Ortodoksit

Valamossa sitten kävin. Tuossa on jonkun hauta. Sinne munkkien hautausmaalle patikkaretkeni veivät, koska mieheni läheinen sukulainen kuoli siellä Valamossa. Löysin hänen hautansa. Pappismunkki Sergei, joka kuoli 33-vuotiaana. Siinä seisoin enkä osannut muuta kuin puhella hänen luilleen. Ortodoksit arvostavat erityisesti esi-isiään. Polttohautaus on heiltä ihan kielletty. Siispä arvelin, että Isä Sergei jopa kuuli terveiset serkultaan, mieheltäni. Minulla kävi myös pieni haveri siellä Valamossa viimeisenä päivänä. Jouduin kävelemään takaisin sinne hautausmaalle. Selitin Isä Sergeille, että nyt kävi tälleen. Voisitko ihan näin sukulaisrakkaudesta päästää minut pinteestä. Ja niinhän tuo tekikin. Kotona sitten kerroin hätäreissuani Sergein haudalle ja miten hyvin sitten selvisinkään. Mieheni (pahimman laatuinen ateisti) riemuitsi, että Isä Sergei (Pekka Leimu maalliselta nimeltään) auttoi sinua Aliel polo suuressa ahdingossasi. En ole uskontoihin kallistunut ihminen, mutta Sergein haudalla tiesin, että hän tuolla jossakin kuuli minua, luultavasti hieman huvittuneena.

Nyt kun olet aliel sanonut A niin nyt pitää kertoa B. Koko juttu haavereineen ja siitä selviytymisineen kiinnostaa.

Noh hukkasin siis huoneeni avaimen ihan viime metreillä. Olin pitänyt sitä suurin piirtein kädessäni koko ajan, että pysyisi tallessa. Mutta kun piti vielä viimeisenä aamuna päästä sinne hautuumaan rauhaan, niin jotenkin ote lipsui. Respassa kysyin hintaa kadonneelle avaimelle. 40 euroa. Aika iso raha. Siksi kolusin vielä kerran tavarani ja tutkin reitin sinne Sergein haudalle asti. Ei vaan löytynyt avainta. Missasin vielä viimeisen luennonkin ja istuin eteisessä vähän musta pilvi pään päällä. Luennon loputtua juoksee kämppikseni luokseni ja heiluttelee avaintani. Hän oli nähnyt jonkun muun heiluttelevan sitä ja kyselevän onko mahdollisesti jonkun paikalla olijan. Kämppis sanoi, että ei minun, mutta tiedän kenen. Näin se isä Sergei johdatti minut siellä eteisessä avaimeni luokse.