Vaikkei uskoisi, niin tällä hetkellä maailmassa käydään vähemmän sotia kuin koskaan. Minä en ymmärrä sotaa missään olosuhteissa. Jokuhan sen aloittaa ja maataan pitää mitä ilmeisimmin puolustaa. Minä en olisi tarttunut aseeseen, vaikka maahamme olisi hyökätty, eikä minulla olisi ollut velvollisuuttakaan, koska olen ollut asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen siviilipalvelusmies. Olisin yrittänyt kyllä olla avuksi muuten.
Suomessa asevelvollisuuden suorittaminen on pakollista kaikille miehille tai toinen vaihtoehto on suorittaa armeija siviilipalvelusmihenä tekemällä työtä jossakin muualla kuin kasarmeilla. Ainoa poikkeus tästä ovat jehovantodistajat. He ovat saaneet erivapauden asevelvollisuudesta vuonna 1987. He perustelevat syytä erivapauteensa vakaumuksellaan. Monilla muillakin suomalaisnuorilla on vakaumus, jonka mukaan he eivät tartu aseeseen missään oloissa. Edellinen puolustusministeri Stefan Wallin olisi halunnut kumota jehovantodistajien erivapauden ja velvoittaa heidätkin suorittamaan asepalvelus siivilipalveluksena. Olen tässä asiassa samoilla linjoilla Wallinin kanssa. Millä tavoin jehovantodistajien aseetteomuuden vakaumus poikkeaa monien muiden suomalaisnuorten aseettomasta vakaumuksesta?
Nykyinen puolustusministeri Carl Haglund sen sijaan haluaa säilyttää jehovantodistajien erivapauden. Syynä tähän ei liene sympatia jehovantodistajia kohtaan. Ministeri Haglund ei itse ole käynyt armeijaa eikä korvaavaa siviilipalvelusta. Hän kärsi nuorena urtikariasta, joka on allergiasairaus. Kylmästä lämpimään mentäessä allergiakohtaus saattaa ilmetä lihasten turpoamisena. En tiedä, kuinka vaikea Haglundin urtikaria on poikaiässä ollut, muttä hän on voinut aivan hyvin väistää asevelvolisuuden vetoamalla urtikariaan. Hyvinhän tuo on pärjännyt täällä Suomen ankarissa talvisissa oloissa. Mahtaako tämä olla syynä tuon uskonnollisen ryhmän asevelvollisuudesta vapauttamiseen?