Linkkejä Viron kulttuurista, kielestä ja Virosta

Tõnis Mägi
Kuva: Aron Urb

Saavun perjantai-iltapäivänä Peeduun, Elvan lähelle. Arvo Urb on virittelemässä äänityslaitteistoa. Meillä on tunti–pari aikaa jutella. Tõnis Mägi on kotonaan nauhoittamassa uusia laulujaan. Paitsi omia tekstejään hän on säveltänyt myös useita puolalaisen runoilijan Zbigniew Herbertin runoja. ”Ne alkavat heti soida, niiden ajatukset lähtevät etsimään nuotteja”, Tõnis Mägi kertoo.

Otetaan miehen ura pikakelauksena. Syntyi Tallinnassa marraskuussa 1948. Nuoresta alkaen useissa yhtyeissä. Pitkäikäisimmät ja tunnetuimmat ovat Muusik Seif ja Ultima Thule. Nousi nopeasti sukupolvensa suosituimpien ja arvostetuimpien joukkoon. Vuosina 1977–1986 oli erittäin suosittu koko Neuvostoliitossa – virolaiset rock- ja poplaulajat valtasivat Komsomolskaja Pravdan epävirallisten suosikkilistojen kärkisijat. Tõnis Mägi lauloi jopa Moskovan olympialaisten tunnuksen, Olimpiadan. Hän lauloi kiertueillaan pitkin ääretöntä Venäjää pääosin viroksi ja englanniksi. Tämä merkitsi aika ajoin ongelmia paikallisten puoluepamppujen kanssa, vaikka ei varsinaista kapinaa ollutkaan.

Tõnis Mägi näytteli merkittävää osaa myös Viron vapautuessa. Hänen säveltämänsä, sanoittamansa ja esittämänsä Koit oli intohimoinen tunteenilmaisu siitä, miten on aika suoristaa selkä, heittää yltään orjanvaatteet ja marssia yhdessä kohti uutta, vapauden aamunkoittoa. Parisen vuotta sitten tuo laulu valittiin yleisöäänestyksellä Viron ”kaikkien aikojen lauluksi”. Minä olen nähnyt miehen lavalla ehkä 10 kertaa, vain kerran tunnelma on laulajan mielestä ollut oikea laulun esittämiseen. Pyydetty on joka kerta.

Viime vuosina Tõnis Mägi on esiintynyt valitsemissaan näytelmärooleissa, kirjoittanut ja levyttänyt omaa musiikkiaan, kirjoittanut musiikkia myös toisenlaiseen esitysformaattiin. Esimerkiksi Tarkus (viisaus), joka sisältää puhuttua tekstiä niin Raamatusta kuin Dalai Lamalta, niin Pascalilta kuin Uku Masingilta ja säveltäjältä, lienee muodoltaan ”oratorio” ainakin kansan suussa. Tõnis Mägillä olisi monta pitkäsoitollista hittejä uransa alkuajoilta, lukuisia yleviä lauluja kansakunnan kohtalonhetkiltä. Näitä hän ei kuitenkaan kierrä esittämässä. Vaan jotakin uutta, hankalasti määriteltävää. Intensiivistä, maailmanmusiikin elementtejä sisältävää, vähäeleistä, usein akustista.

Tõnis Mägi ei ole se, jota kaikki virolaiset rakastavat. Siihen hän on ehkä liian etäinen, liian ”taiteilija”, liian vähän arjen triviassa kiinni. Mutta hänen tekemisiään kaikki kunnioittavat. Riippumatta siitä, ymmärtävätkö niitä vai eivät. Ja ehkäpä osittain juuri siksi, että hän ei laula enää vanhoja ”varmoja” suosikkejaan.

Kuka hän siis on? Tõnis Mägi vastaa näin: ”Olen tehnyt musiikkia -66 alkaen, kai minä sitten olen muusikko. Mutta millä kriteereillä? Diplomeita minulla ei ole, ei yhtään dokumenttia. Olenko siis harrastelija? Toisaalta kriitikot ja yleisö ovat ottaneet vastaan monet lauluni hyvin, kaipa minä sitten muusikko olen. Ja siihen, kuka minä tänään olen, on vaikuttanut se, että olen kohdannut oikeita ihmisiä, opettajia. Ei vain muusikkoja. Ihmisiä, jotka ovat ohjanneet ja neuvoneet minua. Nuorena pitää todistaa itsensä, 160 %. Hanikat kaakkoon. Koko ääni, osaaminen, liikkuminen, karisma peliin. Viisas käsittelee elementtejä paremmin. Olen sillä tavalla opettajieni tuotos, ilman heitä olisin toinen.”

Tõnis Mägi ei tee rallatuksia tai yhteislauluja. Hän kirjoittaa mietiskeleviä, osin kokeilevia, emotionaalisesti puhuttelevia lauluja. Tekeekö hän niitä itselleen? Vastaus on selvä kyllä. Mutta kun kysytään laulavan vallankumouksen aikaisista lauluista, Palve ja Koit, sama vastaus tuntuu hieman yllättävältä. Näin hän kertoo: ”Lähdin silloinkin itsestäni, en tiennyt kiinnostavatko ne ketään, saatikka massoja. Ne laulut etsivät ulospääsyä minussa. Ajassa oli se tunne, että jotakin alkaa tapahtua. Kun tein Palven, Ultima Thulen pojat sanoivat, että älä laula sitä, nyt ei ole oikea paikka.”

Entä mikä miehessä pitää yllä tuota paloa, mikä ajaa eteenpäin? Tõnis Mägi on todennut, ettei hänen kunnianhimonaan ole tehdä loistavia, suurimuotoisia konsertteja. Hän esiintyy aika ajoin kirkoissa maallisen, jos kohta kysymyksiä herättävän ja välillä kovinkin filosofisen ohjelmistonsa kanssa. Mutta kyllä niitä loistavia konserttejakin kalenteriin mahtuu. Viro on pieni maa, aina väliin sattuu merkkitapauksia, määrävuosia tulee täyteen ihmisillä, orkestereilla ja muilla instituutioilla. Tõnis Mägi tapaa olla näissä hyvin haluttu osallistuja.

Ääni, sointi kiehtoo miestä. Siinä on loputtomasti tutkittavaa, se on mysteeri. Miksi se vaikuttaa meihin? Kuvataiteessa, toisessa vaikutukseltaan vaikeasti ymmärrettävässä, on sentään jotakin näkyvissä, viivat, värit. Musiikki ja ääni tekevät meille jotakin, mutta kuinka. Tämä uuden etsintä pitää soittajan kiinnostusta yllä, ei vanhojen latujen tallaaminen.

”Jos on muutaman päivän ollut poissa, on pakko mennä pianon ääreen”, Tõnis Mägi sanoo, ”kun olen Hermannin kanssa, se on autuus, ei ole sillä hetkellä mitään muuta tarvis, se on minun oma yksityinen maailmani.”

Mitä kuuluu elämään ja uraan?
Tõnis Mägi: Minä olen 63 vuotta vanha ja riippumaton. Teen sitä mitä tahdon ja ainoastaan sitä. 3–4 vuoteen ei ole tarvinnut tehdä töitä ”pakosta”. Ura? No, kyllä ihmiset tietävät, mitä olen aikanaan tehnyt. Mutta tuskin sitä tiedetään kovin laajalti, mitä nyt teen. Mutta haluan tehdä sitä.

Jos kurkataan menneisyyteen – kaduttaako mikään?
Ei. Se oli minun elämäni, se oli kiinnostava, olen elänyt sen kaikkine plussineen ja miinuksineen.

Mitkä tuntuvat Sinusta tällä hetkellä ajateltuna uran huippuhetkiltä?
En osaa sanoa, joka vuosikymmenellä on ollut omat huippuhetkensä.

Onko olemassa lauluja, joita olisit halunnut (tai haluat vielä) levyttää? Jokin tyylilaji tai joku erityinen säveltäjä esimerkiksi?
Esität sen kysymyksen muutaman kymmenen vuotta liian myöhään. Ei ole enää.

Onko lauluja, joita sinun on ”pakko” laulaa. Mutta onko lisäksi sellaisia, joita nykyään erityisen mielelläsi laulat?
Minä en ylipäätään mieti ohjelmistoani etukäteen. Joka konsertti on erilainen. Lopuksi pyydetään Koit, mutta sitä en halua joka paikkaan, se ei vaan aina sovi. Minulla on päässäni nykyään yli 50 laulua, joita haluan laulaa.

Luettele musiikinystävien mieliksi muutama esikuva aiemmilta vuosilta.
Niitä on paljon, jotka koskettivat ja saivat selkäpiihin värinöitä. Georg Ots, Ray Charles, Beatles ja koko se 60-luvun hippisukupolvi.

Kuka uudemmista virolaisista laulajista miellyttää sinua? Valitse vain yksi.
Minun on pakko mainita kaksi. Minun täytyy valita niistä, jotka myös tekevät itse laulunsa. Jarek Kasar ja Vaiko Eplik. Jarekilla on uskomaton ääniala, lähes neljä oktaavia. Hänen musiikissaan on elementtejä klassisesta musiikista, jazzista, rockista, rapista ja kaikki nerokkaasti sidottu yhteen.

Entä onko joku suomalainen joskus kolahtanut?
Pidin kovasti Kirkasta.

Sinua on varmasti pyydetty kaikkiin puolueisiin mukaan. Miten olet välttynyt tulemasta kyyniseksi?
Olin vihreissä, ajatustapa on varmaan oikein. Mutta minä en todella halua olla varsinaisessa politiikassa mukana, sisäisissä riidoissa jne. Jäin pois, en tiedä enää nykytilannetta. Haluan olla rehellinen tekemisissäni, en halua bluffata. Politiikassa sisällä oleminen on minulle vaativaa ja monimutkaista, en voi olla siellä mukana.

Mikä on Viron tulevaisuus?
Se on iso ja mutkikas asia. Ehkä emme syvenny siihen tässä.

Minkälaisia terveisiä alan veteraanina lähettäisit uusille artisteille?
Miettikää tarkkaan. Kaikki on mahdollista. Jos olette asettanut tavoitteeksi olla muusikkoja, se on mahdollista, mutta asialleen pitää omistautua. Jos voit elää ilman musiikkia, tienata rahaa vaikka mainostoimistossa, älä ryhdy tähän. Mutta jos et voi olla ilman musiikkia, jos se on sinun asiasi, sitten tee. Kaikki on mahdollista. Ota riski.

Ja lopuksi tärkein: mikä on elämän tarkoitus?
Elämän vieminen eteenpäin. On ihme, että juuri sinä Harri ja minä Tõnis olemme tässä. Mieti: miksi juuri sinut valittiin, sinä synnyit. Miljardien joukosta valittiin sinut. Niinpä sillä täytyy olla joku syy. Jokaisella on täällä jokin tehtävä. Se tulee vain löytää. Mutta ehkä tämä menee nyt viisasteluksi, kun musiikista kumminkin on puhe.

Elo 3/2012

Etsi Tuglas-seuran sivuilta:

help

Tuglas-seura
Sörnäisten rantatie 22, 00540 Helsinki
puh. 09 681 1430
info@tuglas.fi

Avoinna ma–pe klo 10–17[/quote]

» Muita linkkejä
» Viron vaalit
» Viron ikävä
» Hyödyllisiä vinkkejä
» Alan linkkejä