Sattuma/Juhus

Meidän tuntemamme elämänmuodon vähimmäisedellytyksiin tarvitaan hiiltä, vettä ja energiaa esimerkiksi jonkin tähden säteilynä tai jotakin muunkaltaista kosmista energiaa. Vaikka pitäydyttäisiinkin tässä meidän tuntemassamme elämänmuodossa, niin kiistaa käydään siitä, miksi elämä on järjestynyt siten kuin se on. Materialistit ja suuri osa tiedemiehistä on sitä mieltä, että järjestynyt elämänmuotomme on onnellisen tai onnettoman sattuman tulos. Minua ihmetyttää, kuinka järjestynyt elämänmuoto voi olla järjestynyt sattumalta, ilman elementtiä, joka ohjaa tuota sattumaa. Kuinka nuo elämän edellytykset järjestyvät esimerkiksi siksi ihmiseksi, joka ihmettelee tätä kaikkea?

Ihmiskunta tuntee monenlaisia uskontoja, joihin kuuluu jonkinlainen sattuman syrjäyttäjä, luoja, joka ohjaa materiaalisen maailman järjestymistä sellaiseksi kuin me tämän maailman fyysisillä aisteillamme koemme. Minusta näyttää siltä, että ihminen on luonut luojan omaksi kuvakseen, eikä päinvastoin. Uskonnoista eikä tieteestä ole minulle suurtakaan apua sattuman osuudesta tässä kaikessa, jonka ymmärrän maailmankaikkeutena. Ikävä kyllä tässä minun on turvauduttava intuitioon ja omiin omituisiin kokemuksiini ja kuvitelmiini sattuman osuudesta maailman järjestymisessä. Minusta tuntuu vankasti siltä, että sattumaa ei ylipäätään ole, vaikken nyt sentään mikään fatalisti tai uskovainen olekaan. Mielestäni jossakin on oltava jokin, kutsuttakoon sitä vaikka järjeksi, joka ylittää kirkkaasti nämä kaikki alkeelliset pähkäilyni ja syrjäyttää sattuman mahdollisuuden ja mahdottomuuden. Toivottavasti joskus myriadien tuntemamme aikakäsityksen vuosien kuluttua edes hiukan valon pilkahdusta on näköpiirissä.

Ihminen on osa maailmankaikkeutta. Siitä useimmat ihmiset ovat yhtä mieltä, mutta mikä on maailmankaikkeus. Tiedemiehet määrittelevät universumin siten, että maailmankaikkeus sisältää kaiken sen, mitä voidaan tutkia tieteellisin menetelmin ja josta voidaan saada tietoa. Kuitenkaan tiedemiehet eivät ole yhtä mieltä edes siitä, kuinka maailmankaikkeus on syntynyt ja mitä kaikkea se pitää sisällään.

Jatkuvasti löydetään uutta ja mitä enemmän uutta löydetään, sitä paremmin tiedetään kuinka vähän me maailmankaikkeudesta tunnemme. Parhaillaan odotellaan tiedemiesten tuloksia Higgsin hiukkasen löytymisestä. Jos se on löytynyt, niin fyysikot ovat todisrtaneen Higgsin bosonin olemassolon. Mitä sitten? Tieteen maailmankuva ei ole mahdollisen löytymisenkään jälkeen läheskään täydellinen.

Tiedeuskovaiset ovat sitä mieltä, että maailma on järjestynyt itsestään ilman minkään älyn ohjausta tai sattumalta. Minun on aika vaikea kuvitella, että niinkin monimutkainen olento kuin ihminen on sattumalta tai itsestään kehittynyt. Vielä vaikeampaa on kuvitella, että maailmankaikkeus on itse itsensä synnyttänyt, ellei maaimankaikkeudella tarkoiteta jonkinlaista suunnatonta luovaa älyä. Minusta maailmankaikkeuteen voi aivan hyvin kuulua sellaistakin, mitä tieteen keinoin ei voida tutkia. Ainakaan nykytieteen keinoin.

Teideuskovaisten toisessa ääripäässä ovat Raamatun luomiskertomukseen kirjaimellisesti uskovat kreationistit. Minusta on käsittämätöntä, että näitä tyyppejä on vielä sivistyneessä maailmassa julistamassa Luojan luomisteoriaa. Tästä linkistä löytyy yksi näiden kreationistien huuhaa-julkaisuista. Vaikka maailmassa olisikin vain yksi ainoa Raamatun Jumala (mitä en suostu uskomaan), niin kreationistit ovat jämähtäneet sille aikakaudelle, jolloin kansa ei muunlaista selitystä maailman syntymiselle olisi edes ymmärtänyt. Raamattukaan ei ole yksiselitteinen luomiskertomuksessaan, sillä siellä puhutaan luojajumalistakin monikossa (elohim).

Tuo Vanhan Testamentin genesis on varmaankin kirjoitettu tai peritynyt niiltä ajoilta, jolloin juutlaiset ja arabit olivat vielä samaa seemiläistä kansaa. Elohim-sanan yksikkö on eloah (אלוה), joka tarkoittaa sanaa jumala. Arabiaksi jumala on samaa perua oleva sana ilah, joka on määrätyn artikkelin kanssa kehittynyt muotoon Allah. Lieneekö tämäkin sattumaa?

Minusta toi tiedeuskovainen termi on vähän hakoteillä. Minun on niin vaikea ajatella tieteellistä ajattelua uskona. Tietoa janoava ihminenhän ei usko ennen kuin näkee.

(epäileväinen Tuomas raamatussa, heh heh)

Sitä paitsi tieteen saavutukset ja uudet löydöt muuttavat käsityksiä. Se on juuri se asian pointti. Oma tapa ajatella muuttuu uusien tutkimustulosten seurauksena. Tietoa janoava ihminen on niin valmis muuttamaan entisiä käsityksiään. Sitä hän nimenomaan odottaa ja toivoo. Maailmankuva on jatkuvassa muutoksessa. Ei kai mikään ole sen kiehtovampaa. Uskominen vaatii tiettyä stabiilia asennetta asioihin. Jutut ovat sitä mitä ovat eikä se muuksi muutu. Uskovainen saa juuri tuosta tiedosta sen turvallisuudentunteen ja toivon elämäänsä. Ei kannata sotkea näitä kahta asiaa.

Toinen juttu, miksiköhän enteriä käyttäessäni teksti siirtyy aina kaksi riviä alemmas. Siksi noin mittavat välit. Ehkä vika on taas koneellani??

Tarkoititn tiedeuskovaisella henkilöitä, jotka luottavat siihen, että tiede pystyy selittämään kaiken. Termi ei ole minun keksimäni ja on kyllä omasta mielestänikin vähättelevä. Minusta näyttää tällä hetkellä kuitenkin siltä, että tieteen kykeneminen selittää kaikki ainakin fysiikan ja sen johdannaistieteiden avulla on mahdotonta nyt ja myöskin tulevaisuudessa. Voin toki olla väärässäkin.

Monesti käy niin, että eilispäivän tieteen tuloksien viimeinen myyntipäivä on vanhentunut ja uusi tieto korvaa vanhan. Hyvä niin, sillä itse kunkin olisi hylättävä vanha mielipiteensä, näkemyksensä ja uskonsa, mikäli tilalle löytyy uusi ja parempi.

Tiede sinänsä saavutuksineen on ilman muuta jo tällä hetkelläkin mielenkiintoista ja ollut sitä aina aikansa valossa. Esimerkiksi hiukkasfysiikan tutkimustulosten myötä on löydetty aina vain pienempiä hiukkasia tai alkeishiukkasia. Eikä se tähän jää, kunhan mittauslaitteet ja teoriat kehittyvät entisestään. Ehkäpä tiedemiehet onnistuvat joskus vielä löytämään järjestyneen maailman, josta vasta mystikot ovat mielestään löytäneet viitteitä tai todisteita. Sellaisen maailman, jossa sattumaa ei ole, vaan kaikelle on järjellinen selitys ja jokaisen ilmiön, tapahtuman ja olennon oleminen ja syntyminen on sellaisten lakien alainen, josta ihmiskunnalla ei ole vielä tietoa. Noita mahdollisia lakeja voitaisiin minun mielestäni kutsua luonnonlaeiksi ja tällä hetkellä moni yliluonnolliseksi tai mahdottomaksi koettu ilmiö olisikin luonnollista.

Uskovaisten sokea usko siihen, mitä heille valmiina syötetään on minusta sulaa hulluutta. Mielestäni kaikki kannattaa kyseenalaistaa ja ottaa tarkasteluun mahdollisimman monesta näkökulmasta ja jos kohde kestää tuon tarkastelun, niin silloin siitä voi ainakin toistaiseksi muodostaa itselleen näkemyksen.

Tieteen avulla kaiken selittämistä ei usko edes vannoutunein "tiedeuskovainen".

Yleensähän käy niin, että kun tieto lisääntyy, niin huomataankin miten vähän itseasiassa tiedetään.

Pahimmat besservisserit ovat niitä, jotka eivät todellisuudessa tiedä mistään höykäsen pöläystä.