Ensivaikutelma/Esmamulje

Jostakin ihmisestä ensivaikutelma saattaa seurata läpi elämän. Yllättävän usein ihmisistä saatu ensivaikutelma pitää paikkansa, mutta toisaalta väärästä ensivaikutelmasta on vaikea päästä eroon. Minä olen ihmetellyt reaalielämässä, kuinka jostakin ihmisestä voi pitää ensi silmäyksellä ja joku toinen saattaa tuntua jopa vastenmieliseltä. Onneksi näitä pitämisiä sattuu useammin. Joskus ei tarvitse kuin yhden katseen, niin jonkinlainen lämmön tunne tuota ihan vierastakin ihmistä kohtaan saattaa putkahtaa kuin ihan tyhjästä. Tapahtuuhan niitä ensi silmäyksellä rakastumisiakin, joista saattaa seurata elämänikäinen yhteiselo. Ilmiö on minusta joka tapauksessa varsin erikoinen, sillä voisi hyvinkin kuvitella, että jokainen tuntematon ihminen on meille tabula rasa ennen kuin tiedämme hänestä enemmän tai opimme häntä tuntemaan.

En tiedä, onko tällaisia tuntemuksia kaikilla, mutta syitä tuohon ilmiöön voi vain arvailla. Joskus jopa internetin sosiaalisessa mediassa tai keskustelupalstalla jonkun kirjoittajan ensimmäinen viesti saattaa herättää joko myönteisen tai kielteisen tunteen tuota viestijää kohtaan. Jos ensivaikutelma on pettänyt ja negatiivinen vaikutelma muuttuukin myöhemmin positiiviseksi, voimme olla iloisia sekä tuon toisen osapuolen että itsemme puolesta. Tietysti joskus voi käydä myös niinkin, että ensivaikutelman perusteella pitämämme ihminen osoittautuu myöhemmin pettymykseksi. Aina tulisi kuitenkin pitää mielessä, että jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää ja melkein kaikkia ainakin äiti on rakastanut silloin, kun tuo pettymyksen tuottanut tai muuten paha ihminen on ollut pikkuvauva.

Ensivaikutelma saattaa yllättää ikävästi myöhemmin, mikäli koitamme alkuun piirtää tuolle tyhjälle taululle oman näkemyksemme pikaisen kohtaamisen perusteella.. tai mikäli toinen ihminen kertakaikkiaan vain muuttuu. Ehkä jos itsekin muuttuu ja alkaa pisteyttää eri asioita uudella tavalla?

.. mutta tiedän mitä tarkoitat, Urpo. Olen valitettavasti saanut kokea tuon asian 1,5v sitten ensi kertaa kohtaamani ihmisen kanssa, ja nyt tuntiessani häntä paremmin yhteisen toiminnan kautta, olen tosi pettynyt. Olenkin ajatellut sanoutua irti eräästä tehtävästä, jonka kautta olemme pakosti tekemisissä, sillä mielestäni mutkikkaat ihmissuhteet voivat pilata monta hyvää asiaa. en halua olla kehityksen tiellä.

Tuo henkilö tekee mielestään kaiken itse, ja puhuu "Minun hankkeeni" ja "Minä teen", vaikka hanke ja työn suorittaminen olisi yhteistä. Aktiivisuutta ei suvaita ollenkaan, vaan kaiken pitää kulkea hänen kauttansa, vaikka se koko hanke sitten tyssäisi siihen (hän ei vie sitä eteenpäin millään tavalla). Jos jokin hanke ei onnistu (älä lue, että tehdään väärin.. vaan että johonkin ei ehkä tule lupaa tai rahaa), hän kertoo sen heti ensin minulle aivankuin koko idea olisi pelkästään minun ehdotukseni, ja pettymys kokonaan minun kannettava. Itse hän on aika passiivinen, mutta on mielellään "johtajan" roolissa.
Henkilöllä on aina pahaa sanottavaa jostakin kolmannesta. Jos hän tuiskahtelee minulle toisten kuullen, hän saattaa joskus/ harvoin pyytää anteeksi ja selitellä käytöstään muilla huolilla. Henkilö kerää myös gloriaa esittämällä empaattista ja kertoilemalla kaikille, kuinka hän valvoo yöt miettien toisten asioita, kun on niin herkkä.

Ne aivan spontaanisti ulkona syntyneet "sympatiat" ventovieraan ihmisen kanssa ovat mielenkiintoisia siitä että niistä tulee koko päiväksi iloiseksi ja ne jäävät muistiin. Ei tarvitse olla mitään erikoista juttua edes olla, mutta se on jotenkin hauskaa. Tällaisella pienemmällä paikkakunnalla sattuu varsin usein että tuollainen henkilö tulee vastaan useammankin kerran ja tulee juttusille ihan asioikseen. Silloin ainakin tietää että se sympatia on ollut molemminpuolista. Niistähän ei kyllä koskaan pääsekään tietämään olisiko se ensivaikutelma pitänyt myöhemminkin-

Netillä ei voi koskaan olla varma mistään, siltikin se on aivan mainio paikka puhella ja tutustua ventovieraiden ihmisten kanssa ja aivan varmasti on valtava määrä ihmisiä jotka ovat iloisia sosiaalisesta mediasta. Ne nettideittisivustot ovat kai myös jo nykyisin täysin hyväksyttyjä kaikenlaisten ihmisten keskuudessa, vaikka niistä en oikeastaan mitään juuri tiedäkään. Sen verran kuitenkin mitä olen artikkeleita lukenut. Sen Nero koiran (joka oli meillä peri kuukautta toissa talvena) emäntäkinhän lähti Ruotsista ihan Australiaan asti tapaamaan nettiystäväänsä ja tuo nettiystävä maksoi sen matkankin. Viime kesänä tuo australialainen tuli puolestaan Ruotsiin, mutta sitten se suhde jo kuivuikin kokoon. Niinhän se helposti käy elävässä elämässäkin ja varmasti antoi paljon molemmille silloin aikanaan.

Tuo mitä Alma kertoo on kyllä tyypillistä kaikenlaisissa toiminnoissa ja kyllä vain siinä viisaimmin tekee jos irrottautuu koko touhusta. Se onkin suurin syy miksi minua ei ole koskaan mikään yhdistyselämäkään kiinnostanut, sitä kun saa kaikkitietävistä ihan tarpeekseen jo työelämän kiemuroissa ja viisainta sielläkin tehdä töitä niin paljon ettei tarvitse osallistua juorukerhoihin.

Hyvä ensivaikutelma on tietysti oikein hyvä lähtökohta, mutta eihän sen tarvitse myöhemmin paikkaansa pitää ja aivan varmasti se kuva muuttuu pidemmän päälle vaikka positiivisena säilyisikin. Se ensivaikutelma voi auttaa yli pääsemiseen kun kaikenlaista alkaa ilmenemään mutta myös ihmiseen pettymiseen. Jos se kuva olisi ollut alunperinkin hyvin neutraali tai jopa hieman negatiivinen, niin ei sitä pettymystäkään olisi, toteaisi vain tosiasian olkapäitään kohautellen.
Aihe on ihan mielenkiintoinen.