Kyllästyykö kaikkiin ruokiin, jos niitä tarjotaan liian usein?

En tiedä vastausta. Kyllästyminenkin on varmaan yksilöllistä, mutta luulisin, ettei ihan kaikkiin ruokiin ainakaan kovin helposti kyllästy. Aasiassa syödään riisiä monin paikoin joka päivä, Suomessa ja Virossa perunaa ja viljaa on syöty jo vuosisatoja miletei päivittäin. Aikaisemmin molempia syötiin joka päivä. Voihin ja juustoonkin taitaa olla useimpien vaikeata saada kyllästymisreaktio.

Minusta tuntuu, että lapset kyllästyvät joihinkin ruokiin herkemmin kuin aikuiset tai kenties he haluavat ihan luonnollisisten tarpeidensa takia vaihtelua ruokavalioonsa. Olen nähnyt aikuisia, joiden ruokavalio koostuu ainakin kotona pelkästään kylmästä jauhoisesta makkarasta, sinapista ja rasvaisesta maidosta. Kai niilläkin pärjää jotenkin.

Minulle ei muistu mieleen, mihin ruokiin olisin lapsena kyllästynyt. Kenties meillä kotona tarjottiin suhteelisen vaihtelevaa ruokaa ja koulussa jotkut ruuat eivät vain maistuneet siksi, että ne olivat pahanmakuisia. Melkoisen moni lapsi on suhteellisen rajoittunut ruokiensa suhteen, enkä tiedä, pitäisikö heitä pakottaa syömään kaikkea, mitä on tarjolla. Kaikki ruoka ei kuitenkaan sovi kaikille ja ihmisen keho sattaa tuntea, mikä ruoka hänelle itselleen sopii parhaiten.

Muistan kyllästyneeni vain kirjoloheen, jota alettiin tarjota monta kertaa viikossa työpaikoilla hätäisesti ja huonosti valmistettuina. Kirjolohi mullisti Skandinavian ruokaperinteet siten, että sitä alettiin kasvattaa halvalla ja kirjolohesta tuli jokapäiväistä leipää. Vähän myöhemmin norjalaiset alkoivat kasvattaa merilohta. Joissakin Pohjanmaan jokien rannoilla tilalliset joutuivat tekemään renkien ja piikojen kanssa säilyneiden dokumenttien mukaan sellaisia sopimuksia, että lohta tarjottiin korkeintaan kolme kertaa viikossa. Ennen kalankasvatuksen aikaa muutama vuosikymmen sitten tuota sopimusta ihmeteltiin kovastikin, kun lohi oli vielä jalo villi kala ja arvossaan. Meillä kyllä graavataan lohta tai joskus myös kirjolohta vähintään kerran viikossa, eikä kukaan tunnu vielä siihen kyllästyneen.

Ruokaan kyllästymiseen taitaa kuulua sekin, kuinka ruokaa valmistetaan ja raaka-aineita käytetään. Monia raaka-aineita voi valmistaa usealla eri tavalla, jolloin ei huomaakaan, ettei samasta raaka-aineesta olekaan kyse.

Hurjan hyvä ja mielenkiintoinen aihe! Minulle maistuu melkein mikä vaan ja kausittain tulee sellaisia suosikkiruokia, joita voi syödä montakin päivää peräkkäin niin paljon kuin mahtuu. Itsenäisyyspäiväksi laitoi perunasalaatin lisäksi myös tomaatti-kotijuustosalaattia. Siihen tulee kotijuustoa, kirsikkatomaatteja, ruohosipulia, basilikaa ja öljyä. Mausteita ei muuten tarvitse, ellei halua laittaa rippusta suolaa. Tuo salaatti on tyttärellenikin mieleen, ja kaikki vieraat ovat siitä myös tykännneet. Salaatti loppui kesken, vaikka söimme sitä tytön kanssa kaksin. Eilen ostin tytön pyynnöstä kaksinkertaiset ainekset, ja taas söimme sitä kaksin..tänään se loppui jo aamulla kesken

Pasteijoita paistoin eilen, kun meillä oli vieraita illalla, ja olimme eksoottisella piknikillä meidän pihamaalla pakkasessa mäenlaskun ohessa. Niitä jäi 4kpl vieraiden lähdettyä, eli kesken taas loppuivat, kun ne olisivat vielä tänäänkin maistuneet.

No mietin minäkin, että kyllästyttääkö? Yksi juttu mitä teiltä haluaisin kysyä, että mitä teidän ruokakaapissa on AINA. Tämä liittyy tuohon kyllästymiseen niin, että se mitä kaapistasi löytyy, ei ainakaan kyllästytä.

Autan vähän. Minun ruokakaapeistani löytyy aina chiliä, valkosipulia ja oliiveja.

Voi apua.. kylläpä nyt vaikean kysyit. Kylmää maitoa meillä on aina, eikä siihen olla kyllästytty, mutta sehän onkin juoma... Ehkä joudun sanomaan, että se mitä meillä monesti on mutta mikä joskus puuttuu, ei puutu kyllästymisen vuoksi. Öh, no paprikaa ja porkkanoita löytyy aina, valkosipuliakin ellei ole unohtunut ostaa, tonnikalaa, raejuustoa, jogurtteja ja leipää meillä on aina kaapissa ja pakastimessa.

Kahveeta, kahveeta on oltava, aina.

Kahvi tietysti unohtui, sitä pitää aina olla seuraavaan, ja sitäkin seuraavaan pannulliseen