manamansalolta löytyy, lohilammikosta jos ei muualta. Kun kyllä kai sinä kalamiehiä edes vähäsen olet?

- Että sinne viinakauppaan nyt sitten, tarvitaankin melkoinen nivaska kaljaakin ja kyllä minun on käytävä emännän puheillakin mennessämme. Minäpä taidan soittaa hänelle varoitukseksi ja pyytää kasailemaan jo kamppeita kokoon. Taitaa se lähtö kyllä aamuun mennä kun on vähän liian pitkä matka lähteä yötä myöten ajamaan ja pitäähän meidän sitä ruokapuoltakin mukaan ostaa.

Eetu oli mielissään tästä yllättävästä asioiden käänteestä. Luonnon rauhassa hän saisi mahdollisuuden pohtia perusteellisemmin omaa tilannettaan ja aikaa harkita tulevaisuuttaan.

- Ettäkö Kivesjärvelle? Sinne lähden mielelläni. Olen hiukan harrastanut sanojen alkuperän tutkimista ja Kivesjärvi
on kuulunut kautta aikain parhaimpien kalavesiemme joukkoon. Kives oli ennen tuohista punottu verkonpaino, jonka
sisään kivet oli laitettu. Siellä Paltamossahan on Iso-Melanenkin, eikä tuota nimeä ole paikkakunnalla asuneen isomelasen
miehen nimen mukaan annettu. Saunotaan siellä ja puhutaan lisää puuta heinää vaikkapa paikannimistä.

- Hyvä ajatus, mutta ensin mennään Riihimäelle nukkumaan ja aamulla aikaisin sitten auton nokka käännetään kohti
Kivesjärveä.

Kaken vaimo Raija oli sitä harvinaisen hyvää sorttia joka oli jo aikapäiviä sitten oivaltanut että oli vain avioliitolle siunaukseksi päästää mies Kivesjärven mökille silloin tällöin joko yksin tai jonkun kaverin kanssa. Se hyöty oli ihan pitkän aikaa todettavissa siinä että tuo ukko oli taas ihan siedettävä elinkumppani.

Viinakset oli jätetty valmiiksi autoon ja osa muonistakin, vain ne kylmänä pidettävät olivat jääkaapissa aamua odottamassa. Raija oli pakannut myös Eetulle sopivia mökkivaatteita ja muuta tarpeellista mukaan vuosikausien kokemuksella. Jos Kaken päästi itse pakkaamaan niin puolet tarpeellisestakin jäisi kotiin.

Ennen nukahtamistaan putipuhtaana ja yltäkylläisenä Eetu muisteli Kaken saunassa kertomisia kivesjärveläisistä. Vai että siellä joskus 1800-luvulla oli elänyt Kiveksen rosvot jotka olivat ryöstelleet tervansoutajien veneitä. Ja että jakoivat saaliistaan kylän köyhimmillekin. Kukaan ei niitä sitten kyläläisistä suostunut paljastamaan vaikka kuinka vallesmanneja laitettiin ryöstöilmiötä tutkimaan. No onpa sakkia ollut.

Ihan mukavan oloinen jätkä tuo Kake ja tuntuu mukavalta että tyydyttiin jakamaan vain ne kuusi kaljaa mitkä Raija oli kaukonäköisesti saunakaljoiksi jäähdyttänyt. Tämä ei ehkä ihan ryyppyreissuksi menekään, mutta mitähän kaikkia siellä Kivesjärvellä sitten tavataan, niitä rosvojen jälkeläisiä, heh heh.
Että minäkin olisin muka kivesjärveläinen kun Manamansalon saari olisi jääkauden aikana kertaheitolla siirtynyt Kivesjärvestä Oulujärveen kun siellä on yhtä monta lampea kuin Kivesjärvessä saarta, heh heh, on sillä juttuja mutta mikäpä noita kuunnellessa.

Eetu uneksi suurista lohista ja hauista. Verkkoa vedettiin ja ahvenia paistettiin nuotiolla, mutta aina
ilmestyi uneen jonkinlainen musta hirviö, joka ajoi häntä takaa. Hiestä märkänä hän heräsi pikkutunneilla.

Hän nousi ylös ihanan lämpimästä sängystä, pukeutui ja meni ulos saunan rappusille odottamaan että
Kakekin nousee ylös. Pari tuntia vierähti ja Eetu oli nukantanut uudellen siihen rappusille.
Kake herätteli hänet aamiaiselle ja sitten auton nokka kohti Kainuuta.

Tunnit vierähtivät siinä musiikkia kuunnellessa ja rupatellessa. Yhtäkkiä nousi valtava sumu tien päälle.
Näkyvyys oli vajaat kymmenen metriä. Vauhtia oli hidastettava, juuri silloin tuli eteen jokin epämääräinen este.
Siinä lojui perävaunullinen tankkiauto poikittain ja mitenkään ei päässyt ohi...........

Pakkohan siihen oli pysähtyä ja jäädä odottelemaan järeää raivauskalustoa, että tie saataisiin jälleen vapaaksi. Rekkakuski arvioi koko työhön menevän aikaa vähintään kaksi tuntia. Oltiin jo kuitenkin niin kaukana taajamista, että kiertoteitse aikaa kuluisi suunnilleen saman verran. Kake päätti jäädä odottelemaan ja käyttää aikansa hyödyksi paneutumalla nukkumaan auton takapenkille.

Eetua ei sen sijaan nukuttanut lainkaan ja hän oli pitänyt aina metsässä liikkumisesta ja marjojen ja sienien poimimisesta. Hän päättikin painella komeaan havumetsään katselemaan, josko metsästä löytyisi mökille jonkinlaista särvintä Kivesjärven kalojen kyytipojaksi.

Eetu laskeutui varovast jyrkkää tienpengertä alas ja häipyi kuusikkoon.
Tietenkään hänellä ei ollut kelloa, saati sitten kompassia. Hän etsi marjoja, mutta missä hän niitä olisi
kantanut kun ei tullut minkäänlaista pussia mukaan.

Siinä kävellessään hän mietti kotiasioita ja oli vähän ikävä Esteriäkin. Olikohan Tauno kertonut tavanneensa Eetun.
Olihan se vähän nolo tikki valehdella sillä lailla päin naamaa, mutta tehty mikä tehty.
Eetu ei tiennyt miten kauan oli kävellyt metsässä. Polkuja oli ristiin rastiin ja kauhukseen hän huomasi olevansa
eksyksissä. Äiti oli aina varoittanut ettei tuntemattomaan metsään saa mennä yksin.
Mikä nyt neuvoksi, kun ei huutokaan kuulunut minnekään......

Eetu ei ollut tullut miettineeksi ilmansuuntiakaan, kun hän poikkesi metsään ja istahti sitten sammaleisen kannon nokkaan miettimään kiusallista ja hieman pelottavaakin tilannettaan. Aikaa oli tuskin kulunut tuntia kauempaa ja Kake veteli varmaankin hirsiä vielä autossa. Yhtäkkiä liikkumattomana istuneen Eetun päälaelle lennähti kuukkeli. Eetu hieman säikähti, mutta tajutessaan, mistä oli kyse, hän pysytteli liikkumatta, ettei säikäyttäisi lintua.

Sitten kuukkeli lennähti viiden metrin päähän Eetusta ja jäi keikuttelemaan pyrstöään pienen kuusen oksalle. Kun Eetu meni lähemmäs lintua, niin se lennähti jälleen pienen matkan eteen päin. Tämä toistui monta kertaa ja suunta näytti olevan suoraan eteenpäin. Eetu päätti seurata tuota ihmeellistä kuukkelia, kun hän ei mitään parempaakaan keinoa ongelmaansa keksinyt.

Lintu hävisi välillä näkyvistä ja Eetulle tuli hätä, mutta sitten se taas ilmestyi puun oksalle.
Polku muuttui risukoksi ja Eetulla oli todella vaikeuksia seurata lintua.

Yhtäkkiä hän muisti kouluajoilta luonnontiedon tunneilta, että puhuttiin puista ja ilmansuunnista.
Niinhän se oli, että kuusen oksat ovat tuuheammat etelän puolella, niin ja sitten muurahaiset
rakentavat pesää myös etelään päin.

Etelästähän me tulimme, mietti Eetu, ja alkoi tarkkailla puita. No voi hitto, olen kävellyt länteen
ja miten kauaksi lie, mutisi hän mennessään. Ok, tuossa on muutama kuusi, lähdenpä seuraamaan niitä
ja jätän linnun lentelemään yksinään, hän motkotti ääneen.

Jos olen kävellyt länteen niin tien täytyy olla idässä, mietti Eetu. Tunnin käveltyään hän saapuikin tielle,
mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista liikettä. Metsää, metsää , metsää........

Eetu oli hetken hämmennyksen ja epätietoisuuden vallassa, mutta pian hän toipui ennalleen ja ryhtyi toimimaan päästäkseen pälkähästä. Hän kasasi tien viereen nuotiotarvikkeet, märkää heinää ja kehitteli itselleen malttia. Nuotion hän oli oppinut jo poikasena tekemään tervaksista ja kun tuli paloi iloisesti, Eetu heitteli nuotioon märkää heinää. Pian taivaalle tuprusikin sankka savuvana ja Eetu katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan.

Siinä nuotion vieressä istuessaan hän taas muisteli mitä oli tehnyt, ja mietti oliko sittenkään ollut oikein lähteä
karkuun.

Oli kulunut useita tunteja. Kake heräsi ja nousi istumaan auton takapenkillä, tirkisti ikkunasta ja huomasi että
tankki oli siirretty pois ja tie oli vapaa...... mutta missä oli Eetu.
Kake hätääntyi, kaveri on oudoissa maisemissa ja varmaan eksynyt. Kake lähti ulos ja laskeutui pengertä alas
metsään.
....Eeeeetuuuu, missä oleeet, huuteli Kake mutta kaiku vain vastasi, eeetuuu mis...äää oolleeet?
Kake kompuroi vielä risukoissa ja huuteli mutta ei saanut vastausta, vain linnut visertelivät. Tiekin oli hiljainen.
Ilta alkoi hämärtää, Kake palasi autolle ja mietti, ajelen hiljalleen ja soitan torvea ehkä hän kuulee.

Muutaman kilometrin ajettuaan hän näki mäennyppylän takana savupilven. Olikohan siellä tulipalo?
Ajessaan mäkeä alas hän huomasi, että se olikin nuotio eikä mikään isompi palo, vaikka savupilvi näyttikin siltä.
Lähestyessään Kake näki jonkun hahmon kyykivän nuotiolla ja voi sitä riemua kun hän tajusi että se oli Eetu.

- No sammuta äkkiä se nuotio, olemme jo monta tuntia myöhässä, rähisi Kake.
- Mitä sä rähisset eihän meillä pitänyt olla kiire. murisi Eetu.
- Niin ei kai, mut kun mua ei huvita ajaa yötä myäten ja matkaa on vielä muutama peninkulma, Kake motkotti.
- Pistä sit nasta lautaan, mä otan nokoset, sähän nukuit jo monta tuntia vai...? vastasi Eetu.

Eetu nukahtikin heti auton tasaiseen hyrinään. Kake hyräili hiljalleen jotakin contry biisiä......

- Because you´re mine, I walk the line...
Kake lauleskeli usein itsekseen ajellessaan. Kake piti ajamisesta ja bensiiniä oli vielä melkein perille saakka. Jyväskylä oli ohitettu, kohta Kuopio, pysähtyisiköhän kahville? Eetu kuorsasi niin autuaasti että Kake päätti jatkaa.

Ohitettuaan Siilinjärven hän näki hahmon tienlaidassa. Lähempänä hahmo näytti oikein sievältä, arviolta 25-vuotias tyttö seisoi tienlaidassa peukalo pystyssä. Kake pysähtyi.

- Minne on neidillä matka?
- Erämaahan. Lappiin. Pois.
- Hyppää kyytiin!

Tyttö esittäytyi Millaksi ja hän osoittautui oikein miellyttäväksi matkaseuraksi. Milla kertoi olevansa myös omalla tavallaan pakosalla omista henkilökohtaisista syistään ja hänen tarkoituksenaan oli seuloa ajatuksiaan itsekseen pohjoisen erämaissa. Koska hän ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen, niin hän sai ystävänsä kautta lyhyen sesonkipestin erääseen Lapin hotelliin keittiöapulaiseksi.

Milla oli kuullut kyllä ikäviäkin tarinoita noista pohjoisen sesonkityöläisistä. Eräs Latviassa asuva suomalainen kokki ei ollut löytänyt jostakin syystä edellisen sesongin aikanakaan Lappia lähempää edes tilapäistöitä ja tuo kokki oli jäänyt lähtemättömästi monille mieleen. Myös sen hotellin johdolle, johon Milla oli lupautunut menemään toviksi töihin, joten Latvian suomalaista miestä siellä ei tarvitsisi katsella. Milla kertoi olevansa reipas tyttö ja osaavansa tarvittaessa hoidella kaikenlaiset muutkin häiriköt. Jos ei muuten, niin pysymällä loitommalla.

Eetun taipumus huolehtia lähimmäisistään heräsi. Hän jätti kuitenkin ajatuksen mielestään, kun kaikkia muitakin alkoi hiukoa ja saavuttiin sopivasti Iisalmeen.