Lasten suusta

Usein lasten suusta kuulee hauskoja asioita ja niitä varmaan foorumilaisillakin on muistissaan. Niitä voisi sitten laitella tänne. Sain ystävältä e-postia missä oli seuraavanlaista mielestäni hauskaa totuutta jonka välitän nyt sitten muillekin:


VARMOJA RAKKAUDEN MERKKEJÄ

Rakastuneena voi istuskella, juoda kahvia ja katsoa vähän elokuvaa.
Ja sitten se toinen on siivonnut.
Henrik 6 v.

Rakastuneena tuntee hurjaa oloa sisällään. Ja on ikävä kouluun.
Louise 7 v.


Kun näkee tytön, johon on rakastunut, ruumis alkaa tykyttää nopeammin ja
verisuonet nousevat pystyyn.
Nick 8 v.

Kun minä olen rakastunut, ääni sisälläni sanoo: "Ei hätää. Okei. Minä
vain tykkään tuosta pojasta".
Akinyi 8 v.


MISTÄ RAKKAUS LÖYTYY?

Jos haluaa tyttökaverin, sen kun kaivaa taskusta kaksi tivolilippua.
Ditte 9 v.

Voi kirjoittaa vaikka kirjeen, jossa lukee: "Alatko mun kanssa?"
Sitten siinä lukee "en", "joo" tai "en tiedä". Siihen voi sitten ruksata.
Rasmus 7 v.

Minä löysin poikakaverin, kun me tanssittiin päiväkodissa ratiritirallaa.
Astrid 7 v.

Jos ei ole varma, onko rakastunut vai ei, tytön kanssa voi käydä pari
kertaa treffeillä. Sillä lailla voi tarkistaa, kyseleekö hän tyhmiä.
Patrick 7 v.

Ihmiset lähtevät ulos ja löytävät poika- tai tyttökaverin. Kun he ovat
olleet pari vuotta yhdessä ja saaneet lapsia, äiti menee töihin ja isä
kaupungille etsimään vielä yhden tyttökaverin.
Robin 8 v.

KUN SEURUSTELLAAN

Kun on saanut poikakaverin, lähdetään elokuviin ja saadaan lapsi.
Sandra 7 v.

Kun on saanut poikakaverin, hänen kanssaan muutetaan äidin ja isän
kellariin. Aina välillä sieltä noustaan sitten syömään.
Maria 7 v.

VOIKO SEURUSTELLA MONEN KANSSA YHTÄ AIKAA?

Minulla on vain yksi tyttökaveri, mutta yritän löytää koko ajan niitä lisää.
Kristian 7 v.

Ei kannata seurustella monen tytön kanssa, koska silloin heitä ei riitä
kaikille.
Brian 8 v.

Tietenkin voi seurustella monen kanssa yhtä aikaa. Äitikin seurustelee.
Jon 7 v.

KUKA KOSII?

Yleensä mies romahtaa polvilleen ja kosii. Se on vähän sellaista
konttaamista.
Ann 7 v.


Kun isä ja äiti kosivat toisiaan, isä konttasi kukka kädessään äidin edessä.
Andrea 7 v.


Silloin kun kositaan, mennään polvi-istuntaan ja kysellään, haluaisiko
joku naimisiin.
Rasmus 8 v.

KUN KYLLÄSTYTTÄÄ

Jos on kyllästynyt poikakaveriinsa, voi kysyä ystävältään, eikö tämä
huolisi poikaa.
Tanja 7 v.

Jos poikakaveri ei halua erota, pitää tapella kovasti. Kyllä se ero tulee.
Jannie 8 v.


YHDESSÄ

Pitää miettiä tarkkaan ennen kun menee kihloihin. Jos ei saa sormusta
irti sormesta, ei voi enää erota toista kertaa.
Bettina 7 v.

KUINKA KAUAN RAKKAUS KESTÄÄ?

Rakkaus kestää niin kauan, ennen kuin tyttö saa selville, että pojalla
on toinen.
Simon 7 v.

Rakkaus kestää suunnilleen nelikymppiseksi, sitten löytyy takuulla toinen.
Kim 8 v.

Niin, eivät lapset hölmöjä ole.. päinvastoin! Yllättävän realistiset ajatukset heillä on rakkaudesta ja ihmissuhteista

Tyttäreni tykkäsi pienenä istua kauppareissulla ostoskärryssä. Erityisesti hän piti siitä että kärry liikkui, pysähtyä ei saanut. Hän kiinnitti huomiota myös muiden kaupassa liikkuvien kärryihin. Eräällä ostosreissulla jonkin hyllyn viereen oli pysähtynyt meille tuntematon iäkkäämpi mieshenkilö ilmeisesti vertailemaan kahvilaatujen hintoja tai jotain. Tullessamme kohdalle tyttäreni sanoi isolla äänellä: "Työnnä sinä ukki äläkä mieti!"

Tuo kohtaus naurattaa vielä tänäänkin yhtä paljon kuin se nauratti silloin meitä kaikkia. Siitä on nyt noin 13 vuotta.

Meillä istui perhe katselemassa sarjaa Pieni Talo Preerialla, mennyt kai joka maassa uusintoina tasaisin väliajoin. Kertoo uudisraivaajista villin lännen aikaan kun Amerikka oli löydetty.

Eräässä osassa isä Ingallsilta hajosi hevosvaunusta pyörä keskellä aavikkoa, satoi ja salamoi eikä vastaantulevia tullut. Nuorin tyttömme, silloin ehkä viisi vuotta kysyi:
- Miksei se soita kännykällä apua?

Mitäpä tuohon sanoa muuta kuin että siksi että ihmiset olivat tuohon aikaa niin tyhmiä etteivät edes tuollaista itsestään selvyyttä hoksanneet.

Ihania juttuja!

Pitäisi kirjoitella niitä ylös, mutta muutama on silti onneksi muistissa. Lapset olivat kovia puhumaan jo ihan pieninä, lieneekö äidin ajoittaisella puheripulilla vaikutusta asiaan.. mutta olivat innokkaita vaikka eivät kaikkia sanojakaaan oikein osanneet.

Poika oli 1v 8kk, kun oli neuvolakäynti. Odottelimme leikkitilassa omaa vuoroa ja hän järjesteli touhukkaasti leluja leikin jälkeen paikoilleen. Ponnistelut saivat ilman liikkeelle hänen suolistossaan ja pääsi rupsu. Hän sanoi hieman hämmentyneenä: "Toiset kavevit kuuvevat, kuinka minun pymppäni tövisee." Nauratti!!

Tytär puolestaan oli hieman vajaa 2v., kun näki äidillä meikkiä ensimmäisen kerran: "Käyppäs kyyhkäse nuo simmät lapulla. Katoppas peilistä, oot sinä kyllä näköne!" .. menin pesulle..

Poika oli 3,5v. kun hän aprikoi kovasti joitakin asioita. Kerran hän kysyi: "Äiti, kuinka joku oikein kasvaa rosvoksi?". Vastasin, että kai sellainen jota ei rakasteta tarpeeksi ja jolle ei opeteta mikä on oikein ja mikä väärin. Hän mietti, ja sanoi sitten: "Mutta minusta ei koskaan tule rosvoa, sillä sinä äiti rakastat minua niin paljon, että se näkyy sinun silmistä."

Alma sanoi sen ääneen mitä olen pitkään ajatellut. Lasten jutut pitäisi kirjata -jotenkin-, kaikkien niiden, jotka ovat heidän kanssaan tekemisissä.
Olin kuusi vuotta poissa koulusta ja nyt, kun sinne palasin, niin lasten kommentit saavat minut polvilleen. Kuinka noin nuoret ja kokemattomat osaavatkin olla niin fiksuja ja ymmärtäviä.
Mihin se kaikki kaunis ja ymmärtävä usein katoaa meillä aikuisilla.

Niin vielä haluaisin sanoa noista Alman lainauksista, että vaikka hohottelinkin kovasti, niin koko ajan tykytti takaraivossa, että lapset puhuvat niinkuin ajattelevat. Meitä vaan naurattaa - ei heitä.

Näin se alkoi minun uusi kouluelämä.
Jännitti ihan hirveästi olla taas siinä esi-PuPerteetti-ikäisten edessä.
Varsinkin, kun heille rakas opettaja oli poistunut äitiyslomalle. huom. tähän väliin, syntyy ilmeisesti samoihin aikoihin kui sinun, Alma, lapsesi.
Heitä siis kovasti harmitti, että oma rakas opettaja poistui ja tämmöinen mummo tuli tilalle.
Yritä siinä nyt sitten olla JOKU tärkeä.
Viikko on mennyt ja olen ihan loppu.
Lapsilla on viimeinen vuosi ala-asteella ja ovat jo vähän ulkona meidän koulusta.
Tämmöiset keskustelut ovat tyypillisiä kuin, että me on tehty aina näin.. ja minä teen tietenkin eri tavalla.
Se miten ottaa luokan hallintaansa on varmaan niitä ulkoavaruuden juttuja. Rakkautta ei voi syntyä vuoden sisällä, mutta keskinäinen kunnioitus on mahdollinen.

aliel kirjoitti:

Olin kuusi vuotta poissa koulusta ja nyt, kun sinne palasin, niin lasten kommentit saavat minut polvilleen. Kuinka noin nuoret ja kokemattomat osaavatkin olla niin fiksuja ja ymmärtäviä.
Mihin se kaikki kaunis ja ymmärtävä usein katoaa meillä aikuisilla.

Niin, samaa olen itsekin miettinyt.. Tilalle tulee elämänkokemuksen mukana kyynisyyttä, kiirettä ja spontaanius vähenee arjessa.
Koululasten kanssa työskennellessä minulla oli usein tippa silmässä kuullessani heidän vilpittömiä ja viisaita sanojaan. Toki muuten koululaisistakin jo huomaa helposti ne, jotka ovat menettäneet noista ominaisuuksistaan jotakin jo lapsena. Miksi?
Ehkä heitä ei ole kuunneltu ja kuultu? Ehkä heille on tarjottu tilalle liikaa valmiita vastauksia?

Niin siellä koulussa puhutaan pudokkaista. Kuullostaa vähän pahalta. En oikein tiedä, että onko niin., että afrikkalaistaustaiset lapset eivät oikeasti hahmota maailmaa kuten me. Matematiikka, varsinkin geometria tuottavat mielettömiä vaikeuksia.

Olen varma siitä että olet aivan mainio opettaja aliel. Eipä yhtään kumma vaikka ensimmäinen viikko väsyttääkin. Sehän on lähes kuin alusta aloittaisi kuuden vuoden jälkeen. Mitä kaikkia aineita opetat ja montako oppilasta siellä luokassasi on? Sitten olisi vielä mielenkiintoista tietää onko tyttöjä yhtä vähän poikiin verrattuna kuin tuolla Alman lasten luokassa?
Voisit muuten ihan hyvin avata oikein ketjun tuosta kouluaiheesta, täällähän on kouluikäisten vanhempia lähes kaikki ja kyllä sellainen meitä muitakin kiinnostaisi.

Lapset huomaavat aikuisten vaatteet, vaikka eivät niistä useinkaan sano ääneen huomioitaan. Jos sanovat, on mielipide varma.
Eräs mummi juuri kertoi minulle ostaneensa uuden myssyn. Lapsenlapset katselivat sitä arvostellen, toinen sanoi sitä rumaksi, ja toinen muistutti:"Älä tule meitä hakemaan tarhasta tuo päässä!"

Oma poikani arvosteli oman mumminsa kauhtunutta kesämekkoa mökillä ja sanoi:"Mikä vaate toi on? Se on ihan sopimattoman näköinen!"

Kolmivuotias huomaa myös aikuisten kengät, sillä siinähän ne ovat melkein silmän edessä. Eräs sen ikäinen nuorukainen oli kohtelias Joulupukille ja kiitteli lahjoista. Kun pukki oli mennyt, hän sanoi:"Sillä oli isän kengät."

Eräs toinen lapsi oli kohtelias Joulupukille ja tontulle. Kun he olivat menneet, sanoi lapsi:"Se tonttu oli Hallin sisko." (Halli oli naapurin koira.)

Minulle on kerrottu varhaislapsuudestani seuraava tapaus. Isäni on monilapsisesta sisarusparvesta toiseksi nuorin ja isäni äiti oli astunut aviosäätyyn jokseenkin kypsässä iässä. Mummo oli sitten pantu hoitokierrokselle lastensa koteihin ja hän tuli sitten meillekin. Olin ollut kahden ja kolmen ikävuoden välillä, enkä ollut läheltä nähnyt ennen niin vanhaa ihmistä. Mummo oli istunut olohuoneen keinutuolissa hiljakseen jalalla vauhtia polkien. Minä olin istunut lattialla täysin mykistyneenä ja aikaa oli vierähtänyt siinä hiljaisuudessa melkoinen tovi. Äitini oli tarkkaillut tilannetta ovensuusta. Lopulta mummo oli kimpaantunut ja kysynyt:" Mitä sie siinä oikein tuijotat?". Olin kuuleman mukaan antanut suoraan kysymykseen lapsen viattomuudella suoran vastauksen:" Kun sie oot niin ruma". Seuraavan lapsensa luona mummo oli sitten väittänyt, että isäni oli tahallaan opettanut poikansa häntä parjaamaan. Kun kasvoin vähän vanhemmaksi, niin näin kyllä, että mummo oli tosi ryppyinen ja jotenkin kiukkuisen ja vähemmän kaunottaren näköinen.

Urpo kirjoitti:

Mitä sie siinä oikein tuijotat?". Olin kuuleman mukaan antanut suoraan kysymykseen lapsen viattomuudella suoran vastauksen:" Kun sie oot niin ruma".

Oma poikani samassa iässä sanoi naapurin rouvalle:"Minä en tykkää sinusta, kun sinä olet niin vanha." Tämä rouva meikkasi itsensä voimakkain värein, kulmakarvat ylimustat, huulipuna aina liian kirkas.
Rouva kimpaantui pojalleni ja huusi: "Minä en tykkää sinusta, koska sinut on opetettu loukkaamaan ihmisiä".

On jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi, miten tämä opetus käytännössä voisi tapahtua. Otetaan poika polvelle ja neuvotaan, mitä sanotaan, kun naapuri tulee vastaan?
Niinhän Urponkin perheessä ilmeisesti oli toimittu!?

Sadeca kirjoitti:

Usein lasten suusta kuulee hauskoja asioita ja niitä varmaan foorumilaisillakin on muistissaan. Niitä voisi sitten laitella tänne. Sain ystävältä e-postia missä oli seuraavanlaista mielestäni hauskaa totuutta jonka välitän nyt sitten muillekin:
VARMOJA RAKKAUDEN MERKKEJÄ

.....Kun isä ja äiti kosivat toisiaan, isä konttasi kukka kädessään äidin edessä.
Andrea 7 v.
....

Pikkutyttönä tyttäreni seurasi talouspuuhiani keittiössä ja sanoi sitten miettiväisenä: "Noin minäkin sitten teen, kun tulen isoksi ja rupean äidiksi. Mutta minä valitsen ensin."
"Mitä sinä valitset?" kysyin.
"Yhden sulhasista" sanoi hän.
Päivähoitopoika pyyteli vieressä: "Valitse minut." mutta tytär ei suostunut kosintaan, vaan sanoi arvoituksellisesti: "Katsotaan nyt."

Päivähoitopojan kotona oli valokuva pojan vanhempien vihkikuvasta. Tyttäreni oli siihen hyvin ihastunut ja selosti kuvaa minulle: "Teron äidillä on siinä naimahuivi päässä."

Hauska juttu, mirjamarja! Toivottavasti tyttäresi sitten sai sulhasista parhaimman Ovat nuo lapset kyllä viisaita. Niin paljon he meitä aikuisia katsomalla näkevät.

Toiseksi vanhin tyttäristämme katseli televisiosta uutisia 1990-luvun alussa muutaman vuoden ikäisenä. Uutisissa näytettiin suurta Jasser Arafatin profiilikuvaa, jossa hän esiintyi pitkäkaulaisena parransänkisenä lyhyet ja ohuet hiukset paljaina ilman huivia. Tyttönen kiinnitti huomionsa tuohon untuvikkoon ja totesi innostuen kovalla äänellä: lintupoika!

Olen aina miettinyt, miltä Jasser huivinsa alla näytti. Kiitos Urpon tyttären, sillä nyt tiedän että näytti linnunpojalta

Vähän ennen joulua kysyin lapsenlapseltani, olisiko hänestä mukavaa jos heidän perheensä tulisi mummilaan aattona. "Vai haluaisitko olla kotona jouluna", kyselin.
Vastauksesta oli turhat krumeluurit karsittu: "Ihan sama, pääasia että ollaan samassa paikassa kuin lahjat."

Onpas siinä mirjamarjalla suorapuheinen lapsenlapsi, ja noinhan sen asian pitää mennäkin Tämä maailma olisi paljon onnellisempi ja ihmissuhteet mutkattomampia, jos me aikuisetkin osaisimme sanoa mitä todella haluamme. Miksi siis pitäisikään teeskennellä?