Rikos ja rangaistus/Kuritöö ja karistus

En tässä yhteydessä nyt halua puuttua Dostojevskin romaaniin, vaikka Dostojevskin kirjoittamat romaanit lyövätkin mielestäni laudalta lähes kaiken muun kaunokirjallisuuden, mikä silmieni näköpiiriin on sattunut.

Despootti Gaddafin epämääräinen kuolema pysäytti pohtimaan, voisiko jonkin ihmisten muodostaman tuomioistuimen määräämän tuomion sovittaminen vapauttaa rikoksen- tai rikostentekijän tekemistään rikoksista. Vaikka Gaddafi oli ties mitä ja vaikka hän teki ties mitä, niin mielestäni häntä ei olisi tullut teurastaa kuin eläintä. Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Diane Rodham Clinton halusi hänet elävänä tai kuolleena, kuten villissä lännessä on tapana. Hilun toivomus toteutui ikään kuin sattumalta. Gaddafi saatiin ensin elävänä, sitten kuolleena. Kenties kaikille, erityisesti Gaddafille itselleen olisi ollut parempi, että hän olisi elänyt telkien takana loppuelämänsä ja ehtinyt mielessään sovittaa ainakin osan tekemistään törkeistä rikoksista. Gaddafikin kaikesta hirviömäisyydestään huolimatta kuului ihmiskuntaan. Se ilmeni viimeistään silloin, kun hänet löydettiin viemäriputkesta, eikä hän nykyisen tiedon valossa halunnut kuolla kuin koira ja aneli armoa.

Olen törmännyt suomalaisten rikoksesta tai rikoksista tuomitun ja tuomionsa kärsineen näkemyksiin siitä, että rikos on tuomio kärsittynä sovitettu. Katin kontit, tehtyä ei saa koskaan tekemättömäksi, vaikka lakien ja tuomareiden langettamat tuomiot olisivatkin vankeudessa tai muulla tavoin sovitettu asetusten, lakien ja pykälien mukaan. Vääriä pahoja tekoja ei mielestäni voi sovittaa vankilatuomion kärsimällä. Anteeksi pyytäminen ja anteeksiantaminen vääryyden kärsineeltä, itseltä, kansakunnilta ja maailmankaikkeudelta on kaiken a ja o.

Ilman muuta olisi Gaddafi pitänyt saada oikeuden eteen ja vankilaan. En ole edes kuolemantuomioiden kannalla vaikka kuinka olisi ihminen teoillaan sen ansainnut.
Nyt kertoo ruotsalaismedia että Gaddafilla oli 1000 miljardin omaisuus. Miksihän minusta tuntuu että se ei edes pidä paikkaansa. Diktaattorihan Gaddafi oli ja varmasti siellä on oppositio kärsinyt mutta kuinka paljon kaikki mitä on kerrottu pitää paikkansa? Saadaankohan sitä koskaan edes selville? Oliko hän sittenkään aivan sen luokan hirmuvaltias miksi hänet tullaan länsimaiden toimesta selostamaan?
Ne eri lähteiden mielipiteet ainakin ovat Gaddafin kohdalla paljon vastakkaisemmat kuin Saddam Husseinin, Cusescun tai Marcosin osalta aikoinaan. Muistaakseni jo hyvin aikaisessa vaiheessa Gaddafi oli valmis tekemään maassaan muutoksiakin mutta mikään muu keskustelu ei länsimaille käynyt kuin hajoittaa maa pirstaleiksi.

No nythän siellä sitten Ranska on "perimässä velkojaan" rikkauksista ja asettumassa päällepläsmäriksi. Muut osallistuneet haluavat myös silmät ahneudesta kiiluen olla jaolla ja mitä mahtaa libyalaisille lopulta jäädä. Ehkä eurooppalaiset veronmaksajat saavat lopulta sen jälleenrakennuksenkin maksaa. Hillary Clinton kuulemma NAUROI kun kuuli Gaddafin joutuneen tapetuksi. Se on sitä sivistynyttä maailmaa se.

Summa summarum on se että on jotenkin mennyt luotto näiden kaikkien sotien oikeutukseen. Nyt sitten vain saadaan odotella onko se Iraniin se seuraava hyökkäys näiltä rauhaa rakastavilta länsimailta.

Suomen nykyinen rikoslaki pohjautuu 1800-luvun lopun lakeihin ja asetuksiin ja nykyinenkin Suomen rikoslaki alkaa sanoilla: "Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas, teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me täten armosta vahvistaa seuraavan rikoslain Suomen Suuriruhtinaanmaalle, jonka voimaanpanemisesta, niinkuin myöskin rangaistusten täytäntöönpanosta erityinen asetus annetaan". Tuo laki puolestaan on perua vuoden 1734 lain rikos- ja rangaistuskaaresta. Tuo 1734 laki puolestaan pohjautuu moraalikäsityksiin, jotka ovat peräisin lähinnä kristinuskosta ja Raamatusta. Lakeja on toki muuteltu, uusittu, poistettu ja lisäilty matkan varrella, mutta kutenkin Suomen Laki pohjautuu hyvin pitkälle edelleen vanhoihin kristillisiin moraalikäsityksiin ja lakeihin.

Rangaistukset ovat lieventyneet, mikä minusta on ihan hyvä asia. Rangaistuksilla rikolliset eivät taida ihmeemmin parantua rikollisista taipumuksistaan. Rangaistuksilla ei soviteta yhtään rikosta, ne kärsitään.

Muammar Gaddafi maksoi hengellään rikoksistaan kansaansa ja muita ihmisiä kohtaan, muttei suinkaan sovittanut niitä. Rikosten sovittaminen jääköön itse kunkin arvailujen, uskon ja uskomusten varaan. Kenties joillakin on takuuvarmaa tietoa, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja kuinka rikoksia sovitetaan, kun henki ei enää pihise. Vaikka Suomen rikoslaki on vanhanaikainen, niin lait ja käytännöt islamilaisissa arabimaissa vaikuttavat joskus vieläkin vanhanaikaisemmilta.
Tämä uutinen vaikuttaa minusta jo äärimmäisen brutaalilta, vaikka mustettaisiinkin, että Gaddafi oli mätä jo 42:n vuoden hirmuhalliantonsa aikana; varmaankin jo sitä ennenkin. Nyt mätänevää ja löyhkäävää ruumista pidetään näytillä ikään kuin vuosikymmenten traumat purkautuisivat siihen, että mahdollisimman moni näkee omin silmin raadon raatona.

Islamilaisen perinteen mukaisesti ruumis tulisi haudata mahdollisimman pian kuoleman jälkeen. Jos mahdollista, niin lähimmän vuorokauden aikana. Gaddafi oli kaikesta huolimatta muslimi ja Libyan kansoista miltei kaikki ovat muslimeja. Antaisivat suvun ja omaisten haudata ruumiinsa. En usko, että Gaddafin haudasta nitään pyhiinvaelluskohdetta tulisi koskaan.

Tämä absurdi tilanne kertoo lähinnä siitä, kuinka hukassa Libyan valtio tällä hetkellä on. Jonkinlainen järjestys ja poliittinen järjestelmä tulisi saada aikaan mahdollisimman pian, ennen kuin länsimaiden korppikotkat (öljyfirmat) ehtivät haaskalle.

Jotkut oikeudenkäynnit minua ihmetyttävät. Esimerkiksi tämä. Nämä suuria tunteita herättävät mammuttimaiset oikeudenkäynnit ovat minusta täysin turhia spektaakkeleita, jotka tulevat äärettömän kalliiksi loputtomine oikeudenkäyntiprosesseineen. En ole varma, keiden kaikkien etuja tällainen oikeuden käytäntökulttuuri palvelee. Lähinnä tulee mieleen huippujuristit, jotka syyttäjän tai puolustusasianajajan ominaisuudessa tienaavat sitä paremmin, mitä pidempiaikaiseksi oikeusprosessi pitkittyy.

Tietysti myös media hyötyy näistä oikeudenkäynneistä. Esimerkiksi Breivikin oikeudenkäynti Norjassa on lähes jokaisen keltaisen lehdistön vakioaiheita. Jotkut poliittiset tai kansalliset ääriliikkeet saavat myös osansa huomiosta. Oli se huomio sitten eduksi tai haitaksi noille liikkeille. Ääriliikkeet eivät yleensä ole kaikkein kyvykkäimpiä asiantuntijoita arvioimaan saamansa huomion mahdollisia hyötyjä tai haittoja. En kuitenkaan usko, että noiden ko. ihmishirviöiden oikeudenkäyntien saama julkisuus ja loppumattomalta tuntuvan ratkaisun odottaminen ihmeemmin tuo lohtua edes jollakin tavoin noista rikoksista kärsineille.

Asioiden pitkitetty vatvominen, penkominen, syiden kaivelu, oikeudessa riitely, syytettyjen sielunelämän syväluotaaminen ja jokaisen kiven ja kannon kääntäminen on minusta turhaa. Etenkin, kun tuomio on ennalta jo itsestään selvä; joko sulkeminen pakkolaitokseen tai ihan faktisestikin elinkautinen vankilatuomio. Mikseivät syyttäjät jätä syyttämättä epäselvistä ja oikeuden päätöksiä vaikeuttavista syytteitä, kun jokin selvääkin selvempi näyttö jo yhdestäkin noinkin raskaasta rikoksesta toisi maksimirangaistuksen. Vieläkö ihmiskunta kaipaa tällaisia sirkushuveja?

Helppoa olla samaa mieltä. En ole seurannut ollenkaan Breivikin oikeudenkäyntiä enkä aio seurata Mladikin oikeuskäsittelyäkään. Otsikot lehdissä tulee tietenkin luettua ja uutisissakin niistä kuulee joten suurinpiirtein sitä on ajantasalla lukemattakin siitä mitä niissä tapahtuu.
Mitä kiinnostavaa voi olla saada tietää yksityiskohtia jonkun hirmuteoista, täpärästi henkiinjääneille ja omaisille se voi olla hyväksi että pääsee kertomaan kaiken, mutta ei niitä mukavaa lukea ole.

Näissäkin asioissa on kyllä eroa, tuollaisia hirmutekojen oikeudenkäyntejä ei jaksa seurata, mutta kyllä luin tarkkaan kaiken tsunamin tapahtumista ja Estonia onnettomuudesta. Siis vielä kauan jälkeenkin päin jos jotain uutta ilmaantui.
Suomen koulumurhien jälkeen seurasin mitä lehdet kirjoittivat sen pari viikkoa, mutta sitten saivat nekin olla.
Jotenkin sitä uteliaisuuttakaan ei ole kun on tarpeeksi mustista yksittäisen ihmisen aiheuttamista tahallisista murhenäytelmistä kysymys.

Tuo Breivikin naama on minua härinnyt joka kerta kun on jossain ilmestynyt esiin, olenkin ristinnyt hänet "kuutamonaamaksi".
Nythän on Malmössä menossa se Mangsin oikeudenkäynti myös, mahtaakohan olla sukua Sune Mangsille?
Noita sarjamurhaajia alkaa olla vähän liikaa. Väkivalta vaan lisääntyy yhteiskunnissa ja asiantuntijat väittävt että tv:llä ja tietokonepeleillä ei olisi mitään osaa eikä arpaa. Maalaisjärki sanoo toisin.

Samaa mieltä Klassmormorin kanssakin. Joo, kyllä Malmön Mangs on sukua Sune Mangsille, mutta ei samaa perhettä. Olikohan veljen poika vai serkun poika.

Ainakin tässä asiassa olen Kokoomuksen kansanedustajan kanssa samaa mieltä. Lapsiin kohdistuva seksuaalirikos ei saisi vanheta koskaan ja syylliset olisi kyettävä tuomitsemaan niin kauan kuin he elävät.

Kuolemanrangaistus on edelleen käytössä monissa maissa. Eniten ihmisiä teloitetaan Kiinassa. Kuolemaan voidaan tuomita mm. suurimassa osassa Yhdysvaltoja, Japanissa, Valko-Venäjällä, Malesiassa, Indonesiassa ja miltei kaikissa arabimaissa. Kuolemantuomio on muinainen jäänne ja näyttää siltä, että se on mahdollista enää kaikkein konservatiivisimmissa maissa. Minusta mahdollisuus tuomita kuolemaan on häpeäksi niille maille, joissa edelleen teloitetaan ihmisiä.

Kuolemanrangaisus on epäinhimillentuomio mistä tahansa rikoksesta, eikä sillä tavalla voi sovittaa rikoksiaan. Päinvastoin, maallisista kärsimyksistä ja pitkästä vankeustuomiosta vapautuminen kuolemalla saattaa olla tuomitun mielestä jopa helpotus. Kun ihminen on teloitettu kuolemantuomion jälkeen, hän ei enää voi valittaa tuomiostaan, vaikka hänet todettaisiinkin syyttömäksi myöhemmin. Yhsysvalloissa on dna-testien perusteella todettu runsaasti kuolemaantuomittuja syyttömiksi http://yle.fi/uutiset/dna-testit_vapauttivat_jalleen_kuolemaantuomitun_yhdysvalloissa/6314885 .

Verta on käsissään tuollaisilla päättäjillä jotka tuomitsevat kuolemaan ilman täysin pitäviä todisteita. Ruotsissa vapautettiin viime viikolla Thomas Qvick jo ties kuinka monennesta tunnustamastaan murhasta. Niin, ja vaikka olisi syyllinenkin, niin barbariutta se on tuomita ketään kuolemaan.

On sitä eri mailla muutenkin tuota joukkosurmaamistakin harrastettu. Suomessa teloitettiin punaisia ja niin kyllä valkoisiakin ilman oikeudenkäyntejä. Nyt länsimaat vievät "demokratiaa" ja eliminoivat diktaattoreita eri maissa, samalla he suunnittelevat omille kansoilleen diktatuuria EU:n liittovaltion muodossa diktaattorimaisine presidentteineen. Presidentillä kun olisi valta yksinään muodostaa hallituskin. On tämä yhtä,,,

Koulussa viidesluokkalaisten kanssa puhuttiin Hammurabin laista; Siis siitä "silmä silmästä ja hammas hampaasta"-laista.
Pojilta sateli esimerkkejä. Mitä olisi tehty, jos rikos olisi ollut sitä tai tätä. Loppupäätelmäksi heidän puoleltaan tuli, että tuollainen oikeus olisi kyllä hyvä nykyäänkin.
Onkohan tosiaan niin, että ihmisyksilön kehitys on vastaava kuin ihmiskunnan kehitys. Tuollaiset 11-12-vuotiaat ovat siinä Hammurabin ajassa menossa omaa kehitystyötään. Ja voiko joillain yksilöillä kuten yhteiskunnillakin tyssätä se kehitys. Jäädä siis siihen kostoajatteluun. Siltä nyt kaikenlaista kuultuaan vaikuttaa.